ss

eS BS S Rk es

(Sain lukea taman kirjoituksen
erdadsta lehdesta englannin kielel-
la. Sen olt eras suomalainen
nainen kirjoittanut, ja koska se oli
mielenkintoinen, niin suomensin
sen.)

Viime vuosien aikana “‘Sauna”’
on tullut kuuluisaksi tassa maas-
sa, sauna sijoitetaan jo moneen
uuteen kotiin sita rakentaessa.
Meille suomalaisille sauna on hy-
vin tuttu, eika mikaan uutuus.
On todella yhta tuttu kun kaikki
muut kotimme mukavuudet.

Vaikka suomalaisina
asetuimme asumaan miaalle tai
kaupunkiin tahan maahan_tul-
tuamme, sauna oli yhta tarkea
rakentaa, kun kotimmekin, vaik-
ka silloin se rakennettiin erik-
seen asuntotalosta. Sauna oli, ja
on vielakin monelle suomalaiselle
tarkea monen eri syyn_ takia,
puhtauden ja terveyden.

Kirjoittaja jatkaa etta asui van-
hempiensa kanssa_ pienella
maatilalla, lahella pienta kylaa
Lincoln kauntissa, taalla Oregon
valtion rannikolla. Jo vuotena
1920 ... joka lauantai iltapaivalla
aitini pani saunan lampenemaan.
En silloin pienena tytt6na perus-
tanut paljoa saunasta, ja niihin
aikoihin ei saunasta paljonkaan
tiedetty tassa maassa muiden kun
meidan suomalaisten keskuudes-
sa. Vaikka se on nyt tullut niin
kuuluisaksi!

Muistelen etta taméan pienen
maatilan oli eras mies ‘‘Homes-
teadanut”’, jonka jalkeen paikan
omistaja oli rakentanut sauna
siihen paikkaan missa me sitten
asuimme. Silloin ne rakennettiin
sisalle lampiavat, kiukaan kanssa,
joten saunan sisalle tuli kaikki
savu, kun sita lammitettiin, jonka
tahden seinat mustuivat savusta.
Mielestani tallaisessa saunassa oli
mita parhain loyly, kun vaan piti
varansa, etta ei mennyt liian
aikuisin kylpemaan, silla_ olisi
saunassa voinut olla tikua, josta
tult kipeaksi.

Maatila oli lahella Slick Rock
Creek, puron rannalla ja sauna
sen vieressd. Aitini silloin pesi
pyykin, kuten monet muutkin
aidit, saunan lahella. Ei tarvinnut
kantaa vetta pyykkiin. Ja sitten
talvisin kerattiin sade vetta
tynnyreihin, joka oli hyva kayt-
taa pyykin pesussa.

Siihen aikaan naapurit eival
asuneet oikein lahella toisiaan, jo-
ten ei ollut valia vaikka
pukuhuonessa ei ollutkaan ollen-
kaan seinaa yhdella puolella.

Vuosina 1920-1921 j.n.e. tama
meidan kyla oli eristetty niinkuin
sanottais! maailman menoista, ja
olimme monessa tapauksessa
mukavuuksista jalissa, senkin
takia kun matkat olivat pitkat

Tiistai huhtikuun 13 pva 1976

ment minne tahansa. Ja kul-
kuvalineet olivat kavella, ratsulla,
hevosella ja karrylla. Ja tiet oli
huonot, sadesaalla vaikea kulkea,
melkeimpa mahdoton joskus, Ei
mikaan vene tal juna kulkenut
meidan kylaan. Joskus aniharvoin
kesan aitkana kavi bussit tal
kuorma autot. Joillakin oli
“Model T Ford’ joita voivat
kayttaa kesalla lyhyen ajan.
Meidan kylassa on Grange haa-
li, jossa usein niiné vuosina
kokoonnuttiin. Tanssit pidettiin

melkein joka lauantai ilta varsin-

kin kesanaikana, talvella har-
vemmin. Vaikka oli vaikeuksia ja
elama hankalaa monessa eri
suhteessa ‘useissa perheissa,
kuitenkin harvoin nuoret
hankkivat iloa vakijuomista. Vai-
kka sitthen aikaan  saikin lait-
tomasti ostaa (moonshine) jota
jotkut valmistivat salaa_ eri
paikoissa, kuten metsassa tai jos-
sain kauenpana maalla. TAlla
keinolla toiset voivat tienata jon-
kun dollarin. Jotkut nuoret miehet
tata juomaa nautittuaan saivat
vahan rohkeutta tanssipaikoilla,
seka tyttojen seurassa.

Syksylla, sadon korjuun aikana
pidettlin joka vuosi ‘‘Fairit’’ tai
markkinat Grange haalilla, joka
olikin hyvin tarkea juhla, kestaen
noin kolme tal nelja paivaa.
Myoskin ohjelmaa esitettiin
naissa juhlissa. Ohjelman esityk-
seen osallistuivat ne joilla oll
taipumuksia, tai soittivat jotain
instrumenttia. Myos eri juhlien
aikana vuodessa jarjestettiin
haalille yhteiset ‘‘Pot-Luck’’
ateriat, johon jokainen perhe toi
erilaista kotona valmistettua
ruokaa. Joulun aikana jarjestettiin
haalille lasten ohjelmallinen
tilaisuus.

Jos haalilla oli tanssit, tai yl-
latyskekkerit, ei sateesta ollut
haittaa. Kun. tiet oli vaikeat
sateella kulkea, saappaat vain jal-
kaan ja kaveltiin. Tyhjaan
jauhopussiin pantiin = sitten
paremmat kengat.

Sauna ilta oli hauska minunkin
kotonant. Silloin tuli vieraita ky-
laan. Ja kun olin ainoa lapsi, odo-
tin vieraita aina saunailtana, etta
sain toisten lasten kanssa leikkia
ja kuunnella mité vanhemmat
puhuivat.

Joillakin perheilla oli RADIO,
jota kuunneltiin korvatorven av-
ulla, toisilla oli oli piano, tai urut,
tat Phonograpni. Meille kun tuli
vieraita, me vaan seurusteltiin ja
keskusteltiin. Isallani oli paljon
hyvia kirjoja, joista usein tuli
puheenaiheita. Ja aidillani oll
sametti kantinen kuva albumi,
josta kertoi sukulaisistamme,
joka myoskin antoi seurustelussa
puheenaihetta.

Vuosien kuluessa tuli parem-
mat tiet, jotka paallystettiin
soralla (gravel). Useaan perhee-
seen ilmestyi model T. Ford ja

Don haalin
C : : #
kalenteri

Nain paasiaisjuhlan kunniaksi
paattivat Don-haali Ikinuorten
miesvaki jarjestaa juhlapaivalliset
rakkaimmilleen (naisvaelle).
Tana suurena tasaarvoisuuden
vuotena on kal paikallaan etta
naisvaki saa vapautua hellan
adresta ja istua poytaan nautti-
maan miesvaen antimista.
Koetetaanpa nyt kerrankin miel-
lyttaa naisiamme kantamalla
jokainen kortemme yhteiseen ke-
koon, paivallisen onnistumiseksi.
Taksi paivaksi on tilattu kaunis
aurinkoinen ilmakin niin etta
pitempimatkaisetkin voisivat
saapua Don haalille nauttimaan
paasiaisherkuista. Naytetaanpa
miehet etta emme ole niinkaan
saamattomia. Paivallinen alkaa
kello | i.p. sunnuntaina, huhti-
kuun 18 pna. Lahjoituksia otetaan
mielihyvin vastaan. Tervetuloa!

*“Korven kasvatti’’

naytelma esitetaan huhtikuun 25
pna, kello 2 1.p. Naytelma on erit-
tain kaunis sisaltoinen josta Kat-
sojat tulevat nauttimaan alusta
loppuun saakka. Kenella suinkin
on tilaisuus, kannattaa tulla
seuraamaan tata harvinaista
tilaisuutta, naytelmaéa jollaista
nakee nykyaan harvoin. Nain
ajatelee,

Gulluna valcaris

monen kodin sisalle laitettiin sel-
laisua mukavuuksia, kuten kyl-
pyhuoneet. Useat saivat radion,

josta voitiin seurata uutisia seka

ohjelmaa.

Kun ajat muuttuivat ja
mukavuudet liséantyivat, ei enaa
ollut niin paljon aikaa puuhata
haalilla. YHTEYS perheiden va-
lilla hiljalleen vaheni. Uudet
ajovalineet, paremmat tiet j.n.e.
viehatti ja kutsui perheet ja kan-
san edemmaksi omilta tutuilta
tanhuilta.

Kun muistellaan menneisyytta,
silloin oli jotain lampiman laheista
perheiden ja tuttavien valilla. Sil-
loin oltiin enempi yhdessa,
konoonnuttiin joukolla ja oltiin
aina  valmiita auttamaan
toisiamme talkoilla j.n.e.

Tata laheisyytta ei nykyisessa
maailman kiireessa tahdo enaa ol-
la, eika loytaa. Ei enaa kylailla
tuttavissamme niin usein kun en-
nen, vaikka heita kuitenkin muis-
telemme.

En olisi uskonut, etta tulee se
aika tassa maassa jolloin saamme
olla ylpeita Saunoistamme jotka
nyt taalla, kuten muissakin mais-
sa, ovat ensi tilalla kansan
suosiossa. Nain ajat muuttuvat,
kuten me ihmiset ajan mukana...
keyitys menee eteenpain ... sita
emme voi pidattaa! Ja me sen
mukana!

Kauntt kukkaset

LIINA KITUSEN
muistolle
Hilda ja Yrjo Pajari
Alina ja Onni Sikola

Rakastatko

minua?

Liisa oli jo pitemman ajan
tiiraillut peiliin ja surukseen pan-
nut merkille, etta ryppyja ilmaan-
tuu yha enemman. Kasvot olivat
kayneet kulmikkaiksi ja koko
keho on jotenkin rupsahtanut.

Ja Santeri istuu nojatuolissaan
polvi polven paalla sanomaleh-
teen syventyneena, sanaakaan
sanomatta, aivan kuin emantaa ei
olisikaan. Elaman rattaanpyorat
ovat jattaneet jalkia miehenkin
kasvoihin, turhaa on endaa
piilotella paalaelle muodostunutta
‘*Lentokenttaa”’ laitahaivenilla,
mahakin on alkanut laskeutua
housunremmin varaan.

Liisa miettll, ovatko ne
yhteiselaman kuvat, joita aikoi-
naan piirrettiin, pitaneet kutinsa?
Han muistaa kun Santeri lauloi
heleasti rakkaudestaja kuutamos-
ta. Mutta tuo kuukin on nyt niin
tavallinen, eivatka mitkaan laulut
saa Santerin sydanta enaa lam-
penemaan. Yhteiselama on
kuitenkin lahjoittanut isalle
saunakavereita ja _ aidille
apulaisia, Nama nykyiset nuoret
eivat kuitenkaan ole kovin kiin-
nostuneita aidin auttamisessa,
sanokaamme vaikka astiain
pesussa.

Ja Santeri — han usein unohti
jopa vaimonsa etunimen. Eihan
se jaksa kuvitella millaisia tun-
teita siell4 vaimon sydamen
sopukassa ailahtelee, vaikka
luuleekin tuntevansa hanet
kaikilta kanteilta. On uskaliasta
menna yleistamaan, mutta aina-
kin Santerin kohdalla on niin, et-
tei han oikein tunne avi-
opuolisoaan. Liisa yha vielakin

odotti, etta Santeri kuiskaa rak-

kauden tunnustuksia hanen kor-
vaansa tai herattaa suudelmalla ja
sanoo: —nousehan nyt Liisaseni,
aamukahvi odottaa. — Mutta tur-
haan. Se vain tokaisee: — Euk-
ko, heraa, kello soi. —
‘‘Sellaisia eparomanttisia
honlaita ne taitavat olla muiden-
kin naisten ukot’’! Liisa ajatteli ja
pidatti tunteenpurkauksensa.

Eva Violante Pakkala . |

ge

tulon edellé somistanut asunnon, |
piipannut hiuksensa ja priiskut-
tanut vahan hajuvettakin korvan
taakse. Santeri tuli ja heittaytyi
tavalliseen tapaansa nojatuoliinsa
ja levitti sanomalehden nokkansa
eteen. Liisa istahti hanen tuolinsa
kasinojalla, solautti kdtensa
Santerin kaulalle ja kysyi miltei
kuiskaten; ‘‘rakastatko’ minua
viela?’’ Mies oli vaiti. Liisa toisti
kysymyksensa.

“Mita sina nyt tommosta? Pis-
taisit lamp6mittarin kainaloosi,
Lususeni’’.

“Olen tosissani. Mita tallainen
avioelama kannattaa, kun rak-
kaudesta ei ole hiventakaan jaljel-
la. Sina olet kuin puusta veistetty,
et puhu mitaan tunteistasi. Hor-
naan tallainen elama.”’

Nyt Santeri than hatkahti.
Tamahan oli yllatys. Mies hakel-
tyi ja alkoi lopertaa: ‘‘mita sina
Liisa nyt turhia ... totta kai...
pidanhan mina sinusta, kuten aina
ennenkin...”’

Vaimo nyyhkytti ja kuvaili mil-
laista heilla oli ollut nuoruudessa,
oli kukkia, kauniita sanoja ...
mutta nyt oli kaikki haihtunut
kuin tuhka tuuleen.

‘*Alahan nyt. Kaikki tuo on ol-
lut ja mennyt, muistanhan mina.
Pitaisik6 minun tuon tuosta tanka-
ta itsestaan selvaa asiaa. Enhan
mina ole sanojani perunut’’, San-
teri oli taas sanomalehti kourassa.

Lisa rauhoittui.

‘*Mimkas sille voi’’, ajatteli Lii-
sa, ‘el tassa auta pydortymis-
kohtauksetkaan, turha on repia
hiuksia ja sarkea astiota. Mika
sitakin tulisi, jos alkaisi jakaa
tavaroita kahteen kasaan.”’ .

Liisa kavi lapi nopeassa
tahdissa eletyn elaman. Ja han
ajatteli, etta Santeri on sittenkin
mainio aviomies. On vain luon-
nostaan harvasanainen. Eika han
mellastele kuten monet miehet
kotonaan. Yhteiselama on ollut
tasaista ja turvallista. Ei han ole
jaanyt pahemmalle puolelle avi-
imiehen suhteen.

Kohta han silitteli Santerin kal-
jua ja virkkoi: “‘kahvi on kuumaa,
tule juomaan’’. Matti Vesvalo

(Neuvosto Karjala lehdesta)

60 Lisgar St. Sudbury, Ont.
Puh. 675-1417
Tarjoamme:

— Taydellinen Neuvostoliittoa
koskeva osasto — Laajennettu
tyOvaen historian osasto —
Tilauspalvelu —
Northern Neighbors
— Vasemmisto kirjallisuutta.
Lukemista
ajatteleville
canadalaisille

Scandinavian huonekalujen keskukset

66 Elm St. W.

Puhelin 674-7370 Sudbury

26 Queen St. E. Puhelin 254-6503 Sault Ste. Marie
20 Third Ave. S. Timmins