Gy ‘nlm | Tera 4 1 ay Usk. eta rT reer fi rly not tay | Rt nel Ar a te: te ri ve 7 ide ae ae eae ra . "ae . "TL ul " a - nS . ee . i Loi aga TERI INE yr] a HUguA NADA CRIES] Std ak 9 , oe ee dp hr Le “4 Ba Jat Soe afet os Se hea ote ; rd ee ee ro: ri = LIS Tey. ae” bet eee rede? ye “hs a ee ee +, te :* "8 " . aa KE eT fee no io en ae . . 'h o = I = 1 . 7 a a 2 a . - oe KIR}. W. LAINE Tu lla saalittavalla nimella, Ukke- a tunnettiin Vilpurissa ergs ker- valine. joka kuljeskeli katuja. Tuo kai hanen ryysyisesia olen sseslaan ja ehka siitd#kin ettii hin usul’ pienessd, kdirankoppra mis Uiiavassa makkipahaisessa, jo- re ali kvhiiliy kokoon laudanpaluis- Hilinsaé oli Kesa ja tuli talvi tuiskuineen, minun ei tarvinnut menni karjaa Sli meni FL Hihettinvt, kaitsemaan, mutia muita pikkuaske- relia taxlyl kylld toimitiaa, Keviit- talvella emini — sairastui, mikasi vuoteessa kauan ja viimein’ kuoll. Alinusta tuntui, ett hanen pois me- a, peu ‘kappaleista ja meltkein—kal-—-yonsa-merkitsi mos thinulle jatakin - sta rupusta jota loyty ¥ kaupungin. voskankaatopaikalta. “Kukaan e] navellinyl tetavan, enesiviaye, mutta kaikki muistivat Aone iiipan kauian katipungin kaik- kein kurimman nakomen almujen eta. 7 huniira ja rypprinen,, harventunut nage. jaxkuinen harmaa tukka ja rr . hatRal hiinen olemuksensa kertoi mo- nista mtkista Rurjwudesta Vieletyista yusistit. ) On kvima Jokakuun pdivi. Sade nieks] sclnid ja katukaytivat olivat veiiammikoiden pettossa, kun. bin Rel evitiiseen parturitupaan kantaen Loria. jossa olf muutamia likatsia ai- katiausrehtia. Parturi loi hiineen pa- nensuyan katseen, niutta. e! viitsinyt seNtHN wloskaan kasked. Ajatteli ehka. ett Lammitelkdén nvi letken. Vanhus ojensi vapisevin kisim eriista kuvalehted ja mainits: hinnak- cp aymtienen penmia. En ollut hali- as qstaimaan, Thnutta tein hinelle kuitenkin tarjauksen, jota myéhem- min elimissani olen melkein katu- nut. Sangin: “En halua ostaa teh- ‘anne. muita fos kerrette miouile elimintarinanne, tositarinan. min alnan elle siltd kymmenen mark- Rill.” “Ja mind toisen,” san humalainen asiakas. “Vanhus nuetti hetken ja virmein vastus: | “En KEsth mita te ttoret muiehet sia hydtyisitte jos kertoisin, silla re é@tte aif kuitenkaan ymimartalst, eiki slind ole mit#in kaunista eiki suaperatsta. Luulette ebka etta ja- ku onneton = rakkeaussetkkailu oon syussyl mimut’ Kudjunteen, Mitian sellaista el ole olfut.” Vanaus lopetti, mutta mina ja hu- camo erus Aiu- malainen astakus tahdoimime kilvalla nanta kertomaan ja viimein hiin al- kof kertaa, Clin vksi suuresta lapsilaumasta, tonka lukua en larkalleen moutsta. Aitini ali kuollut jo minun piencnit ‘joten perhe hajosi, joutuen mioriamat kunnanhoitcen ja van- femmat talollisille paimenpojiksi ja Wieiksr, Xlinut sijoitettiin erdadscen sUureen taloan, jossa oli kolme pai- Aaa. Kaksi heist olf oikeita kilusat- Aeakti. tekivit minulle karkenlaista Plhaa ja nimittelivat minua jos mik- ‘siloin kun ditinsdé ei ollut nitke- mass. [sistdiin he eivat vilittineet, “Ta hin oli metkein aina humalassa a metkeinpa yllytti heitd pahuuteen. Emindl taas moitti japa kurittikin Niusaajiani, dessa. Nain vartuin vanhemmaksi ja nyt Juuduin Parmentamaan talon karji. Ju aikatsin asmulla minun uli vieda Aarja laitumelle ja tueda illalla ke- hn, Raskasta se ohi, mutta ei autta- UL Vanhin poika kyHa joskus tuls ‘vohemmin piivala buckseni ja Loi- Pa Joskus jonkun makupalan, jonka pepe ane sneer Ree NsiI fosforia vareilevan jilen h3- Vist kanas hopealta loistavaan, jia- favilin tlisy teen, \ Fatkuu. séllaigta jola eu ymmilrtingt. milioin han oh- Hiin off silloin jo vanha mies,, ‘irveaan _ taas erkani totsia pois. Ja davistukseni oli oikea. mannan Kuoleman ikeen juno: makekkerit olivat talossa melikein J0- Kapdivelsia ja yhtend sellaisena yond ergalta Isannan juomatoverila oli muka kadonnui tahakukkaro. Siits alkoi Hirvead imetell, Etsittiin joka- Natkasta, mutta turhaan. Wlimein tui minunkin yuoronl. Mimulta ky- svttiin. alinko ottanut isinniin rahe- ja iz Kun sancin en, niin isénta tem- past nanlusta hevospliskan ja alkot hakata valitdimdtti minne se sattui. Gilis; ehka lappanut, mutta samassa hui avesia siskin joukko mustalaisi ja alkali vieinen tappelu, mustalaiset puolelia. Hetken kuluthua olivat mustalaiset tilanteen herroja. Mind toisella ja isanta vieraingen toiselta itkin haavojani ourkassa. 3fustalais- akka huemasi minun verille hakatut Rasvoni, tuli minun Inokseni ja sanoi veljelleen: ‘Joones tule tdnne’, ja kun Joones, joka oli joukkueen suu- rin ja komein mies, tuli ja katsoi haa- vajani, niin hiin. huudahti: ‘Kautta helvetin ja isoishni luiden mind ita- pan tuon valkeisen perkeleen, joka tuen vialtoman on tuollaiseksi silpo- nut! Vapan enki valita waikka Si- periassa suodlaa ‘kaivan.’ Tupa silloin tyhjent. AJustalaiset auttoivat itseadn vihdn ruckatava- roilla jotta kastinsd satvat ja niin lahdettiin. Mind seurasin mukana, sia en uskaltanut ena yadda tuchen ialoon. Vaikka pelkitarn mustalaisiakim, niin minulla e oilut valilsemisen varaa. ja olivathan he ensimmiiset thmiset talon emannian kualeman jdlkeen iotka puolusitvat minua, Aicimme Jipi yon ja paivan ja tulimme [’:n pitajyan kir- kolle, josza oli markkimat. Sieliia oli paljon kansaa ja tletystl myoskin mustalajsia. SiellR jaukKoamme tuh uusia mustalaisia ja meidin joukosia Heimositect heiddn keskuudessaan ovat luijemmat kuin perhesitee!, sen fulin myohem- SPLIFaAaVAl) “min huomaamiean. Olimme kulkeneet muutamia viuk- koja, kun eraiissd yokortteripatkassa yallesmanni ily ialoon ja syytti mustalaisia murhasia. Mi nun jau- fassa clon] johdatti heidat oikeille jilille ja niin koka joukko tuotimn takaisin Kin pithjaan. missd tua kahakka tapalttui, jonka seu- rauksena tuon talon isinla ob saanut majstaa mustalaisen puukkoa. Haa- vz oli kytHi ollut pieni. mutta tuli ve- ren myrkyivs ja vel aialcd hengen. Matkalla mustalainen sanoi minulle: ‘Ali sano c¢tti me olemme sama joukkea Inisinkaan, ne etvat melts tunne. alli meilid on nyt toinen he- vonen ji toisia mustalaisin joukossa jou veljeiini ne chka syyttawat, mui- ta ej Jou puukolla lyényl, vaan ime cita Gijaa tuikkasin! ja toisinaan hin peljittel; mustalaisen kirouksella Han kaski minun jos Fain sanon, annettio heille sanoa, ett munut sielli markkianoilla. Ja viin kavikin. Kun talimme pe- LAU ANTAINA LOK ABRULUN ENT Pea aan WETTER LAF CULE TELA ko rukka”’ 4 aoe pectin ee ar art vie aly “A a, aa ro ina a eee a an me . * N26 PAIV ANA 4 _-* rilie, niin Rukaan noista tappelijoista ei Voinut vannoa oliko ketadiin tuosta joukosta siind Kahakassa mukana. Aino, joka olisi tietinyt asian todel. lisen pitolen, alin mink. Vallesmannj kylia kyseli ja sanoi, etth jos en pu- hu totta nifi joudun helvetiiin, mut- ta mina én tiennyt mika se‘ sedlainen paikka on, ja kun kuulustelujen vile hajalla sain Ulaisuuden kysyd sith mustalaiselta. nitn hin sanoi, etti se On THLE valkoisten Rotkotuksia, Sit- ten en endil peljinnyt. Kuulustelut pitittvivar, mustalai- set vangittiin ja siilyvtettiin vangin- VaTiijan talossa, ja minut i kunnan -puolesta suutarinoppiin., Aiutta kun minii olin saanut kokea vapaiden kulkureitien eliimid ja pie- ni suutarin tyOhuone oli minulle kuin hopni sudelle, niin kaipasin aurinkai- sille teille ja vapauteen, Vihdoin tuli karjat ja minutkia vietiin todistajaksi, Pelkiisin kylla, eita mitenka mina selviydyn, kun olin kuullut etti sietli pita tehdii jonkunlainen valn ja sitten puhua tilta, ja jos ei puhu, niin vievat Si- periaan. Kasitin, erta Siperia on pa- ha paikka. kasks isu mustalainenkin suth mainitsi. BKysvin asiaa@ sututar!- mestarilta. jumka opissa nvt olin. Hain sanoi, ettd eihiin sinua poika parka vannoleta, ethin sind eles osaa jukea etka ole thysiikiinen yieli moneen yuoieen, joten turhia SIMs kyselet, Nyt en enaa pelinnyt ja valehtelin ensikerran elamissiini. Eivat ne paljoa kysvneetkaan, kun ej] ollut muitakaan todistajia, Ja min juttu raukesi siihen ja mustalaiset olivat vapaat jatkhamaan kulkurielid- maansa. Kun kuelin ettei heita vied Sipe- finan, min kysyin, enki saa Mhtea heidin kanssaan. Emnsm he viihan vastustivat. mutta kun ratkesin kat- keraan itkuun. niin jopa sanor yks joukasta etli ‘hat, sting on metdan yertamme’. ja niin matkalle. Painvimme kauas. lwullakseni koh- ti pohjeis-Karjalaa Venajan pualelle, ja taas aikejen kuluttua takaisin. Jeukkueessamme oli eras mustalai- nen joka osasi lukea ja kirjaittaa ja apett? tuon taidon minuliekin, Ja myiskin soittamaan viulua ja povail- maan, Waikka tuo taito tavallisesti RuUTUE niin apettivat kun halusin. Monet ihmiset kyselivat. ettd mik- s] Tiind vaikoinen poika olin musta- laisten joukossa. Mind vastasin niin- kuin mustalaiset olivat minun kiiske- neel sanoa. ett isin} on valkoinen, ‘mutla ditini on mustalainen. jonka valkoinen mies on pettanvi, ja niin ihmisten uteliaisuus tui tayletyksi. Niin kuluivat vuodet, kasvoin kome- aks; mieheks! ja aloin herattia hei- niularten miesten kateutta, naijstile. men AMinulla ej ole koskaan ollut lemmen kaipausta, mutta joka tapauksessa tun kateus alkoj muuitua kafkeraksi vihaks] ja vitmein. johti tappeluun minun ja erdan heimon nuoren mie- be valilla. Iskimme yhteen kuin vil- lit ja viimein mimi tempasin puuk- koni fa Iskin saalimutta. Wastusta- jaui vaipu tantercelle ja mind syok-