Kirj. Vilhelm Moberg ae SL a RO < a. 4 PR. a ee ae —e EO Pay, & FRA SG PR < a eRe Fhe we “ae po we ine. ve he . ~~ 7 . 5 Sea Soy CAS SERS NES RSS cog NS ~. We ES » ES ES ENGI ENS: ES 8 .. ES ae BS Be "Rae Be ee a PE, EO, EN ae, ea, I go Ek. ee Sat, 5 OE Sk Eo se Re ee, Re, he HO BRN, Rt SSK. SRE ER See NS BGG on Pa SRS SS See | Sg WA Sk. ae SS ge SIE 3 Sa S WS. eS Se , i SS Teas IR SOR EO RR SS * ANE : BSS a Ne Ry & NO ; RW - ay Bh RS PN Be EE oS . ER . 3 ae B i SS ae Pee Bae RNR > x Si Rr DSF Ba, SS EN ENS SS Et PF OS FF OF ESD BS Sb OS |e BS & aK Ww \ Han on kuullut kerrottavan miehista, jotka ovat surmanneet naisensa lahtiessféan heidan luotaan. Han kasittaad: He ovat vapauttaneet itsensd. He eivat ole sietaneet, etta se, mitd he kaipasivat, oli jaljell4 maan paalla. Ja Haakon menee taas ik-~ kunan luo: Onko tuossa talossa valoisaa koko yén? Nyt valo vihdoin on sammutettu. Nyt han voi ty6ntéa avaimen oveen ja lahtea pois. YHDEN MIEHEN NAINEN Palavat talikynttilat noke- sivat Paavalin makuutuvan kat- tolautoja, ne savusivat ja no- kesivat. Kukaan ei ottanut sak- Siaja niistanyt muta, vaikka seka mies etta vaimo olivat siella. Paavali istui kauimpana poy- dan daressa, Maarit oli luhis- tunut uuninpankolle. Paavali is- tui kuin talon isanta, Maarit kuin kerjuulla oleva nainen. — Sinun vuorosi tulee! Ja vietellyn, kunniansa u- nohtaneen vaimon vuoro oli nyt tullut. Paavali vuoroin mutisi hiljaa itsekseen, kuin vaimo ei olisi ollut arvollinen kuulemaan hanen sanojaan, vuoroin taas arjyi kuin juhdalle: — Mind piiskaan sinut! Saat tuntea taman nahoissasi! Tuo ei ollut vaimolle uutta; han oli jo ajatuksissaan kuullut piiskan viuhuvan ja tuntenut si- vallusten polttavan alastomalla ihollaan. Sellaista rangaistusta han oli odottanut. Ja hanella oli siihen vain yksi vastaus ja han mumisi sita kuin olisi puhunut unissaan: ‘Mind olen sen an- sainnut!’ Han ei puolustaudu, e| my6skdan pyyda anteeksi, han vain tunnustaa. Mutta Paavali ei ollut eh- tinyt pitemmaille tunnin aikana. Neuvottomuus est#a hanta. Hanta oli petetty mita mus- timmalla tavalla. Mutta petos oli senlaatuista, etta mies yrit- taa sita katkea kaikilta muilta. Mies ei halua, etta hanta saa- litaan sen takia, ettaé han ei kykene pitamaan vaimoaan ku- rissa. Han ei mielellaan vali- ta,ette1 han riita vaimolleen ja etta tama siksi on hakeutunut toisen miehen luo. Mies ei ha- lua alentaa itseaan. Han yrittaa suojella kunniaansa. Jos Paa- valilta olisi varastettu tavaraa, han olisi ilman hapeéa voinut antaa ihmisten saada tietéa suta. Mutta nyt hanelté on varastettu toisella tavalla — ha- nelta on varastettu se, jonka sai- lyttamista mies pitéa kunnia- asianaan. Paavali ei ole kyen- nyt sdilyttamaan sita edes koko ensimmaista avioliittovuottaan. Hanhan luulee, etta vain Haakonin piika on paassyt sel- ville tasta hdpedsta ja etta se on kylalle salaisuus. Ja han haluaa 10 pitid tapahtuneen salassa — mutta haluaa samalla rangaista rikollisia. Miten viimeksimai- nittu voisi tapahtua ilman, etta ensinmainittu tehtdisiin tyhjak- si? Toisen rikollisen han on julistanut henkipatoksi pyssyn- sd edessa ja karkottanut kylas- ta. Se ei tyydyta hanen kos- tonhaluaan, kaukana suta, mut- ta viisaus vaatii hanta pysahty- maéan siihen. Jos, han kohtaa miehen kahden kesken metsds- $a, ei sen paholaisen henki ole paljonkaan arvoinen, Kuollut ruumis voi virua ulkona met- sassa, ei tee mitaan, jos kuollut mies viruu siclla. Mutta taloon- sa Paavali ei kuitenkaan halua ruumista. Mutta sitten on toinen ri- kollinen, vaimo, joka oli havais- syt hanen aviovuodettaan ja joka pakottaa hanet suojele- maan kunniaansa. Miten hanen on meneteltava4 vaimon = suh- teen? Han ei voi ajaa hanta pois, ei antaa nimismiehen vangita hanta — silloin hapea tulee ilmi. Ja hanen talostaan ei saa kuu- lua muuta kuin hyvaa. Toistai- seksi han siis vain pitskaa vai- moaan muuta neuvoa han el! tieda. Miten sen jarjestdisi? Vaimo huust asken kuin hullu, ja Paavali kiroaa hanta sen vuoksi — han et halua, etta hanen talostaan kuuluu huutoa. Taalla sisalla ei siis voi piiskata — vaimo vaikerois! kai niin, etta sen kuulis! koko kyla. Ha- nen taytyy menna metsaan vai- mon kanssa, jos hanta on ran- gaistava salassa. — Mina otan harkaruoskan! Han pureskelee kiukkuisesti uhkauksiaan. Ja hanon suuresti harmissaan siitd, etta ei voi kos- kea vaimoon tana ydéna. Vai- molla on puolustuksensa. han huutaa. Ja heilla on piika ta- lossa, ja kylanvanhimman talo on aivan lahella. Paavalin on pakko pysahtya siihen talla kertaa. H an ajattelee hitaasti, mutta viisaasti. Ja han istuu ja kat- selee vaimoaan — nakee hanen paljaiden kasivarsiensa lihan, hanen kyyristyneen selkansa, hanen kippuraan vedetyt saa- rensa. Mutta kasvot ovat pois pain kdéantyneet — uuninmuu- riin pain. Maarit on kyyryssa ja katuva ja murtunutja niin hanen pitéakin olla. Ja hetkeksi palaa Paavalin mieleen muisto siitaé) pehmey- desta ja lammosta, jota Maarit oli sdteillyt haneen, kun han tuli sisalle iltaisin. Ja muisto siita, miten han oli katsellut vaimo- aan tamdn likkuessa tuvassa hiljaa ja pehmeasti. Mista han oli nauttinut? Vilppia ja petosta se oli ollut. Hanelle Maarit oli sdteillyt vain petosta. Ja han hapeaa sité, etta on antanut pettaa itsedaan. Paavali ei tajua, miten vai- mo on voinut tehda hanelle ta- man pahan teon hdnen tieta- mattaan. Miten han on voinut kantaa sité sisdssdan y6t ja paivat? Miten han on voinut pitda sita salassa? Vaimovon pu- hunut haneile — ja puhunut toisia sanoja totselle miehelle. Han on ollut hanen vihitty vaimonsa — mutta myds hau- reellinen nainen. Onhan han ollut kaksi naista: hanen, Paa- valin, nainen ja Haakonin nai- nen. Miten han on kyennyt moi- seen pirullisuuteen? Minkdlai- nen ihminen tuossa istuu? Onko se hanen vaimonsa Maarit, jota han kos! kevaalla viime vuon- na? Sama, joka oli ujo, arka impi kevaalla viime vuonna? Ja omituinen epavarmuus valtaa Paavalin kesken vihan. Tandé y6na on hanen eteensa asetettu liian vaikea arvoitus. Tuntuu kuin han olisi asken l6ytanyt talostaan naisen, jota et ole milloinkaan ennen nah- nyt siella, joka on siella aivan ensimmaista kertaa. Niin, han aistit hamdardasti, ettei han tunne Maaritia, ettaé tama jaa aina hanelle vieraaksi. Han aavis- taa, ettaé Maarit ikuisesti pitaa sisimpansa salassa hanelta. Sii- ta syntyy voimattomuus vai- mon edessd. Eik6 hanella ole valtaa Maaritin yli? Onko Maa- rit niin taynna pirullisuutta ja viekkautta? Onko Maaritin kaltaista naista mahdoton hal- lita? Asianlaita ei voi olla niin. Paavali karkottaa epavarmuu- tensa: Han on hallitseva Maari- tia. Han on mies, ja han on voimakkaampi. Vaimo- saa nahda, ettaé han .on voimak- kaampi. Niin, Paavali huomaa: ette! han tahan asti ole kasitellyt Maaritia oikealla tavalla. Vai- mo ei ole tuntenut oikeata kun- nioitusta hanta kohtaan, koska han on ollut liian lempea. Vai- mo on pitanyt hanta savyisana ja hyvantahtoisena miehena, jota rauhassa voi petkuttaa. Ja kun han joutui kiusaukseen, ci pelko hanta pidattanyt. Niin asianlaita on, Mutta nyt Maarit saa tuta toista. Hanta on koh- deltava ankaruudella ja kovuu- della, kunnes han alkaa kunni- Oittaa miestéan ja katsoo ylds haneen ja tuntee olevansa hei- kompi. Niin, han, Paavali, iskee nyt Maaritin mieleen, kuka han on — ettei han ole mik4an rauk- kamainen narri mieheksi. Niin Paavali paasee epa- varmuudestaan ja toteaa: — Saat tuntea taman na- hoissasi! Jos nyt Maarit saa tietaa: ‘Mina ruoskin sinua niin, etta ryOmit ulos vanhasta pirullises- ta nahastasi, valhenahastasi ja ryOmit uuteen, kristillisten ih- misten nahkaan. Sinun on teh- tava tyota kaksi vertaa enem- man kuin téhan asti ja mina panen sinut kaikkein karkeim- piin toihin! Sen takia, etta et ole ymmartanyt miten hyvat paivat sinulla on ollut! Toisten edessa sinun taytyy kayda tasa-arvoi- sesta kanssani, minun vaimos- tani — mutta halpa-arvoinen plika sinusta tulee, Niin saat ryO6mia kuuliaisuudessa edes- sani! Sellaista parannusta saat aluksi tehda yhden vuoden ajan. Kun et antanut arvoa hyville paiville, saat vapista pahojen edella! Pieninkin tottelematto- muus -——- mind annan sinulle ruoskaa. Nyt tiedét sen — nyt olet kuullut sen molemmilla korvillasi! Riittaa kai! Ja Paavali on nyt niin kauan uhannut vaimoaan rangaistuk- Sellaan, ettaé hanesta tuntuu kuin han jo olisi toimeenpannut osan uhkauksista. Han sdastaa kostoaan, ja niin se tehoaa vield paremmin. Maarit kuuntelee uhkauksia kokoon kyyristyneena uunin- pankolla. Mutta ei nayta silta kuin han kuuntelisi miestaan. Ehka han kuulee jotakin muuta kuin hanen vihaiset sanansa. Niin, han kuulee yha korvis- saan huudon, joka kaikui siella sisalla tana yona. Se oli omi- tuinen huuto, han ei ole milloin- kaan kuullut sen vertaista. Ha- nen suustaanko se tuli? Ja sil- loinko kun pyssyt kohosivat? Haakon.... Maarit ei uskonut, etta. milloinkaan olisi voinut padstaa sellaista huutoa. Se tuli aivan hanen sielunsa pohjasta asti — Maaritin sielu varisee siita vielakin. Siten vaimo tuskin kuunte- lee miestaan, joka mittaa ha- nelle rangaistusta. Omituista, mutta han ep pelkaa enaa Paa- valia, Han ei tunne enaa pie- nintakaan pelkoa, silla han on huomannut, etta Paavall itse on enemmdan peloissaan ja avutto- mampi kuin han. Sitoohan Paa- valia suku ja huolenpito mai- neesta. Han haluaisi talla het- kella ruoskia Maaritin verille ja puolikuoliaaksi, mutta ei uskol- la. hanella on niin paljon pe- lattavaa. Maarit kirkaisi Paavali kauhistui, katseli ym- parilleen, alkoi puhua mata- lammalla aanenpainolla. Paa- vali ei uskalla antautua vihansa valtaan — han tyytyy herista- maan nyrkkiaan ja uhkaamaan. Ja kestéa ehka kauan, ennen kuin han muuttuu kyllin roh- keaksi. Kenties, jos he olisivat kahden syvalla metsassa.... Paavali oli sanonut armah- tavansa hanet ja pitavansd ha- net edelleen vaimonaan. Mutta han ei tee sita mistaan hellasta tunteesta, vaan koska ei muuta uskalla. Paavali armahtaa han- ta pakosta, ja koska armahta- vaisuus e1 ole vapaaehtoista, katkeroittaa se Paavalia syvas- ti. Ja sitten han sanoo, etta Maarit saa sen kalliisti maksaa. Han vaatii siita maksua joka paiva, aluksi yhden vuoden aikana. Kenties han ei milloin- kaan saa maksua silté, etta armahti hanet. Paavali vaatii Sees hintaansa, koska hanen oli pakko olla hyva. Ja Paavali ottaa joka paiva pienen osan kostostaan, han haluaa sen pikku kolikkoina. Maarit saa sovittaa velkansa palvelemalla hanta piikana sy- vassa noyryytyksessa. Ja Paa- valin kosto voi olla kauhea, kauheampi kuin mikéan muu. Mutta Maarit ei voi milloinkaan tuntea pelkoa miesta kohtaan, joka mittaa kostonsa silla ta- valla. Ei, Maarit ei pelkaa Paa- valia. * Talikynttilat palavat lop- puun jaloissaan, yo on myohai- nen. Paavalin taytyy menna sankyyn, silla4 hanen on nous- tava varhain aamulla lahteak- seen vilvastyneelle matkalleen Ljuderiin. Mikaan ei saa estaa hanta huomenna. Han haluaa olla lasna, kun perinnénjako alkaa, niin etta saisi sen osan Isdnsa perinnosta, mika hanelle kuuluu; voisihan ajatella, etta hanen osansa pyrittdisiin maa- raamaan liian pieneksi, koska han jo oli saanut peria niin pal- jon. — Sina lahdet mukaan huo- menna! han sanoo vaimolleen. Kuluu pitka aika, ennen kuin han uskaltaa jattaa vai- monsa vartioimatta kotiin. Han pitaa hanta tasté lahtien alitui- sen valvonnan alla. Sitten Paavali menee huo- kaisten levolle. Kun Maarit edelleen viipyy ylhaalla, han drjdisee: —~ Tiedat kai paikkasi san- gyssa— Paavali sanoo tuon, ette! Maarit luulisi, etta han aikoo haatéa hanet pois sangystaan. Pitaisihan Maaritin oikeastaan tehda vuode itselleen johonkin ullakon nurkkaan katumuksen ajaksi, mutta Paavalin on pakko pitaa hanta taalla makaamassa piian vuoksi.’ Mutta, mutta, mutta — kuluu monta paivaa, ennen kuin han ensi kerran koskee haneen ja ottaa hanet taas armahtaen vaimokseen. Maaritin pitéa oppia ymmarta- madn, miten han on loukannut miestaan. Ennen kuin kaikki muuttuu entiselleen, han antaa Maaritille ruoskaa. Silla Maari- tin on ensin vaihdettava nah- kaa. Vanhan haijyn nahan, jolle han oli antanut erdan miehen laskea katensé, sen Paavall ensin ruoskallaan kuorii hanes- ta pois. Maarit tietéa paikkansa sangyssa ja ryOmii kuuliaisesti ja nOyrasti peitteen alle. Paavali huokaa muutaman kerran raskaasti ja makaa val- veilla pitempdaan kuin tavalli- sesti — vaiti, Sitten vaimo vih- doin kuulee, etta han on vai- punut uneen. Han kuulee pime- assd, miten Paavali hengittaa, hin tietaa, miltaé hdnen hengi- tykseksensa kuuluu — han on maannut ja kuunnellut sita niin monena yond valvoessaan yk- sindisyydessdan. Se on hiljai- nen ja tasainen ja huoleton aani ja sen pitaisi vaivuttaa uneen sellainenkin, jonka on vaikea nukahtaa. Mutta Maaritia se raastaa ja repil ja pitéaa yha valppaammin hereilla. Jatk.