as -‘Huntu kaunisti pal
jon ‘hantakin, ‘mutta erikoisen ee 7
kaunis ja viehkea han ei suin- |

kaan ollut.

— Katsohan, kuulin suvun
vanhan tadin kuiskuttavan toi-
selle vieraitten onnitellessa
morsianta ja sulhasta vihkimi-
sen jalkeen, - ei Yrttimaan sa-
lissa ole aikaisemmin vihitty
nain kolkolta nayttavaa paria.

— Virkas muuta, yhtyi ha-
neen toinen, - nehan ovat olleet
kuin kukkia kaikki toiset tytta-
ret. Sanelma nyt ei ollut niin
kaunis kuin muut, mutta hankin
naytti mukavammalta_ kuin
Hilkka, olihan han nuorempi-
kin. Etta Hilkka kehtasikin ot-
taa tuollaisen itseaan paljon
vanhemman leskimiehen.

—- Vanhassa vara parempi -

jospa han pitaa Hilkkaa kuin
kukkaa kammenella. Antavat
arvon naiselle, kun entinen on
kuollut.

— Pitaa4 ja kanssa. Leski-
miehet ne vasta ronkelit ovat-
kin. Etenkin, kun ovat jo van-
hemmalla puolella ikaa.

Menin pois, etteivat tadit
turhan vuoksi nolostuisi, jos
huomaisivat minun kuulleen
heidin puheensa. Mutta ajattelin
itse juuri samoin. Kunpa Hilkka
vain jaksaisi siella. Mieluiten
olisin nahnyt hanet koneen
takana ompelemassa sievia pu-
kuja, mutta hanellahan oli oma
elamans& ja varmaan han oli
tuntenut sen liian yksindiseksi.

Kaikki me _ kuvittelemme
unelmaa onnesta. Niin teki tie-
tysti Hilkkakin ja uskoi, etta
hontelo ja suulas leskimies oll
maaratty antamaan se hanelle.

Muutamia_ kertoja_ kavi
Hilkka vierailulla kotona, aina
yksin,

—- Martilla on kiire, emme
vol lahtea yhta aikaa, toisen on
oltava huolehtimassa_ talosta,
han sanoi.

Nain kuitenkin, etta han tuli
yksin senvuoksi, etta sai istua
entisessa huoneessaan koneen
takanan ja ommella. Han om-
peli kaydessdan liinavaatteita,
s4astin ompelua hanta varten.
Siella minulla ei ole
koskaan aikaa ommella, han
sanoi. - Kunpa saisin istua
viikon koneen takana yhteen
menoon.

Sneed

— Taidat olla pahoillasi,
kun menit naimisiin, sanoin ha-
nelle kerran.,

Han naytti sapsahtavan.

— En — en toki, han sanoi
nopeasti. - Mutta elama siella
on niin toisenlaista kuin kotona.
Monenlaista vakea... varsinkin
kesaisin...

Han ei jatkanut, vaan ku-
martui koneen yli ja polki vin-
hasti.

— Tulisitte joskus kay-
maan, han sanoi lahtiessan.

Han oli sanonut aina niin,
mutta koskaan ei tullut muuta
kutsu, emmeka Juhanin kanssa
menneet. Meista tuntui, ettei
vavy valittanyt meidan kayn-
nistamme ja etta Hilkka ei
suorastaan uskaltanut kutsua
meita paremmin.

Hilkka oli ollut kolme vuot-
ta naimisissa, kun han kirjoitti,
etta heille on syntynyt poika.
Martti oli lisannyt kirjeen lop-
puun: “Sopisi isoisan- ja aidin
tulla katsomaan’’. Padtimme
pistaytya taloon.

Oli heinanteon aika, kun
jaimme pois sita lahella olevalla
asemalla.

Talo oli vanhanaikainen,
pitka, keltainen, ransistynyt.
Kaikki rakennukset olivat huo-

nossa kunnossa. Kivinavetan
seinat pullistelivat, katot olivat
paikkaillut ja vanhat harmaat
pareet rayskottivat niissa kui-
vina ja kappyraisina. Huonosti
hoidettu puutarha ymparoi ta-
loa. Omenapuiden rungot olivat
sammaloituneet ja ikivanhat
viinimarjapensaat —_ lahosivat
kohti maata. Pisamakasvoinen
poika kaveli pihalla. Kysyimme
hanelta missa Hilkka on.

- Ai, se isan uusi nainen,
poika sanoi ja katsahti meihin
halveksivasti. - Tuolla se tie-
tysti makaa pentunsa kanssa.

Han osoitti aikoinaan pu-
naiseksi maalattua, mutta haa-

345. Suuret lokkilajit ¢ ovat todellisia  Hetbtionda: Ne
hyoékkaavat kaiken uskaltamansa kimppuun. Pienemmiit
lokit elattavat itsensa etupaassa erilaisilla selkadrangattomil-
la elaimilla. Kerrotaan, etté kun lokit ovat pyydystineet
simpukoita syotavaksi, ne lentévat ylés ja antavan niiden
pudota vasten kalliota, niin etta kuori rikkoutuu ja sisal-
mykset tulevat ulos. Lokit ovat hyvin sitkeita lentajia, mut-
ta huonoja uimareita ja niiden taytyy usein levataé vedenpin-
nalla, Pesimisaikana ne liittyvat suuriksi parviksi, jonkin-
laisiksi yhdyskunniksi. Lokkien lukumd@ara on niin suuri,
etta niiden pesat peittavat kokonaisia kallioseinamii ja vuo-
ria. Pesit ovat niin lahelli toisiaan, etta hautovat linnut
taistelevat tilasta. Molemmat puolisot hautovat yuoroit-
tain. — Salt Lake Cityssa Utahissa Yhdysvalloissa on muis-

A

Kirj. Elina Pelkonen-

listunutta vaateaittaa. Samassa
Hilkka tulikin sieltaé. Han ter-
vehti meita.

- Menndan sisalle. Olin nu-
kuttamassa poikaa. Aitassa on
viileaa. Nyt ymmarran miksi te
Aiti nukuitte aina kesdisin siella.
Lapsilla on niin hyva rauha.

- Varsinkin pienet lapset
nukkuvat ulkosuojassa mai-
niosti, kun vaan ei ole karpasia.
Mutta vilkaistaanpa ensin lasta,
sanoin.

Menimme aittaan. Poika
nukkui katkyessa, Hilkka ko-
hotti vaatetta, joka oli sen sil-
milla. Aivan Martin nakdinenja
muistutti paljon ulkona ollutta
isoa poikaa,

Hilkka vei meidat sisdan.
Samanlainen rappio sisalla kuin
ulkonakin. Perhe oli syémassa,

ainakin viisitoista ihmista,

- Aiti ja isa tulivat, Hilkka
sanoi arasti Marttiin kaantyen.
Tama oli syémassa pdydan
paassa ja nousi hitaasti.

- Tulihan sita nyt sentaéan
poikettua, terve vaan. Sopii
kaydaé poytdan. Hilkka, laita
lisaa astioita!

Hilkka teki niin. Nain, etta
hanta havetti. Yrttimaassa ei
koskaan kasketty vieraita sellai-
sen poytaan. Perunankuoria oli
joka puolella, leipa oli leikkaa-
maton, jokainen otti siita palan
veitsellaan, lautaset olivat van-
hoja, maitokannun kyljessa
musta halkeama; se oli paikattu
tuhruisella liimalla. Ruokana
li suolakala, kastiketta ja pe-
runoita.

Vieraat nousivat ja terveh-
tivat meita.

- Tama on nyt arkiruokaa,
Martti sanoi, - mutta sy6daan
mita péydassa on.

- Ei sita kesalla ehdi laitte-
lemaan monenlaisia, virkkoi
eras naisista.

Eika kannatakaan arki-

aikaan ihmeellisia tehda. Kon-
kurssiin siina talo menee.

Martti sen sanoi, naurahtija
esitteli meille, etta nama tassa
nyt ovat hanen veljiaan, heidan
rouviaan, ja hanen kaksi sisar-
taan. He ovat toisiinsa kiintynyt
suku. Kesaisin he ovat aina
taalla, heille tulee ikava muu-
alla.

Kun olisyéty lahtivat kaikki
poydasta. Naiset menivat ulos,
he laittoivat huopia omenapui-
den juurelle ja rupesivat niitten
paalle, muutamat miehet meni-
vat sankyihin ja penkeille pit-
kakseen, jotkut lahtivat kama-
reihin.,

Hilkka tuli, korjasi ruoan
poydalta ja pesi astiat. Kun han
sai sen tehdyksi han pani kahvin
tulelle. Vieraat lukivat, kuka
kirjaa, kuka lehtea.

Sisaan astui noin viisitois-
tavuotias tyttd.

- Onko ruokaa? han kysyi
Hilkkaan kaantyen.

- Komerossa on hiukan kas-
tiketta ja perunoita, tama vas-
tasi, |

- Tietysti kylmat, miksi et
pida niita hellalla, etta ne py-
syisivat ldmpimina?

~ Luulin, etta olit sydnyt.
Useinhan syét ensin,

- Olin uimassa.

Hilkka nouti ruuat lampia-
maan, tytt6 istuutui penkille ja
murjotti vihaisen nakéisena.
Laitettuaan kahvin pdytaan
Hilkka otti kateens4 sivupdy-
dalla olleen kirjan, Se oli Kos-
kenniemen Kootut Runot.

-Ta4mapa viehattavaa, sanoi
yksi penkilla lojuvista miehista.
- etta meill4 on runoutta har-
rastava emanta. Koskennienta
kesken vaen kahvituksen!

- Enka mina ole saanut viela
edes aamiaista, yhtyi tytté ha-
neen,

Hilkka silmaili kirjaa, huo-
kasi ja pani sen pois, Han laittoi
tytdlle ruoan poydan

tomerkki kalalokin kunniaksi. Se pystytettiin v. 1913 ja
muodostuu korkeasta pylvaasta, jossa ylinna kalalokki on
valtaistuimella maapallon paalla. Syy tahin kunnianosoi-
tukseen on erfs tapahtuma v. 1848. Taalla uudisasukkaat
olivat mormooneja ja he olivat muuttaneet taille seudulle
muualta USA:sta. Uudisraivaajat kylvivat 2000 hehtaaria
viljaa. Mutta ensimmaisen yvuoden kevyaalla tuli lukematto-
mia heindsirkkaparvia ja tuhosivat sadon. Yritettiin kaikin
keinoin piisti eroon vitsauksesta, mutta ei onnistuttu. Sil-
loin lahella olevalta Suurelta Suolajarvelta tuli suuria kala-
lokkiparvia. Ne ahmivat heinasirkat suihinsa, sato pelastui
ja uudisasukkaat jaivat henkiin. Senjalkeen taallé pidettiin

kalalokkia onnenlintuna.

kaikki Sivad saaneet sansa ie

katosivat jonnekin. Kukaan el
ojentanut sormeaan -auttaak-
seen Hilkkaa askareissa. |

Martti lahti ulos miesten
kanssa.

- Heindpellolle kai? Juhani
kysyi.

- Niin, vastasi Martti.
- Sinnehan sita, kun onse aika...

- Paivaldiset sielld jo odot-
tavat, he ne heinaét enimmak-
seen tekevat, sanoi Hilkka
miesten mentya ulos.

- Ei sinun tarvitse puhua vie-
raille talon asioista, sanoi tytt6
areasti, - Et raaski koskaan lait-
taa setien aikana edes kunnon
ruokaa. Et sina muuten edes
osaa hyvaa ruokaa laittaakaan,
ei sen puolesta, mutta tuleehan
se hiukan parempaa, kun laittaa
paremmista tarpeista, lihapullia
ja niinpoispain,

Syétyaan han lahti. Sitten
tuli kamarista lihava vanha
nainen silmat unen sikkarassa.
Hilkka esitteli hanet Martin
aidiksi, talon vanhaksi eman-
naksi.

- Yhyy - vai tultiin sita ty-
tarta katsomaan, han sanoi yn-
seasti tervehtiessaan. - Yhyy -
tassahan taman olopaikan nyt
nakee, Mina téssa vanhanpai-
vid vietan, yhyy - en tee mitdan,
sy6n ja makaan. Mutta kirjoja
en ole tehnyt, en rupea eliake-
laiseksi. Ja poikien ja tyttarien
pitaa saada tulla perheineen
tanne loma-aikoinaan  aina
niinkuin kotiin, On Martti mi-
nulle joskus vihjaissut, etta
tehda hanelle kirjat, toiset kun
on tasta virkothin koulutettu,
mutta enpahan vaan ole tehnyt!
Vielak6 sinulla on kesken kah-
vikuppien tiskaus, yhyy - ovat-
ko siat saaneet pdivdruuan,
muistitko juottaa vasikat?

Han joi Hilkan tarjoaman
kahvin ja katosi kamariinsa.

- Tuo tytt6 oli tietysti Mar-
tin ensimmaisesta avioliitosta,
sanoin. - Kai han auttaa sinua?

- Ei, virkahti Hilkka. - En
Saa hanta tekemaan mitdéan.
Han sanoo, etta minut on otettu
sitavarten, etta teen tydét. Sa-
manlaisia ovat kaikki taalla.
Lypsan yksin kahdeksan leh-
maa, kasiani sarkee niin etta en
saa Oisin unta, mutta kukaan
naisista ei tule auttamaan.

- Jos he eivat osaa lypsaa.

Osaavat Martin sisaret.
He puhuvat usein siité, miten
tekivat ty6ta kotona silloin, kun
aiti oli emantana. Eivat he ole
tehneet silloinkaan, kun Martin
ensimmiainen vaimo eli, Kaikki
he vilpyvat taalla yli kesan.
Saan miettia paani ympari
mista laitan ruokaa. Meilla on
velkaa... kaikki on rappiolla...
sen vuoksi en ole kutsunut...

Hanen 4anensa varisi ja
sortui nyyhkytykseen. Syytim-
me kiirettamme ja laksimme ta-
losta.

Jos joku olisi kertonut, etta
yhdesta talosta l6ytyy noin
monta epakohteliasta ja laiskaa
ihmista, en olisi uskonut sita
todeksi, sanoi Juhani kun is-
tuimme junavaunussa.

- Ihmettelen, kuinka Hilkka
jaksaa, Ehka ne ovat runokirjat,
joista han saa voimaa.

Jatk,.

9