Sylvia teki ty6ta iloisena ja uutterana, Han oli kateva ja kaytannéllinen. Kuudentoista vanhana han kavi rippikoulun. Ehtoollispyhana han sai tytt6- ystavaltaan valkoisia ruusuja. Tuodessaan niitaé maljakossa tahan salin poydalle sanoi han: “Istutan naita navetan viereen, slina ne eivat levia paljoa, On- pahan mita katsella vanhoilla paivillani!” “‘Etpa taida olla nita vanhana_ katselemassa sina, mummo virkahti. ‘*Sinun- nakdisellesi tytdlle tulee pian tasta laht6”. Katsahdin Sylvi- aan, kun han seisoi pdydan aaressa. Han oli hyvin kaunis. Hiukset kuin laikehtiva vaalea silkki, tho raikas, kasvot sol- keat, silmat siniset. Han oli pitka ja solakka, mutta notkeaja siro. Valkoisessa rippipuvus- saan han naytti ylevalta ja puh- taalta niinkuin nimens4akin. Kunpa han sdilyisi tuollaisena koko elamansA, ajattelin. Eraana kesdisena paivana tuli meille polkupy6ralla ajaen nuori mies, joka sanoi olevansa kotoisin naapuripitajdsta ja tul- leensa ostamaan lehmaa. Heil- ta oli hukkunut kaksi parasta lypsavaa suohetteeseen. Koti- puolestaan han ei ollut saanut ostetuksi; ethan monikaan myynyt kesalla lypsylehmaa. Sylvia kattoi péytaa heinavdel- le. Hanen yllaan oli helea sini- sen- ja valkoisenruudullinen leninki, han oli itse kutonut pumpulikankaan ja ommellut leningin. Hanen tukkansa oli komeana sykeréna paalaella ja han kulki kauniisti ja ryhdik- kaasti p6ydan, lieden ja ruoka- komeron valida. Juhani pyysi vieraan pdéytaan ja hetken em- mittyaan tama tuli. He keskus- telivat talonpidosta. Selveni, et-_ ta pojan kotona oli sata heh- taaria maata, josta viljeltya kymmenen, Heita oli kuusi vel- jesta, kaikki asuivat samassa, koska vain yhdella oli vaimo, Nuit 231. Pelikeanit (Pelecanidpe) litkkuvat maal Mh a. \\ SA amt Ny E:han se ollut kovin suuri maa- tila kuudelle miehelle, han jut- teli, mutta peltoa saa kylla lisaa, metsamaassa on paljon sileata ja ripen liin, J shan, sanoi i Sylvialle, Tytt6 taytti punastuen ha- - nen kaskynsa: nuori mies katsoi haneen vahan valid hanen kul- kiessaan kauniisti suuren tuvan siltapalkeilla, Juhani joi salissa kahvin ja lahti nopeasti ty6- maalle. Sylvia jai hetkiseksi jut- telemaan vieraan kanssa. Kun he tulivat tupaan nayttivat po- jan kasvot iloisilta ja. Sylvian silmat sadehtivat ja posket heh- kuivat. Sanoessaan hyvdsti nuori mies virkahti, kasi jo oven- rivassa: — Ensi kesana tulen uudel- leen kysymaan ostettavaa leh- maa. — Voi olla turha vaiva, vir- kahti Sylvia. — Kokenut kaikki tietaa... joka tapauksessa tulen! Kun han oli mennyt, sanoi Sylvia: . — Hanen nimensa on Rei- no, han sanoi sen. Tuleekohan han tosiaankin ensi kesana.... Sylvia kavi muutamia kerto- ja iltamissa kylan seurojen ta- lolla. Han naytteli ja lausui, suoritti ohjélmaa. Valvoin joka kerran odottaessani hanta ko- tiin. Kuulin kulkusten iloisen helinan, hetkisen keskustelua, jonkun nauruntirskahduksen, ja sitten soittivat kulkuset pois. sylvia tuli eteiseen hyraillen valssia tai jotakin tunteellista laulua. En tiennyt kuka tuo Saattaja oli. Eraana sunnuntai- na kevattalvella ajoi sitten reki pihaan. Sisalle astui kesallinen lehmanostelija, Sanottuaan hy- van paivan han kysyi: — Saisinko vieda Sylvian talolle iltamiin? Juhani istui pé6ydan paassa., hy la kémpeldésti lyhyillaé jaloillaan, mutta pitkilla stivillaiin ne lentiivit hyvin taitavasti ja tyylikkaisti. Lisiiksi ne ovat hyvii uimareita ja sukeltajia, miki on tarkeiid, koska ne eliivit pelkiistiii 1 kalalla. Saaliinsa ne keriidvit tilaviin ja venyviin nokkapusseihinsa. Usein pelikaanit kalastaes- saan tekevit taitavasti yhteistyété. Ne lentiiviit laajassa puollym- pyrissi innokkaasti slipiiiin rapytellen ja kovasti mekastaen kohti rantaa, Siten ne pelottavat kokonaisen kalaparven matalikolle, josta niiden sitten on helppo noukkia kalat. Muutamat pelikaanit tekevit syéksyjii vedenpintaan napatakseen saallinsa. Pesiinsi me rakentavat mieluiten kallioille, mutta mys maahan ja pulhin. Poi- kaset syntyvit alastomina ja sokeina. Niitié ruokitaan puoliksl sulaneella oksennetulla kalalla, jota vanhemmat tarjoilevat niille suoraan nokkapusseistaan. Tavallisella valkolsella pelikaanilla (Pe- oli pieni (aan. kotonia salissa sama huntu - p, han katsoi pitkaéan nuorta miesta., — Entunne teita lahemmin, han sanoi vihdoin, - mutta us- kon, etté olette kunnollinen nuori mies. Riippuu Sylvian ai- dista paaseek6 han mukaanne. Mitahan tuohon sanoisi, mietin mind. Tuollaisessa asi- assa on vaikea tehda paatos. Kysymyksessa voi olla Sylvian onni tal onnettomuus. Joko han ndin pian lahtee, tuli 4kkia mie- leeni, minun hyva ja kaunis tyt- tareni. Olisin pitanyt hanet luo- nani viela kauan. Se, etta poika niin rehdisti tuli Sylviaa ratkaisi asian hanen edukseen, — Sylvia saa menna kans- sanne, sanoin. - Muistakaa sit- ten pitaa hyva huoli hanesta. Kuitos — pidan huolen Sylviasta, han sanoi onnellinen hymy punastuvilla kasvoillaan. Han naytti pyhapuvussaan ryhdikkaalta ja komealta ja hanen kasvoillaan oli terve vari, hiukset kirahtuivat hiukan ja hanella olivat tasaiset, valkoiset hampaat. Tunsin pitavani ha- nesta. Ja mitapa, vaikka en pitaisikaan, myOnnettava mi- nun kumminkin olisi, jos tytta- reni on hanet valinnut, ajattelin, Sylvia pukeutui punaviolet- tiin kamelinvillapukuun, jossa musta silkkikaulus, Samanvariset hihankdanteet ja napit. Han oli tyylikas ja kuk- kea, nuoren miehen silmat seu- rasivat hanta taynna hellyytta ja ihailua. Kun he ajoivat pois sanoi akkunan vieressa heidan menoaan katsonut mummo: Sen sanon, kohta tata tyttoa talossa ei nahda, pois han mence! Kevaalla Sylvia istutti nelja ruusupensasta navetan vierelle, Helluntaiviikolla ajoi Reino i- sansa ja veljensa kanssa kosi- maan. Haat paatettiin pitaa juhannuksena. — QOstamme hunnun tytta- noutamaan | . some Juhanille. ‘Heidat vihi padssaan ja-mieluiten juhan- nuksena. .— Mutta jos sen kay niin- kuin sinun huntusi, joka meni lahes repaleeksi yhdess4 vihki- touhussa! — He pitavat taman hunnun pidsséan vain vihkimisajan, tanssin aikana saa jokaisella olla.omansa. Se voi olla tavalli- nen halpa huntu, Se, minka me ostamme, pitda olla kallein ja hienoin, mita la4ahimmasta kau- pungista saa. — Tehdaan niin, Juhani. Ajoimme kaupunkiin, meil- lahan oli paljon ostettavaa Syl- viaa ja hanen haitaan varten. Hienoimmasta liikkeesta ostim- me taman hunnun - se oli kallein ja mielestamme myéskin kau- nein. Myyjat katsoivat hiukan kummissaan talonpoikaisparis- kuntaa, joka valitsi sellaisen ja maksoi tinkimatta. Minusta oli ihanaa ostaa huntu, jolla luo- vuttaisin toisenlaiseen elamaan jokaisen tyttareni, joka menisi naimisiin. Reino toi paksua valkoista silkkia pukukankaan. Kukka- vihko oli valkoisista ruusuista. Eika liene montakaan uljaam- paa paria kuin olivat Sylvia ja Reino seisoessaan Salin suurel- la matolla papin edessd, joka luki heille vihkikaavan. myontyi Ja kun laksimme ajamaan. haataloon sanoi Juhani leikilli- sesti pihassa: — Ensi viikolla saa Sylvia tulla sitten Reinon kanssa nou- tamaan lehmaa. — Kutos vain. Se kavi niin kuin viime kesana sanoin teke- vani, virkahti Reino, — Et sina tiennyt myydaan- k6 lehmaé, nauroi Sylvia kar- ryista, -- Ethan minun_ tarvitse ostaa sité; sehan annetaan il- maiseksi! — Emme ehtineet vierailla montakaan kertaa Sylvian ja Reinon luona. Minulla oli pie- nia lapsia, ty6 sitol minut sa- moinkuin Juhaninkin kotin. Harvoin Sylvia ja Reinokaan ehtivat meille. Aina, kun per- heeseen tuli uusi lapsi kavimme lecanus onoerotalus) on keltainen nokka ja vaaleanpunaiset jalat. Se pesii Eteli-Euroopasta Kiinaan ja paikoitellen Afrikassa. Poh- jois-Amerikassa asustaa ruskopelikaani (Pelecanus occidentalis), joka noutaa ruokansa tekemiilla syéksysukelluksia veteen 25 metrin korkeudesta. Sukeltaessaan se kieppuu ympiri, ja néyttaa melkein kuin se putoaisi selilleen rajusti. maitkihtien. Lintu katoaa pinnan alle, ja arvellaan, ettii sen aiheuttama valtava ldiskihdys huumaa lahistén kalat. Saalistaessaan pelikaa nit saavat samalla nokka- pussilinsa paljon vetti, joka niiden tiytyy tyhjentaéi pois, ennen kuin ne voivat nousta lentoon. Puskurina suojaamassa térmiykselti yetté vastaan pelikaanilla on rinnassaan ihosta irtonainen ilma- pussi, ja myés luurangossa se kelluu hyvin helposti. an silli on ilmataskuja, joiden ansiosta send a lauanialiitena®’ Vanha emanta tuli ulos otta- maan meita vastaan, — Tervetuloa nyt, laitetaan hevonen kiinni ja mennaan si- salle, han sanoi. - Reino ja Syl- via eivat kylla ole taalla, — Niinkd. Missa he ovat? Juhani kysyi. | — Meilla on viiden kilomet- rin paassa salopalsta, jossa on pieni mokki. Siella on sauna ja navettakin. Pidetéan kesalla karjaa. Kolme hehtaaria siina on peltoa, ja niityiltaé tehdaan heinaa. Kesalla asutaan siella, lehmien kanssa olija onkin kolmisen kuukautta. — Sylvia ja Reino ovat nyt sitten siell4 lehmien kanssa, sanoin, | — Noo—eivat oikeastaan. Tuli pieni suuttumus, niinkuin sita tahtoo tulla, kun monet per- heet asuvat yhdessa. Tassakin kun onjo kolme miniaa, Lupasi ee kylla lyps4a meidankin lehmat. Johan ne on olleet siella kaksi vukkoa, Emanta selittaéa sita vahan hapeillen, naéen, etta hanen on vaikea ilmoittaa meille tuollai- nen epamiellyttava seikka. — Munusta oli paha, kun lahtivat. Eika teidan pida nyt sinne menna ennenkuin huo- menna. Ollaan taalla yéta. — kiitos vain, mutta emme me tanne jaa. [han pikimmal- tain vain kaymme Sylvian ja Reinon lasta katsomassa. Huomenna on jo kiire kotiin, Ei han hellitaé, pitaahan se menna sisalle, jossa keitetaan kahvit. Ja kun nousemme kar- ryille jatkaaksemme matkaa hanen antamiensa objeitten mukaan, han pist4a peitteen alle korin, jossa on kinkkua ja munia. —~ Nulla kun ei ole siella kanoja viela. Sanokaa terveisia! kava minusta oli, kun lahtivat, Mutta voi olla, etta sinne mina Sylvian luokse menen. Ei meil- la mitéan koskaan ollut. Paras han on minidistani. Siella sita saatan viettéa viimeiset van- huuden vuodet, kun tulen sel- laiseksi, etta en jaksa tehda tyota. Sylvia pitéa minusta sil- loinkin huolen, tiedan sen. Syl- via on hyva ihminen.... Hanjaa nyyhkyttamaan esi- linan kulmaan, kun ajamme pois. Keskustelemme Juhanin kanssa. Tuollaiset eroamiset tuovat aina tullessaan monen- laisa hankaluuksia. Kuinka he mahtavat selviytya uudispai- kalla. Siita olemme kuitenkin iloiset, ett€ emanta puhui kau- niisti Sylviasta. Tiesin hanen puhuvan totta, sellainen minun tyttareni oli. Minkdalaiselta han mahtaa nyt nayttéa jouduttuaan, pleneen salomOkkiin. -Kuoppaista, kehnonlaista tietA ajaen paddsimme perille. Oli lauantai-ilta, sauna lampisi, karja seisoi tarhassa, Mies ja nainen raivasivat peltoa, Lapsi oli laitettu vitmiin, joka keinui oksissa. Nainen painoi kankea, jolla mies irroitti ison puun kantoa maasta, Lapset kantoi- vat risuja, kaksi poikaa. Kolmas istui maahan levitetylla peit- teella, se ei kavellyt viela. Jatk. 9