_taman | euven: ‘aikana. ja -kummallakin kerralla on ollut hy- vat hikoiluilmat, kuumuutta enempi kuin tavallista. Nayttaa, etta tasta perukasta tulee nyt vas- ta kunnollinen farmausseutu, vaikka suomalaiset ovat jo far- mauksensa tehneet. Nyt nuo en- tiset ‘‘maineihmiset’’ ovat ‘‘Iki- nuoria’’ ja kulkevat ympari maa- ilmaa kuin entisaikojen markki- namiehet. Nayttaa, etta maailma on mennyt sekaisin talta puolen katsottuna. Noista rahaa saasta- vista alkuraivaajista on’ tullut Kerrassaan tuhlaajia.. Aivat tassa taytyy julkaisesti tunnustaa, etta noiden ikinuorten ansiosta Saatiin niin mahtava Ca- nadapaivan juhla, etta se taisi ve- {aa vertoja noille entisaikojen Suurjuhlille, eika kuumat ilmat- kaan nayttanyt tata joukkoa vai- vaavan. He vain tanssivat, voi- mistelevat ja laulavat oli sitten sade tai paivanpaiste. He ovat oista ja pirteaa sakkia kerta- kaikkiaan. Vaikka viime vuodet, luon- nonlain mukaisesti, ovatkin ndiden kulttuurityOntekijoi- den riveja harventaneetkin, niin sittenkin sité joukkoa oll koolla huomatavasti, etenkin ne -ravintola-ja kahvilapuolet. Niis- sa oli tungosta jatkuvasti ja ne paikat ovat taman kirjoittajalle- kin juhlista jaloimmat. Siella kuulee parhaat jutut ja siella saa aina uusia tuttavia. Siina se oll _ kahvilan sienan vieressa kun mi- nulle esitettiin Niilo Linden Ha- neysta British Columbiasta. Esittaja kertoi, etta Nulo on en- tisia torontolaisia ja oli Don haa- lin nayttam6n paras ‘‘raatali’’. Siind samalla seinustalla tapa- sivat toisensa Kalle Ahola Ja Uuno Wuorinen. Kalle oli tul- lut tanne pohjois-Ontarion Con- naughtiin muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin Uuno ja oli jo jonkinlainen pienempi tyOnjohta- ja uittotyéssa. Kalle oli ruven- nut sitten niille ‘‘vanhanmaan’”’ pojille nayttamaan kuinka Ka- nootilla sielataan, mutta ei ollut kovinkaan kauaksi rannasta paassyt kun kanootti kellahti ym- pari ja Kalle joutui uimalla pa- laamaan rannalle. Niinpa Uuno ja toiset pojat olivat panneet Kallen ty6njoh- don kyseenalaiseksi. Uuno ker- toi heti seuraavana aamuna fu- venneensa kokeilemaan sita her- kAsti kaatuvaa venetta. Mutta sama tulos, — uimalla rantaan. Mutta ei han moittinut kanoot- aillakin juhlilla: oli ni oe jon katsomista j ja kuulemista, et- ete aivan ihme | denkin. hyvyt riittavat kaikkeen Jélldmuistoja Canadapiivéin juhiilta hén padstyain taysin onnistu- neetkin. Eras tuttavani oli val- lan rakennusurakoitsya ja men- nestyi varsin hyvin, vaikka pan- nan avulla ei kaikkea voinutkaan laskea. Han sanoi etta kun las- ket rakennukseen tarvittavan tarvikkeiden maaran ja sita sit- ten puolella lisaat niin alkavat suunnilleen rittaa. Samoin on keittajien eli kok- kien laita. Heista on tullut kor- kean luokan ammattilaisia ja ruo- kailijat ovat nostaneet lisamai- netta. Perhepalvelijat ovat olleet niin luotettavia, etta naihin ovat herrat luottaneet paremmin kuin itseensa. Ei ole ihme etta Sudburyn por- mestari Fabbro kehui suomalai- sia sanoen, etta he ovat parem- manpuoleisia tyolaisia ja niin ko- via loylymiehia, etta hanen on jatettava lauteet ja luovuttava kilvasta. (Joku tiesi sanoa, etta hanella on suomalaista sukupe- raa oleva rouva, joten han tie- taa mita puhuu,) Olihan siella juhlassa Sudbu- ryn perukan edustajia, valtiomie- ‘hia sanan taydessa merkitykses- sa Bud Germa, joka on NDP:n Sudburyn edustaja parlamentis- sa, kertoi, etta hankin on oppi- nut paljon politikkaa suomalai- silta ja sanoi, etta suomalaiset ovat yhteiskunnallisesti valveu- tunutta joukkoa. Olisintoivo- . nut, etta han olisi ollut kuule- massa siina ravintolan seinustal- la kun kaksi ‘‘tatmaria’’ keskus- teli nyKypolitukan asioista. Oli kysymys valtion uudesta tulo- ja menoarviosta, jossa Oljyn hintaa korotettiin hiumasti. Nama miehet tiesivat, etta ny- kyisin, kun on Amerikan raha- miesten mahdollisuudet ovat ka- ventuneet monissa kaukaisissa maissa, niin heidan taytyy koh- distaa riisto naiden.omien mai- den tydlaisille ja nain ollen etu- paassa Canadan tydlaiset ovat kysymyksessa. Sielta on otetta- va mista on saatavana. Nuita tervehdysten esittajia oli aina Suomesta asti ja vieraili- joita monelta suunnalta. Ajatte- lin, etta taisi olla samanverran Suomesta taalla vieraita kuin tia, vaan niita jaisia tukkeja, joi- [~~ den tahden muka joutui nuotiol- | la housujaan kuivaamaan. Kun katselin siella juhlapai- | kalla tata Canadan-suomalaisten joukkoa, niin taytyy sanoa, etta hyva oppisia ovat olleet. Koulu- | sivistysta ei ole monellakaan ol- | lut matkaan ottaa. Kerrotaan, etta hyvin monet ovat kayneet | ~sen kuuluisan kovan rippikou- ‘lunkin melkeimpa tyota tehden, — hakkaamalla halkoja pitajan | kirkkoherralle. Onhan se ollut lapsuusaikana ennen kovempi kotikurikin. -hemmat ovat noudattaneet sita raamatun neuvoa, etta, ‘ vitsaa saastéa han vihaa las- taan’’. kemdan ty6ta. Monet ovat, ta- han maahan tultuaan, ‘‘otta- neet’’ ‘“‘karpinterin’’ tyGn ja tyo- 12 Meidan monien van- | ‘joka | Mutta yksi oppi on ollut hy- | vi ja se on, etta on opittu te- | Elsi ja Paul Paasila Elina Sandholm — Aino‘ja Lauri Koski Senja Jutila Elli ja Kalle Puiras Hilma ja Toivo Ranta. Aune ja Karl Saarela Aino ja Tauno Kolari Dora Keto ja pojat Alive ja Urpo Koski Vieno ja Toivo Salo Vieno Viinikka Signe ja Einar Elgbacka Lempi Manninen Ida ja Frank Makinen Lisi Tillman Martha ja Toby Swan Uno Venna taalta siella. Toihan sinne terveh- dyksen Suomen puolesta takalai- sen lahetyst6n edustajakin. On- han ne ajat muuttuneet siita pai- vasta kun naita tyolaisten juhlia alettiin viettaa. Ei Kosolan Vih- torin aikakaudella konsulaattien edustajat tervehtineet ja onnitel- leet juhlia, jotka olivat vasemis- tomielisia. _ Juhlapuheen piti suomalaisten keskuudessa hyvin tunnettu Ed- win Suksi. Han pitt loistupu- heen. Sellaista ei ole kuulutu sit- ten Alfred Hautamaen aikojen. Se oli selva ja hyva selvitys Ca- nadan-suomalaisten ja heidan jarjestonsa toiminnasta, jonka kulttuuriperinnon turvin voidaan viettaa nainkin hyvin onnistunei- ta juhlia. Yhdesta kysymyksesta men- neen historian valossa voivat Canadan-suomalaiset karsia menetysta, ja se on nuorison mu- kana olo naissa riennoissa. Nuo- risoakin on, mutta ei laheskaan niin paljon kun olisi mahdolli- suus ottaen huomioon sen kas- vatustyOn mita jarjestomme on tehnyt. Monet ovat vasyneet heti alkuun johon ei mielestani pitai- si olla mitaan syyta. Vaikka nuo- risomme onkin saanut tykkanaan toisenlaisen koulutuksen ja kas- vatuksen, niin samat elaman ky- symykset ovat kaikilla edessa. Paaoma, jos ei se voi riistaa toisen maan ty6laisia niin on sen henkittava voitot omista joukois- ta, joten loppujen lopuksi tais- telu on kaikkien edessa ja sii- na vaaditaan yhteistoimintaa, vaikka koulumme ovat opettan- neet ykeildllisyytta. Siella juhlapaikalla monet ih- mettelivat sita, kun ei ollut Thun- der Baysta laulu- eika muitakaan ohjelmaryhmia. Ainoastaan ta- pasin Kalle Siljanderin, joka on uskollisesti kulkenut nailla kult- —tuurijuhlilla monet kymmenet vuodet. Talla miehella on sama kasitys, etta — matka-arkku ja akka eivat sovi reisumiehelle. Siella lauantai-illan tansseissa kylla hikoilimme ja ‘‘korvan kor- vassa’’ tanssitimme niita vieraan kylan tyttoja. ‘* Thank heaven for my little girls‘* — tella taytyy etta joi- tahan. Katsotaanpa esimerkiksi Toronton [kinuorten voimistelu- joukkuetta ja nuta kansantans- seja, joita he esittivat. Olen kyl- la nahnyt Torontossa aina hyvin kyvykkaita voimistelijoita. Muistan Lempi Serran ja hanen hyvakuntoiset tyttonsa. Ikinuo- rissa lienee joitain naita maineik- kaita voimistelijoita. Ei ole ihme vaikka ne ‘‘tois-kieliset’’ siella Torontossa vaittavatkin, etteivat nama ole ikinuoria, etta nama kelpaisivat vaikka nuorten miesten kanssa vihkipallille. Sama on sanottava Sudburyn Seurakerholaisista. Heita oli oi- kein suuri joukkokin ja taisivat olla vahan niinkuin juhlien isan- tana. Hyvin olette tyonne teh- neet omaksi ja toisten iloksi. Tassa yhteydessa tulee maini- ta Sudburyn Savel kuorosta. Sehan juuri kevattalvella vietti 30-vuotisjuhlaansa. En tieda montako lienee alkuperaista lau- lajaa mukana mutta naispuolises- ti se on hyvin hyvykas kuoro. Sen laulut siella kuumassa kon- serttisalissa kuulostivat kauniil- ta. Etenkin se naisten esitta- ma sekstetti. Epailen, josko pa- rempaa esitysta loytyy Canadan- suomalaisten keskuudesta. Vaikka kaikki ohjelmatilaisuu- det olivat mielenkiintoisia niin taisi lopettajaiskonsertti olla sit- tenkin parhain. Se oli jarjestetty Sudburyn Secondary koulun juh- lasaliin, jossa oli hyvat esitta- mismahdollisuudet. Ilta oli aivan lian lammin, josta karsivat oh- jelman esittajat. Mutta liehuvin lipuin he kaikesta selvisivat. Pit- kamatkaisin ohjelman esittaja oli mrs Tynjala Sointulasta. Han oli saapunut juhlillemme ja antoi kauniin ja korkeatasoisen laulue- sityksen. Entas sitten Sudburyn oman kylan kasvatti Gail Hakala Ko- vin oli kaunista laulua Gaililta. Kuulin, etta han syksylla aikoo menna muusiikkiopistoon. Toi- von onnea talle neitoselle, joka on ottanut niin vaikean elam2- - nuran. Toivon hanen muistavan meita joiden joukosta han on lah- tenyt. Tiedan taman joukon ole- van kaikkein kiitollisinta mita han voi eteensa saada. Entas sitten Douglas Santala ja hanen rouvansa, — kerras- saan hyvin esitetyt laulut, josta mieleeni jai ‘‘Aseman:Kello 101i kolme kertaa’’. Suosionosoituk- sista ei tahtonut tulla loppua. Sit- ten niita nuoria viuluniekkoja ja hanurinsoittajia oli vaikka kuin- ka paljon. Entas Leo Niemi? Hanen johdollaan kymmenen ha- nuria veti kaksi juhlamarssia sel- laisella voimalla, etta katosta ra- pingit.rapisi. | Sudburyn seutu on siita eris- kummallinen, etta siella niiden alastomien kallioiden valissa on kasvanut kyvykkaita. musiikki- miehia ja-naisia ja etta siella on Canadan-suomalaisten johtamia musiikkikouluja, joiden oppilaat ovat valmiit ilahduttamaan tal- laisia kansanjuhlia. Kiitos paljon teille, jotka niin paljon taidatte! Wanupin nuorten osallistumi- nen naihin jubliin jai erikoisesti lammittamaan mieltani. Wanup taitaa olla ainoa ‘‘farmikontri”’ jonka nuoret harrastavat naité kultturiperinteité. He Jaulavat kuorossa, voimistelevat ja tans- Sydansuvi Paivan ‘eyllanti kuuma. ‘Tuhansien tuoksuin huuma. Vetten vdlke. Pilven hiven. Hehku puun ja maan ja kiven. Sihajavaa hiljaisuutta, jossa salaa kypsyy uutta. Kesdé kukkii, kesdé tuhlaa rientdin kohti korjuujuhlaa. Korkeimmillaan pdivdn latu. Annoit lahjas, suven satu, riemun tdyden, vaivan tdyden, kautta syddmeni kayden. Kiitos, ettd elin, olin, suvi, polkujasi polin. Anna kasvaa, kypsd olla kerran sirppis tuomiolla. —~ Lauri Pohjanpaa sivat. On heidan johtajillaan riit- taisi innostusta ja voimaa. Heis- | ta tulee soittajia, laulajia ja min- ka hyvansa ohjelman antajaa tu- levillekin laulujuhlille. Nain siella juhlilla useita van- hoja jarjestoveteraaneja, joista vanhin oli Vilho Saila Torontos- ta. Hanella on ikaa lahelle 90 vuotta. Mutta terveys oli viela kokolailla hyva. Onnittelen Vil- ho Sailaa, etta viela jaksaakul- kea naissa riennoissa. Lauantaipaivana tapasin Sa- muel Rautasen juhlakentalla. Sa- min terveys ei ole kehuttava. Otan osaa hanen suruunsa, joka kohtasi hanta kevaalla kun han menetti elamankumppaninsa. Mutta Samin mieli on aina nais- sa tyolaisten riennoissa mukana. Toivon Samille piristymista suu-— resta surustaan. Harold Huhtanen, joka oli oh- jelman kuuluttajana, omaa samat taipumukset kuin veljensa Henry — pitaa yleisn iloisella tuulella. Han puhuu tata ‘‘finliskaa”’ aika sujuvasti. Lopuksi tassa fiteshanl mai- ” nitsen siita liekkilaisten kokouk- sesta. Minakin olin siella ja toi- mittaja miehensa kanssa ‘‘riitta- sivat’’ meille kaikille nisukah- vit. Kiitos kahvista Helmi ja Ola- v1! Kokouksessa oli hyvin aikaan- sa seuraavaa vakea. Toiset valit- — tivat sita, ettaé ovat jollaintavalla laiskiintuneet ja toisilla tietenkin on heikentynyt terveys estamas- sa kirjoittamista. Kovasti kui- tenkin tehtiin paatok- sid, etta kun naista kesalomista sel vitaan niin juttuja tulee vaikka milla mitalla ja sellainen mié- . liala sille toimittajalle tuli, etta joukolla kaydaan parantamaan lehden sisaltoa, etenkin pakinao- sastoa. Siella oli lehden ystavia monesta kylasta tuhansien mai- lin etaisyydesta, mutta sama yh- dysside tuntui olevan jokaisen sydamella. Vaikka luonnonlaki on maarannyt osan poistumaan joukostamme, on silti paljon vie- la jotka tekevat tyota kanssaih- mistensa ilahduttamiseksi ja omaksi ilokseen jase on ty6d kirjoitella lehtemme palstoille. Toivokaamme parhainta ja ol- kaamme sanamme mittaisia ndis- sa kunniakysymyksissa. —- H. Raha ontuen tulee ja tanssien menee. Rahaa on vaikka raamatun te- kis kun tuohesta kannet panoo. -Pulska alka on puoli i liepee. — -J uuka