Seija oli syntynyt ja kasvanut
Etela-Pohjanmaalla koyhassa
tyolaisperheessa. Han olihentoja
kalpea tyttonen kuten yleensa
koyhien lapset olivat. Seija kulki
vaatteissa joita ‘‘hyvan-
tahtoiset’’ ihmiset antoivat ja
hanen aitinsa niita pesi ja paik-
kasi.

Nain kuluivat Seijan lapsuus-
vuodet. Hanesta varttui kaunis
neitonen mutta koyhyyden vuok-
si jai ilman  koulusivistysta.
Raha mita kokoon saatiin tarvit-
tiin jokapaivaiseen elamiseen.
Seija joutui 14-vuotiaana pik-
kupliaks1 eraaseen taloon syr-
jaisella seudulla. Hanen eteensa
aukeni elaman kylma_todel-
lisuus, joka oli mustaakin mus-
tempi. Hennoilla kasillaan han
pesi suuria pyykkeja ja huuhteli
niita jaisessa vedessa jarvenran-
nalla. Hanen huulensa olivat
siniset kylmasta talvisen tuulen
silitellessa hanen hentoa, puoli
alastonta ruumistaan. Han paleli
usein sydan juuriaan my6ten.

Seijan silmat olivat ruskeat ja
hiukset loistavan kiiltavat, kas-
vonpiirteet alykkaat ja vartalo
sieva ja hoikka. Naapurin poika
Sami oli alkanut katsella Seijaa
ihaillen ja saalien. Han ei kuiten-
kaan rohjennut lahestya tyttoa,
jostain kasittamottomasta syys-
ta. Han tunsi varistyttavaa ar-
kuutta tyttoa ajatellessaan. Han
ei aavistanut, etta tytto tunsi
samaa hanta kohtaan.

Kerran sitten han rokaisi
mielensa ja meni luokse sanoen:
— Seija, mina haluaisin. auttaa
sinua. Olen sinua kauan katsellut
ja mina — mina rakastan sinua.

syo?
Olen kirjoitellut meidan kalanpyyn-
tiuutisia pitkin kesaa, jos nyt muut-
teesta haasteltais vahan muustakin,
vaikkapa, milloin kala parhaiten
syO, millaiset ilmat* ovat parhaita
kalailmoja.

Yleinen usko on ollut, etta var-
hainen aamu on paras kalasyon-
tiaika ja mahdollisesti se useissa
tapauksissa niin onkin. Mutta mita
me olemme taman ja viime kesan
aikana kokeneet naillé jarvilla, niin
ei pida paikkaansa. Meilld on nimit-
tain ollut tapana kiirehtaa jarvelle
sangen: varhain aamulla mutta vas-
taava hydtya ei siité ole ollut.
Olemme tulleet siihen tulokseen,
etta parhain bassin ja hauenkin
syOntiaika on kello 10 ajoissa
aamupaivalla, puoleenpaivaan
mennessa se hiljastuu. Tietenkin
niita aina saa silloin talldin pitkin
paivaa mutta meilla on ollut tapana
puolisen ajoissa lahtea kotiin, jos
nimittain on saatu stihen mennessa
kalaa.

_ Mita imoihin tulee niin pohjois-
ja itatuulta pidetaan pahana, niin
pahana, etta jotkut entisajan
kalamiehet eivat lahteneet jarvelle-
kaan. Sithen sanon taasen, etta ei
sekaan aina paikkaansa pida silla

— Mina olen kéyha tytt6 ja
vain piika ja sina suuren talon
ainoa poika, sanoi Seija dani va-
risten. Hanen sydamensa oli
pakahtua onnesta, jonka han ei
uskonut Kuuluvan hanelle.

Monien keskustelujen jalkeen
Seija ja Sami vihittiin ja perus-
tivat itselleen sievan kodin missa
elivat onnellisina. Seija uksoi
olevansa koko kylan onnellisin
ihminen, kunnen Sami joutui
Lappajarvelle tyohon ja Seija jai
yksin kotiin. Kylan juorumyllyt
rupesivat jauhamaan kahden
nuoren onnea pirstaleiksi. Alkoi
kuulua puheita, ettaSamilla oli
jalkavaimo siella missa olity6ssa.
Tultiinpa Seijalle itselleen sano-
maan, etta-Sami ei halua enaa
tulla tanne Evijarven sydan-
maahan eika halua sinua sinne.

Tama kaikki oli kuitenkin
katalaa valhetta, mutta Seijan
sydameen se istutti epailyksen
siemenen ja kovan ty6n ja surun
murtamana Seija joutui sairas-
vuoteelle. Sami sai tiedon, etta
Seija on Seinajoella sairaalassa.
Han riensi sinne ja loysi vai-
monsa kuumehoureisena, ko-
vissa tuskissa. Han kumartui
suutelemaan hanen kuivia huu-
liaan ja kauniisti lainehtivia
hiuksiaan. Seija huuteli houreis-
saan Samin nimea tietamatta,
etta han oli hanen vierellaan.
Niin saapul Seijalle ikuinen y6.

Surun murtama Sami ei voinut
ymmartaa miksi heidan onnensa
piti paattya niin pian. — Olit on-
neni tuoja ja elamani ilo Seija,
lepaa rauhassa, kuiskasi Sami
tuskaisin sydamin.

— K.A.R.

hiljattain olimme kaksi eri kertaa
itatuulella kalassa ja aivan tyydyt-
tavasti saimme kaloja ja viime ker-
ralla oli viela taydenkuun aika, joka
pitaisi entisten laskujen mukaan
olla kaikkein huonoin kalansyonnin
aika,

Mainitsempa viela sentaan
muutaman sanan meidan eilisesta
kalareisusta. Lahdimme niin myo-
haan matkaan, etta olimme vasta
Kello 11 kalapaikallamme ja vasta
iltapaivalla aloirnme saada kaloja.
Vaikka ilma oli mita ihanin tuli
kaloja hitaanpuoleisesti. Saimme
kuitenkin kuusi sievankokoista bas-
sia ja 2 keskikoista haukea. Tama
saa nyt ruttaa kalastuksesta.

Haluan tassa lopettajaisiksi vas-
tata sithen toimittaja~-Helmin
‘‘mojakka’’ sanaan, josta han
mainitsi toumituspalastallaan.

Mojakka-sana ei ole mikaan
uutuus Canadansuomalaisille. Se
on aivan jokapaivainen nimitys.
Mina innostuin itsekin tutkimaan
tuota sanaa lahemmin silla tiedan,
etta ei Suomessa kayteta keitoista
puhuttaessa nimityksia ‘‘mojakka”’
eika ‘‘molikka’’. Nyt kuitenkin us-
kon, etta mojakka on lahtdisin
sanasta molikka.

Etsin esille vanhan $. Nuortevan
sanakirjan ja sieltahan loytyi, vai-
kka eritavalla prantattyna. Jos kella
sattuu olemaan ylla mainittu
sanakirja niin loytaa sielta sanan
‘“*mulligatawyn’’, joka on suomeksi
kaannettyna mojakka. Onko sana
mojakka sittenkin suomea, vai
onko S. Nuorteva kayttanyt siina

Tana aamuna herasin purista-
van masentuneeseen mielialaan.
Ikkuna kuulsi vaaleana_ristik-
koneliéna hamaran keskella.
Syksyisen yon jalkeinen viileys
hiipi pitkin lattiaa ja huokui vas-
taani, kun nousin ylos.

Mihin on ilo kadonnut, kysyin
itseltani. Miksi.

Olisiko musiikista apua tana
ankeana aamuna. Kun on
iloinen, musiikki on paras saes-
taja.

Auttoiko se. Mita viela. Tippa
nousi silmaan ja kurkkuun pala.
Teki mieli istua lattialle levysoit-
timen viereen ja parkua pelkasta
saalista kaikkia maailman onnet-
tomia ihmisia ajatellessa.

Ja silloin muistin, etta jo
Salomo sano:

Kuin se, joka riisuu vaatteet
pakkaspaivana, kuin etikka li-
pean sekaan, on se joka laulaa
lauluja murheelliselle sydamelle.

Enka pannut enaa uutta levya.
Otin hyllysta kirjan, joka oli
kannesta kanteen taynna van-
hoja suomalaisia sananparsia.
Unohdin petaamattomat vuo-
teet, korjaamattoman
kahvipoydan, slivouspaivan.
Luin ja luin ja nauru alkoi
hyrista mielessani.

Tuupovaaran vanha faari
sanoi kaipaavasti, kun kauniin
tyton saaria katseli: Oiskoon
pitkaltikin niin hupasti matkoo.

Koyha plikatytto Pudasjoella
oli erehtynyt panemaan vahat

-rahat helyihin ja lohdutteli it-

sedan: Nalka ei nay, mutta
koreus nakyy.

Pieni mies Pielisjarvella totesi:
Ei niin pien ouj jottei ylla pen-
kilta kasin peataan ruopiik.

Kauhavalainen laiska mies
puolusteli itseaan: Kun yan ras-
kahasti makaa, taytyy paivan
perhan levata.

En mina ittelleni taho, vaan
kaverille, sanoi Sallan jatka kun
toita kysyi.

Kun taas Kotiolahden tekeva
mies laiskalle tokaisi: Jos sulla ei
oum muuta tekemista niin not-
kuttele ies polvias. |

Noyryys el oo likaa, sano
Kauhavan flikka kun sonnille
nijjas.

Viisas ei kysy se koitteloo, yl-
vasteli Kiteen hurmuripoika.

Uusikatpunkilaiset arvos-
telivat naapurin kovapaisia lap-
sia: Olis viisast jarkki mut o nii
lua hiukka.

Lasten aitia he lohduttivat.
Tyhma elava satavuotisiks, mut
voiva jo mukulinkin kuola.

Ja raisalaispojassa oli idullaan
absurdismi kun han tuumaili:
Niiha mie olisi niiko mie mutt en
tnja olenk mie mie enneku kayn
kotont kysymas.

Oliko niilla vahoilla
suomalaisilla elama hauskempaa
kuin meilla. Tuskin. Vaikeam-
paa se ainakin ol!. Huvituksia oli
vahan, elama oli’ taynna
raatamista, epamukavuutta, tur-
vattomuutta, ykKsitoikkoisuutta.

Mutta nauru heista irtosi. Se
oli ase, elamisen suola, k6yhan,
ruman, syrjityn voima. Nauret-
tiin mys Saitoja isantia, kirkkoa
ja lain kohtuuttomutta, ruumiin
epamuodostumia ja hengen
typeryytta. Kaskujen ja sanan-
parsien voimalla kohdattiin nal-

_ Paistakohon limmin pdivé,

kA, pitkat ty6paivat, luonnon-
voimat ja rakkauden tuskat.
Enta me. Ei ilo ole maailmasta
kuollut. Ilo on yha osa ihmisen
elinvoimaa, mutta se vaatii tilaa,
harjoitusta, henkista valppautta.
Meidan ilomme on puutunut.
Ajanvieteteollisuus on pilannut
meidan kykymme luovaan iloon.
Meille tarjoillaan valmista
naurua joka puolelta. Kun elama
tuntuu ikavalta, me
pyoraytamme radion tai televi-
sion nappulaa: sielta pitdisi nyt
tulla jotain hauskaa. Ajan-
vieteohjelmien, hupailujen, fars-
sien tekijat sorvaavat hiki paassa
hauskuutta meidan huviksem-
me, mutta me haukottelemme Ja
ihmettelemme happamina, miksi
he ovat niin ikavia. Me vaa-
dimme valmista tloa, vaikka ilon
pitaisi nousta meista itsestam-

. me,

On kummallista, miten
pienista asioista tata iloa syntyy,
kun tilanne on oikea. Kun istuu
Aapelin kanssa kannon nokassa
sienimetsassa tal ajaa Kallen
moottoriveneessa kokemaan
kala-apajia tai viettaa iltaa
Reidarin ateljeessa, pienikin
sana, ilme, jutun vivahde saattaa
herattaa koko olemusta hytistta-
van naurun. Jos kerron sen sut-
kauksen, sanan, tapahtuman,
jollekin ulkopuoliselle, se latis-
tuu ja kuolee pois, kuulijan sil-
mat sanovat: mika vitsi tuossa
oli. ;

Vitsi ei ole laheskaan aina se,

mita sanotaan, sitA ei voi sitoa
lauseeseen. Se on tunnelma,

tilanne, niitten ihmisten
yhteisymmarrys, jotka sen
yhdessa kokevat. Ilo on juuri
siina, luovassa kosketuksessa
toiseen ihmiseen ja elamaéaan,
herkkyytta tajuta asian huvit-
tavat piirteet, valmiutta hy-
myyn.

Sita tloa meilla harjoitetaan
liian vahan. Sita ei voi ostaa
tehdaspakkauksena, ei saada
valmiiksi naurettujén filmien
mukana. Se on meissa itsestaan.
Valmiin ilon metsastaminen tap-
paa sen kaikkein varmimmin,
niinkuin kaikki kaavoilla letkattu

sarjavalmiste tappaa sen, mika -

on luovaa, elavaa ja vaikeaa.
(Lahettanyt: S.P.)

Ei varmasti

Isosisko odotti pienokaista ja
halusi totuttaa pikkuveljeaan
uuden sukulaisen ilmaantumi-
seen ja sanoi:

— Ajattelehan, etta sinusta
tulee pian eno!
— Eno! Ei varmaankaan...

Minusta tulee puuseppa.

Uusi laakeaine

Latvian SNT:n_ tiedeakate-
mian orgaanisen synteesin tut-

kimuslaitoksen tiedemiehet ovat

kehittaneet joukon arvokkaita
laakeaineita. Mainittakoon
midantam, joka vaikuttaa tehok-
kaasti Parkinsonin tautia vastaan
seka kasvaimia tuhoava ctklofos-
fan.

—‘kuuhut disin kumottakoon, —

tuulkohon suvinen tuuli,
taivahan vesi valakoon,
jotta maat karutki kasvais,
laihot kiittdis kyntajatd
kynnoéstdnsd, kylvostdnsa,
varsin vaivansa ndostd,
jotta kasvais kaunis vilja
ndilla kotikunnahilla.

~~ Maria Mihejeva

Tama juttu on ystavani Vikin
seikkailusta, joka on tapahtunut
jo kauan kauan sitten, mutta
Vikki sanoi sen nyt juuri muistu-
neen mieleensa ja sanoi kuul-
leensa, etta mina olen yksi Liekin
pakinoitsijoita niin han ehdotti,
etta mina sen panisin paperille ja
lahettaisin Liekkiin. Estelin
vahan mutta suostuin kuitenkin
ja tassa se nyt sitten tulee aivan
kuin Vikki olisi sen itse kirjoit-
tanut. Nain Vikki kertoo:

— Siita on kulunut jo vuosia.
Olin silloin parhaissa nuoruuteni
voimissa ja melkoinen naisten
hurmuri. Tutustuin eraaseen
nuoreen sairaanhoitajattareen
Elizabethiin ollessani sairaana.
Han tyoskenteli laakarin toimis-
tossa ja siella kaydessani
hoidossa sai han rinnassani lem-
menliekin syttymaan. Seurus-
telimme jonkin aikaa ja kun aloin
ehdotella avioliittoa kertoi han,
etta oli ollut naimisissa laakarin
kanssa mutta tuli huomaamaan,
etta ei tata rakastanut ja niin
erosivat.

Luulisitko etta mina kykenisin
sailyttamaan mielenkiintosi? ky-
syin tytolta ja katsoin syvalle
hanen kirkkaisiin silmiinsa.

Tytt6 suipisti sievaa mansik-
kasuutaan ja hiuskasi: — Olen
aina pitanyt vaaleaverisista.
Hanen silmansa sateilivat kuin
tahdet yossa.

— Voi kuinka romanttikka
onkaan suloista silloin kun se on
molemminpuolista, sanoi
Elizabeth ja painautui rintaani
vasten.

Nimeton Jarvi

Onkohan jarved tarkoitettu
Ihmisten kdytettdvaksi?

Sitd ei olla kartoitettu
Kaikkien loydettavaksi.

Vahingos satuin sen loytdmaddn
Kullan-etsinta matkallani; ,
Vuoristos jouduin kiertelemddn

Ma leirille palatessani.

Sita kaukaa ensin katselin
(Liikkumata) jdnnittyneend,
Sitten viipymattd astelin
Sen rantoja riemastuneena

Niilla rannoilla ihmettelin
Mikahan jarven nimi ois?

Silloin karttani kevittelin:
Niistadhdn se on tyyten pois!

Nimettomdn jarven tarkoitus
Sepd selvitkddn edessdmme.
Vaan meidan hyvyyden harjoitus
Téytyy selvitd perdssimme!

— Uuno Kaksonen

13