= tr

"=

y346 spree ETE EPL SCOR FETT SUL CETERA HE LTrOULNT

peer TD

i

LIN muorin suuresta ” lapsilau-
mastg. Kotini oli varakkaanlai-
nen, joten velieni saivat kiivda kou-
lua 14 appia sille alalie miki heidin
onteelleen sopi — kuten papiksi,
gsianajajaksl, jnsindortksi,. jne. Sis-
koni vipelival vaikealia lakilla ja
_ pga, neliviotlas tytté, katselin tue.
“qq jloista ylioppilasfoukk vetta, jola-
sina Kesdisin of kotini tayand.

gittia. Jannitys ‘Kehosi varpaan-
paisa Aina hiusmartoom saakka.
Kurkkua pottti ja stlaua kirvell, li-
haksia alkoi kolottaa ja paata jomot-
tag, Hiki valut aivan virtana pitkin
umitamme. Mutta kala yha pyp-
pi, Niin, s¢ vain nyppi kala. suurt.
Luba, jota ei saa nvllain muotoa hai-
‘ig Ja sikst me olimme niin hiljaa
ett Tutanghamenin muumio: Egyp.
jin pyramiidissa: heriisi kKuolleista

pelkdstaé - kateudesta. jz yha Vall
nyppl kuha, suuri kuhg. “Ajatukset
' Helivat sekavina suuren Euhan yqi-

pari: Mita kaikkea hyvda ‘siitd
gakaan .. . Suolattua kubaa,. pais~ -

¢ettua kubaa, kahamojakKaz.. ..-

“th. kunhan vain niuori vetlii ‘sen

- yplkaleen veneéseen.

Janditys ‘kehosi ihan darimmilleen..

1. Olimme jo aivan tuonottomia, kuin

kolme kivizijaa siind KoOkGtimme ve-
neessa. Mutta aina vain se suurt
tuha nyppl. Selka& alka) pakottaa,
ja roumis alko: puutua. Sydan Jo
eda vain joka kolmannella kerral-
la. Jostain sielun pimeimmisté& lo-
kosesta tui hienon bienona henkayk-
sna toivamus: kiunhan vain muyo-
fl...

Fipuu! . . . Muori nykdisi ongen,
ylés ja elkis vain ihan oikeaJla ajal-
la. Kala todeliakin oli ongessa, ja
juli aivan veneeseen asti. Ei se allut
kuba, oHpahan vain ahven. Mutta
kala kuin kala. Eiki ahvenelle tar-
vise stltt olla vihainen vaitkka se
iulekin kuhia’ ongittaissa, silli ah-
ven on byva kala. Mutta meille se
foi tullessaan wuden eldimin ruumii-—
imme, kun taas saim@me vapaasti
ttkuttaa Kseamme, Olimme niin ioi-
sig ett? tehi oikein mieli suudella tuo-
G vyeneessi pomppivaa ahventa,
valkka tulikin kuhan -vuorolla-

Min aloimmé taas uudelleen ka--
") sta, Viel& pari-tuntia otkein ab-

" Reraan kalastettuamme, kun. ei mi-
- tain kuulunut, rostimine: ankkurin-
ja aloimme soutaa kampiille.. -Mutta-

vastaamme souti kaksi tyttoii ja ky--

| NGL, etd tuliko-kaloja, johon vas-
_ Auimme, vain, ettd tietvati.
fylot olivat uteliaita ja pyvsivdt nah.

Alutta

fa: Mutia kun #1 naytetty, dlkoivat

_, fe ithkua ettel teil mitifn kalaa
| dlekaan, saztte panna varpaanne pa-
an

an. “Silloin muori‘ kimpaantul ja’
‘AnOl €lta odottakaahan vihin. Hin -
alkot ndyteaa saalistaan. Mutta ka-
laa ei léytynyt. Ryhdyimme kaikki
“simaan, pengoimme kako Vereen, |
Buuskimme joka kolon, mutta kala

oj havinyt, Muori tarkasti matoas-

Hankin ja loi hyvin epaily ttiviii’ sil-
mayksi vhden lihavan kastemadon.
Padfle, joka hyvin vilkkaasti puikah-
B markiin sammalhin. Mfutta ahven
ane PSS Poissa, Ja tyttdjen

Un kaikuessa jatkoimme sou-
luamme hyvin kiivaasti, Rarnatlle

“amme alkoi uusi tutkinto, mut~
44 Vain ci ollut missin.

aart tiisui housuja ja-

Putos: kala kGmpin lattial-.

‘e oli joltain tavalla joutunut

Yaar
‘ rit bovsun lahkeen kddnndkseen.
Upsdaakiin”. | : |

Vast a k un
Laat.

T

"4 . ‘ .
. 7 wet ut - a ria raf
“oie as rae: allel or ok
4 or ie tah

a
vee ine Lh

Pe 7
ce

bos
han oY Pah

Muistoja elaman

“koon kuusen juurelta.

‘Kirj. SAIMA LILJANOKSA

Ellen vaarin muista. olin kahdes-
loista joukosta ja riipuin didin esi-
tiinan turvissa, :

SMuistan vielakin nuo venematkat
saareen ja nuo ylioppilaslaulut, jotka
kesailtoina kaiknivat tinne rannalie,
kotini avonaiselle verannalle.. |

Sitten taas muistan, kun diti ishi
‘Ja isi Kiveli vihaiseha kamarin Tai:
Walla, Nojasin aidin sylig vasten,
vaan han tyonsj minut luotaan, jota
hin ei ollut koskaan enen tehnyt_ Se
sai kyyneleet silmiini. Huljaa hiivin
ulos huoneesta.

Vastaani tuli sisko silmd! punai-
sina.

Pikku mielessini valahtt: . Miksi
kaikki itkevat ja is# on tuallainen,
ivo hiljainen hyva isd?

Sittea etaana iltana meille iimaan-

tli] Sellainen pieni vauta, joka alna.

iuntui itkhevan ja joka ensin valloitti
kehtoni, sitten didin sylin ja sydii-
men. “

Tunsin pienessa svdamessini -vi-
haa tuota itkevaa alentea kohtaan
silioin kun @iti sanoi: “Naimi, istu-.
pas tuchon jakkaraile j2 soudata.”

Istuin hetken, vaan linnut lauloi-
vat Titty kauntisti, kukat tuntul tuok-
suyan aina tanne kebdon lug, Au--
rinko pilkisti koivun oksien Jomiise
ja vinkkasi silmaa. Ja sting koivun
junrella tiesin Matja-Liisani itkevin.

Kuuntelm tueta juonnon kutzua
— kehto jai hikuttamatta, UWnhoitin
kaikki paitsi sen, etta olin satujeni
prinsessa tHalla rippakorvun oksien
suajassa, Puhelin noille pienille vs-
tuvilleni, jotka Kilpaa lauloivat ja
hyvppelivat oksalta-oksalle.

Rak kukkui tuolla ahon kotvinas-
sa, AMfaija-Lisakin, rakkauien} koh-
de, sal istua alvan yvksin pada kallel-
laan ja nojata kiven syrjaan. Kuun-
‘elin ja elin ystavieni kanssa nama
helimmat lapsuusajat, jotka niin’
pian tulisivat vaihtumaan elaman
kovaan ja karuun taipaleeseen.

Rodissani ej endd ollut samaa nuo-
ruutta, ei valkolakkista nuorta vi-
kea. Ish oli harmagantunut, didin
vartaln kaynyt hieman kumaraan.
Kaikki oli muuttunut, kuten tuo

-kebton] vallaajakin; kay koulua ja---
on suutta miestd. Vielakin han on. -

muMmmoen omena. : a
‘jJoskus tuntul elamani niin tyhyal-

le. - On viisitoista vuotias. erdiin. -

kerran tullessani kotiin kowlusta-

‘Miten kaunista -oli hiiht# tuella
yalkoisella lumella joka kimalieti au-.

ringossa-kuin’s¢ Glisi peitetty tuhan-.
sila. jalokivilla, Hetkeksi pysahdyin
‘kuusimetsian. Kaputin suksistant
luntta. Jind pelistyneenii HAhti pa- -
Hengitin sv-
vidn salon-raikasta ilmaa. Kearjasin

_kirjareppuani olkapaajlani, askin a-

las men, sitten kotini veranman
eileen. Tunsin, etia kasvoni alivat
kuumat j2 siksi seisahduin ja annem
luuien jaahdvitad posktant,

Kuulin sisalla puhetta. Unteliat-

suuteni $4] minusta voiton ja nin. -

seisoin, oven iakana ja kuuntelin.
Siellii oli vanhin veljeni ja art.
Veljeni puhetia en katkkia kuuliut,
yan sen, ett — “tulee katiin apara
cainalessa kuten Flnakin.” Johan
nit] vastasi: “Na. evhin sii nyt lar-
vitse siflii lailla puhua. Ja sita paicsl.
eihan meilla olé varojakaan milla
tyttaja kouluutiaa. Tyohon olemme
aikoneet antaa hanet. - .”
Viimeisii sanoja en eniiai kuunnel-
lut, Vaan takaisin suksilleni byppa-

F i

LAUANTAINA LOKAKUEN 12 PAIVANA __ .
Matt a a er ate PCAN ARTO RS F, ASL  aRT E TPR WEARS EL

polulta

sin. NL en perusianut minne me.

ma. ¥mparillini oli pimea’ ja lap-
suulem uneimat olivat zirpalejna..
Meisida karkasin. Sielld’ kuusen
kylkecn nafasin. Hkin sind sirky-
R¥iia magzilmaani. Kuusen oksalia
le:kitteli arava, pudattelit junta pal.
* Jeni,
onnea ja etta ehkd en ends milloin-
kaan tule tdone tervehtinaan metsin

“"asaskalia. Pian lahden ja sikal ji-
Te ja

tim teidat kaikki hyviisti,

lapsuuleni muista tulee aina séuraa-

maat miinua minne kulkenenksan.

Orava byppelehti oksalta oksalle,
viimeln GHi metsin suojaan. Vaan
mind tunsin ahdistusta, vielli Ssken
‘jlosta pulpnuarassa rinnassani . . ,
Aiatukseaj takoit “Aparg — miki
on apara?’’ Sekin sehisi minulle...

Elama& meni biljalleen koadissant.
Entin minute ¢] malstunut ruoka.
Pata .tuntui takertivan kurkkuuni.
 Rupesin' kouluti paatvitya didille pu-.
humaan, etta en aio end ensi vuon:
Ta mengad kouluun, vaan fhaluan
‘paasia kaupunkiin tvohdu. Tsui estett |
ensin hirvedn vihaisena, vaan sittes

_antol myGten kun waki, etd aiisdan

e] alint menoant vastaan-

Misltini alkol askarruttaa tuleva
wus) maailma. A3hhisa sieila maatse
alia ia mith elamall: stelld on’ n-
nuile taTjottavaa.

Sanoin hyvasilt aidille ja Aarnoile.
Teflie vasia asemalla. Nain, eitS
aiti pyvhki kyynellg esiliinansa kul-
Maan. WVWaan ming -—- mika minuile
on tullut — ei kyvnelia, ei] mitain
muuia iunnetia kuin elia pois, pais

Sanattamana matka kuluz  [s-
tuin isdn vierellg. Mitk mahiol
isin tunteet cila. tion takaan, hiljat
ten isan. Silmiint tabtot mvt tulla
kvymeiest.  [Esakin kaansl padned
pois 13 PMA! Taskaa sibmdkulmas-
taan.,

Oiimme asemaila. Funan vibeilivs”
kuului. Tahdoin tarttua isdii kab -
Igan, Mutia muuan matkailija astui
viliimme, Js tarjosi tvGn kovetta-
man katensd, jobon tartuin. Fu
liennyl, etla keskaan eu tule puris-
‘amaan (uota kitta, joka sellaisen

Himyitin sille toivottsessani.

deo .
. i . ta .

“nh ve 7 oa Te aS .

Sivu 7.

4 * 7_ * +
apsilauman kaavatti, koulwatti. ja
kadotti . ..

Olin pari vuotta kaupungissa. Olin

nuuka, joten minulle jai joku peoni
palkastani, Kun olin terve ja voi-
makas, tydni tuntui minulle rakkaal-
te, Ja ehka siksi pitiviikin niinatsta
palvelusmaikasza.

Vaan se Amerikan kuume oli kuin
tau] ja lin se tarttui mingunkin,
Vihdo'n vilmein sain piletin ja oiin
alin matkalla, = *

Siihen aikaan laival vieli olivat

enemman pydreitd ja pienti kuin mi-

nikia inulin ja kyla se keinutteli, tuo
Atlant fastaan. . Muita uiin = siti
pPaasiiin tanne Canadaan, luvattuun
maahan,

Ensin tahdoin kirjoittaa  kotiin
nasa tyuiG seilaa ja etla ei olla huo-
Hssaan, etta taisin surua kottin kuten
vell arvell, jos olisin sganut kiyda
EQulua kuten tolset siskot, Kaduin,
eit nom kirjeitin, vaan kirje oli
matkalla “ja silie ei voinut mitdie,
Vaan glihan noo samat katkerat sa-
nat kerran repinéet minuita lapsuu-
ten] kanuneimoan unelman: Oppia,
menni eteenpain koulissa kuten
eiskonikin. jas sitten _ rakentaa
itselleen ja toisille uutta. opittavaa,
Kukaan e} silloin ujatellut minun rik-
kInBISIR tunteitani, Sjis miksi mind
nyi ajattelisin muiden.

Vaan kiitenkin -—— syvdiin olj sen-
tdan ja tuniuj paballe. Sain vas‘aik-
afi: JFR an sairaana, iti on tullut
puolisokenksi, Fumie pitkisth sisil-
le enten vauragzeen kotiini. .

Olin nuort, joten tyGt# minulla oli.
En pelannyt sen kovuutta,

Vuodet vieri, tuli tieta isin kuole-
masta fa Hit] vn heikkenee. Ofjn
agianot hele takaisin katini, joka
alisi ehki mentyt veloista. Lahetin
kKoulurshaa Aarnolle. etti sai jatkaa
opintojaan. Ja mina raadoin milloin
vieraan tv6ss8, milloin omiussa. mil-
loin synkkien korpien sylissi . . .

Ja vihctoin mindkin efbdio rakastu-
maan. Se oli aivan jdytté totia, eiti
mnen aurinko loist: minullekin sel-
iaizta salaperdistii valoaan. Olin on-
ieliinen kuten me kaikki'olemime ol-
lect, |

Aleille tuli ensin pieni miehen ai-
kn, Miten jumalotmme ttola fas-
famine. Kolme yvuotta myéhenmm

ate Mae OG

Tang ne. ale

2.
a

Hg

Elokuvanaytielijdm yhdistyisen jdsenia nenossa lakkokokoukseen Hoat-
iywoodtssa: Athaalla keskella Greer Gorson ja vasemonatia hdnen michensda.

7 gis a: I! 1
ST a dele eR alee |

h. ‘ie en oa? | PE ab a Oe ee
: Fae as Tt. ra a r
or Dane ee
4 . Fo "a 4

on Rte
a de
ia ye eee

‘i -F He 7

s Lt ty,
. : M ae
aint "  byfiea
. 4 ct
an i
aoe 7.

or

el ae

hee
+

My rea Ra a

7 aman ee

i er a rn
wen UTM abers yer cm

. tom
a om
eee

Ane ba

. rT. = . a
we a rie: = lees re . .
al 1 . .

a
|
ce ies a
a Wa: weeee des

1 ere
-  o-
we [ey um

Lt

. .
_

-_

7,
“i

== * oo. . we] ,”" " © a a
a re i Lp a Le Core.
7 7-1 , Arr = Frais

ed
~
Aas
ee eee
—F

* i, fy wis a re soo =:
=1 KF .
Tt =

an

a,
rr re
: all ca |

Gare Sema re on erica

evi
F

rn"
hi

zz.
7’

ik Fe h a i + r c " :
cats
Pro _ oot

—

Bie Pe

ar oe

opeateta Flee lo TE wanda. ee eae!
et ee Ea a aie ee Pe ‘yas -

eae

core
Pa r

my
OT

a

me", | Se . —_
aa baie ore ae Oe
L 7 a a i i
che aa
ee Peed

et tah

et

reaps ti .F -
al
he

=
ree net ey a =F},

=o oo

er,
i, i, .
or Wega
x as -

eed

ge a
na

i wel =

ee pcter

on oe

.
“-

4
. som re ee | ho ee ee a ane : ee

a

. rary

la ar, mill ar

“

ehh fect aC ae

bade = . 1 ha 1,5 vie
Pe ee sree ee eS ober a Vp per yee ea ee
ars : - ae ie 7 “s r.. ‘ 5! r aT fe = a

F tar

-
1"

at

i

| nia

th
rin
" a4
cee

gee =
yada

on, =F
A + 1 L ‘Ot rd
IL}

-2 tea,

+
r

ar ot

Pree oe

—x
we”
1

Pros Pi EI a el ak
7

a

=
- 7

Aeneid roa a

“ate q

at

at, it,
1

ore

Ain ee. eg os 2a gs cated at 8 oe ae a ee

—_
Jet. poy.
' .
. Fr

1 .
. "s 2 7
"Eh

ee a a ee: