Nala
gp ake

Sain kuulla etta naapurimme oli
saanut tampullisen smelttia
puolessa tunnissa. Mina kun olin
luvannut miehelleni etta saan

kaverin mukaani ja huolehdin

tana kevaana smeltin pyydystyk-
sesta, kun viime vuonna han sai
niita niin runsaasti yhdesta puros-
ta.

Mina kun olen niin hatainen ja
itsepainen, niin kiirehdin heti
seuraavana aamuna samaan
paikkaan. Matkaa sinne oli jon-
kun verran. Pysakdinti paikassa
ei ollut toisia autoja, sutakin olisi
pitanyt huomata etta ei sielta niita
kaloja saada. Me riensimme 4m-
parien ja verkkopaulojen kanssa
alas rantaan — el, ei smeltin
tapaistakaan ollut missaan. Ihail-
tiin hetken aikaa vesiputousta ja
sen kohinaa, kiivettiin ylos pet-
tyneena. Mina eniten toruin itse-
nani turhasta reisusta, joten
Lempille varmaan tuli saali
minua, silla han pyysi etta tulen
illalla heid’n mukaansa. Se vasta
olikin minulle yllatys, kun en kos-
kaan ennen ole ollut pimeassa
niita smelttia hakemassa.

Ennen kahdeksaa olimme
Whitefish Falls joen rannalla ja
siella oli vakea odottamassa. Se
oli jannittavaa, Yksi toisensa pe-
raan meloi telineillaan pohbjia
myoden ja tyhyjaa nostivat, mina
samoin. Olavilla oli rautaputkesta
tehty jatkoa hanen haavinsa kah-
vaan ja samasta paikasta han on
aina saanut smelttia, joka vuosi,
niinkuin sai nytkin. Alkoi kello jo
lahennella yhdeksaa kun sita kan-
saa keraantyi lamppuineen ja
huomasin miehia puettuna
kumihoususaappaisiin joessa.
Heidan ei tarvinnut kauan olla
vedessa, kun yksi ja toinen kantoi
vaikka minkakokoisia taytettyja
amparillisia rantaa. Yksi heista
kysyi jos kelpaisi ylimaaraiset,
kun heidan astiansa olivat tupaten
taynna niin iaoja smelttia, etta ei
uskoisikaan. Sanoin: ‘“‘tuossa on
tyhja ampari’’ ja kiittelin kauniis-
ti.

Lempilla oli kuumaa teeta var-
attuna thermospulloon ja tytoilla
oli kylmaa poppia. Vanhin heista
auttoi isdansd tayttamalla am-
pareita, nuorin oli vain mukana
matkalla. Siina kymmenen
maissa lahdettiin kotiin. Kiittelin
kaikkia mielenkiintoisesta mat-
kasta ja maukkaista smelteista.

Sunnuntaiaamu meni niiden
puhdistamissa jaapakkaukseen
josta sain rakot peukaloon ja yh-
teen sormeen saksista, kun ei
siina hommassa puukko kelvan-
nut. Paistoin ison pannullisen il-
lalliseksi, ja kylla ne maittoivat,
aarettoman hyvia olivat.

Toivon, ett& toisetkin lehtem-

me lukyat ovat saaneet nauttia’

smeltti paistista ja niiden pyydys-
tamisesta.
Katri Maria

Vahan sinnepain

Nuori neiti (kirjailijalle):
—— Mina suuresti ihailen viimeis-
ta teostanne. Mina itse my®6s-
kuulun, kuten ehka tiedatte, kir-
jailijaperheeseen. Minun isani ni-
mittain on korehtuurinlukijana
erdassa osoitekalanterien kus-
tannusliikkeessa.

8

Alue, jossa tama rakennus on,
on varmaankin ollut aarettoman
kovan taistelun kenttana, kun
kaikki maasto oli aivan suuria
reikia taynna. Tykkipesakkeita
on viela muidenkin rakennuksien
kellareiksi.

Joensuuhun saavuttuamme
kiertelimme ihailemassa kaupun-
kin. Mina kun aina muistan Joen-
suun Ellin laulun, niin siikailin
hyvin tarkasti, jos Elli sattuisi
vastaan tulemaan. Mutta kun e1
nakynyt, niin paatimme menna

torille toljailemaan. Oli siellakin

paljon vakea, mutta Ellia ei vaan
nakynyt.

Siina kun katselimme ja
ihailimme erilaisia tavaroita joita
oli myynnissa, silmaani pisti
koivuntuohesta valmistetut lip-
palakit. No voi perhana, niitahan
me olimme etsineetkin niiden
Narvan markkinoiden jalkeen.
Siella kun oli yhdella markkina
myyjalla sellainen paassaan, vaan
ei han halunnut myyda sita.

Sattuikin niin onnellisesti, etta
niita nyt oli myytavana kaksi, ja
ne me halusimme. Oikea hinta oli
50 markkaa kpl, mutta kun
olimme niin kaukaa, ja ne olivat
viimeiset lakit, saimme ne 35
markalla ja viela tuohisen
juomalipan kaupanpaallisiksi.
Kun sain‘sen lakin paahani, un-
hoitin Ellin kokonaan.

Tieopas kirjasta naimme, etta
olimme laheisyydessa sita uutta
Valamoa, joka oli sodan aikoina
muutettu pois sielta Valamon
saarelta. Sodan aikana oli saaren
pliispa antanut Suomen hallituk-
sen rakentaa saarelle ja luostari
alueelle sotilaallisia tukikohtia, ja
kun venalaiset ottivat saaren hal-
tuunsa, munkit joutuivat muut-
tamaan, ja muuttaessaan he toivat
suuret maarat aarteita ja kalleuk-
sia mukanaan.

Saavuttuamme luostari alueel-
le, ei Sinne saanut menna autolla.
Vastaanotto huoneessa opas otti
meidat haltuunsa, mutta ennen-
kuin paastiin mitaan katsomaan,
oli maksettava pari markkaa mie-
heen.

SiellA oli useita rakennuksia,
kaikki hyvin vanhoja. Opas selos-
teli nahtavyyksia, ja viimeiseksi
vei meidat kirkkoon, jossa oli vat-

 kka mankilaisia oikein vanhoja

kristuksen muotokuvia ja patsaita
y.m. Historiallisessa merkityk-
sessaé varmaankin arvokas
kokelma. |

Aikoinaan munkkien
lukumaara oli ollut yli kaksisataa,
nyt tana paivana heita on noin
parisenkymmenta. Sanoivat
heilla olevan aikomuksen raken-
taa uudet rakennukset, mutta
kuitenkin valittivat varojen vah-
yytta.

Koko aikana ainoastaan yksi
munkki tuli ovella vastaamme ja
hankin oli aarettoman vasyneen
jaunisen nakoinen. Kuvia siella ei
saanut ottaa ensinkaan.

Jonkun matkan paasta tasta
luostarista on nunnaluostari.

Tieta pitkin koko pitka matka,
vaan kiinttupolkua metsan kautta
lyhin tie. Siella on kaunis suuri ja
aivan uusi rakennus, eika mak-
sanut mitaan, kun kavi sisalla.
Siella kun oli pieni kahvila, niin
teimme pienta kauppaa, silla luul-
tavasti he kaupanteolla elamaéansa
ansaitsevat.

Hyvin oli kaikki rauhallista. Ei
ainoatakaan nunnaa_ ollut
nakyvissaé, mutta kun tulimme
ulos, niin sielta peltoa pitkin yksi
kiirehti navetalle. Nyt mina arva-
sin miksi se munkki oli niin uupu-
neen nakoinen. Kumpikin olivat
palanneet yollisilta retkiltaan.

Matkamme jatkui ihanien jar-
ven ja maisemien ymparoimana.
Savonlinna oli seuraava mielen-
kiintoisin pysahdys paikkamme.

Jokainen olimme kuulleet
Olavinlinnasta, niin se oli tieten-
kin meille kaikille erittain mielen-
kiintoinen. Tama yli viidensadan
vuotinen vanha linnakke on ollut
korjausten alaisena  noin
kuusitoista vuotta, ja vasta hiljat-
tain avattu yleison kaytettavaksi.
Vieraita oli hyvin runsaasti ja kul-
keminen linnaan helppoa, kun
siihen oli laitettu. sellainen
ponttusilta, jonka voi avata laivo-
jen kulkua varten. Ennen oli
kaytettava laivaa paastakseen
linnaan.

Hyvin asian tunteva opas kul-
jetti meita ympari ja selosti linnan
historiaa. Se on rakennettu aivan
silean kallion paalle ja sita on eri
ajoilla rakentaneet suomalaiset,
ruotsalaiset ja venalaiset. Nyt kun
sita uudistettiin, jouduttiin repi-
maan puuosia seinista, joita ei
tiedeta kuinka vanhoja he olivat-
kaan. Suita on tehty taiteellisten
harrastuksien keskus, siella voi
jarjestaa naytelmia, konsertteja ja
muita tilaisuuksia. On se todella-
kin ihme, miten ihmiset ovat pys-
tyneet rakentamaan sellaisia
laitoksia satoja vuosia sitten.

Taas matkalle, seuraavana
tulikin vastaamme Puhkaharju,
josta olenkin paljon kuullut
puhuttavan. Pysahdyimme kir-
jailiia Runebergin muistopatsaan
viereen, katselimme viehattavia
nakoaloja, joimme pullon Lon-
keroa vainajan muistolle ja
omaksi virkistykseksi.

Aikomuksemme oli palata Hel-
sinkiin viela tana paivana, mutta
kun ei ollut erikoista kiiretta
paatimme olla viela matkalla yo-
ta. Kun paasimme Puumalaan,
niin kavimme katsomassa Ris-
tohiekan kamppaysalueelta
yOpymispaikkaa, ja sattuikin etta
yksi mokki, juuri sopiva meille
neljalle, oli tyhjana. Tama
kamppayspaikka on oikein
laajalla alalla, suuri maara mokkia
tuuheiden mantyjen suojissa.
Kun kavelimme siell4 ympari,
niin ei yhtaan suomen sanaa
kuulunut. Minusta tuntul kuin
tama oli sellainen yhdistyneiden
kansojen keskuspaikka.

Jatk.

- Yet vani

Liina Kitusen aultiolle
Muistojen kukat ei koskaan kuihtua voi.

Ajan kello eteenpain kulkee ja
matkan paahan me _ kaikki
saavumme. Liinan aika_ tuli
lahtea, kun kevaan kukat alkoivat
herata talvi-unestaan. Paljon jai
muistoja Liinasta, vaikka vii-
meiset vuodet pitka matka meidat
eroitti. Yli neljakymmenta vuotta
olimme ystavia, vaikka asuim-
mekin viimeaikoina eri paik-
kakunnilla,olimme silti
yhteydessa toisiimme.

Monta iloa hetkea me yhdessa
vietimme. Myoskin paljon oll
vakavia asioita joista usein kes-
kustelimme. Silla Liina oli yksi

‘mmions soma omistiavaranelaman- k

Kylaamme ymparoi metsainen
taivaanranta, jonka linja muistut-
taa hammasratasta.
Kuutamodina voisi luulla, etti tuo
tarvaanranta kytkeytyy Elainra-
taan. Elainradan vyohykkeessa
liikkuu sateileva kiekko, joka
kesakuussa nousee Kaksosten
hiupulle ja joulukuussa laskee
Jousimiehen juurelle. Naissa
tahdistoissa on kes4a-ja_ tal-
vipaivanseusauksen etaisyyspis-
teet.

Maaliskuun sydanyona
etelaisella taivaalla nakyy Niet-
syen tahtikuvio, syyskuussa siella
loistaa Kalojen tahdisto. Toisessa
on syyspaivan  tasauspiste,
toisessa aurinko tasoittaa paivan
ja yon kevaalla. Siksi maaliskuun
ja syyskuun ruskot kajastavat yh-
teen ja samaan aikaan, yhdessa ja
samassa paikassa. Mutta stihen
niiden yhtalaisyys paattyy,
maaliskuussa laskevan auringon
varojat lankeavat narisevalle
hangelle, syyskuussa huurteiselle
maalle.

Linnunrata on kaunis elokuus-
sa, kun kiiltomadot vaihtavat sil-
maniskuja tahtien kanssa. Tal-
vella tuohon taivaan ja maan vali-
seen leikkiin yhtyvat hangen
kimallukset.

Maailma on taynna yksityis-
kohtia, mutta kuitenkin ehea,
kaikki siina litttyy yhteen. Paas-
takseni selville tuosta sopusoin-
tuisasta mutkikkuudesta, lahdin
tutkimaan minne ensimaisen pu-

. ron virta johti. Kun puro paattyi,

minulle nayttivat tieta niittyjen
kaenkukat. Sen jalkeen oli helppo
sunnistautua punatattien ja syk-
syn lintujen mukaan. Sitten itse
laitoin jarven reunaa myotailevan
ensimaisen hiihtoladun varrelle
katajaviittoja, etten eksyisi
pyryssa. Ja taas puro halkaisi la-
dun. Kaikki toistuu .

Luonto on terastynyt
huomiotani. Luonnon antamat
tiedot ovat pohjana kirjoituksil-
leni, joissa haluaisin korostaa yhta
ajatusta: maallisen ajan arvoa.

Aika on suhteellista. Hehkuvat
paivankorennot elavat yhden il-
lan, ulpukka kukkii kesan, jakala
kasvaa vuosisatoja, kalliomme
ovat kahden miljaardin vuoden
vanhoja. Maailmankaikkeus alkol
laajentua kymmenen miljardia
vuotta sitten. Ihmisten on annettu
tehda hyvin lyhyt merkinta
maailmanajan valtavaan asteik-
koon. Mutta aikahan on suhteel-
lista! Se kuluu nopeasti toisessa
laskentajarjestelmassa, hitaasti
toisessa. Mina haluaisin léytaa
sellaisen jarjestelman, jossa ihmi-

nen

katsomuksen. Paljon teit tyota
aatteesi eteen ja se tyo oli niin
monipuolista.

Olit niin monasti tukena hyvan
elamantoverisi Ivarin rinnalla
nulla raskailla hetkilla mita teille-
kin elama niin usein antoi. Olit
kodin hyva huoltaja ja kaiken teit
omaistesi eteen. Olit yksi niista
rehdista tovereista, jonka arvokas
tyO on jaanyt perintona tuleville
sukupolville.
Kunnioituksella muistelen
tyotdsi.
Kaivaten nuk-
Sofia.

muistelen
kunutta ystdvad.

pois

sen olemassaolon arvo olisi vallit-

sevana tunteena.

‘Olen loytanyt sen, loytanyt
lopullisesti. Se on pieni kaista
kotoista maata: seitseman jarvea,
yksi joki, sekametsaa ja kallioita.
puhumattakaan kasveista ja lin-
nuista, joita riittaa koko iakseni.
En pida kovin pitkisté jaloit-
telulenkeista. Katson alaa tuosta
puusta ensimaiselle lammelle —
puoli kilometria. Tuo matka tait-
tuisi vaivatta viidess&atoista
minuutissa, mutta mina kaytan
siihen kolme — nelja_ tuntia.
Maailma on ehtymaton.

Luonnosta l6ytyy kaikkea.
Elainradan kello ei pysahdy. Kel-

takukka avautuu auringon nous-

tessa, lilja painuu veden alle en-
iltaruskoa. Toyhtohyypat
lentavat tanne maaliskuussa,
paaskyt toukokuussa. Aurnko
mittaa aikaa.

Aika on tosiaan kuin joki: sen
virtaa vasten ei voi purjehtia,
mutta voidaan muistella taakse
jadneita rantoja. Kevaista
kuulasta metsaa, jossa pajut kuk-
kivat ja kimalaiset surisevat.
Muisti lisaa tuohon kuvaan juuri
puhjeiineet Iehdet, kaen kukun-
nan seka auenneen kaenkaalin.
Sitten nama varit vaihtuvat uu-
siin, elokuun lehvistoon joka on
melkein lapinakymaton, mutta
valonsade kuitenkin ldytéa
herkkutatin. Vihrea vari haviaa,
tilalle tulee keltainen, metsa lois-
taa, kurjet toitottavat ja puolukat
kypsyvat. Sitten muistikuvaan
palaavat myohaisen syksyn pal-
jaat puut harmaine oksineen.

Jarvi on kylma ja synkka,
raukeat kalat liikuttelevat tahtien
peilikuvia. Jaa ulottuu§ yha
kauemmaksi jarvelle. Tuokin
kuva haipyy muistista. Tilalle
tulee valkea jarvi lumisade. Saari
ikaankuin rippuu tyhyyydessa,
kaukaisia rantoja ei nay. Muis-
tissa kahisee jo raasohjo. Ja taas
uusia vareja: toukokuun rusko
heijastuu vasta avautuneessa Jjar-
vessa.

Viimeinen ja ensimainen. Ne
taydentavat toinen toistaan. Vil-
meisten lehtien jalkeen tulee en-
simainen lumi, viimeisen lumen
jalkeen ensimaiset lehdet. Elain-
radan pyora pyorii vetaen sinut-
kin maailman rytmiin. Avaruuden
harmonia avautuu my6s paivan-
kakkaran ja lumihiutaleen sateis-
sa. My6és maallinen vuosi on
ehed. Haluan korostaa maallisen
vuoden arvoa. |

Juri Linnik, runoilija
(Neuvosto-Karjala lahdesta)

Tlistai toukokuun 11 pva 1976