‘Jatk. - Marleena oli siis ostanut taman talon vain hanen tahtensa. Se to- disti, niinkuin kaikki muukin, etta nainen rakasti hanta ... olisi val- mis lahjoittamaan hanelle kaiken . rakkautensa ja rikkautensa! Hanen mieleensa valahtivat He- lian kapeat, hennot kasvot, mutta han karkoitti ne pois. Taalla ei Helialla ollut mitaan = sijaa. Sitapaitsi Marleena oli alunperin ollut hanen rakastettunsa. Jo en- nen kuin han oli edes tuntenut Heliaa&. Han kumartui suutele- maan Marleenan punaisia, viet- televia huulia. — Oikeastaanhan meilla ei olisi oikeutta tallaiseen, Marleena sanoi kiemaillen. Sinahan olet naimisissa! — Ei kai meidan siita tarvitse tana iltana puhua, Tuomo sanoi. —~ Ei, ellet halua. Kaunis tytto muuten, kuinkapa muuten voisi ollakaan. Katselin hanen kuvaansa vastaanottohuoneesi poydalla. Tulin melkein mus- tasukkaiseksi. — Tarpeetonta! — Niinké6! Muistanpa kuiten- kin mita veljesi sanoi, kun puhuimme sinusta ja vaimostasl. “Tuomo puolusti tytt6a kuin tiikkeri’.Tekeek6 niin mies jo- ka ei rakasta vaimoaan? — - Olimme olleet silloin vasta _muutaman viikon naimisissa. Han oli suloinen ja turvaton ... -kokematon tytt6. — Enta nyt? — No, avioliitossa tulee aina arkipaiva eteen, eiko totta, Mar- leena. Mutta unohtakaamme vaimoni! Tuomo veti Marleenan syliinsa ja suuteli hanta yhta into- himoisesti kuin aikaisemminkin. — Meidan valillemme ei ar- kipaiva koskaan yltanyt, muistat- ko, Marleena? Helia ei tunne sel- laista intohimoa kuin me. — Eika mustasukkaisuutta- kaan? Mita vaimosi mahtaisi sanoa, jos nakisi nyt meidat? Mar- leena kysyi nauraen. — Miksi kiusaat minua, Mar- leena? Eiko talla hetkella ole tar- keaa vain se mita tunnemme, mies torui. — Totta! Miksi antaisimme jonkun typeran naisen hairita on- neamme. Voimmehan pitaa pikku salaisuutemme taysin omanam- me. Sina voit tulla luokseni mil- loin sinulle sopu. Jarjestan niin, etter kukaan saa vihia asiasta. Marja, apulaiseni ei hiiskahda sanaakaan kenellekaan, voit luot- taa siihen. Voi, miten onnellisia paiva meilla onkaan edessamme! Marleena kietoi kasivartensa omistavasti Tuomon ymparille ja suuteli miesta intohimoisesti. — $ina kuulut minulle, minul- le, ja varokoon, joka aikoo sinut minulta riistaa! han huohottt. Pitkan, pitka ajan kuluttua he tulivat tietoisiksi muusta maail- masta. — Marja on tilannut meille pikkuillallisen hyvasta ravintolas- ta, han sanoi. — Tama ilta on minulle juhlaa, silla olen saanut -sinut takaisin. Vahinko vain, etta sinun kuitenkin pitaa lopulta menna kotiisi, sen pikku hanhen luo. Toivottavasti han ei tee sinulle hankalia kysymyksia. — Heliako? Ajatus nauratti Tuomoa. — Helia palvoo minua kuin jumalaa. Han uskoo jokaisen sanani. — Mainiota, rakkaani, parem- min ei voisi olla riemuitsi Mar- leena. — Milloin voit tulla uudel- leen? . — Milloin vain haluat, kulta- seni. Olen kokonaan sinun vallas- sasi, Tuomo sanoi suudellen Mar- leenan poskea. Han katseli kaik- kea ymparillaan vallitsevaa lois- toa ja ynitti arvailla miten suurn Marleenan Uslarilta perima omaisuus oli. Kun Tuomo palasi mydhian il- lalla kotiin, Heliaé nukkui istual- laan olohuoneen nojatuolissa. Va- lon syttyessa han hatkahti hereil- le. — Oh, vihdoinkin, Tuomo! han huudahti. — Mina olen ollut niin levoton, odottanut ja ihmetel- lyt... | -—- Olin sairaskaynnilla. Sel- laista sattuu joskus. — Niin, sina poloinen vain raadat ja vaimosi nukkuu laiskan unta, Helia naurahti. — Olet var- Nia a = masti aivan kuolemaisillasi nil- kaan, Odota, mina lammitan ruoan viidessa minuutissa! —- Ei, Helia, anna olla. Olen syonyt jo, Tuomo sanoi punas- tuen. — Siellako ... potilaasi luona? Helia kysyi hammastyneena. — Ei ... tapasin sattumalta muutamia vanhoja ystavia .. . 1s- tuimme ravintolassa. — Sehan hauskaa! Kutsuisit joskus heita tanne kotiinkin. Olisi niin hauskaa pitaa vieraskutsyja. Tiedatko olet kuin nuortunut tavattuasi nuo ystavat. Ativan varmasti vieraskutsut tekisivat sinullekin hyvaa. Olisipa mimulla- kin ystavia! Vaikka oikeastaan sind riitat minulle. En tarvitse muita, kun tarkemmin ajattelen. — Miten olet voinut? Tuomo kysyi vaihtaen puheenaihetta, silla Helian sateilevan onnellinen hymy kiusasi hanta. — Onko paatasi sarkenyt? — No, vahasen. Mutta se meni ohi niilla tableteilla, joita annoit. Niiden vaikutuksesta kai nukahdinkin. — Sinun ei pitaisi niin kovin uurastaa puutarhassa paivanpais- teessa. — Ehkapa ei. Mutta emmeko mene jo nukkumaan? On myoha. — Mene sina, minun on viela vahan luettava... vilmeisia alan aikakauslehtia. Laakarin on pysyteltava ajan tasalla, kulta- seni. Kiireesti ja ohimennen Tuomo suuteli vaimoaan poskelle ja meni sitten tyopoytansa aareen. Mutta Helian mentya han ei suinkaan alkanut lukea. Ei, han uneksi... kuumasta intohimosta ja suuresta SSRIS Le RRR or Re tits SPE Raga sat SRE ANN STROSS NNSA LESS TID NONI IR GaN AS Bek BORN ATS URS avg NW NR Lan Nt we tibe hI NSLS kan eB Le ER St RT ER RSENS TE RUC CBN OM cv Sih Ra LA ATS TE ee ER NE Si ged ne gE GN Dig ste gteaive papas Soha gr cues SEU ORR Dg Ra he Ag gle PNA ae tc wg San A SO RR Sa aR I Oo ASTIN SS ged Se So Teor eg AU aoe Sg a in we St ed Seng A AEN ga DS a RN RA SR a hh oo Sa a ae Pees eet a, -rikkaudesta, -jotka jonakin» paivana olisivat hanen... Seuraavina viikkoina ilmat muuttuivat helteisiksi ja Helia karsi jatkuvasti paansarysta, jota myotaili huimaus. Tuon tuostakin hanen oli mentava pitkakseen keskella paivaakin, kun huimaus kavi ylivoimaiseksi. Tallaiset kohtaukset paattyivat useimmi- ten ylenannatukseen, minka jal- keen han nukahti. Mutta vaikka paansarky meni ohi unella ja tapletilla, levot- tomuus jai Helian seuraksi. Eiko aidilla ollut esiintynyt juuri samanlaisia kohtauksia ennen kuin han joutui sairaalaan? Saat- toiko olla mahdollista, etta tuo sairaus oli sittenkin periytyvaa? Helia olisi halunnut puhua asiasta Tuomon kanssa, mutta mies oli jotenkin muuttunut. Han oli usein myohaan poissa kotoa eika pitanyt suta, etta hanta odotettiin. Useimpina paivina Tuomo ei tullut ollenkaan kottin illalla, toisinaan han pikaisesti kavaisi ja haipyi sairaskaynnille tai ystaviensa luo, joita han ei koskaan Helian pyynnosta huolimatta kutsunut kotin. YK- sindisena, onnettomana Hela vietti paiviaan ja iltojaan kauniis- sa kodissaan ja viehattavassa puutarhassa, jonka hoitoon. han uhrasi kaiken vapaa-aikansa. * ok OF Eraana kauniina kesailtana olivat Marleena Uslar ja Tuomo ajelemassa Marleenan hienolla autolla maaseudulla. He pysahtyivat kauniin jarvenran- nalle ja antautuivat hur- mioituneena hyvailyihin. Jatk. Liittyen niihin tuhansiin Jarjest6n jaseniin ja ystaviin seka muihin kansanvaltaisiin kanssaihmisiin, jotka onnit- televat nyt sydamensa pohjasta Canadan Suomalaista Jarjestoa, joka viettaa lokakuussa 25 paiva 65:tta syn- tymapaivaansa, Jarjeston Sudburyn osasto tahdentaa vuosien olleen yhteishyvan, kunnian ja edistyksen vuosia. Historia osoittaa kiistattomasti, etta CSJ perustettiin Canadan suomalaisten toimesta canadalaisten olosuhteiden vaatimuksesta palvelemaan nimenomaan takalaisten maanmiestemme etuja ja toivomuksia. Vain tama tosiasia selittaa sen, miksi Jarjesto on kes- tanyt seka myrskyt etta tyvenet naiden vuosien ajan ja miksi se on Canadan suomalaisten vanhimpana kansal- lisena jarjestona nauttinut (ja nauttii edelleen) niin laajakantoista kunnioitusta ja tukea, mista Jarjeston jasenet ovat ikuisesti kiitollisia ystavilieen ja kannattajil- leen. Jarjeston perustajat, rakentajat ja jasenet ovat 65:n vuoden ajan tehneet hyvin harkitun ohjelman perusiaila kunniakasta ty6ta maanmiestemme yhteishyvan edis- Tlistal lokakuun 5 p. 1976 tamiseksi. IIman CSJ:n monitahoista kulttuuritoimintaa me olisimme henkisesti kGyhempia ja niin olisi mydés Canadan kansallinen kulttuurielama. Ilman CSJ:n toimin- taa suomalais-canadalaisia ei voitaisi muiden canadalais- ten keskuudessa arvostaa kansanvallan ystavina ja ty6vaenliikkeen jasenina, kuten nyt on yleista. Me kiitamme Jarjest6n perustajia, esiraivaajia, jasenia ja kannattajia esimerkillisesta tyosta kuluneen 65:n vuo- den aikana. Parjatkoon ja vihotelkoon taantumus Jarjestoamme vastaan niin paljon kuin tahtoo. Paaasia on naiden vuo- sien ajan ollut ja on, etta CSJ saa olla osana edelleen Canadan tydvaenliikkeesta Canadan _ edistyksellisten voimien tunnustuksen, hyvaksymisen ja kunnioituksen kohteena. Onnitellessamme i ‘‘paivan sankaria’, 65- vuosijuhlaansa viettavaa Canadan Suomalaista Jarjes- toa, me toivotamme sille ja sen jasenliie jatkuvaa toimin- tatarmoa, hyvaa menestysta ja lisaa kansanvaltaisten _voimien taholta tulevia kunnianvuosia.