Havaintoja Kuubasta Parikymmenta vuotta sitten maanviljelijat, jotka tekivat ras- kaimman ty6n Kuuban taloudes- sa, asuivat matalissa mokeissa joissa oli vain maa lattiana, ei ollut sahkoa ei vesijohtoja ja muita mukavuuksia. Saaren maaseutuasukkaille oli vain yksi sairaala ja lapsikuolevaisuus oli 60%. Ravitsevan ruuan puutteessa tuberkeli, suolistotaudit, malaria ja muut taudit tekivat tuhojaan, joten keskimaardinen elinika oli maatyolaisilla 53 vuotta. Kouluja ei ollut, siis hyvin harva oppi lukemaan ja kirjoittamaan, lapset joutuivat tekemaan ty6ta pelloilla niin pian kun kykenivat. Ainoastaan vertaamalla men- neisyytta tahan paivaan, voi huomioda miten suuri muutos on tapahtunut lyhyella ajalla, miten paljon ty6ta ja uudistuksia on tehty maatydlaisten hyvaksi kahdenkymmenen vuoden aika- na. Vallankumous avasi uudet olot, uudet elaman mukavuudet, silla yksi ensimmiaisia lainsaadok- sid oli maanviljelyksen uudis- tusreformi, joka julistettiin vuonna 1966, jolloin suurien maanomistajien villelykset muut- tuivat valtion omaisuudeksi, mutta samalla annettiin my6skin jokaiselle tydlaisperheelle maaseudullaoma maaosuus viljel- tavaksi. Muutoksia tehtiin mydskin Kevaan airut Kuullessamme korvissamme hurjan raikkaan vihellyksen se on varma merkki kesan tulosta. Ta- man raikuvan laulukonsertin an- taa nittyleivonen joksi sita On- tariossa kutsutaan, se on kaima Suomen Kaunlin helea-daniselle leivoselle mutta mita&an muuta yhtalaisyytta linnuilla ei sitten olekaan. Harvoin, silloin talloin on nut- tyleivonen nahty Ontariossa tal- vellakin ja niiden kevainen matka-aika vaihtelee eri kevaina, mutta tavallisesti ensimmaisina kevatpaivina kuulemme sen laulavan. Saavuttuaan kevaalla se on jo taydessa laulussaan. Tata lintua voimmekin sanoa itse ke- vaan airueeKsi. Koska niittyleivoset kuuluvat mustarastaiden sukuun ne kavelevat sensijaan etta hyp- pisivat. Ennenkuin ruoho alkaa orastamaan sen nakee kaivavan Tlistai toukokuu 3p. 1977 kouluutuksen ja terveyshuollon aloilla. Vuonna 1961 aloitettiin seikkaperainen kouluutus lukutaidottomuuden pois- tamiseksi, jonka tuloksena oli etta yli 700,000 aikuista oppi luke- maan ja kirjoittamaan. Tana paivana maaseudulla on 12,700 koulua ja jokaisella lapsella on tilaisuus kehittya ja kayda koulua kykyjensa mukaan aina yliopis- toon saakka, valtion kustannuk- sella. Sairaaloita maaseudulla on 56, ja jokaisessa kylassa on ensiapu klinikoita. Taman paivan lap- sikuolevaisuus on ainoastaan 5% ja keskim#ardinen elinika on 70 vuotta. Asuntoalalla on mydskin huolehdittu. maaty6laisten mukavuudesta, silla viimeisen 15 vuoden aikana on saaren_ vil- jelymaiden yhteyteen rakennettu suuria uusia kerrostaloja, jotka ovat valmiiksi kalustettuja tele- visionia myOden asukkaiden mut- taessa sisalle. Naisilla jotka tydskentelevat maanviljelyksessa, on samat vas- tuunalaisuudet kuin miehillakin. Ja heilla on myoskin samat oikeudet ja palkat. Yksi tarkein naisia koskeva edistys on aitiys- laki joka myontaa neljan kuukauden aitiysloman taydella palkalla. Syntyvaisyys rajoitusta ei kehoiteta, silla Kuuba tarvitsee uusia kansalaisia maansa raken- ruskealla niitylla. Niita on vaikea erottaa maasta, koska niiden hoyhenpeite on kuin ruohon- sekoitus. Ennenkuin niittyleivonen jattaa talviasuntonsa se keskeyttaa syOntinsa nostaa paansa — au- kaisee suunsa levealle ja paastaa ilmaan raikkaan vihellyksen. Senjalkeen kun niittyleivoset ovat tulleet pesimispaikoille nuta nakee seisomassa kukkuloilla ja aidanpylvaiden nokissa, kaunis kirkas keltainen rinta vasten au- rinkoa, josta se paastaa ilmaan kevaisen tervehdyksensa. Niittyleivonen.kohoaa ilmaan tanakoilla lyhyilla siivillaan, mutta harvoin lentaa enempaa kuin 90m. kerrallaan naytellen valkoisia hoyheniaan. Niittyleivosen pesaa on vaikea loytaa, koskaan sita ei tule loyta- maan seuraamalla lintuvanhem- pia. Ne lentavat melkoisen kauas pois pesasta laskeutuvat maahan ja kavelevat sielta varovasti takaisin pesalle. nustyG6h6n. Jokaisessa maalais- kylassa on lastenhuolto paikat joissa on kouluutetut hoitajat. Siis paljon on saavutettu pienella ajalla ja eteenpain men- naan. Paljon on myoskin viela puutteellisuuksia, sen Kuuban Kansalaiset itsekin myontavat. Taloustavaroista on puute. Vaa- tetavarat ovat rajoitettuja, mutta kaikki ovat siististi pukeutuneet. Ylellisyyksia ei ole, mutta jokapaivainen elama on turvattu. ht. Kukkia Joku hassu leskenlehti on jo putkahtanut nurmikolle, mutta ol- tiin tassa silmanruuan tarpeessa vahan suurellisemmin ja ajettiin eraaseen kukkatarhaan. Oli silmanruokaa ja kukkaron- laihduttajaa. Kahvipensas ostet- tiin, ei siina mielessa, etta mainos olisi saanut lankaan, vaikka veto- sikin taloudellisuuteen vakuut- tamalla, etta kahvia kannattaa vil- jella kotona, koska sen hinta nousee nousemistaan. Ei, ostet- tiin kahvipensas siksi, etta se poikkesi tavanomaisesta pelargonia-annansilmaasetelmasta ikkunalaudalla ja antoi jonkin- laista aristokratiaa perheelle. Vaikka eihan siita sitten, hitto soikoon, saanut kauan nauttia- kaan, silla naapuri kysyi heti, etta mistas te tommoisen kahvipen- saan olette ostanut ja paineli seuraavana sunnuntaina samaan kukkatarhaan. Nyt hanella on sitten isompi ja kalliimpi kahvipensas — ja on Pénton — Liisa, toimeliaasti vaeltava leski, kanankasvattaja, oli kuullut huonoja uutisia. Kan- sallinen Saksa oli korottanut kananmunien tullia. © Haamasharjaviiksisen Hitlerin varjo naytti langenneen Ponton- Liisan ryppyisille kasvoille, jotka kertoivat toimeliaasta ja vai- varikkaasta elamasta. Moni ha- nen asemassaan olisi jo vuo- sikausia sitten: heittanyt omakohtaisen taistelun leivasta ja syonyt yhteiskuntaa, ja sen kylla Liisa itsekin muisti sanoa. Hanen tietysti paljon aristokraattisempi kuin meikalainen. Olisi kai pitanyt ostaa se kaktus ... Kaktus, joka oli ruma kuin mika ja ikaa kahdeksankymmenta vuotta. Oli ainoa laatuaan, joten naapuri olisi vissisti saanut her- moromahduksen. Siina kaktuk- sessa oli vain yksi paha vika, silla hinta oli hirvittavan korkea vih- reasta piikikkaasta pallosta, joka ei nayttanyt halukkaalta kukki- maan eika mihinkaan muuhun- kaan yhteistyohon! Ties, vaikka olisi kiusallaan kuolla kukahtanut heti seuraavana paivana. Olihan siella sitten aika erikoisia poytalamppujakin. Suu- reen lasipulloon oli istutettu kasveja, joita ohjeiden mukaan tarvitsi kastella vain pari kertaa vuodessa. Pullon paahan oli lyoty korkki ja lamppu. Sellaisen hokotyksen voisi kuulemma_ rakentaa itsekin, mutta en. tieda, kannattaisiko ryhta vaivaan, silla naapuri rupeaisi tietysti heti seuraavana paivana rakentamaan kokonaista kasvihuonetta, koska kukat ovat nakojaan valttia elintasokilvan tamankevaisessa pelissa. Tami Kaivammeko hautaa hampaillamme? New York — Vanhentumisen sairaudet, sydanvika, halvaus, syopa ja reumatismi, saatetaan estaa pienemmilla aterioilla, vait- taa tunnettu syopa-asiantuntija tri Robert Good. Tri Goodin mukaan_ yl- lamainittu pitaa paikkaansa aina- kin htirissa. New Yorkissa pitamassaan puheessa han mainitsi etta vahentamalla hiirien saamaa kaloriamaaraa puolella, koehiirien ika kaksinkertaistui ja taman lisdksi ei koehiiriin tullut kasvaimia eika verisuonitauteja. Kun ne vihdoin kuolivat, ne yk- sinkertaisesti kuivettutvat van- huuttaan, lausui tri Good. Good ei sanonut voivansa to- distaa etta nain tapahtuu ihmises- sakin, mutta han sanoi hen- kilékohtaisesti uskovansa niin. Han sanoi etta ihmisilla ja hiirilla on samantapainen puolus- tusmekanismi jossa jokainen solu suojelee ruumista.(kehoa) omalla tavallaan. Hiiren ja ihmisen yhdenmukaisuus tohtorin lausunnon mukaan ilmenee myos siina etta molemmilla on taipumus sy6da enemmian kuin on tarve. Noin 70-80 prosenttia naisista jotka saavat rintasyOvan, joka hiirissa tunnetaan viruksen aiheuttamaksi, kulkee aidilta lap- selle, han sanoi, ja kun heidan ravintomaaraansa vahennettiin e1 yhdellekaan muodostunut rin- tasyopaa. ‘*Me saimme aikaan vilkkaam- pia pienempia hiiria, mutta niissa ei esiintynyt vanhentumisen sairauksia. Sensijaan hiiret jotka saivat sy6da mielin maarin, sairastuivat ja kuolivat kuukausia aikaisemmin. Tri Goodin mukaan ihmisen ja hiiren elinika on kirjoitettu heidan geeneihin. (perinnollisyyden aiheuttava solu-osa) Ihminen jolla on ‘‘super- geenit,’’ saattaa elaa 95-100 vuo- tiaaksi jollet haneen iske kul- -kutauti. ‘“Me emme voi valttaa kuolemaa, mutta voimme valttaa m.m. sellaista sairautta kuin on halvaus, joka tekee vanhuudes- tamme karsimyksen. leskeysvuosiensa padasiallisim- pana elinkeinona oli ollut kananhoito. Siipielaimien kot- kotus olikin kuulostanut jo varsin varmalta leivan aanelta. Mutta nyt suurpolitiikan varjot tummen- sivat Ponton-Liisan kasvoja, lisasivat ryppyja, uhkasivat ha- nen toimentuloansajaelamaansa. Eras Hitler, suuri kansallinen ja isanmaallinen aalto jossakin Sak- sanmaalla ja varjo lankesi eraan vanhan vaimon elamaan jossakin salokylassa toisessa maassa kaukana pohjoisessa. — Liian paljon korottivat sita tullia, sanoi Liisa, aivan liian pal- jon ... miten tassa kaynee. Ei kannata enaa kananhoito. Kun nyt hallitus ja muut herrat, joille asia kuuluu, jarjestaisivat munien myyntia jonnekin... Liisa puhalteli, puhalteli tulta sytyksiin keittaakseen kahvit vie- raalleen. Han tarvitsi jotakin puhaa rauhoittuakseen. Silla tama oli totinen asia. Kun kaikki oli nayttanyt niin lupaavalta, han oli* paattanyt laajentaa kanalaa, kas- vattaa satasen kananpoikaa lisaa. Han oli jo hankkinut puutavarat- kin rakennusta varten. Oli ostanut monen sadan markan lampunkin pitaakseen kanoja munimapaalla. Kylla ne munivatkin, mutta mita se pyhitti, kun hinnat nyt laskivat kovin paljon. Osuuskauppa mak- soi nyt munista kahdeksan, yhdeksan markkaa kilolta ... Etta nain piti nyt kayda juuri kun han oli laskenut kaikki torvonsa kananhoitoon ... — Kun ne luottivat vain siihen Saksan ostoon, eivatka ajoissa jarjestaneet vientia muihin maihin — Taytyy luottaa ja toivoa, etta ne hallitusherrat jotenkin jar- jestavat tata asiaa,. yritti vieras lohduttaa. — Ovathan tassa niin monen pienelajan edit kysymyk- sessa. Kai niista pollittisista ve- doista ja uutisista koituu toisinaan jotakin hyvaakin. Vien- tipalkkiohan se oli taman maan kananhoidon paisuttajakin... — Niin, jotakin tassa taytyy kuulua, sanoi Lisa. — Ruokinta tulee niin kalliiksi, ettei kannata, varsinkin jos hinnat vielakin putoavat. Tappaa ne kannat sil- loin taytyy ... — On uskottava, etta kaikki viela kaantyy hyvaksi. Toivot- tomuus on lopun alku. — Niin, onhan tuota tahan ikaan nahty jos jotakin, ja aina’on yritetty ja aina eletty... Eikahan olekaan viela nahtavissa mitaan tuhon merkke- ja. Se kallis lamppu loistelee kes- kella kanalaa. Kukko poyhistelee ja astelee turistipOksyissaan ‘ja kannuksissaan kotkottaen. Kanat istuvat orsillaan ja valmistelevat kaikessa hiljaisuudessa kalkkikuorisia koteloitaan. Koko yhteiskunnassa nayttaa vallitse- van rauha ja tyytyvaisyys, silla sen asukkaat ovat siunatun tietamattomia suurpolitiikasta. Ne eivat huomaa, etta eraan hammasharjaviiksisen Hitlerin varjo on langennut heidankin ylit- seen, etta kansallinen ja aalto Saksanmaalla uhkaa tehda niista epayhteiskunnallisia aineksia, uhkaa vieda kukoistavat kanan- paat polkylle salokylassa kaukana pohjoisessa. | Pentti Haanpai 9