seikkailut maé Ne kaatoivat minut maahan, ja silla valin kun toinen piteli minua kurkusta, juoksi toinen Kladnoon ja noin tunnin kuluttua oli itse vadpe- likin paikalla santarmeineen. Han kutsui koirat pois ja antoi minulle viisi kruunua ja luvan kaksi paivaa vapaasti kerjata Kladnossa. Mutta sen koomin, kun olin sivuilleni vilkuilematta juossut Berouniin asti, en ole enda milloinkaan jalallanikaan astunut Kladnoon. Katkki maankiertajat vieroksuvat sita paikkaa, koska vaapeli on yrit- tanyt saada heita kaikkia kokei- lujensa valikappaleiksi. Han pi- ti noista koiristaan muuten ta- vattomasti, Santarmiasemilla kerrottiin, etter han tarkastus- matkoillaan koskaan _ tarkas- tanut sellaisia paikkoja, missa oli susikoiria, vaan han ryyppa- si ilosta koko paivan sikalaisen Santarmivaapelin kanssa. Ja lammaspaimenen kaata- essa veden perunoista ja taytta- ess@ tuopin vuohenpiimalla jat- ko! maankiertaja muistelmiaan santarmien oikeudenkaytésta: — Lipnicessa asui eras vaa- peli linnan alapuolella. Han siis suorastaan asul santarmi- asemalla, ja mina vanha hupak- ko, joka luulin, etta santarmi- asemien ehdottomasti on oltava jossain vilkkaalla liikepaikalla, torilla tai jollain sentapaisella eika missaan tapauksessa sivu- kaduilla. Mina sts kuljin kau- pungin laidoilla aivan vapaasti kyltteja kats¢lematta. Kuljin ta- losta taloon, kunnes tulin eraan tallaisen parakin ensimméaiseen kerrokseen, avasin oven ja sa- noi: -~- Suokaa anteeksi, olen k6yha kulkuri..,. Ja voi, hyvat ystavat! Jaykistyin aivan pai- kalleni. Se oli santarmiasema. Pyssyja seinilla, ristiinnauli- tunkuva péydalla, rekisterikirja kaapin paalla, ja péydan yla- puolella keisarinkuva katsoj mi- SHVEIKIN 7iimansodassa nua suoraan naamaan. Ja en- nenkuin sain sanaakaan suus- tani, ryntasi vaapeli kimppuunt ja antoi siin ovensuussa minul- le sellaisen korvapuustin, etta lensin alas puurappuja enka pysahtynyt ennenkuin Jejzli- cessa. Se on santarmien oike- utta, He alkoivat syéda ja nukah- tivat pian senjalkeen kukin o- malle lavitsalleen lampimassa tuvassa, Yolla Shveik veti hiljaa vaatteet ylleen ja livahti ulos. Kuu nousi itaiselle taivaalle ja sen liséantyvassé -valossa Shveik asteli itaa kohti mietti- en samalla itsekseen: — Onhan se nyt ihan tava- tonta, etten nayta padasevan Budejoviceen. Kuljettuaan met- san lapi han naki oikealla jonkin kaupungintapaisen; tamantakia Shveik kaantyi lanteen ja sen jalkeen etelaan, missa jalleen tuli uusi kaupunki nakyviin. Se oli Vodnany. Han kiersi sen taitavasti kulkien yli nittyjen, ja aamuaurinko tervehti hanta lu- misilla rinteilla Protivinin yla- puolella., —- Eteenpain vain, kunnon sotamies Shveik mietti itsek- seen, velvollisuus kutsuu, Nyt minun on lopultakin paastava sinne kirottuun Budojoviceen, Mutta onneton sattuma joh- tikin Shveikin askeleet etelaan ja Budejovicen sijasta pohjoi- seen, Pisekiin pain. Noin keskipaivan aikaan Shveik naki kylan edessaan. Laskeutuessaan eraalta pienel- ta kukkulalta han ajatteli: — Tama ei voi jatkua, mi- nun taytyy kysya joltakin neu- voa, miten paasen Budejovi- ceen. Ja tullessaan kylaan han hammastyl tavattomasti nah- dessfan ensimmaisen talon kohdalla eréassé pylvaassa ‘Putimin piirikunta’, Vol jessus sentdan, 42. Ihminen ei ole ainoa olento maanpaalli, joka on keksi- nyt julman Cavan hirttia uhrejaan. Myés hiimahakit harras- tavat (ata tapaa. Sité harjoittavat pallohimiahiakit (Theridii- dae-heimoa), joita on noin 300 eri nikdisti lajia. Ne elavat maapallon limpimillé seuduilla. Muutamat niisté ovat kul- tenkin levinneet koko maailmaan, mm. niin kutsuttu Kasvi- huonehamahakki (Theridion reidariorum). Eriiin palloha- mihiikin, joka eliid maapallon eksoottisilla seuduilla, nimi on Theridion saxalite ja se on eriis julmimmista metsiistyk- sessii. Se rakentaa nadltiiiin hyvin repalleisen ja sekaisen ver- kon aluskasvistoon ruohonkorsien joukkoon. Verkon nien- niisen epijirjestyksen ei pid antaa pettia, silld stiti johta- vat pitkat langat alas maahan. Muurahaiset ja muut pikkue- Shveik huokasi, olen sis taas Putimissa, miss4 nukuin heina- kasassa. Viela enemman han ham- mastyi, kun lammikon takaa, pienesta talosta, jonka katolla oli kyyhkysen kuva, jonka kal piti esittéa kotkaa, astui san- tarmi, aivankuin hamahakki, joka vartioi verkkoaan. Santarmi astul Shveikia kohti eika muuta kuin: — Minne matka? — Budejoviceen, rykment- tint, Santarmi nauroi ivallisesti. —- Tehan olette tulossa Bu- dejovicesta. Senhan olette jo jattanyt selkanne taakse, ja han vei Shveikin santarmiasemalle. Putimin santarmivaapeli oli koko paikkakunnalla tunnettu erittain tahdikkaasta ja samalla alykkdasta kayt6ksestaan. Han ei milloinkaan haukkunut pida- tettyja tai vankeja, vaan alisti heidat sellaiseen ristikuuluste- luun, jonka vain syyt6n saattoi kestaa. Aseman molemmat santar- mit pitivat hanta esikuvanaan ja ristikuulustelut pitivat aina ko- ko santarmiaseman henkil6- kuntaa naurun vallassa. suoraan sanonut tuu taitavuuteen ja ystavalli- syytteen, oli santarmivaapelilla tapana sanoa alaisilleen, rai- voamisesta ei ole mitaan hyo- tya. Pahantekiyoita ja pettureita on kohdeltava ihmisina, mutta samalla on huolehdittava, etta he hukkuvat kysymysten ryop- pythin. — No niin, olkaa sydamelli- sesti tervetullut, toveri, santar- mivaapeli sanoi, istuutukaa mu- kavasti. Olette varmaan mat- kasta vasynyt. Kertokaa nyt meille, minne olette matkalla. Shveik sanoi uudelleen, etta han oli menossa Budejoviceen, rykmenttiinsa. —- Mutta silloinhan te olette NERA FE Yow pilkallisesti, silla tehan olette | voin todistaa teille. Teidan yla- rehtynyt tiesta, vaapeli s " Fe tulossa Budejovicesta, minka puolellanne riippuu B6hmin kartta. Katsokaahan sita, soti- las, Meista etelaan on Protivin. Siita etelaan on Hluboka ja viela ctelampana on Budejovi- ce. Tasta sits huomaatte, ettette ole matkalla Budejoviceen, vaan olette tulossa sielta. V aapeli katsoi ystavallisesti Shveikia, joka sanoi rauhalli- sesti ja arvokkaasti: — Qlen joka tapauksessa matkalla Budejoviceen. Tama oli enemman kuin Galilein: ‘Se py6rii sittenkin’, Silla tama oli ilmeisesti sanonut sen hyvin vihaisesti. — Tiedattek6, sotilas, vaa- peli sanoi edelleenkin yhta koh- teliaasti, kylla4 mina saan teidat puhumaan suunne puhtaaksi, ja tulette lopulta itsekin my6nta- mdaan, etta jokainen valhe vain vaikeuttaa tunnustamista. — Siind suhteessa olette ai- van Oikeassa, Shveik sanoi, jo- kainen valhe vaikeuttaa tunnus- — No niin, naette itsekin, etta olette samaa mielta, soti- las. Sanokaapa siis minulle ai- van kiertelematta, mista oikein lahditte vaeltamaan Budejovi- ceanne kohti. Sanon tarkoituk- sellisesti teidan Budejovicean- ne, silla ilmeisesti on olemassa toinen Budejovice, jossakin Pu- timin pohjoispuolella, jota ta- han asti ei vielé ole pantu kartalle. — Lahdin Taborista. — Enta mita teitte Tabo- rissa? — QOdotin Budejovicen ju- naa. —-Miksi ette sitten lahtenyt sinne junalla? — Koska minulla e1 ollut matkalippua. — Ja miksi teille ei sotilaa- na annettu ilmaista sotilaslip- pua’ — Koska minulla ei ollut mitaéan papereita mukanani. — Siindpa se, vaapeli sano voitonriemuisena erdalle san- tarmeistaan, han ei ole niin tyh- ma kuin miksi tekeytyy, han alkaa jo sotkeutua sanoihinsa. Vaapeli alkoi uudelleen a- lusta, aivan kuin ei olisi kuullut- kaan viimeista, papereita kos- Re Ala RRND SONAR REN ARACEAE REN RRR ie IR AI SLR Seen Si YSN ASS SSRN RSPR STARA RARER Shara” NSE SRR NRE liivit, jotka tulevat sen kohdalle, tarttuvat tahmeaan lan- kaan. Yrilyksissii piidsta irti kiertyy rihma niiden ympirille. Kun se lopulta katkeaa, rihma kiristyykin kokoon nostaen uhrin maasta vihan matkan piihiin. Talléin se riippuu avuttomana ilmassa, Timiin jilkeen.hamihakin on helppo ottaa saalis, jonka se kantaa pesiiinsi. Siella se jakaa saaliin poikastensa kanssa. Timi himéhakki rakentaa sormen- muotoisen pesin, joka roikkuu vahvojen oksien ympiirédi- miissaé verkossa. Munat hiimahakki sijoittaa kotelokoppaan, jota se aurinkoisina piivina riiputtaa ulkona auringonlim- mdss& vetiiikseen sen haimarissié sisian. Jos hamahikin pesii joskus tippuisi maahan, voi se hinata sen taas uuslin kehriii- miinsé lankothin. - kevaav — Te siis lahditte Taboris- | ta. Minne te aioitte menna sielta? | —- Budejoviceen, Vadapelin kasvojenilme’ tuli vahan ankarammaksi ja hanen katseensa suuntautui karttaan. — Voitteko nayttéa meille kartalta, mita tieta aioitte kul- kea Budejoviceen? — En mina pannut mieleeni kaikkia paikkoja ja muistan vain sen, etta olen jo kerran aikai- semminkin ollut Putimissa. Santarmiaseman koko hen- kilékunta katseli uteliaana toi- Slaan ja vaapeli jatkoi: — Qlitte siis Taborin ase- malla? Onko teilla mitaan tas- kuissanne? Nayttakaahan? ~~ Tutkittuaan Shveikin pe- rusteellisesti ja kun hanelta ei l6ytynyt muuta kuin piippu ja tulitikut, santarmivdapeli kysyi Shveikilta: — Sanokaapa,miksei teilla ole mitéan, ei kerrassa mitaan mukananne? — Siksi, etten tarvitse mi- taan. — Voi, herra jumala, vaa- peli huokasi, tamahan on aivan plinallista teidan kanssanne. Te sanoitte olleenne jo kerran ai- kaisemmin Putimissa. Mita te silloin taalla teitte? — QOlin menossa Putimin ohi Budejoviceen. — No katsokaa nyt, miten puhuitte ristiin. Sanotte itse ol- leenne matkalla Budejoviceen, ja nyt, kun olemme saaneet tei- dat siité vakuuttuneeksi, my6n- natte itsekin, etta olitte matkalla Budejovicesta. —- Minun on sitten taytynyt kulkea ympyrdaa. V aapeli vaihtoi jalleen mer- kitsevan katseen aseman koko henkil6kunnan kanssa. —~ Qn siinakin hieno ym- pyra. Minusta tuntuu, etta te olette juoksennelleet pitkin ja poikin nailla seuduilla. Olitteko kauankin Taborin asemalla? —- Siihen asti kunnes vii- meinen juna lahti Budejoviceen. Enta mitas te siella hommasitte? — Juttelin sotilaitten kans- Sa. Jalleen uusi, paljonpuhuva katse vaapelinja henkildkunnan valilla, — Ja mista te esimerkiksi keskustelitte ja mita kyselitte heilta? — Kysyin heiltaé, mista ryk- mentista he olivat ja minne he olivat matkalla? — Erinomaista, Enté mah- doitteko kysya heilta, miten monta miesta esimerkiksi kuu- luu rykmenttiin ja miten ne ovat jarjestetyt? — Sita en kysynyt, koska tiesin sen entuudestaan. — Te olette siis taysin sel- villa armeijamme kokoonpa- nosta? — Kylla, herra vaapeli. Ja vaapeli loi poytéan vii- meisen valttinsa voitonriemui- sena ja katsoen santarmeihinsa. Osaatteko venajaa? — En. Vaapeli viittasi kersantille ja kun molemmat olivat paas- seet suljetun oven taakse, ju- listi vaapeli likuttuneena tay- dellisesta voitostaan ja hyker- rellen voitonriemuisena kasi- dan. jatk.