a ihr [spre ee . iil ty! I. 7 a bate | son big. iu: oe . ro ee Lote Mee oe a _ wii Vt oo tie "2 any Md Pet she a ee aa tis: _ aire a A aid wl . : ee aes : . ~ Tie " ren . : oe ok uf, “a 2 a if “ay " 1. ‘t : . ra Beatle “ei? ryie 4 andl"; a ie va i net) Te a . . is A a aie . ve Re Pir wh queer Soy Md meta ut Re ar pa ie hae | i. ree Af sens! eee tbe Baas roe hho J ee - ia | . . toy oe et eas 7 ft itl." . | ad bat! Rye Par Bm opt “T. aa ee awd t b= Fr “1 : . 14 Ea “aan . ee ee ' a wel aee e O : ag ER! r 8 —“- t= . - ' “pa aan, * | Sr a es rr) : = Re gt ee “et “peo one a i eo ey . . . -_—- . vos . Ta, yt. -roe ay 1 ee es ee a er ce ee er a Me ee =o moe as eae a a cereale — kee —_ = Fe ie al le ee eel ee Pe a Dee Come ma io et Dthetl te ads 4a : lal es Pe Far a ee ea re ree . all # F wt wey .. we ri " ' mo ay . ro . r . od “prow, ror az tnt 7) ie . . . . aoe : Ee . - ' a . ne, ws yor ae et nm ‘et Pa nal - I te “te ‘ ; rime Low Tr. oe . - Sr Ba 4 ile ta ; en i an . uno “By A: ca _ o. \ = a ae “ x i r Py . ‘ ‘1 a 1 ee ay: fo ila on a “f ep! " TA 4 a st et 1 =" a ." . . . . ae J ae . ata a a: ot : : 1 a ar i :* on C4 1 . . 1. "2 . - ie : i wide r. a ws 2 on | mat i: ene Peele soak 1) - : ip ws = a J fa: ; 1 “ . rly JG reer aa be fed eo “ah ie pS =F = . . . . a . ' oo . _ ivy oe is ; I ig: . a“ a. 1 om. a x A ae “te, I 4 —_ 1s 4 = “4 i : : I ' Ae an =" : 1 “ .: cas 7 9 oe . : i an all ee - 7 eal . oe a 1 “y . : . . Tee, a as "7 frat) ot E «tua a : ee bl ¥e ge . - re a a er rr pa 1 ™ . oo oh. AR ae. bo ee oT . som. ret “rt oe oe Ls . 44 ': a ms oe ent. wire t ; Tee Te Es oa ". Ae ride ea a " “ | ati ae ‘ ‘omoco on™ ' . ra r or Mig . a mits te a, aes Un oar’ om rf, . wi: = : ae Hr . EE . her te . Fic . . Par i hai ig . Ea | . ' . "1: . ' . L 8 wo . gees ; “. " ws 2 ! earn , a we * E a] we de oe aa "1 . ' ara Pet se dny We ad : 1 aft Ear - he =. Ths Fars "Ry y 4 we ae * 1 ; oA see noo wa ae wey . . . eye i. ook rp = i eect postain eau i “| 1 ‘gt I: ee ee 1 _ * " . mo i ee | tala uh . _" -_ os on eT ash ts Dat “= wet tom a TT ie ee ee ae =F pio des ee PERT US AT Behar Mera eh al - at . = — eo Va ee = k - SET wate Leos oh ee i el ' aeA ERS Man aduily 1 = ome ma Paes eo ses wr ee ' pe . ale 7 i ta. reg! “eo . Pr a a ders | wp 7 % oo oo. «4 ; _ ple ae ert : A nk ro oe 7 ot wet . Set . ” a veg . we I = r a i Ta tee Par . "on . on me es ie . oo . . . 7 ee we Po ee . . . "ho 8 ee oe A on vs er er co ee ee sec tet Oy NS . 1 ot ta i el : LT aris oar ™, at - . . nee . ou ne "* . a il atk Sn a ee a . 1 . 0 . a Pe 0 . moe ye 1 . os . wae . = ome ef “ieee — poe ~] lt, ph, = Pron me bes be . oes ee ole ' tet, saat a La he ce "= -_ . ot haa fan _ . al Taw oO ote . : a wane - atl. r - ee EL ete tas Fou . . . an eae weeds hea. OMA . . 7 ath . Co i oF . um Ae . nae i bl Ts. - . ot ro Noe te, a." =" ous oo "ets he ee aoa te ges seeps v . ce . . . = | “seg o “ J - - fe # Pee Pres 7 ee ee yer: oqo ‘= oon “ - tradi, ee ae a, "alte. . 7 Fie, Periyar: cis oh . ry 7 [rang 0m a ee eo oe Sivu 4 so - ' . r 5 . ty 4 * ial 7 ; 7 ; a7 og : _ 2 # h ; ey ry er ese: PTT > de 2 es ‘- - Jatkoa_ —— On, on se Kyllikki nyt mahtava, kun saa kuuvila padsevans2 “immoiseen. taloon komeilemaan miniana, $2no0i Ee- ya myiinnytellen: mutta sittenkin hin tunsi sisimmiissiiin pelkea ja vastenmie- lisyvtta haneer. Hiivalmistukset, miti voi sing piil- sind tehdd. olivat loppuneet. iNuoret olivat menneet koteihinsa. Mutta Kyl- ikki yksin valvoi ja katseli, oliko Kaikki kunnossa. lita oli kovin houkutieleva. Kuu Joi hopeisen hohteen yli seudun. Ruis- riakkit valvoi ja silloin talloin aannadhti kuin hilliten poikasiaan riitelemasts yotilan ahtaudesta. rithen sivulla «tath . viserrysta, mutta Tian hin asteli hapecitua polkua ran- taan. Polun molemmilla puotilla oleva rucho kimalteli kum kevain Jimpimien saapuessa Kastehelmineen. ‘Alutta nyt nimi helmet eivit auringonhehkusta punoitlaneet, vaan -kuun kelimeydestii loivat kalpeat piiansh alas, taveittaak- seen sits hopeanauhaa, jota myoten hil- jaa hyriileva tyttG asteli. Rantaan saavettuaan Kyllikki tunsi riemtla sydimesstin, Hiin ei mennyt is- tumaan tayalliselle paikalleen veneva- jtan, vaan jai nojaamaan kailion syrjas- si kasvavan koi¥un runkoon. Siitd nii- ki vii jarven Pajulahteen, mutta sinne eivit KylkKin silmit eivatka ajatuk- set liitineet. Hin katsell yi saarien taivian kupukaarta; joka jai tummaan -warjoon kuun valaistessa maata ft jiir- VOR. , , : Koavhikki tansi kaipauvansa Simoa. Ja hin. paatti heti kutsua Simon katsomaan Ravistod. kun asiat selvenevat ja isd ja chin Pillisevét oikeuksiinsa. Isa oli kir- HHthANUL saanecnsa Vaarennetyn testa- mentinkin kisnnsi dautamies Jukurai- sella ja asiit aval sith myéten seiviit, etl han vol tulla todistujien, nimis- mienen ja pultisien kanssa nin pilivi- na tahansa, ehkid jo haapiiivan tana. Alutta hin oli kirjoittanut ja pyytinyt, eireivat be tulisi hdiiloia hairitsemian. Tubsivat sitten vasti. Kun vanhukset kotiutuvat Pajulasta tulijaisten boput- tua. | Nitta miettiessiiin tuli jilleen Simo hanen mielikuviensa joutkoon iloisens ‘ja onnetlisena, Ja hiin katui, kun ei @llat hiinti héihin pyvtinyt. Eihdn se enki Olisi haitannut. vaikka kyliliiset Olisivat n&hneetkin. hdnen takastetiun- sa. Haihduttaakseen Simon kaipuutaien repulsi hun itsensi irti haaveiluista ja latloi: “Aaksi nite dsannista kubkaa kasvoi Aafatcn puotcn éitea, Nakkaus nuoricn, se vaihka vuorien fagbitse tunkea tailaa.” Afwtta AelHikki ¢7 advistanut, miti hinen Jaulunsavaikutti tuiseen sydi- meen, joka hiljaa tuli dintii kohden ja luuli Inulajan hiinti kaipaavan, Tulija oli Imanuel ja hinen sydamensié hyppi riemusta kuullessaan Kyflikin Jaulun, Hiin ef sanonut saniakaan. vaan lihes- tvi keivua, jonka varassa Ky llikki sei- soi ja lauloi. Padstyvaiain kohdalle. hiin kieloi kitensi Kyllikin vydtirin vm- yuiritle fa oli painamassa hinet rintuansa vastem, kun Kyikki riistiiytyi iti ja kysvi vihaisena: | — Manu! Situ nyt? minusty > —— Kylikki. etka muista. ettii kaki- hin. kukkui je kevialla meithe haiti! sa- hai Imanuel Poisens. — Merle? kysyi Aylikki hinmiis- tvacena, — Ehkii sinulle jonkun toisen ‘Kkaussa. mutta ei minun! Imanuel sdikahti, Kyllikin katse ju hiner dinensa olivat wiin kylmat, ett ne peloittivat hant3. Mutta hin ei wistynyt. ‘Hanen tivtvi saada var- mus, kun kerran Siti oli suostunut, niin pithan ‘Kvilikin myiskin suestua. Ja han Kysdist: -—— -Mitkst et medle molemmilie? Kyl- Aditi -talalot ey oat Kyilikki kuunteli. 2? waftewas 3 AIRMAN ETE ee TMT Ts likki. etké sitten rakastakaan minua? —— Misti semmoisia hullutuksia olet maahasi saanut? Minaké. ditisi halvek- sima koyha tytto ussaltaisin takastaa hinen jumaloimaansa poikaa? Niin suuria toiveita ¢n ole viela tyhmassa paissini hautonet. Jumala varjel- koon minua semmoisesta hulluudesta! vastasi KylHkki kyimastt. — Rakas Kylikki, etko sitten tahde- kaan tulla vaimokseni? kysyi Imanuel tudemman ketran; kun_e: tahtenut yin- martaa, tekikd tytté hanesti pilaa, vai muutoinkg hinta huvikseen krusasi, Hanen mielestiiin Kyllikki-sai pitii it- seinsh onnellisena kun. ban, Kivistin ainoa poika, teki hanelle. koyhalte ty- tille, naimatarjouksen. ‘Siksi han ei kasitd, mith Ayltikki.tarkeittaa, moisil- la kysymyksilldan. | Kylhikkia taas harmitti, miten Manu on noin.tyhmd, etté tulee. ykg kaks hy-. vaijemain kuin ainakin suihanen. Tast3. suutiuneena RAO. s2n01: —- Ne kysymyksesi sdasta rikkaita ja. hyvia tyttoja varten. Semmoisia, joita aitisikin voi rakasiaa ja. kunnioiitaa, -— Kylthkki, anko se virmeinen sana- sj. ettet rakasta minua,.etkg tule vai- _mokseni? kysiisi viela Imantel. — Johan sanoin, etta saasta kysy- mvyksesi arvaisillesi. | - — Yoi, Kviikki, minka merhaavan sanan ta#as sanoit.. Tahin asti olen ela- nyt siind toivossa, etta saan nauttia on- neHista perhe-elamai rinnallasi, mutta Elamallant. se on oHutkin turha toive: ej ole enid initaan tarkoitusta, voihkai- si Imanue! murtuneena. Rakkaant, sal- H minun viimeisen kerran puristaa kit- tisi Ja sitten erotaan aimiaiksi., Kelhikki ojensi-katensi.ja katsoi tark- kaan, mitki aisamukset Imanuelilla oli- wal, — Hyviisti, Kyllikki, hyviisti! but-— dati fmanuel ja liksi aittaansa koah- den. Rythkki seurasi jonkun matkaa ha- nen jabjessian ja nahtyiidn hiinen istu- van aittansa rapulle., jai odottamaan., mité Imanvelilia olisi mielessi. Hin naki, ettei poika ollut huomiconsa otta- hut jarkea, yaan antanut tunteensa so- lua vigrille raiteille. Ja hiin tahtoi- yie- la avata pojan silmiit ja n&yttai, miten mahkdottomia ovat hiinen aikomuksensa. Han J41 auiettien istumaan aitan. toiselle puolelle. ollen valmis auttamaan, jos Manu kifvauksissaan jotain mainittavaa tekisi, Ram Imanuet olf hetken istunut attan rapulla jx rauhoitiunut, pitti hiin, et- tei kukaan saisi tietiiii hiinen rukkKasia saaneen Ayllikilta. Hin piti itsedin sittenkin sen arvoisena, etter tulisi kvsy- mykseenkain hiinelle antaa rukkasia. Ja vielii, kun ditt ja ist olivat ja luvan antaneet” ja tiesivit, miten hin rakasti Kytikkia. Tati hipead hiin ei kestitisi, Jo tind vind hiin tahtee ja jateid sik- seen Saaran hidkemut ja kaikki muut. flan nousi ja mem aittaansa, AVHKRKi kuuli aitassa syntyneen ai- kumowen elimain. Sielli olivat olleet nukkumassa Eeva ja eno. Talossahan oli jo haiiviefaita pitemmilt& matkoil- ta, ja joka huone olf yMsotettu. Eiki Imanvel tictanyt yanhusten sielli nuk- kuneen. kun han rinhtaisi oven auki ja alkoi kiroten etsia vaatteitaan- stthen méeluan herisivat Eeva ja Kus- taa. Isa pauhasi, ett missai Manu taas on ollut lorvailemassa, kun vasta yli poten yon. nukkumaan tulce juopunee- na Tahisten. — Te juovuksissa olette, enki mini! ja minua et teidan tarvitse juopuneenn katsella, Tami poika lihtee jo asmun > Lauantaina.,: hohtikwum 12 paivani, 1955 - . -—- — oe . . —_ — TESTAMENTTI Kirj. Hilja Haapala = DOU SSOTFLOUREELTLOVOVSERA UMS UAT ESELOTDE SULA EAE TMULUTIS UTES SA CU ROLOODA LLG valjetessa eika palaa. ‘Tarvitsen muu- tamia satéja matkaralwikst ja sittenpa olHaan kuitit. —~ Mit? Mita tama on, Imma? ha- taili divi —- MikA sinulle nyt tuli? Etko sind sita Kyllikkia huolikaan, vai mitd memaat? — Niin, mitenkds se astasi jarjestyi? kysdisi pelastyneena tsi. — Silld tavalla se on reilassa, etta. ta- “md poika el sure yhtd, onhan nuk sata jalelaé ja maailman reitti on avara! Pan- kaapa, diti muori, alusvaatteen! samaan kapsakkiin, mika oli, matkassani kan-- sanopistessa, Tassa ei siekailla Kauan, kun Vahdetdin, Sahalta. lihtee. terva- héyry kuudelta tind aamuna ja sind padsen luistamaan vahan etemmaksikin, — Oletko joutavoimatta ja risu nuk- Kumaan. — En tuntiakaan odota! Vai. mind jaisin Saaran loja nikemdan, kun omat oni odottavat maailman: ranngilla! —_ Odotahan, poika, kivdisen tuollg kamarttn pudlella, sanoi Kustaa ja liksi suotaan AKyvlhKkin kamatia kohden. ja hetken kuluttua naputt? ikkunaan. ~Ayiikki kuuli kaikki. Ja nyt hinel- id oli hate, miten selostaa asta, kun [ma- nuel joudutti. sitd, minka hin tahtoi il- m) tinda vasta hdiden mentya. Ja isi- kin tulee silloia, etki hainen tarvitse. mutta kuin katsella ja kuunnella, Mut- _ta nyt taytyt nopeasti barkita, etteivlit hadjuhlailisuudet satsi toista leimaa. Ja akkKiW hanelle selvisi olva tuuma. Ima- nvelille on selostettava syyt. Han juoksi rakennuksen. ympiri ja tui enon luo ikkunan eileen ja kysyi kuin ei tie- tiist asiasta mitaan: — Mika nyt on hatana? —— "Puota, sinuahan mina tapailen. ‘Tiiehan tanne Imanuelin aittaan, niin kuulkoon poikakin, vastasi eno ja talut- ti KRYlHkKin aitan ovelle, missa Eeva hai- Keasti itkea tyrski. — Tulehan, Kyllikki, ja esta tuon po- jan meiningit. Mika riita teille tuli, kun Imanuel on noin suuttunut j@ aikoo lahtea ikuiselle reissulleen? Imma sa- no: ettet huoli hanesti. Onko tami tolta, vai onko sinulla parempia? kysyi Eeva ja itkea tihuutti valilla, — Eihan tule kysymykseenkiiin, etti mink, nugtison pahentgja, olisin uskal- tanut silmini kohottaa teidin kultapoi- kaanne, pisti katkeroituneena Kyllikki. —- Alihiin tuossa latele joutavia! Tu- lvehan sita sanoneeksi -vaikka mitad, kun sydan on taynna tuskaa. Mutta niiet- hin itse silmillasi, miss# tuJessa poita on, Saisit ofa kiitollinen, kuna Imma hualil sinut, sanoi Heya, danessa hieman pehmeytta, mutta syvemmalld sama yl- peys ja ritdanhalu kuin ennenkin. —~ Etki sing, Eeva, osaa vielikddn suutasi hallita ja puhua ibmisittain Kyt- likile, vaikka niet ja kuulet, ettei tassi nyt ole leikinteka Eysymyksessi, koetti Kustaa sovitella. — | Eeva vilkaisi kiukkuisesti mieheensd ja samalla n3ki poikansa silmissa tulen, joka pani didin vavahtamaan ja hin ai- van kuin ndiden kahden miehen pakoit- lamana sanoa tolfautti, luullen sanon- tansa sovittavan kaiken: | —— Mita tuossa vastustelet, ehkdpi hyvinkin hoitelet mining tupatyit ja navetassa myos. Ojenna vaan katesi immalle, niin poika jai kotiin, ja meilla on sitten rauha sydiimessi, — QOnko sitten tddin omatunto ollut rauhaton? Miksi? Ei suinkaan siksi:- etten suotaa paata ole juossut Manun Kaulaan ja itkien rukoillut hint&i omak-_ seni kuin Saara Tapiota! heitti Kylik- ki Eetalle letkauksen. jonka olisi pita h . . "I auwd tisd .¢rauwaecs ] Ehdithin haiden jaikeen-. kin, Afith siind taas kujeilet, sanoi atti. _kahden piatetian pappilaan men hyt avata ylpedn didin sydamen Thaamaan, etteivat hiner lapsens niin tavoiteltavia kuin han Kehuy -sekin. tuulee. — Vai onke rauhanne sa jonkun rikoksen, anastuksen 4: laamisen vucksi? Selvasti huomasi Kylikki, tite nen sanansa vaikuttivat Eevaan kalpeni, vapisi ‘ja horjahti. myp: ovela peittéamaan liikutustaan, La la oli kasa -vaatteita, niiti han i, tul jarjesitamaéan naulakvihin ja k Suna sopertella: — E\ké siina ole tarpeeksi sydg tuskia ja rauha poissa, kun niikee p SUrLEN, eLSa Eytto huoli hinest}, — ‘Mita pojan tuskasta, kun didi peys el salli kiyhan tvtin lempivan kaansa, rikkaan talon ainoaa peril — Kovimpa olet yipistynyt, kup kuulla Manun aikovan korottaa 5 emannan paikalle pitijin SuUTiNE taloon, ettet endi kunnolbista yasia, anna tulevalle anopillesit dribti > Eeva, mutta silloin jo teppui Kyl Karsivallisyys, hdn sanoi Imanueiill — Manu, tule kamariini, selvitin kahden kesken pappiluan menomn Kahta kaskyi ef Imanuel ej ode nut. Man seurasi Kyilikin jiljessi kel askeleelta. Sifoin. ndikyi. aamtudaurineon ensi mainen Kajastus. ¥6 oli vaihtunut p viiin. Kyun kelmeat kasvot vielii k selivat taivaalla, mutta sen himmei yv. ei end hopeoinut maatu, metsla ja j venselkila. ‘Nyt aurinko vahitelien hetti kultaiset siteensd herittimi nukkuvan § lugnoon asamu-unests: | Ruisraakké oli vaiti ja uinaili poikaste sa kanssa. Alutta pauskynen ja peip visettelivat unisina ja tyvonyttivat le toon lahtevid poikasisan, ettel vieli 1 lut kiirettii paivan tehtiiviin. Hank telfa ja jaseniain oikoa oli niin suloe ja houkuttelevaa. — Jarven. puoleisen tkkunan verhols tanssia kieputtelivat auringon kehrist itpahtaneet sadekeijut KyHikin kamari sa. Nita tavattteli pari hyttysta, joth Jaulaa sturistvat kittoksexsi Luojatle-22: mastaan lammésta. 4[utta huaneen ha tija ei pitanyt heidiin aamukonsette taan, Vaan avasi ikkunan ja huita: kerran tomurievullaan, niin leuiajames tarit liksivat toisia kuulijoita etsimain RKyiikki ali valyonut jo monta yot leipoessaan ja paistaessaan, eiki pul valla joutanut lepaamain.