Kun Yhdysvaltojen kehitte- lema avaruussukkula laskeutui Maan pinnalle, luin ostikon: YHDYSVALTOJEN AVARUU- DENVALLOITUS JATKUU! Mitaan nain jarjetonta en ole vahaan aikaan lukenut. En- ka heti uskonut, etta (edes por- varilehtien) toimittajat pystyvat pddstamaan painoon moisia kéommahdyksia. Sukkula k Maan ilma- kehan ulkopuolella ja palasi eh- jana — niin ainakin kerrotaan — takaisin valtavalle ‘lentoken- talle’. Tamako oli avaruuden- valloitus? Joko sattumalta tai muista syista olen viime aikoina lues- kellut muutamia populaareja teoksia, vanhoja kirjoja suku- laisten hyllyista tai divareista minulle joutuneita, jotka kasit- televat luonnontieteita ja fysiik- kaa, muun muassa teosta Maa- ilmanavaruus ja me, jonka on kirjoittanut Paul Bergsoe v. -59. Siis darettoman vanhentunut kirja. Mutta ei niin vanhentu- nut, etteik6 se palauttaisi suh- teellisuudentajun vielakin yli 20 ax? vuotta jalkeenpain. ‘Meidan tahtikaupunkiim- me, Linnunrata-jarjestel- maan, kuuluu suunnilleen 200 miljardia tahtea ja sen lapimitta on noin 100,000 valovuotta. Onko ylipéansd mahdollista saada kokonaiskdsitysta niin jarkyttavan suuresta esineesta”. Muistetaan, etta valovuos! on pituusmitta: valo kulkee 300,000 _ kilometriaé/sekunti, valovuosi on Ssiis se matka minka valo ehtii kulkea tuolla nopeudella vuodessa. (60x60x 24x 365x300,000 kilometrid = valovuosi). Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, etta Aurin- koon on matkaa kahdeksan valominuuttia. Muistetaan, etta Linnunra- tamme on hiukkanen avaruu- dessa. Etta avaruuttako sita vallol- tetaan? Kun me elamme Lin- nunratamme toisella laidalla haviavan pienend hiukkasena, ja taalta kavdisee pari miesta hathataa ilmakehamme vieres- sa, me ylpistymme valloitta- neemme avaruuden! Meidan lansimaisten ihmis- te (lansimaihin lasken my6s Ita- Euroopan) jarjettomyys ja Suu- ruudenhulluus seka harha paas- taa luontonsa herraksi kiteytyy jossakin pikku-uutisessa. On tietysti selvaa, etta suh- teissamme avaruuteen olemme kaiketi ikuisia haviajia jasaam- me noyrtya. Hyva niin. Silti tutkimuksiin ja ava- ruusteknologian kehittelyyn si- joitetaan tahtitieteellisiaé sum- mia dollareita ja ruplia. Se selittyy osin silla, etta avaruus mahdollistaa sotateknologian kehittelya. Siksi se tieteenala saa niin paljon tukea. Myos tata kautta kehiteltiin ydinvoiman ‘rauhanomainen kaytt6’ ikdan kuin anteeksipyynnoksi ihmis- kunnalle ydinpommista. Nyt ei tapa ke Pari-kolme ravintola- annosta alkoholia pdivittain et vahingoita sydanta — jasaattaa jopa merkité sepelvaltimosai- rauden riskin alentumista. Tahan tulokseen, joskin va- rauksellisesti, paatyy laaketie- teen lisensiaatti Markku Kupari uusimmassa Alkoholipolitiik- ka-lehdessa. Runsaan alkoholinkayton haitat sen sijaan ovat selvat: uhkana ovat rytmihairit ja sy- daninfarkti, Parin paukun “terveellisyyt- ta’ ei ole vield osoitettu taysin pitavasti. Joissakin tutkimuk- sissa sepelvaltimotaudin vahen- tynyt vaara todettiin paivakay- ton likkuessa 2-3 nakdrdisen (a 4 cl) valilla. Alkoholin Kahdessa laajassa tutki- muksessa riskin vaheneminen on ilmennyt vasta kuuden pau- kun kulutuksen kohdalla. Myos juomistavat vaikuttavat asiaan. silla satunnaisesti huikkaavilla sepelvaltimoiden ahtaumia_ e- siintyy enemman kuin saannol- lisesu. kohtuumaaran ottavilla nautiskelijoilla, Tutkijat varoittavat kuiten- kin innostumasta kovin tarpat- telyyn: jo kuuden paukun pai- vavauht! saattaa aikaansaada sydanvaurion. Viinaa, varsinkin konjakkia., kaytettiin aiemmin hyvana sy- danlaakkeenad. Vasta viisikym- menluvulla hyvaksyttiin alko- holista aiheutuva syddanlihas- rappeuma eli alkoholikardio- vaikutusta ihmiseen tutkitaan jatkuvasti lokset saattavat usein olla varsin yllattaviakin. vatel < ° + += ~ < alg ete a's ote . te * . Cw es etsy a ' . ie eee be np ae SEAS % YR CE: ps %; ay pus Mx OM ere ae ¥ “ee: aires og eA . ee x * be oat Sret bo) oe x Jy Fon ers oye * > aa arene BOSS ‘* h iPad aes yr a, : vn ene e wen oe ae Cam '.. 7 el ee ok chine ~: “9 4 atte “a ae * * “ys ore are ne een Se ee: *. ee « ee arg Cee +. Cid Ej ole helppoa aitipuolena, tuntuu tama kanarouva ajattelevan. Ottolapset, ankanpoikaset oppivat kylla uimaan, mutta enta aitipudli? vaikuttaa silta, etté anteeksi- kumarruksen tekee kuitenkin ihmiskunta, ei ydinteknologia, se el n6yrry vaan noyrryttaa. Ei, en mind vastusta tieteen pyrkimyksia ja saavutuksia. Tiede on seuraus ihmisen ym- marryksen- ja tiedonhalusta. Mutta onkohan joskus syyta epailla tieteen kohteita? Jos puolet maailman tiedemiehista tolmil Suorasti ja epad- sotatek- nologian palveluksessa ja kuka- ties viela€ Suurempi osa talou- dellisista resursseista sijoite- taan tahan, ollaan ticteellisesti tutkimassa sitaé. miten tuhoai- simme elamisen mahdollisuu- det, tleteen todelliset edistys- askelet ja luonnon jota tutki- myopatia omaksi tautimuodok- seen, Sydanlihaksen supistusvoi- ma heikkenee jo yhden promil- len humalatilassa. Alle 0,4 pro- millen tiloissa vaikutuksia pumppuun ei havaita, Erilaiset rytmihairidt saat- tavat ilmaantua jo parin-kolmen paivan tiukan juopottelukau- den jalkeen. Monien alkoholis- tien selittamatt6man akkikuole- man arvellaan johtuvan juuri rytmihairidista. Viinanjuonnin ja varsinal- sen sydanlihaksen sairauden yhteydesta ei ole kovin tarkko- ja tietoja. Usein tuloksia on ha- vaittu jo 5-10 vuoden kovan juomisen jalkeen. Vaikka sepelvaltimot saat- taisivatkin sailya puhtaina, voi rajujuominen slis johtaa ennen kaikkea sydanlihaksen vauriol- tumiseen tai infarkttin. Myos verenpainearvot ovat korkeam- pia hanakasti nesteiden kanssa Sseurustelevien parissa. Kuten Markku Kupari paat- (44 kirjoituksensa: “Ei ole syyta pelotella taysraittiita sepelval- timosairauksilla eika kohtuu- den ystavia sydanvaurioilla.’. taan. Samalla méararahalla, jon- ka sotatiede kayttaa, ruokittai- sin miljoonia nalkaisia suita. Samalla rahalla, mita sotava- rustelu kayttaa, ruokittaisiin kaikki. Taloudellisesti ajatellen s taan ja sen ilmidihin sijoittami- nen on jarjettominta investoin- tia: kun ase ja ammus on kay- tetty, se ei tuota mitaan eika mahdollista jatkotuotantoa. Top tykkanaan on sen hyoty. Parhaimmillaan tuho on monin- kertainen: tuotannon edellytyk- set tuhotaan samalla. Kyllahan taman joka ia ja tuntee! Emmeko me viisaat, moraa- lisesti ja eettisesti tasokkaat ih- miset pane vastaan? Eik6é jar- kemme sano mitaan? Eiko vas- tuu kanssaihmisista ehkdise tal- laisia jarjettomyyksia’ No, nyt joku viisas alkaa ladella selityksiaan: thminen on ollut elain kehityksestaan niin monta miljoonaa vuotta! [hmi- set, jotka elavat kapitalistisessa riistoyhteiséssa, omaksuvat so- tien oikeutuksen tajuntaansa kapitalistilta! Sotia on aina ollut ja tulee aina olemaan! Uskonta synnyttaa sotaa! Maailman joh- tajat kilpailevat arvovallasta! Kun Sigmund Freud esitti tutkimustensa tuloksia ihmisen syvista vaikuttimista, hanet tor- oe ON ven juttiin oikopaata, mika vahvisti Freudin periaatteiden totuuk- sia. Ihminen ei aina uskalla tietaa itsestaan. [hminen ei us- kalla tietaa, etté ei tieda. Th- minen torjuu tiedon itsestaan jopa lakisaateisesti: eduskunta ei budjetoi ikina niin paljon varoja ihmisen tutkimiseen kuin tuhoamiscen. Siksi me ja4amme syvimmiltamme itsellemme mysteereiksi, niin kuin avaruus. Joka sekin tunnetaan paremmin kuin kompleksinen thminen. Ja luulen, en tieda, etta shy arvoitusta nimelta ihminen ei Selviteta sen enempda sosiolo- gien kuin psykologien toimesta, saadaan tietysti lisdtietoja, mut- ta ei selvyytta. Tieteella ei ole — valitettavasti — intuition to- distusvoimia. Tiedemiehelta menee sormi suuhun, kun e- dessa on jarjen vastaisuus niin usein kuin ihmisessa on. Olen pitkan aikaa paneutu- nut taas uudelleen suuren Dostojevskin teoksiin. Jo kauan ennen kuin tiede vahvisti hanen taiteellisen nakymyksensa, han uskals! julkaista kasityksiaan, voimakkaita totuuksia ihmises- ta. Mutta on viela paljon hanen teoksissaan, joissa voi piilla li- saoivalluksia tasta mysteerista. Me voimme oivaltaa meilta sa- lattuja tietoja ihmisesta ja yhtei- sdista ennakkoluulottomasti a- sennoitumalla, jopa hyvaksy- malla paljon jarjen ja tunteenkin vastaisia puoliamme, jopa pa- huutemme ja tuhoavuutemme. Jokaisen thmisen velvolli- suus on tuntea itsensa ja yh- teisOnsa niin hyvin kuin hanelle on mahdollista! Siten vain on mahdollista estaa irrationaalis- ten toimiemme ja paatdksen- tekydimme jarjettOmyyksia. Meidan on yritettava ulottua niin arkena kuin pyhana, lehtien toimituksissa, tyékammioissa, kahvitunneilla, liukuhihnojen aarella, Eduskuntataloissa, rekka-autojen hyteissa, tammi- poytien takana, katuty6mailla — joka paikassa perusihmiseen, peruskokemiseen ja --oivalta- miseen, peruselamaan. Vain se on tarkeaa, muut seuraavat se- kundaarisina perassa. Jostain sielta kumpuaa tieto ja ym- marrys. Se yltéa valovuosien taakse yhta hyvin kuin aivojen poimuithin ja selkaytimeen asti. Eika se ole kenenkdan yksin- oikeus. Aki Luostarinen (U.N.) 1]