ae e Tukku- ja vahitléismyynti kaikille maitotuotteille. PARHAIN ONNITTELUMME CANADA-PAIVANA! 226 Syndicate Ave. S., Thunder Bay, Ontario Kun kaikki tuntuu tyhyalta ..me valitamme. Kun joku rakkaistanne poistuu idisyyteen, menetysta seuraa usein epatoivon tunne., | K ddntykaa silloin ystavien puoleen, joilta saatte voimaa paasta taman vaikean ajan ylitse, Tallaisina aikoina... Me ¥ mmarramme. ALAN G. GARDINER J.W. (BILL) ELLIOTT © ALLAN J. NIEMI 299 WAVERLEY STREET THUNDER Rt TELE tue8ic E: (607) 06~1 1; “A Caring Service’ AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARA Iltapaivalla se palasi takaisin kanta- muksineen. Siloin Lemminkdisen aditi siveli hel- lasti poikaansa voiteilla ja tuossa tuo- kiossa Lemminkainen alkoi osoittaa virkoamisen merkkeja. Viela toisenkin kerran aiti siveli poikaansa, ja kolman- nen kerran han tiputti elavan veden pisaran hanen suuhunsa. Lemminkainen pousi istumaan, kat- seli aitiansa ja tunsi hanet: Emoseni! sanoi han. ~—- Poikani! vastasi Lemminkdisen aiti. Sitten han hetken kuluttua lisasi: — Nyt oletkin entistasi ehompi. Han silitti poikansa olkapaéata, ja sit- ten he onnellisina lahtivat takaisin omaan kotiinsa seikkailurikkaan mat- kan jalkeen. eanalas matka sax suessaan kotonaan Su- 4» vantolassa Vainimdisen » tuli joskus ikava, kun hanella ei ollut vaimoa eika lapsia ja hanen tay- a6 tyi asua yksin. Han enaketel usein Pohjan neitoa, jonka han oli nahnyt kutomassa kulta- niitista kangasta pilven palteella. Kun han oli kuullut, ettei seppo Ilmarinen ollut tuonut Pohjan neitoa emannak- seen Pohjolasta, paatti han itse lahtea hanta kosimaan. Mutta miten paasta parhaiten Pohjolaan, sita han useasti mietti. Lopulta han tuumi: — Vene on tehtava Pohjolan retkea varten. Vaindmoinen olj viisas tietaéja, sen tahden han ymmarsi, ettei Pohjolaan voi lahtea tavallisella veneella. Taika- vene sen on oltava, sanan ja laulun voimalla se on loihdittava. Niin ryhtyi Vainamoinen veista- méan itselleen venetta. Han kaasi suuren hongan emapuuk- si ja osasi laulamalla loihtia puusta lautoja ja liittda laudat nauloitta toi- siinsa. Naytti silta, etta vene valmistuu kaden kaanteessa. Se olikin jo melkein valmis, kun Vainamodinen huomasi, etta siita uupui kokka. Mutta vaikka han kuinka olisi etsinyt muististaan taika- sanoja kokan valmistamiseen, han ei niita loytanyt. Han mietti: -—~ Tarvitsisin kolme sanaa_ vain, niin veneeni olisi valmis. Mutta niita- pa en tieda. Ankarasti Vainamoinen mietti mie- lessian, mista lahtea noita kolmea uupuvaa sanaa hakemaan. — Ei auta muu kuin menna Tuone- laan. Siella ne kylla tietavat. Mutta Tuonelan matka on vaaralli- nen. Ei sielt8 moni elavana tule takai- sin. Lemminkainen ei ollut mennyt pi- temmalle kuin Tuonelan joelie saakka, ja hanen oli kuitenkin ka’ynyt huonos- ti. Ellei hanella olisi ollut viisasta ja rakastavaa aitia, olisi han ikipaiviksi jaanyt sinne. Vainaémoisen tuli ylittaa Tuonelan jokikin ja tunkeutua itse Tuonen valtakuntaan saakka. Mutta Vainadmdinen ei pelannyt. Han lahti siis matkaan. acielan joen ran- nalla han tapasikin. Tuonen tyt6n, joka toimi Jautan kuljettajana. -~ Hyvaa paivéa, sanoi Vainamdi- nen.— Voisitko vieda minut joen toi- selle puolelle? Mutta Tuonen tytt6 ei heti vastan- nut, vaan katseli tulijaa ihmeissédn. — Etko tieddé, mika joki tama on? kysyi han sitten.— Mina vien vain kuolleita, — Kuolluthan minakin olen, sanoi Vainamoinen, silla han oli tekeytynyt kuolleeksi paastakseen Tuonelaan. — KEtpas ole, sanoi Tuonen tytté.— Mina ndéen sinusta, etta sinua ei ole tauti tappanut, etka ole sodassa kaatu- nut, etka ole veteen hukkunut. Mita siis taalta haet? Tama on vaarallinen paikka. Taalté ei paasteté pois sita, joka vakisin tanne tunkeutuu. Kun Vainamoinen huomasi, ettei han voinut salata aikeitaan Tuonen tytolta, sanoi han: — Vie vain minut joen toiselle puo- lelle isdési valtakuntaan. Sielté mina haen itselleni kolme taikasanaa, joilla rakennan kokkapuun veneeseeni. Koska VainamoOinen valttamatta tah- toi, lahti Tuonen tytt6 kuljettamaan hanta joen vastakkaiselle rannalle. Vainamoinen astui maihin ja Tuonen tytto hanen mukanaan. Tama 1ahti heti viemaan VdainamOdisté majaa koh- den, joka nakyi rantatoyraalla. Kaikki oli hiljaista, ainoatakaan aanta ei kuulunut ja kaikki nakyva olj kietou- tunut valkeaan utuun. Tuonen tyito oli laiha kaykkaleuka ja hanella oli lui- sevat, rautakoukun muotoiset sormet. Kaskettyaan Vainamoisen majaan, jonka seinilla riippui kalastusvalineita, Tuonen tytto heti rupesi tarjoilemaan Vainamoiselle ruokaa ja juomaa. Ate- rian jalkeen Vainamoista alkoi uuvut- taa. Tuonen tyttd neuvoj hanta paneu- tumaan pitkakseen majan ainoaan vuo- teeseen. Vainamodinen vaipui pian si- keaan uneen. Ennen nukahtamistaan han kuiskasi vaatteilleen: —~ Valvokaa te sillaikaa kun mind nukun, niin etta voitte ilmoittaa minul- le, jos jokin vaara uhkaa. Tuskin oli Vainamdinen nukahtanut, kun Tuonen tytar kaykkaleuka ja Tuo- nen poika alkoivat puhella keskenaan: —~ Valmistakaamme kaikkein vah- vinta rautalankaa ja kutokaamme no- peasti verkot. Jos han yrittaa paeta taalta takaisin, niin panemme ne es- teeksi jokeen. Pidamme hanet taalla saaliinamme. Sanottu ja tehty. Salamannopeasti Tuonen tytto kaykkaleuka alkoi keh- rata teraslankaa rautakoukkuisilla sor- millaan. Sita mukaa kun hanen lan- Kansa valmistui Tuonen poika kutoi niin vahvaa verkkoa, ettei kukaan ela- va olento jaksanut sité sdrkea. Vainamoinen nukkui, mutta vaatteet valvoivat: ja nahtyaan Tuonen lasten valmistaman verkon ne alkoivat hera- tella nukkuvaa VainamoOista. — Nouse jo: He aikovat virittaa sinulle ansan, supisivat ne hadissaan. Mutta ennen kuin Vainamoinen ehti herata, olivat Tuonen lapset jo saaneet verkkonsa valmiiksi. Niita oli useita, ja he heittivat verkot pitkin ja poikin veteen, niin ettei VainamGinen paasisi pelastautumaan takaisin elavien maille. Vaatteiden iavatbaleacey herattyaan Vainamoinen kiiruhti joelle ja naki jo kaukaa Tuonen lasten puuhat. Silloin hanelle tuli hata kateen. Miten pelas- tua heidan kynsistaan? Hadissaan Vaindamoinen loihti itsen- sA ensin kiveksi, joka vierdhti veteen, ja slita ankeriaaksi. Sitten han vesi- kairmeena luikerteli Tuonen lasten verkkojen lomitse toiselle rannalle. Kun han nousi vedesta ja loihti it- sensa taas takaisin Vainamodiseksi, han ajatteli: — Eiole hyva lahtea Tuonelasta sa- noja etsimaan. Paljon on sinne men- neita, eipa juuri ole takaisin tulleita. Eika Vaéinamoinen saanut Tuonelas- ta hakemiaan sanoja. Puolta sanaa- kaan han ei saanut. Jatk.seur. numerossa