7
.
a
.-

."
|
4
|

thts
= ed

WBS

a
1

tea

pre-

elig
EH
Life
ar-
had
an

i
1

, - . ar " .
ee . . ws re oe ee

Lapin p

jatinaa hakemassa

Kir}. G. PAAER

=+T T7

N maanume koyha, siksi J44, jos

tyltaa kaivannet”, veisataan vir-
sss, mutta slind veisussa ei puhuta
“atin nikkelisté, hopeasta, indiu-
wista eikd platinasta. Tosin nikkelit
ia hopeat ovat jo paremman tapin
takana, Wiin et nesta e kannata
enga puhva mitaan eka indiumista-
kaan, sia se on salaisuus, mutta -pla-
ting, two jalojen metaHien kruuau,
jaojen bammasten, jalojen  tayteky-
nien ja jalojen naisten. kruunume-
alli, siita kKannattaa. pathua, varsinkin
ton aith aon koyhassa. Susmessakin.,
aka sitd viela, aimakaay toistaiseksi,
ole milehaan maalle luovutetty.

Siti platinaa léytyy Lapissa oikein
‘oppakouralizsia, lapicia - vain pis-
Ki konttiin tat repptron, “Sitd olf
ennen Nuortijoen lappatainenkin pis-
tellyt reppuunsa arvellen, etta onhan
se “lyiiy'' rahan arvoista tavaraa,
jos vaikka kuulia valaist, olipa jo
haulitkoramaiaain tarskayttinyt
minnyn kyvikeen nutad plaiinarakeita,
‘otka olivat olleet kuin ohranjyvid,
‘a hyvin olivat vajonneet puun si-
sjin.. Ja sattuipas kummasti, ettd
juuri jokunen niist® mannyista ku]-
teutul Kemi-yhtién sahalle, jossa
sirkkelin hammas, sattuessaan purai-
eemaan kovaa jyvid, padsti oudon
tanen ja aiheutti sen, etta asiaa tut-
Kittin ja todettiin se tosiasia, ett
yvanen oh kovaa, kirkasta Ja ras-
hasta —- mutta ratkaisematta Jal,
mika sen ol) sinne mannyn sisdite tuk:
kinui, Mutta Nuortijoen Jappalainen
vei loytonsa kotiin, asetti ahjcon, liet-

sol kuumuutta oikein jujasti, mutta

kun metalli ei ottanut sulaaksensa,
rupes! ukko ajattelemaan asiaa va-
kavammalta kannalta. ‘Jos on vaik-
ka hallian tavaraa, on parasta olla
vatuilaan.”’ Ja ukko oli kontilia kan-
tannt “lyijyt” samaan paikkaan mis-
fa oh -loytanytkin. Tamidt: lapinta-
tinan kertoi oppaamme, muuan la-
pinmetsankavija, karhunkagtaja, ny-
bydan matkailijoita opastava isdnta-
mies, jonka parissa taival taipaleen

a o Pom ote "8 -_——- =o:
oon . . . . =o od i _= . bt ms
. . . en

Foskus rikkahat ripauttavet. rikkauksistaan

: ‘dakjoja, joie: keidin: maailmanse of todellisundessa. pal jonkaan

Mlatyksia: kuin. dsketigin Amblérissa, Pa-
Hf. Gravel! ow testantentannut 15 johtav
CoE faloudelissista isalista- elamansa ajakst,
néardysiG, —- Pari ountta sitien teki Grav

heiddiz. pcrsoonaiiisel . uclkansd.

oy
7 8 . t oe t " we . ' : — os

" : . . momen ee — 1 7 oo saa

SoC eet Ce en ee ee
: ea . —_ = pels = i

a ge lang eee ee

—
.

ee

ee Poet
oh: wo

1 ru™ a eee

pep leer FE

him, ="I

perasta men) huomaaniatta. “Ta on
sita platinaa léydetiy aivan hiljas-
tainkin: Samoille Platinapaikoille oli
Sattunut mutian “Muurmannilts pur-
jaava saksalainen, miki lie insindéri
olltt.  Meikaldiselle  rajasotilaale
oli innostuksissaan kertonut loyta-

neensa platinakentin, mutta ei huo-

mannut, etta jo aikaisermmin oli teh-
nyt tarkkaan selkoa, mit Seutuja
myoten olj kulkenut.” -Ja tekd tie-
datte sen paikan?” — “Jokaisen koh-

dan yhta tarkkaan kuin kotinurkat- °

kin, Meidan matkamme on, suuri £a-
mojen seviujen kautta.”” — “Onkos
sinne viel& pitkakin matka?”” — “Yoi
veikkonen,: on sinne Inatkaa, vaste

‘han me olemme Repotunturin rinteel-

la, ja tuossa on vastapaaea Liposyn-
tyman tunturi. Kun padsenme Suur-
‘olvan laelle, voin jo nayttia. vahai-
Se suIntaa sinnepain, “— “Kun niin
tuimnette paikat, mikst ette itse ole

kaynyt sielti platinaa tapioimassa?”

~-- “Qnhan sita haettu, on oikein jou-
kollakin, mutta Kerrankin, kun mie-
hissed syksysella oravareisulla kuljim-
me nth maita, sattui karhy tiellem-
me, ja sit repes! eri juttu, ja niin
platinat unohtuivat kekonaan. Ja
otkein totta puhuen, en mind edes
tieda. minka nakéisthkkan se on.”
—- “En minakdan, tatta puhuen.”

Ja hiljaista eriimaata taivalsi jouk-
kue kukin omissa mietteissian ja ku-
kin kantaen taakkaansa, joka sisalsi
enenundn tal vahemman elamisen. ja
hyvinvoinnin mahdoliisuuksia. Hil-
jaisuuden katkaisi oppaamme mata-
lansonituva aam, joka moth, etta

“tasea olisi nyt hyvd vesipaikka vie-
resed ja tdhdn volsi asettua letrille”,

Ja tuota ptkaa oli “Sopu’’-teltta pys-
tyssa, nuotio rakennettuna ja kahvi-
kattila tulella. Ja kun kahvit oli
juotu keltaisen teltan pehmedilla ku-
mipatialia, jossa oli suajassa Lapin
vertajanoavilla paarmdilta.. ja sads-
kilti, ja pakinoitu miellyttavan kah-
vihumalan virkistamind, i!mestyi tel-
tan oviaukolle alati palvelevainen,

Taalla American Chemic
alle tyaldiselleen $3,000,00
Kuvassa joukka het

ee ee
—_s . .
pion Eee

LAUANTAINA, HELWIKUUY 4
eS — —=—__ = =

eit $100,000 lahjorfirksen ‘100 éy

Pl ee
“1
a

‘Wo. ett OO en ee a oe "a
peat rm i . + Te are iby T= ah
“ . oye on 1 ry ep atte 5 at r

-. ay “a. a ede De le
new ae r use pa ety | rst a . as eis ST
“ ee er ot ee el

. . - Sate

SPT tela

ON a re rg eer .

byvantuutinen oppaamme kidessdiin
tuekkosellinen pariloituia purolohia,
Jotka hin oli kahvihonmienme atka-
ha ensin pyydystinve ja sitten nuo-
tion Ioisteessa Eypsentanyt. |

sukedt unet nukuttuamme heratti
meidat valppaan oppaamme miellyt-
lava aani. “Haluaako herrat kayda
_\aatsimen lakkatuntutilia? Voi, voi
Kun stell# en Jaki tasainen ja niin
Kaunis tunturi.” Ja herrat halusivat
nahd& senkin, Kutku kavi Halteoi-
van kolmen lzen kauita, Halleotvan

tasaiset, jakilan peittimat - rinteet,

joissa kasvoi omituisia pallerokuusia;

aivan kuin puutarhurin: saksien
muokkaaraina, erosivat jyrkasti eilis-
paivan tunturirinteiden aarniometsis-
ta, joissa kuuset kasvaivat korkeina
ja kapeina ja hongat olivat jattiliis-
maisia pystyssi ja maassa makaavi-
na. Edessimme kohosi tasalakinen

Vaatsimen Jakkatumeuri, jonka yl.

kay Vendjin raja. Olimme puri ais

_keissa nousta siie, kun kaikki. huo-

maava oppaamme .akkasi: tunturitla:
rajasotilaitten nuotiotulet. — Fatim-
In¢ rauhaan Vaatsimen lakkatunturit
j@ suuntasimme askeleemme Suur-
oivaa kohti, ja kun Vaatsimen. joki
salpasi tiemme, kaivoinyme . esille-
monripuolisen “Sopu’’-patjan, jolla
sousimme sovussa ja arvojarjestyk-
sessa yh virtaavan Waatsimer jcen:-

Edessa kohosi jattilaismainen Suur-
oiva, jonka Karu Ivonto ‘pani veren.
snonissa hyytymain, Sen loppumat-
tomat kivilohkarerdykkiot ‘kysyivit
Kintuista kurssia. Vihdoin oli- Suur-
sivan Jaki voitettu, ja ympdarillemme
avarttuivat mahtavat ndk@alat, joka
iimansuunnalie, yksinpa Venajan
pudiellekin, joka olf prikutleen -sa-
manlaista kuin lansipuolikin. Ja nyt
sal opas tilaisuuden joistaa. tiedatl-'
lansa: “mika mikin on”, -—

Laistunturin ja Urakkatuhertamon
valitse, on Karhuntunturi vasemmal-
la, Karhuntuntarin muristo- sen alla,
dgikealla Karhuntinturin rovat. Suo-
Taan edessa on Kontiovaara otkealla,
Kontioselkid vasemmala ja niiden
editse juoksee Karhujoki ja taustalla
on Karhukumpu.” — “Mutta kyila-
pis taalla karhu on kajmoja saanut,

ritkauksicnsa iuejilie plensd fahjoja, tavailisemmirn jou-
saikene. Vain Aarvoin satinut sellatsia
ai Paint Coin edesinennyt antistaja.
0 omaisunden, joke vapauitaa het-
WG &uulemassa inola vilaliguad

gldisens® keskers, naesaen

‘Jos .
katsot suaraan tuoen edessa- olevan -

ath -_ 7%

onko niité taal viel nvkytinkin®”
kasyin vatovaisest!, —- “Voi veikko-
_ men, joskus laumoittain. Glen mini-
kin oiljlut tcistakymmentii karhua
Eaatamassa.”” Ja sitten séurasi haus-

koja, eliviii kuvauksia, miten “juuri |

tuossakin, tuon rovakon alla tapoin:
me suuren uroskarhun, ja tugssa sai-
ressi niet tuon arven, johon paisi
raapaisemaan™, Hiljaa solahti aje-
taksiini, etth entas, jos niité laummoit-
tain Kkarkaa paalle, ja mouistelin pare-
beliumini patruunamaarda ja miten
.monta laukausta voi barhaan dsua.
kun samassa opas. ikadnkuin vahvis-
tukseksi ajatuksilleni' kertoi, miten
‘Helsingin’ herrat erdana syksynd par-
kuttetivat karhua, joka‘ kwiterikin
men: matkoikhinsa, ja Komrat olivat
herroilla aseet”. —- “Olike niilli para-
bellumia?” -— “En tied’; minki ni-
misia Henevit olleet, ja onkokaan niil-

i nimilla: niin mitéin merkitysta.

ths |

‘kun nila et karhulle mitaan tee”,
‘tuumi ukko vilksisten: kotelossa riip-
puvaa‘ asettani mielestiini hiukan ali-
arvioivalla ilmeella, “Ja tugita, tucn
tunturin takaa, auringosta vahiin va-
semmaiie, alkaa jokireitti, jonka seu-.
dun kurwissa siti platinaa pitais: of-
la.” —+ “Wai sielli, ehkapa lahdem-
mekin jo liikkeelle.”
Ja'iniin sild on tatvallettu: taalli
karhujen valtakunnassa = tunturilta
tunturille jankien ja aapojen yli ram-
pier. Ja kun oppaallemme ilmaisin
pettyinykseni siiti, ettermme viela ole
ainoatakaan karhua nihneet, sanci
hin rauhallisesti: “Ei se Karhu nain
kesdlld. nayttaydy, mutta tulepas syk-
sylld tinne, niin kyild saat nahda, ia
dnpas se tuotakin kuusta raaptout,
kato sie, miten on ylhialta ulettu.
nut.” Ja aivan oikein, selvat kyn-

+

en jaljet, ja laheisessk suossa oll

mattditd raastanut kiukuissaan, ehki.

- Ja yhta vahan kuin saimme kar-

huja nahda, yhti vahdan saimme ndb-
da niiti ohranjyvan kokoisia platina-
jyVvasia. ‘Onnettamuudeksi peitti sam-
mal ja jaikala kaikki mahdolliset ja
mahdottomat paikat. Mutta elam!-
sen arvoinen tunnelma valtasi aina-
kin minut silld hetkell4, kun opas.
jublallisesti ilmoitti, etta “tissd ku-
Tussa sith platinaa nyt pitdisi olla”.

Te i nil

_ Elaman kuvakirja

Kun. selailee eliman kuvakirjaa.
niin hiiomaa, kuinka [aaja ja rikas-
cisaltGinen se on. Se kertoilee eri-
laisista. tapahtumista, muielialoista ja
eliman keohtaloista. Siind varjsevat
ihmissielun itkut lohduttomine nyyh-

 kytyksineen. Siind helajaa hetken

riemu ja hurma; ovat valo- ja var-
jopuolet, ovat rauhattommus ja rau-
ha, ovat taistelut ja ristiriidat...
Elaman: valtava) “sinfonia” soittaa

._ omaa vakevad saveliaan.

Nstivini, pysahdy hetkisekst. ian
rauhaisina hetkind Elaman kuvakir-
jaa tarkastelemaan. ©1, mitenka pal-

_ jon se opettaa meille ennen tunte-

matonta! Tarkastelija saa kuin sti-
vet sielulleen, siivet, jotka kuljetta-
vat hantd -yli matalikkojen — sinne.
mist on toistensa ymmartaminen
paljon suurempaa kuin taal, sinne.

missd silmdt avautuvat suurélle ja

hyvalle ja kauneuden kaiputt saa uut-
ta voimakasta elémisen balua. = |

Vstivat, meille on annettu suuri
‘viisastumisen lahja...Millom, miHoin

SUOMEN ensimmiinen linna, Turun
Jinna, rakenneitiin toisten -tietajen

mukaan ensimmiisen ristiretken jal-~_
‘keen E155 ja-toisten-tietojen mukaan ©

noin v. 1300.

. - - : one . . i . . . . . . ton . . ‘= a7 . . . " " 7
' “eet fr = a a ee oo . r Pee a the “
- ' a a ye eae mre ia, Teas a al
" - “ ae ee um ros - Less a rape . rs as t 4 ! is ma eo = *
vast fy net oT ee) a Ad eR er * .
; re oye A a gn ee a to Bd me ea an ge Ca . 1 . a
Sn es atten pee it aE tae, ci aad ee agra] rd ALF hee a

Th Cee) toes eee a
a. a ee a ee ee eT
a a ee

ear

7 . = -
_ ot 1
./ “
Tin H
pines 7
. r
Me ao yt
we .
ve >
“fhe - -
wnt "hone
_ voce
= . oe ul
“oo . " |
wd . a .
ae wt F
chet Peete Bi
tee ee 1.12
ves Gt ‘4H
wloaaed- ae"
- > of =r - tee F
I na 27.
. . es uy ined
- ; En:
. a ares
reo wis eet |
te - wha

wit. dod

14 '5 1.

ae
al Sing eT

al
a
Fr a

4 =

haya et -Y

oe a
! Wen .
eine

. oe r. 1
my Sere td i er r

vote feo 1 at Tul .
1 ee at t= = "

' eee A eee ; oa -_ *> Bedelysd Fragere:. yee

aT = 5

wt

. Hoe -

nD a yi | a. ed ee Fas ps

. "4 . a . .

. . . 1

; - vat!
. . "yt . . wey er ce ae

8 7 am ". mao a 8 ee ee ee
ee ee LE ey Let gy ee Rot as .

=a “a ogs a
ee ee eis
on eb

r
#

ot ..rs “9 ay
"1. . ae 2 = oe 5 ee ae oes
Tt ene eos Tale Seo a ee ee De gees By Dae a
. . . ' . '
st . a . _ 8

oe

SET al

a
. _ 7 . va . .
7 et pe eee {en ai. a a 1
. oo. oa 1 . ._* .
soe’, . | . wt . . .

Atte

ele
en q
.. F

me Aiea? ‘aos

al Sateae te

apevh ,

"ah
he | :
wa L' pt . }

pe
teal ira

ate eT
oe

ra it ; —
oe ee ee ad

L Le at

Ae

_
ru:

ine a * : s 1 _" r

he we
ee Daal

an

>t)
(boy

eras re
74

." _ :

"rk

. . .
. . . . a . . o "Fe . . .
oe . J mo . oo. - . 7 oo
ee ee ee te . ” a ee 7
. s _

ee eee

1
iow aos

1 _, rm + r- te n Piet : i” i=”. y ” . ; - : = rh F

F

» he

A .

. . . - . - ' ' "Ea .

,™ Pe ee . . weae oa 4 “y

we: ss ee Pe ee Tt af i na
: Sos .

wh ekalg
"| Pe et ae

. . ae
er: