. i A
aco “Ik ae Ad
cl: a RR
mm foe an . .
' a a hE ha" . Ee
| Wier: -
—_ n . . , . =. 14 * Ve . . :
wo a ee ie q my :
I! ore Poe ie rh.
thio. oa H Pere t a i a
Bic. i eae F: .: = ae
ai. Be ae ne
f a " ee eae I : “Ef in
av, 7 , ah 7 Tur spt i - sae
“Bie. ABA Coe ai
' ere . 1 Fy reat st, #4 * E . . "4 Tr
Pha - oe pe ri " - al
pe. I L a ! = tes ra “ ms 7 , ; : * im
" ie _ . ‘art ‘i r ae) i ri ; . ' ie
BRT ea tee t ey
J e bela wean et F Veen ir . a4
i be; . -ic a L fae ‘ i 1 unt
Bi he Ue as
Ta CR Tee x a
. Fie Wa re F Sie rh 7 . reel
‘eae | eee aay fork
‘ qo, inbens fae aa 7: all F
ee ed ae ee . yO
Pees, “Oe aera ce ea ee
Kf eA ge ere ae
, 7 at ‘ - Wa we Poe tol Ae H = 1 7
Bi at eee ee eae
ae $toe :  ae Pera ayy ee - ie
; ‘ae ¥ ARs Say dy ae) hg
PE oS ae
ODT RE Sate got etre ‘ryt
Poa Tah a A ee
\ Vape Ff k. ; ah cP ” rites
| eee a | tah
a "4 pre, ‘z= oe chi. a . eae
Dee «a feng
a eee ees (dae
. fa Ty an 7
tm 4) hi : 1 a rT:
‘4 aura es: hs ae |
. 7 io th at Tee
'. bre 7 ay
a tee fry
ec" fr wet
ah at . . pied
eb , ead 4
 F Se i cer, Lee
: 7 Ar ” ale a 7
ot oie ey
ey .#,icee
et
vk
Us
. ios .
7 io
F's.
fhe Soe
ey
wr
af
:

Tr he

Lone “- " af

. f a - .

r . al er ee, oe = =

T=. T. i 5 *
[ Ts re sy & wen

cn
J

=

pall cs alee

r

Wager
ae ee TUE deg aay
te agit

gh
Pn
aie. ae

ee

|
ga eee Be

Toho
Fr 7 Ld
Eee

= - = : Be Ls
ie a tah.
Fit tae a
:

i A wad fn - i q a it - ee i 5 -
. Fe ots he = . a"
a coer”

ae: 7

oe
Sa Se ee, ee
4 it

hoes
kal
“T 7

eebtas l
nie Ppt ‘th

Fo oe Oe
ee yee, Etat
me 2 oe ,

Set War oes Td at
ae AL pd ep oe

cs.
ts
Sad rae tr tai

ree toe

ae
ee
Sie :

thd

“ a i re
Ph pe me eri

i . ru
Ci 2 2
7
I

a peers em. ls oe

+. og red Une ?
ne
wi
Tz
—
a

aw
1 Pas i" .
wo il : :.
| ”
rote
_ - ry

rue

ee Te

Finupit
aie ear ms +m
ae Oh ay”
= rd oo
Pe
stan a
=
eS fain

it
ur

NE
= mt se:
cept raga
ea hae
fos yes
lef ram
|
+

ag

a |

7
twee
ao

F et
regs
oh a ee

rican
a rea,
eo ae
elt af . -"4
wr
1
a

we
“5 as
gf

al

i

4

oP zie

A fn eal
zie,
pe a
ao
rein}
Par

ai

TT: “— oe r
ae fa
aa wan
AE
atin
i
F

ae
os
|

are
nied
ai a
att

“tS fa Lp . ‘7
o .

bia a
- aia!
. oat TT) _F . ra ee wag 4
pes mn ae re a. 7 os, 2
orig apt thee ae

fae get
wag? at: =
¢ isms
Vid “ET

— r
aa
1
Pn
; i,
—
oe
fu “a . ay or
A faa a a ae -, ra

—

oe
na

ete ais civ :
ey es a cig
“yh f:
So eA ota
Th “a ing ; ;
t ‘ iw art sane ve:
4 -_ waa ce eet
age *

ng

1. yea
wal r

"ew: =7 0
oe L_*
“. ae |e

1. 4.
a-.
= =

Fe a
h
at 4

t
‘Doe ot 7

eee dae

= ra
: L
he ee

es
a -p ah

s toe
. dete ow
+
Dye

Ta
a.

re) “1
rl rei ea
rice" a i :
to Lp oF
-* re
" pa a.
: . =" . -
wf "4 -.
sae
8 oa" a

Tp Te 1 al pel } as

oyu 4

NVI.

-—_

Seuraavan viiden vuoden huluessa

Kiveld vaurastui ja muutt] muotoaan

niin paljon, etta kun kyMidn saapul

oudompia vieraita tai kesdasukkaita,

kyselivat he autonkuljettajilta ohi a-

jettaessa: —- Mikas kartano tuo sit-

ten on tvolla mien laella? Ja auton-

kuljettajat vaslasivat ndennalsestl va-
Hinpitimatt6@mind, mutia  sisimmas-

siiin ylepeina, etta — eihin se mi-

kan kartano, onpahan vain Kivelan

tala.

Kiveliin uusittu paarakennus seisoi .

pitkand ja sopusuhiaisen kauntina
uusituissa kehyksissdan. Se oli niin
harvinaisen kaunis, etta jotkut tila-
paiskavijat halusivat tietaa, kuka ark-
kitehti sen oli piirtanyt, — jolloin
varhaisara iski hauskasti silmaa nuo-
relle emanndlle. Se off ollut eman-
nin atoite, etth rakennus ol jatket-
toh nem pain. ja emannan tormesta
tehtiin muutkin korjaukset: siirret-
tiin talon edustalla ollut vanha aitta-
takennus aukeammialle. ja sen tilaile
4aakse jariestettiin omenapuita

ja marjapensaita, ja sievi pieni leh-

d4imaja. Vanhan Annan hallussa ole-
va pikku rakennus ol] saanut leikki-
siin “puutarhamaja”-nimen, koska se
shjaitsl aivan suuren Kasvitarhamaan
keskella. Pututarha olf kokonaan
Kirstin hommia. Hin muokkautti,
mittasi ja suunnitteli vanhan hata-
perunamaan kunnolliseksi keittiokas-
vilarhaksi, ja kun miesvak} ja naa-
purit paivittelivat, mihin han alkai
ja joureksia ja tuon muun “tdrky-
myysin”, oli Kirsti vain nauyranut,
Ja seuraavana yuonna taytyt kasvi-
tarhaa laaientaa, sitia _kKaupunkilaiset
alkotvat vhi enemman virrata edem-
maksikin Kaupungista kesan ajaksi,
ja he olivat jhastuneita kylan “puu-
tarhuriin’., Niin’ menestyi Kirstin
keksinté erinomaisest!, ia joka syksy
oli hanela niin paljon tilauksia, ettei
vield kertaakaan ollut tarvinnut la-
Sa.

Ny¥kVaikainen kanala olf mvyéskin
Kirstin alotteen tulos, mutta kome-
asta kivinavetasta siisteine ilmavine
mailokamateineen kantoj nuori isdnli
kunnian. .

Rivelin karjatalous ali hyvalla
kannalla, Kolme kertaa suurempana
ja monin kerroin tuottavampana kuin
ennen. Heilla oli koulunkavneet kar-
jakot ja navetta-apnlaiset, ja erikseen
sisdpiiat —- Ja Kaikille riitti tyéta,
Ja nuoren isdnndn ja emdnnin toj-
mintahalu ja -tarmo naytti ehtymit-
tomalta. Isdiondlla oli suuri pelto-
ala tana vuonna ensikerran kylvon al-
la, ja Han suunnitteli metsissadn pub-

cistusta j3 puitten harvennusta, sekd .

liuden metsan istutusia avomaalle Ky-
peran iihistalla. Ja HKirstilldkin oli
uusia Suunnitelmia: Han halusi ra-
hselle makiosalle muutamia pienia,
Rkauniita kesdasuntoja. Paikka oli
thanteellinen, lahelli taloja ja kuiten-
kin tarpeeksi kaukana niista. Jarvet
kahden puolen ja kaikki, mita ikina
Vieraal tarvilsivat oli saatavissa libi-
taloista ia Kivelasta.

Vanha isdnta oli aluksi pudistcllut
muuta hyvaksvi kaiken mita WRuirsti
ehdotti, mutta kun Kirsti oli larkem-
min seliiianyt tarkoitusiaan. oli Ki-
velan pakko myontaa, etta Kirsti
oli harvinaisen viisas naisihmiseksi.

ivelan nuoriisanta

Se
. moo

LAUANTAINA, SY¥SKRUUN 29 PAIVANA __ ag
——— ee ; - . —— T=. d
nesseen ja havaitessaan Kirsiin va- — Olen koettanut uskoa, gle. Ly
syneen, tumaraisen olemuksen ja vitellut voittaneeni. -Nirs:in epavamgy |
er ™ i“ aoe . 7 ni =i
kyynelissi peilailevat, suruitiset sil- dani oli vain kuiskaus. — gp, a

Mikkg oii suostunut heu, hanellahan
oli puutavaraa omasta takaa vaikka
milla mitalla, ja han Jaski, ettei ku-
luisi montakaan yuotta kun jo k®i-
talot olivat tuottaneet hintansa. Nyt
puutiaj vain lopuilinen suunnitelma,
ja sen laatiminen jatettiin ‘Kirstin
huoleksi. :

Ja Kirsti navtti enniitavan joka

_puolelie.. .Hin_itse.. vittisen joh- -

tuvan silta, etta hanella olf niin erin-
omaiset apulaiset, ja. Anna-mammi
oli korvaamaton Jasten kanssa. Han
oli siittynyt ‘“puutarhamajaansa”
melkein keti Kirstin tultua ja auttol
steltf kasin minkd tarvis vaati. Ja
paljon han ennatti fa jaksoi niinkin
vanhaksi ihmiseksi: Han piti miehet
ja lapset sukissa ja han se huolsi su-

ritisimmat ja ‘karkeimmat palk-
kaukset ja parsimisetkin, Lapset,

kaksi poikaa, viihtyivat erinomaises-
ti Anna-mummin seurassa, joskin
vanhin. — Mikko bankin — alkoi va-
hitellen osoittaa snurempaa kiinty-
mystd vanhaan Mikko-isdatdan, joka
naivat padstian hissutteli talon ym-
paristissa tai istuskelt aurinkoisella
norraspuulla piippuaan tuprutellen.

er
|

Sing iltapaivind oli Kirsti juuri pa-
lannut kylaita. Oli oliut asioita enem-
mankin fa matkalla ali tullut poike-
tuksi timismiehen talconkin.

Nimismies oli melkein heti anta-
nuit tyttdyelleen. anteeksi “patrones-
sa"-pettymyksensa, —- olihan Mikko

toki nuari mies ja Kivela oli loppujen

lopuksi melkein yhta hyvi kuin Stor-
gard, ja paljon lahempand. Kirstin
4i47 oli vahitelien mukautunut tosiasi-
aan, joskin hants pitkat.ajat karvas-
teli tyttdren tittelin puute ja hanen
maalaiselamansd, Ja kuitenkin, kai-
kista pettymyksistaan huolimatia, ali
hin yviped Kirstista. Ei han olisi
uskonut, €tt& tama selvedisi nun hos-
tavasti iehtavistad, joihin ei ollut pe-
rehtynyt ja vastuusta, johon ei ollut
mies taputtanut Kirstia selkaan ja sa-
nonut: —- Taitaapa sinusta sittenkin
tulla oikea “patronessa’. Mikka me-
nee kovasti eleenpain. Hinesti-tulee
vield huomatiava mies, saatpa nahda,
tyttéseni, —- saatpa nihdi! Ja. sit-
ten oli nimismies tarkasteilut ty¥tar-
thin paasta jalkoihin ja sanonut tyy-
tyvdisena: — Sind pulskistut viikko
vilkolta, niin sita pitaa ...

Kirsti oli vain nauranut, ja hin-
mMauttanut lopuksi jeikkisasti, etta ha-
nelia oli taistaiseksi syviakin pulskis-
tua ¥wilkKo yiikolta.

Kirsti oli aloittanut vanhasta kodis-
taan paluumatkansa Kivelaan iloi-
senha ja hymyilevana, mutia matkalla
hin ‘joutul vielA tapaamaan thmisia
ja kuulemaan asiowta, jotka tehkivat
hdnet surulliseksi, RKulkiessaan pi-
han poikki han silmisi “puutarhama-
jan” Juona Jeikkivia lapsia ja hymyili
Vslavallisesti vanhalla porraspuuila
tupakoivaile KRivelalie, sanoen hinelie
jonkun Sanan ohimennessddn. Aflulta
saavultuaan huoneeseensa istahti hin
masentuntena yuoteeNe.

Vaki kuului pirtin puolella asettu-
van ilallispiviaan, mutta, Rirsii is-
tui vha paikallaan.’ Han olf avannut
pukunsa vaihtaakseen sen kevedan
kotileninkiin, mutta ei jaksanut nous-
ta vaihtoa tekemdin.

MUkEo, joka oli tottunut nakemain.

vaimonsa alati hyvantuulisena. nau-
ravana ja laulavana, siikahti sunn-
niliaan astuessaan odottamatia huo-

mat,

.
In = er.
gu =>" “— .

. =" Vl

iy

Han |
vetiisi htinet ehemmaksi. — Oletko
sairas? kysyi ban levottomana. —
Sinun olisi sittenkin. pitany! ajaa.

_- Ei, ei minua mikaan vaivaa, va-
kuutti Kirsti yrittden bymyilla, — Se
on vain -—. Hin keskeyttija katsah-

ti Mikkoon rukoilevasti, —- Ali nyt

suikihdd, pyysi han, — mutta kuu-
lin asken tohtorilta, ett# Lisa —,
Kirsti vaikeni nvybkytt#en katkonai-
sestl,
— Onko hin kuallut?
— Peldt#an pahinta.
laakari kaupungistakin.

~—— Sehin on kamala! — — Ja kak- |

saset ovat niin pieniaé viela, ja se olisi
kova isku Martillekin..
Kumpikin katseli danettOmand ¢-
teensa. Mikko oli kalpea. Kirsti
vilkaisi ‘hdneen ja laskj. molemmat
katensa hanen kdsivarrelleen. puris-
taen siti csaacttavasti, Mikko ka@in-
tvi ja laski katensa varmonsa, kasille.

— No niin, sanoi hin Iokduttaen,

—- emme ¥ol muuta kuin ioivoa, Pi-

tiisikéhin soittaa Iso-Paynuile?

— Ala, Martilla voi muutenkin ol-
la tiyst iyG itsessdan. Pyysin toh-
torin sottiamaan meéijle, ja han lupasi.

Mikko silmasi Kirstt® levottomiin
silmin. — Minua alkaa hirvittaa tuo
juttu. sinun kohdaliasi. Kunpa se
menisi vhté hyvin kpin edefliset!.

— Tietenkin se menee, 4]a ole lap-
sellinen — iso mies! Wait olenka mi-
na mielestisi raihnaan ndikéinen?

Mikon li. pakko. naurahkiaa vas-
toin tahtoaankin. — Smahan olet
kukkeampi kuin morsiamena olessast,
sanoi hin nipistien Kirsti poskesta.

—- Siind saat... . hymahti Kirsii.
Mutta Mikko oli tullut yudelleen va-
kavaksi,

— Pelkian hirveasti joka kerta,
tunnusti hin, — Ensi kerralla luulin
tulevani hujluksi, etka toimen ollut

paljoa parempi, vaikka kaikki loh-.

duttelivat, ettel toinen olisi enaa mi-
aan...

Kirstin silmiia svityi hella loiste.
— Poika parka, mutisi hin. — Suot-
ta sind —eihin minulla mitzan hatha
allut.

Mikko oli hetkisen vaiti, mutta jat-
koi sitten pdattivasti: — Kun sina
ensi kérran kamppailit elimasta ja
kuolemasta, Kirsti, jo silloin tiesin,
etta merkiitset minulle kaikkea, e-
nemman kuin kukaan ja mika@an.

Kirst!’ katsahti Mikkoon arasti.
Mikko ei ollut koskaan sanonut hi-
nelle mitain tuontapaista. Mikon
danikin oli onto. Kirsti alkoi varist%
kuin vilutautinen. Han vritti hy-
myilia kys#istessiin kuin leikiten:

— Enemman kuin Kivelgkin?

— Jos climastdsi olisi kayty kaup-
paa, olisin arvelematta antanut Kive-
fan viimeista hiekkajyvda myéten sen.
hinnaksi, vastasi Mikko yvhi katsoen
Ruirsiia vakayin silmin. ; |

‘Kirsti ponnisteli vavistusta vas-
taan. Hanen hampaansa liivat louk-
kua hinen yrittdessiin jatkaa ds-
keiseen tapaan:

— Enemmaén kuin —

Han ei voinut jatkaa. Han varisi
vha ankatammin, eik& tuo aiottu sa-
na padssyt kuuluville. Mutta Mik-
Ko vmmiarsi.

Han puristi Kirstin hartiat kisi-
ensa valiin ja pakoitti hinet kohtaa-
maan katseensa,

— Kitsti, mind olen tarkkaillut si-
nua kaikki nami vuodet ja sina et ole
Ollt onneton. Olisitko ollut onnelli-

nen, jos olisit epaillyt?

istuutui Kirstin viereen ja _

Sielld on,

tanut pitta vild uskoani kiintese.,
seni voimaan. Olen epaillyt ja uso
nut, mutta enemman uskony
epaillyt, |

= —— Sinun pitdisi vain uskoa, sapo
Mikko ja puristi hinet Injemmin «.
Hinsa. — Olemme kumpoikin vaina.
neet! Nykyisvys ja tulevaisuns op
meidan, ya kaikki mennyt op lay
Vall} umia ...

 duir

Pan tutitia myohemmin tay;:;
tor! lupavksenta soittaa Kiveyis
Iso-Paunun nuori eminti olf petase,
tat, joskin. lapsen elimin his nally,
Han toipaisi kyla _. .

Makko puristi lampimdsti valzcansg
kattaé. — P&dasia on, etui dit 3].
tul, sanoi han, —- ja jaihdn hell Rake
S0set. | |

Kitsti vastasi miehensi Ratséassey
— Sinun taytyy kavda tervebtings.

sa Maritia. Han kaipaa nyt Varavai,
Liisaa- ei saa vield hiiriti. ‘Tosser

€t antanut minuliekaan lupaa sin.

kad pariin-palvaan. '

Vanha isanta oli kuullut puhe't-ne |

aahen porraspuulle. Han busi Kin.
tid, ja Mikko seurasi tt ovelle.

—~ Mita se oli? kysyi vanhus we
liaana. |

~~ Se aii Iso-Paunuita, vastas, —
Mirsti, — Kaskivat sanoa lerveis i. li
345i hin. - /

— Taitis vain, hymyi Kive's. -.
Ja Liisa jaksaa hyvin? |

—- Kyla, han jaksaa hyvin.

Vanha Kivela nauroi ja osoj!t: pi:
pullaan kavermpana koiran kansa
peuhaavia poikia. — Katselin csi
ja ajattelin, etti kyla saattas olla
ero nitakin. ‘Katso, katso, innostu
han akkia ja osoitti poikia. — kits,
kuinka niiden jalkapalikat pelaavat:
Oxvat-ne sent#an toista rotua kuin ne
Liisan pojat, sellaisia henktolsttoja
—- mith lienevit, tuhahti hin. Has
éi allut voinut unchtaa Liisan tus
tamaa pettymysta, varkka p.cthin
Kirstista ja myGnsi, ettel Liisasta v4:-

masti obisi tullut niin tarmokasia 1

atkaansaapaa emiuntaa.
— Matta, vaari, moitiskeli Aunu
vatovasti, —- nehiin ovat kaksoe

Jos ne olisivat-whtend, ei pisaist 23%

pikaan minun pojistani.

~— Kylld piisaisi, intt) vanha !:a0

ti, — piisaisi varmasti: Né tral
isdansi. Niin olf tukeva poika. sta
se kulkea tallusteli tuolia portita
hon jadJaski myttysensa tuolle ive
Olit sind, Mikko, aika poika. aha
potka! Yanhus tarkasteht Mikes pe
kid. tanakkaa vartaloa Ja hy va"
hymy levisi hinen kurttuisille kare
fen. — Muistan ihan tarkallee’ at
paivan, jatkoi ban paa kala
muistellen. — Eiko 4e oflutkia tH
hin aikoihin yuodesta? Ja mes?
nen iltaphiva, koska nit
ollut tydssé. Mind olin palanny. a
nasta ja istuin naila main. js ™
stisoit tuossa. Ja sinun silmas
vat vhta vmmyrkdiset kuin We ia
ku Mikon tuotla. Ja muistathos ©”
ti kysyit? Juupa jou. niin 5203 a
paukautit, etta — olisikos talosid 1
ia antaar .

Kirst! mauroi ja Mikkokin
Vanha Kivela vilkute slmaa

— Taisipa sinulle tvola i
Wikko-kaima, vai mita? 7a
(Va riittamiin asi.

Ja sitten hin ott tuprk *
ronsa ja alkoi tayttaa pippye™

— Loppu — at
" ———
SA ras sahdaht
@ LIEKIN YSTAVA, 0
ymparillesi, laytaisitke yhde
den Jehtesi tilaajan-

hy srl

ve

[ov

Lakai!

= i .
2

ee

—_—

LaF

a or

cr
Fiu4