Reunamaa, Vartio, Sora- nen, Nokelainen, Kauranen, Nissinen, Partanen, Koivisto, Simonkyla, Salonen. Nyt olen kaynyt kaikki, Tapani laski, toi- set tulevat jos tulevat, mitapa mind niistéa murhetta pitamaan, Timoset onkin varmaan kuul- leet Sorasilta ja Veikkolat Kau- rasilta. Oli vappu ja Tapani oli lahtenyt hyvissa ajoin aamupai- valla liikkeelle. Jokaisella ovel- la han oli esittanyt asian suurin piirtein samoilla sanoilla: ‘Tu- leeko teidan Make tanaan mun syntymapaiville kello yks’ tai ‘Tuleeks Sepi ja Kake ja Simp- pa tandan mun syntymapaiville kello yks’ tai “Tuleks sa mun synkkareille tanaan kello yks’, ja luvattiin tulla. Tama olt taas se vuotuinen kierros, jonka Tapani tavalli- sesti oli juossut malttamatto- mana, syntymapaivat olivat ol- leet kohokohta siina kuin joulu tai maallemeno kesdkuussa, Miksi han siis nyt tunsikin itsensa vahemman riehakkaaksi kuin ennen? Tapani kaveli kadet taskus- sa kotikadultaan torille johta- valle maelle. Kesa pisteli raik- kaasti ensimmaisiaan nenaan ja koko mieleen, antoi kevean olon. [hmiset pitivat valkoisiaja kellahtaneita ylioppilaslakkeja padssa, se naytt: arvokkaalta, joillakin oli lakissaan tupsu, mi- tahan varten. Tapani ei ollut huomannut koskaan_ kysya, tupsut toivat mueleen nokti- kolareita, ne olivat huvittavia. Tyé6vaen vappujuhla oli al- kanut. Kovadaanisesta tuleva puhe kuulul kauempaa kentalta. Juhlapuheet saivat Tapanin mielesta aikaan omituisen ai- nutkertaisen ja jotenkin pelotta- van tunnelman. Mutta vappu- juhlaan ja vappumarssiin liitty! myos kiehtovuutta ja mita lie Salaista ja kiellettya. Van- hemmat menivat yleensa vaha- sen kumman ndak6isiksi kun niilta kysyi tyévaen juhlasta. Tapania houkutti lahtea ken- talle, mutta ajattelutti: ei lahi- tututkaan tavanneet kayda juh- lassa, tuntui kuin siina olisi pillyt jotain vaaraa, kommu- nisteissa, niinhan heita sanot- tiin. Mutta mita vaaraa? Tapani ei saattanut kasittaéa. Tapanista nuo ‘kommunisti-ihmiset’ nayt- tivat aivan reiluilta ja tavalli- silta. Puhe jatkui. Tapani oli sita mielta ettei loppujen lopuks} tainnut pitaa puheista, kirkossa- kaan aika ei tahtonut valua ei millaan papin saarnan aikana ja jos Ssattuil pitka virsi; olkoon, Tapani ajatteli, olisivathan isa ja aiti sita paitsi saattaneet suut- tua, Tapani haivytti juhlan mie- lessdan sivumpaan. Nyt olen kymmenen, han mietti, tunsi itsensa paljon i- sommaksi kuin eilen. Kymme- nen hohti nuoruudelta, enaa ei kaynyt kayttaytyminen pikku- muksumaisesti, paasisi(ainakin pian) alle kaksitoista vuotiailta kiellettyihin leffothin jannitta- matta paaseek6o vai cik6 pdase ja linja-autossa saattoi silti mat- kustaa puolella hinnalla, Tapani tuli torille, jonne oli vapuksi pystytetty mahtava teltta. Teltassa naytettiin elai- mia. Harvoin teltat noin isoja ainakaan tassaé kaupungissa, Tapani kallisteli paataan ylds- pain kadet taskussa ja nyrkeissa lampimia syntymapaivakoli- koita. Teltan eteen lyddyissa mainoksissa mainittiin suurim- malla karhu, sama kontio joka esiintyi elokuvassa *‘Punainen vilva’, filmitahti, Tapania nau- ratti, han kunnioitti karhua. Tapani mietti vahan aikaa, kierteli teltan edustalla, osti sitten lipun ja meni sisdan kuin olevinaan iso mies, Sahanpurun AN SY oli ihan niinkuin olisi astunut kirkkaasta kotoisasta vappu- paivasta konsaan muualle, saat- toi kuvitella siirtyneensa omas- ta kaupungista vaikka ulkomail- le taikka seikkailuun ja kum- paankin. Tapani kappasi suoraan karhun luokse. Se seisoi paikal- laan ja katsoi. Odota tassa, mina kavasen tervehtimassa muita ensin, ajatteli Tapani kar- hulle. Elaimet saalittivat Tapania. Enimmiakseen ne nukkuivat ja tokkuraisilta nayttivat nekin jotka valvoivat. Tapani ei kui- tenkaan osannut pysahtya miet- timaan muita. Han suuntasi ta- kaisin karhulle. Se kaantyili ha- kissdan kdémpeldsti ja tuskai- sena voimatta kulkea kunnon matkaa suoraan, Tapanin mie- lesté karhu oli than kuumissaan. Mainoksessa luki etta se osasi temppuyja, Karhu potkahti hakin nurk- kaan ja aukoili hetken aikaa kitaansa vaikuttamatta pedolta ollenkaan. Se vaikutti sangen ystavalliselta) karhulta mutta hermostuneelta — hakeissa el- vat claimet jaksa olla onnellisia. Nain Tapani tuumiskeli ja lahti mielikuvissaan karhun kanssa suureen havupuumet- saan. Metsan keskustassa, nuis- sd salatuissa onkaloissa jotka ® vain karhuja Tapani tiesivat, oli heidan maja. Karhu oli l6ytanyt paikan viime syksyna ja kutsunut Tapanin kylailemaan, silla Tapani ja karhu olivat mita parhaimmat ystavykset. He olivat tutustu- neet Tapanin metsakavelyret- killa aikoinaan, voi siita oli jo kauan. Nyt toverukset loikoi- livat komeitten kivipaasien suo- x jassa pehmyilla sammalilla ja aurinko léysi onkaloillekin, sillé lampoiset sateet haistavat kaik- ki paikat joissa vallitsee ysta- VYYS. \ NX BRIQSVs St Ce AX AS MMS ie POOL gpa a. is, @ OLED Oli kevat, ja sonnustautues- saan matkaan oli Tapani joutu- nut kuulemaan kaupungin a- sukkaiden hurjia karhujahti- suunnitelmia. Luuvaaralle, ne olivat uhonneet ja Tapani kau- histunut, silla juuri Luuvaaral- lahan hanen ystavansa asusti. Nin Tapani oli kulkenut mat- kan karhulle paljon nopeammin mita oli aikonutkaan ja kertoi talle kaiken. Siksi olivat he nyt hyvin valppaina, vaikka karhu kyllakin piti metsastajia jok- seenkin tyhmana vakena. Tus- kin ne tanne léytaa, mutta pyssy on pyssy, varuillaan olla taytyy, se murahteli, Epailykset kavivat toteen. ot pay ae — eer ca eee a 4 Mp apn tlt i So rr.. _ _— ge BS itarcrt pattie “ena acs Wie Pits ee Pee ee Lie sp “epee Pn. r nw epee Ensimmaiset metsdstajien aa- net erottuivat jo selvasti, silla nama kun ovat poikkeuksellisen kovapuheista joukkoa. Tapani suunnisti 4ania vastaan. Kuin- ka sina uSkallat taalla kayskel- la, taallahan asustelee karhu hurja, ihmettelivat metsastajat. Ei ole karhu hurjaa, vakuutteli Tapani ja sanoi tavanneensa asken muita metsamiehia, ja ne olivat kertoneet karhun taival- taneen Kalavaaraan. Eika siel- la ole vain yksi kontio, vaan nelja, nelja mesikammenta a- suttaa nykyaan Kalavaaraa, ajatelkaa nelja, selitti tosissaan miehille Tapani. Tyhmat metsastajat innos- tuivat suunniltaan: Akkia Kala- vaaralle pojat, ennenkuin toiset vie karhut. Ne menivat, ja Tapanilla ja karhulla piti hauskaa, he sdivat hunajaa, miettivat maailman menoa ja juoksivat kilpaa. Sitten he matkasivat toiseen kaupunkiin jossakin kaukana, kenties toisessa maassa. Siella ei karhuja pyydetty, eika ihmi- sia katsottu halveksien ecika ke- tain pantu eri karsinoihin. Ta- pani ja karhu Ihittyivat kaupun- gin vappumarssiin, ihmiset o- soittivat suosiotaan, heille ja toinen toisilleen, silla kaikki he tuntuivat pitavan toisistaan. He kantoivat punaisia lippuja ja Ssa- tamaarin tai tuhansin kulki lapsia heidan rinnallaan. — Tapani, taallako sina olet! Tapani havahtui. Han istui kadet poskilla teltan parru sel- kanojanaan, karhu hakissa ha- nen edessaan naytti nukkuvan. Aiti oli tullut hakemaan, — Miten mina arvasin etta olisit taalla. Tiedatk6 kellosta? Yli yksi se on, vieraat on jo melkein kaikki meilla, lahde- taan kitreesti nyt..... Mutta Tapani ei pitanyt hoppua. Teppo Kulmala