Hl Jatk. Ja niin edespain. Se virkisti vaaria kovasti, mutta vain vah- aksi aikaa, sitten han alkoi ahkia taas. Silloin mina vetosin hanen toiseen vaistoonsa — avasin tel- tan ovaiukon jok’ainoa kerta, kun me olimme aterialla. Me kiit- telimme Kallen kanssa_tois- temme_ kokkitaitoa, onnit- telimme oivallista ruoka- haluamme ja huolettomasti kaikki tahteet Turkille. Aluksi ei appiukko ollut ollakseenkaan, mutta lop- puviikolla han jo itki aivan aaneensa joka aterialla. Sunnuntain vastaisena yona siina kello kahden aikaan mina sitten herasin siihen, etta savua tunkeutui telttaan. Hammas- tyneena ja hataantyneena hypahdin ylos ja kavin viela enemman ymmialleni, kun ei vaa- ria ollutkaan vuoteessaan. Sitten juolahti jotakin mieleeni, ja mina kohotin varovasti telttamme ‘ovikaistaa. Siella istui appiukko nuotion aaressa. Vasemman kaden peukalossaan han piteli paksua reikaleipaa, oikeassa oli puukko ja puukon nenassa aimo kimpale ryerikanlaskia. Sitapaitsi oli siina hanen- ylettyvillaan suomalaista savustettua sian- kinkkua, suolattua lahnaa, voita, juustoa, makkaraa ja paljon muu- ta, ja jokaista niista vaari verotti vuoron mukaan hammastyt- tavalla ruokahalulla. Astuin ulos ja asetuin pienen matkan paahan katselemaan. Appiukko pureskeli palan suus- taan ja sanoi sitten: | —~ Nalka on tappavin kaikista taudeista, ja mina olisin kuollut jo kahden tunnin sisaan. Ajatte- lin, etta annan niille taudeilleni ruokaa, jotta ne joutuisivat tuk- kanuottasille ja tappaisivat toinen toisensa. Ja kylla siina niin saattaa kaydakin, silla minun mahassani, joka asken oli niin tyhja, etta siine olisi voinut perustaa vaikka naulatehtaan, myllertaa nyt niinkuin pataljoo- na. Siella on todellinen vatsaval- lankumous, ja se tekee aina sel- vaa jalkea. Vaari joi viela vahvasti kahvia paalle, pani sitten plippuun ja puhalteli mietteissaan. | — Kylla se kuolemakin — aloitti ukko — kiertéa ihmiseen kasiksi jos jonkinlaisia polkuja pitkin, mutta kun sille vain panee jyrkan pystyn, niin pelkaa se. Minun aitivainaatanikin, kun se jo oli vanha, alkoi kuolema ker- ran heitella huoneessa laidasta laitaan, kun muori kantoi lasta kehtoon. ‘‘Mitas siina ténit’? — kivahti eukko — ‘“‘kyll4 mina tasta tappelemattakin lahden! Ei tama maailma niin kaksinen rama ole ollut, ettei sita hennoisi heit- taa...”’ Ja stihen jatti kuolema muorin, ja eukko ei viela monta vuotta ... — Ja—jatkoi vaari vahan ajan perasta — siella oli Hameenkan- kaalla minun lapsuudessani sel- lainen hollitupa, jossa pohjalai- set rahtimatkoillansa pitivat kortteeria, kun ei kahteenkym- ‘meneen virstaan ollut kummalla- 10 heittelimme kaan suunnalla yhtaan ainoata taloa. Siella rupesi muori my6s- kin sairastelemaan, ja isanta lahetti kirkolla kaydessaan rovastille kutsun. Kun rovasti sitten saapui, ei tuvassa ollut ke- taan muita kuin vanha muija, joka seisoi keskella pirtin per- mantoa iso hiilihanko kadessa ja hatisteli kakaralaumaa, joka oll kiivennyt pankon paalle. ‘“Kukahan’’, tapaili rovasti, ‘‘kukahan kristinsisar taalla sairastaa?’’ — ‘‘Minunhan tassa pitaisi’’, arjaisi akka, ‘‘mutta saiskos noilta s-leilta sitten sairastaa!’’ Rovasti meni hiukan hamilleen, mutta sai kuitenkin suostutelluksi muorin menemaan sankyyn ja alkoi puhella asiaan- sa: ““Kylla kai, kristinsisar, teille on keraantynyt koko joukko syn- tia, kun olette elanyt noin van- haksi ja kai kulkenut paljon maailmaakin?’’ ‘‘Jaa’’, mietiskeli muija, ‘‘en mina niin mahdottomasti ole maailmaa kulkenut: kerran olen kaynyt kirkossa ja kaksi kertaa Jyllin myllylla, — siina ne minun mat- kani ovat ...’’ — Rovasti pani parastaan, mutta muorin kanssa han ei paassyt puusta pitkaan. Ja kun kakarat, kelvottomat, tirskuivat toimituksen aina pan- kolla, pomppasi akka akkia pys- tyyn, kiipesi poydalta muurin paalle ja pieksi siina rovastin sil- mien edessa pahanpdaivdaisesti kaikki perillisensa. Kuitti sitten kauniisti kirkonpaimenta ja sanol, ettei hanen takiansa tar- vitsisi viela ainakaan kymme- neen vuoteen vaivaantua ... Appiukko oli aivan terve. Han ajeli Kallen kovakouraisesti ylos, kantoi hanet rantaan ja sanol: — Siivoa silmasi, nyt on sun- nuntai! Sitten saat soutaa minun morsiameni tyko sanomaan, etta meidat voidaan valokuvata vai- kka oitis. Mina olen syonyt suihini kaikki symptoomit ... PYYKINPESUA “Naiset pistavdt nokkansa joka paikkaan, ja miesten on niita sitten siivotiava’’, sanot appitukko. Kalle, uskollinen sanansaattaja, lahti soutamaan saaresta, mutta oli kuitenkin sita ennen saanut minulta ohjeet. Appiukko ajoi partaansa, touhutti ja tallaili, mutta valokuvauksesta_ el kuulunut mitaan. Sitten tuli mamma ja sanol kohta valokuvauksesta kultuaan: — Eihan teilla enaa ole edes puhdasta paitaakaan, — kuka teita kehtaa kuvata? — Jaa, sanoi appiukko. — Tasta taytyy kai ruveta pyykille. — Saippuaa — sanoin mina — on meilla yllin kyllin, mutta livekivi jai kauppiaaseen. — Livekivi — ivaili appiukko — luuletko sina, etta muutkaan muijat livekivea kayttavat? Saarenaijan saunanpesassa on tuhkaa tynnyreittain — kylla siita livetta lahtee. Me keradsimme kaiken pyyk- kimme: lakanat, patjanpaalliset, alusvaatteet ja vaarin valkoisen puvun, teimme mahtavan mytyn ja kiikutimme sen Saaren-aijan saunaan. Saunapata pantiin lahes puolilleen tuhkaa, kuten ap- piukko komensi, paalle kadettiin vetta ja alle tehtiin tull. — Sisso! sanoi appiukko. — Sitten kun se kiehuu, pannaan pyykki joukkoon. Menkaa te sanomaan, etta mamma keittaa kahvin kello kolmeksi! Puolen tunnin perasta alkoi pata porista, ja sen pohjalta nousi pinnalle kuin vahvaa savivellia. Vaari oli innostunut, sekoitti sita talikolla ja toimitti: —-Se on juuri samanlaista soosia kuin Nevan vesi Pietaris- sa. Se on kaikkein parasta pyykille silla mina katselin, kuinka pesivat siina paitojaan, ja niin ne olivat pestyina puhtaita ja punaisia, ettei suomalaisen silma sietanyt ... Minua ihan varisytti, kun val- keat vaatteet sokettiin tuohon ‘‘soosiin’”’ ja appiukko alkoi sita seipaalla sekoitella. — Kun ei tama vain olisi sita ‘‘kemiallista varjaysta’’, valitin mina, — ja vaatteet tulisi vallan mustiksi. — Ja mun punaisiksi! puhahti vaari. —- Etk6 sina ymmarra, etta ensin tulee tuhasta livetta, ja sit- ten se lipea liuottaa kankaasta kaiken lian. Ei suinkaan ne muijatkaan mustia paitoja kayta. Me kannoimme Kallen kanssa puita, ja pata porisi etta pihalle kuului. Appiukko vaitti vakaasti, etta jo alkavat valjeta, mutta minusta ne kavivat yha mus- temmiksi. Naytti ihan santilleen silta, kuin pataan olisi pantu savisia perunasakkeyja, eika enaa voinut erottaa, mika mikin vaa- tekappale oli. Kolme tuntia me keitimme, kuin olisi itse paholainen ollut padassa. Appiukko hammenteli hiki hatussa ja naytti miettivan jotakin murheellista. Kello kol- melta tuli mamma ja toi kahvia, joka tarjoiltiin nurmikolla. Ap- piukko sulki visusti saunan oven, ja kun mamma pyysi paasta meidan keittoamme katsomaan, huomautti appiukko hataisestt: —~ Ei se ole viela kuin alullaan. Tuo ruoka tanne parin tunnin perasta, niin paaset nakemaan, minkalaista pyykin pitaa olla! Mamma meni menojaan, ja appiukko huokasi helpotuksesta. — Naiset pistavat nokkansa joka paikkaan, ja miesten on niita sitten siivottava, sanoi han jatkoi tyotaan. Tunnin kuluttua mina sanoin suoraan: | — Kylla nyt on parasta, etta me nostamme pyykkimme pois. Harmaa paita menee viela mu- kiin ja on muotivari, muttajos me keitamme ne pikimustiksi ja panemme paallemme, niin meidat kolhitaan fascisteina kuoliaaks! ... [hme kylla antoi appiukko pe- raan, ja me kannoimme koko pyykin rantaan. Se oliniin surkea naky, etta ihan itketti. Vaarin valkea pukukin naytti kuin juurt painosta | otetulta sanomalehtipaperilta, joka sitapaitsi oli joutunut sateeseen. — Mita sina seisoskelette, kaykaa kasiksi! arahti appiukko. Me levitimme vaatekappaleen kerrallaan laakeille rantakiville, hieroimme saippuaa sisaan ja aloimme hangata. Appiukko tap- peli housujensa kanssa kuin turkkilainen, pesi ja paukutteli kallionkylkeen, pyyhkieli valilla silmalasejaan, ja kun ei pyykki siita parantunut, aloitti han alusta taas. ~~ Kallee! komensi han vih- doin. —- Hae Saarenayalta lat- tiaharja! Kalle haki, ja appiukko har- jasi. Me toisetkin teimme voi- tavamma, mutta pyykki on yha kuin pilvinen paiva. Mina nain, etta vaari karsi kovasti seka tydsta etta vahingosta, mutta yht’akkia hanen kasvonsa kir- kastuivat: — Pannahinen! hihkaisi han. Eihan mikaan pyykki pesemalla tule puktaaksi — se on pantava valkenemaan. Tae netnananl | Kauniit kevaan kukkaset mieheni, lasten hellan isan ja isoisan mF BS i » & | a Ns >! ea S pod oY * ‘> ea Se 2 is fem Fo fet ei n a * muistolle Han nukkui ikiuneen maaliskuun 5 pna, 1976 “Nuku unta ranhaisaa siell& alla kuusten huojuvain!”’ Ikavoiden muistellen, vaimosi Mary, lapset ja lastenlapset Sicamous, B.C Kuihtumattomat muistojen ruusut tovereilta ja ystavilta sinulle Ida Mannist6 Hilda Kauppila Elvi ja Art Duncan Lempi ja Olavi Hirvela Lillian ja Lauri Kolari Vieno ja Emil Johnson Alina ja Wm. Eklund Hilja ja Uuno Leppanen Hilda Huhtanen Hilma ja Ensio Wuori Sofia Pontio Sudbury, Ont. et pet oat ee : ° Olin minakin muistavinani, etta vaatteita valkaistaan, ja Kalle tiesi sen vallan varmasti. Jotenka me virutimme vaatteet juurt kiiruusti ja viemme_ nur- mikolle valkenemaan. Se puoli pyykinpesu oli kaikista kevyintaé — ei tarvinnut muuta kuin tarinoida mukavia, poltella piippua ja kayda valilla vain vilkaisemassa, miten pyykki valkeni. Silla valkenihan se — ihan vaajaamattomasti. Ap- plukon housuistakin saattoi jo havaita, etta ne alkujaan olivat olleet valkoiset, ja nenaliinatkin nayttivat tulevan niistettavaan kuntoon. — Kylla mina tiedan kuinka pyykilla ollaan, kehui appiukko, — vaikka olenkin vasta-alkaja. Tienattiinpas taas muijien plak- karista toinenkin markka ... Mutta kun mamma tull, niin vaari olisi ollut heti valmis mak- samaan nuo markat muzyille takaisin. ‘i x BS * Soa - 3 F 23 he 2 24 ae a: £ a ae j 's 2 i " ) Sudamellinen kiitokseni Y kaikille jotka minua muistitte ) ) sairauteni aikana Toronton General sairaalassa. \ )Erikoinen kiitos Aino \) Pirskaselle ja Ingrid Vil- muselle kaytyanne niin usein ¥ luonani ja huolehditte tar- peistani. y ) 5-viikkoisen sairaalasso- \ loni aikana ei ollut monta- ) kaan paivaa etteik6 joku olisi ) kaynyt, se tekee kielen- , taitamattomalle suuren ilon kun on vieraassa kaupungis- Y Sa. ) ) Mydskin kiitokset Sudbu- 9 ryn Seurakerholle kauniista , \ kukkalahetyksesta, seka Beaver Laken ja Toronton ) ikinuorten tervehdyskorteis- Yta ) ) Teita kaikkia muistellen, Elina Sandholm _ Beaver Lake, Ont. Kauniit kukkaset os Poe ¥.. vi Cog 3 oe fee Beg es Ne = $s: rae = oe A. os S % 38 oa a ‘: Ne j fe ba Bo oe, &. Rs ey ' Ee % = 5 Bs. * ta q 53 a Ss os j ae Brae es. F 3 f Me ONS: (Sarnia, Ont.) muistolle Siiri ja Sam Havyimaki Anna ja Herman Aho Aili ja Vie Kauppila Toini Kuusela Meeri Jaakkola Toronto, Ont. Tiistal toukokuun 11 pva 1976