ta tain’ iltana maatapanon aikaan, ensimmaisella vilkoHa uutta td . : lunta tuprusi ilmassa tai- D otla, But 31 Pindssd Mi a aa taydelta, Taavett kuiskasi Itti- ia jueunui, ¢] muuta’ kuin tamman - fi pemainen lyhyt hengitys ja kuolain- A ‘oy kalina hampaissa. Lunta satoi dha twulikaan henkaissyt. Ydonvar- ina seicol hautawusmaan portin pDie- ksi pitka kellotapull, ja kirkon ker- tea tumnma haamu kumotti hieman intompana, ylettyen maasta oisen divaan korkeuksiin, Me MMinun peljdstynyt mielikuvitukse- ae nikeksi, nyt juuri tala hetkellé, ko- Jioaisen kirkonvéen kuolleiden sie- luja meita tarkastelevan. Nita sie- ltig miNd aavistin Gleyan puissa, pen- Bassa iz luulinpa niiti hyyvistelevin im jokaisen ristin juurella, lumipeitteen ila. Melkein mina pelkasin olevani Bond, varas tal rydavari, ja sainpa # wkuudella itselleni todella, jotta tu- ® lomme-tdnne oli tapahtunut hyvissi tarkoituksessa,. Ja ndin, lahtiessini iavistamatia, mind jouduin omantun- oni edessa tilille, jossa tuomarina o- laksuin olevan, e1 vahempaa kuin tai- vaitlen korkean isd-ukon, fa lauta- kuntana voisi ehki olla edesmennei- li saarijarveldisten sieluja. Varovaisena, pelon vallassa, mini aksin liikkeelle, kavelin kuin unis- sini, tuskin tiesin missd olin; en ai- takaan silli taivaallisen tuomioistui- met hetkelld osannut htea Kuitu- “0 Rautaa etsimddn, enk# osannut ietaa, ettd minne syksyH vainajan hantasimme, | lapio olalla ming hafkailen kuljes- kelin ristien ja patsaiden joukossa, yppien ja kiipeitien haudan kansi- bivien Ja kumpujen padallitse, joskus joutuen pahki aitoihin tahi ristien si- kermian. Taavetti samoili toisaalla, la han ldysikin Jakeuden Jumessa parvalla taarittuja jalkija, ja vasta Muetyn haudan hin léysi. Thkasen ‘amaan! — Ja minuita kyselematta hain alkoi kaivaa. Ja ennenkuin mi- la paikallekaan kerkesin -hin oli kai- _ “it mustan mean -valkoiselle lu- melle, ja han naytti kuten. maanmyy- ‘a tuspivan mustana, péllydvand. T- "a0 Muuta mind kiiruhdin hinelle avuksi. = Totta vie, me lapioimme multaa haudasta minkd ikind kerke- “ime. Maa syveni nopeasti jalko- nme -alla, ja kun olimme olkapii- “aime myéten maan sisilld, niin jo- Pa Iepioon alkoi kopista, ja pian pal- in ar Kku, suuri ja mustaksi maa- 4; }0ss4-oli: harjakanst, acta mind huomasin eréhdyksen . antuneen, Arkku ei oHut Kuitu- htivae mutta raited ‘minun obsi | muni Mina. pelkdsin: -haudassa tan 4, jotta kuka kuollut mahtoi- list — Minbilla ei-ollut hermo- “ Sdnoa Taavetille, etta kuollut ei - RAIVATTU UUTISMAA Kiry. Ml, SHOLOKOV LAUANTAINA, MARRASKUUN 6 PSIVANS Sram. L. HELO | (MM. Stolekov kuulun nnoreen vendldiseen kirjatipatucen, Hanen bir- Jatitjatotmintansa alkaa vasta lokakuun vallankumonksen jaikeen ja katkki Adnen teaksensa huvaavat crikotsesti tafanpoikaiston probleeme ja ja kollexk- frusomiia Doni alwectla, fosta hin on Rotoisin. Han saavult: maarman- + aE oT - = frat * * * maincen teokseliaan “Hiljaa virtaa Don’, jaka on Rdaunetiv melkein kaikit- le sivisivskiclilfe.} j TELLYTTAVASTI — tuoksuvat tammikxuun lopulla ensimmiais- ten Jaimpimien tuulien hyviilemit kirsikkaputstot. Puolenpiivan aikaan Jossain tuulelta suojatusza paikassa (jés paistaa aurinko) nousee kirsikka-- puun kuoren aldkuloinen, tuskin tun- tuva tuoksu yhdessd sulavan lumen woreuden seka lumen ja kuolleiden lehtien alta nayttaytyvan maan jkut- sen, voimakkaan iuoksun kanssa. | Hieno, monivarinen tuoksu pysyt- telee pulstojen yd sininseen hamii- rdin asti, kunnes alastomien oksien lomitse kurkistaa hienolla vihreydetli peifetty Kuun sarvi,-ja kevdiset, liko- vat Janikset heittayat hangelle peh- meiden kapaliensa jalkitiplat. .. Ja siiten tuuli tuo aroilta puistoihin pakkasen pureman aroheinan kitke- ran hengityksen, paivan tuoksut se- ka dinet sammuvat, ja marunaa, aro- heini#d, kuihtunelta kukkia ja syys- kynndksen aaltoilevaa selkaa pitkin caamuu kuulumattemasti, harmaana sutena. idasta yo, jattaen jalkeensa arolle hdmarien varjoien Jalkkeiti. On ollut Kuitunen, sili tiesin sen val- lan hyvin, jotta me joutuisimume kai- velemaan hautoja aamuun asti, etki me viela sittenkaan loydettaisi syr- idlleen haudattug Kuitusta. Me Taa- vetin kanssa kaivoimme haudassa arkun kupeeile tilaa ja rysdytimme raskaan arkun kanttui syriaileen. Paastyimime ylés haudan penkal- le Japloimme kiukkuitsesti multaa ja _ lunta jalkiemme peitteeksi, ja ntlkalt mahdaollista, nopeasti suoriuduimme labtemian. Hautausmaan portula tuli meith vastaan ihmisia ja he ru- pesivat hunutamaan. Taavetti huito! piiskaila vireata tammaa, joka kiuk- kuisesti nelisti eteenpain — ja me upposimme Gisen pimeyden helmaan, lumipoliyn pyorteisiin. Kohia jalkeenpain p!tajalle levisi kamata huhu, etta hautausmaalla cli kaynyt varkaita. YONA oli rikkaan kauppias Malbergin hautaa tongiéty, aikomuksella varastaa haudasta mah- dollisia kalleuksi, mutta vanha pita- jan Jukkari, Holmi, okkin sattunut tulemaan paikalle pastori Mannisen ilatsuista kotivakensad seurassa. Juo- rut kulkivat ympari pitajaa ja ne fe- visivat varmaan ympdri Suomea. Ja minka kauvemmaksi me kierivat, sita mukaa ne kasvoivat aina suuremmik- 3), kuten nuoskalla kieriva Iumipallo- Me Taavetin kanssa” olimme kul- tenkin ainoat, jetka tiesimme asian oikean Jaidan. Ja todellisuudessa mi- nd olin vain yksin ainoa, joka tiesin, etta haudassaan jai lepaamaan syt- ialleen kéyha Kuitunen, ja mydskin, syrjilleen me Tadavetin kanssa pyo- raytimme rikkaan kauppias Malber- — fin. Sen jilkeen olen pitdnyt visusti suuni kiinni justia vusikymmenta. vuotia, ja koska vainajat ovat bau- doissaan tulleet tolmeen syrjallaan ensimmaisen puolen yuosisataa, DNo _ toinen puclt varmaan menee yhta pel- posti. Ja*kun kokonainen yuosisata . - sahtt _ kid peldstyncena ympirilleen, kalpe- on kulunut, niin enadd ¢1 ole valia. Aron puolelta ensinmiiista poikki- katna pitkin saapui vuoden 1930 tam- mikulsena iltana Gremjatshii Login huuttoriin yksiniimen ratsastaja. Joen luona hin pysiytti vasyneen, ktharaisen ja huurtuneen ratsunsa ja laskeutui maahan. Korkealla kapean poikkikadun kahden puolen olevien tummuvien putstojen ja poppelien muodostamien saarien yiti riippui lohkaistu kuu. Poikkikadulla oli pi- iIneda ja hiljaista. Jossain joen toi- ‘gelia puolen dinekkaasti ulvoi koira ja kellerti tuli. Ratsastaijja siemaisi ahnaasti sis#ansi, pakkasilmaa, kiireh timatta heitti hansikkaan, pani tupa- kaksi, sitien tiukenst satulavyéti, tyOnsl sormensa satulan alle ja tun- nusteliuaan hevosen kosteaa, kuu- maa selkda, kevyest? keikautti ison tuhonsa satulaan. Kahlaten ajoi va- cen ¥li. Rautakengillaan joen pohja- kivikkoa kalisuttava ratsu ojensi kau- lansa vetta. tavoitellen, mutta ratsas- taja hoputti sith edelleen ja ratsu, pernaansa loksuttaen, hypahti loivalle rannalle. Ruuituaan edessagn puhelua ja ja- lasten kitindd ratsastaja taas pysdyt- ti hevosensa, Hevonen heristt kor- viaan ja kadansi paansa aanta kohtt. Hopeainen rinnustin ja kasakkKasatu- fan korkea, hopealla koristettu kaari kuun valoon jouduttuaan valihyttivat noikkikadun pimesin kirkasta, hat- kaisevdaa valoa, Ratsastaja heitti marhaminnan satulan kaarelle, kii- fehtien puki padhansa tzhan asti se- lassa riippuneen kamelinvillaisen ka- sakkatuitulin, peitti kasvonsa ja lahti ajamaan nopeaa ravla. -Kuorman ahi pagstydan han antoi hevosen astua kiyden, mutta tuitulia e1 heitlanyt. Huuttoriin saavuttuaan kysyi was- taan tulleelta naiselta: — Sanopas, tati, missa tadalla asuu Jakov Ostravnov? — fJakov Lukitshko? —. Niin, niin, — ——- -— Hanen tupansa on tuolla popne- jin takana, tuo katto tiilella katettu, naettekor _— Nien. Kiitos. Tilayan, kattotiilead katetun tu- van -luona ratsastaja laskeutul maa- han, talutti hevosen portista pthaan ia kopautettuaan hiljaa pitskansa var- rella jkkunaan virkkol: — Isinta! Jakov Lukitsh, tulehan hetkeksi ulos. Isiintd tulj portaille avopain, takk: hartioille heiteitynad ja tulijaan kat- soen laskentui portailta alas. —- Kenen nyt pahahenki fennatti? — kysyi hin harmahtaviin viiksiinsa hymyitlen, a — Etko arvaa, Lukitsh? Paastit yoksi. Ja volsikohan hevosen laittaa jonnekin Jampimaan — Ei, kallis toveri, en tunne, Olet- teko te foimmeenpanevasta komiteasta? Ehk maaosastolta? Luulen arvaa- vabi... Tuntuu, niinkuin aanenne - ols] minulle tuttu... .. Tulija. vaansi ajellut huulensa hy- myyn ja avasi tultulin. .—.Muisiatko Polovtsevia? _ Ja Jakov Lukitsh katsahti yhtak- Siva ? - t ni ja Kuiskasi: — Teidan jalosukuisuntenne! ... Mista nyt? ... Herra esauli! Hevo- cen me heti korjaamme talliin.., AMiten monta vuotta omkaan kulunut — No-no, hiljemmin! Paljon an aikaa kulunut... Onko sinulla hevos- loimi? Eiko talossa ole Ketan vie- raiiar Judtja antoi marhaminnan jsinnil- le. Hevonen, totellen lJaiskasti vie- raan kaden liiketti, kohotellen kor- kealle ojennetun kaulan nenissi hei- luvaa pudtdiin, laahusti visyneesti faiiin. Se jymaytti heledsti Kkavioil- laan puulattiaan ja korskahti, tun- nettuaan vieraan hevosen kotiutu- neen hajun. Vieraan ihmisen kisi laskeutui sén kuonolle, sormet t3ita- vasti ja huotitellen vapauttivat han- lLautuneet tkhenet kuolainten raudasta, Ja hevonen tyonsi kiitollisena turpan- ca heiniin, — Mins hallensin satulavyon, an- taa vahan aikaa seisoa satuloituna, kun jaahtyy hiukan, niin sitten rit sun, — puheli. isanta, huolellisesti kattaen hevosta kylmalli loimelia.’ Mutta jtse, tunnusteltuaan satuioin- tia, jo ehti arvata siita, miten tiukaile oli vedettu satulavyd, miten hallalle oli pRAstetty jalustimla yhdistiva hihna, etta vieras on saa‘Sjunut kaukaa ja on tand paivand tehnyt pilkalti matkaa, — Sattuuko clemaan jyvia, Jakov Lukitsh? — On hivkkasen. Juotamme ja annamme jyVid. No, mennaan si- siidin, en edes tieda, miten leita an nyt pinitettavi ... entinen tottumus on ja unohtunut ja se ei tunnu muka- valtakaan.,.— Isdnta hymyili ha- hanen hymynsa nay minnekaan- _— Nimita minua nimeltini ja isan- nimeltani. Ethan ofe unohtanut? — Vastasi yleras, astuen ensimmdisend “Jos talltsta, — Kuinka voisif Koko Saksan sodan yhdessa. kuljimme ja tassakin Souduimme olemaan... Mina olen usein muistellut teit#, Aleksander Anisimovitsh. Sen jalkeen, kun No- vorossiiskissa erosimme, ei teista ole kuulunut mitaan, Ming ajattelin niin, ettd te menitte kasakoiden kans- sa Turkkiin. He astuivat kuumaksi limmitet- tyyn keittidén. Tulija heitti pois tuitulin ja kiharaisen, valkeavillai- sen korkean karvalakin, paljastaen harvan, vaalean tukan peittaman voi- makkaan, kulmikkaan péan. Han katsahti nopeasti ympdri huonetta jyrkin, karjun sudenotsan alta ja hymyilevasti piiruttaen vaaleansini- siq silmidan, jotka raskaina kttluivat syvissd silmakuopissa, kusarsi pen- killd istuvilfe naisille, —- emannalle ia minialle: | — Tervehena elatte, akkaset! — Jamalan kittos, — vastasi ha- nelle emdnta piddattyneesti, samalia katsahtaen micheens& odottavasti ja kysyvasti: “Mika mukamas sinun en kohdeltava?” —- Laittakag lallista, — kaski i- sha Ivhyeen, kutsuen vieraan poy- taan kamarin puolelle- Sianlihasta kettettya kaalikeittoa cyidessaan vicras natsten lasndollessa puheli ilmoista ja entisista yhteisist# tuttavista, Hanen suunnaton, arvan kuin’ kivestd veistetty . alaleukansa jiikkui vatkeasti; han pureskeli hi- taasti ja laiskasti kuin levolle. asettu- nut vasynyt juhta, Tlallisen, syoty- Hin nousi, rukoih polyttyneiden pa- perikukkien kietomien jumalankuvain 4 i] eR PE oe BS i, La | | ilienel i oe . vt of . . ie - I eal . ene on “o ' an i _- Ao any "! . aera a = . a * . on = peor . . 1 i] "ow Ug lg ” = -. = a . _ is . ee nO Fa om Med a ee Lege = Tih SO a alsa or Bt randy Papas TF ar = F, or cae hpi ene a Pay " Hh! ges hi ke i oy ee = 1 . Efe} H, : . “1 praia. 1 ' T. Lr A F. “LL . ”L . "al - ra " 7 5 Fal, me a Ey Pt a. a F i= = . ag let PH erleath ts : tt Fias . ’ ear ir Ce HE ces at le mcd ne her 2 me Wa gl ie tints eo “* ui Y j " " wee aT ae se i‘ : . rs, abe . 7 - I . wes “=: ES to ae ete ee eee Fe ee Let F . ~ Ferg ty ~a qe. _ 4 Fae Met aed, a a 7 h wu oi . 4 ~ my wt = i Sat a SENT: - “a i ch r “ya sobtbe -_" oe Tero Se 3 a Pg so Stee ieee 1 —— ogee + eared "Tk “a> Se ee — ne anes oa eee oe ar ee en 12 Lo; ; E IE oe a ee ee ae irae bate ed der ae Ltt my = a ee oars =" . 7 op ial L 4a aut kial Sen ee yee foe sd -_ ur —_e" — Lal a a 2 ee lien T. , —l —_e s "aa ty base. " a 2 “a a . “ eu Hee - 7 os A : . . ut Ce . : . it Le ie ee "oe fe r oa : Le wt = = . “E La ae) el HH.) Ff Lo .