Vanha Lumberi Jakki istui tekemassaan keinutuolissa tarkastellen vanhanmaan ruot- salaista Almanakkaansa, jonka han oli tuonut mukanaan tul- lessaan v. 1929 Canadaan. Sii- hen han on merkinnyt kaikki metsastysreissut ja niiden tari- nat. Keinutuolin vieress4 ma- kaa koira jonka han puoli kuol- leena léysi Jokisillan alta. Va- han silmidan availlen koira kat- seli vanhaa metsavaaria, joka hellasti sita kosketteli. Koiran oli joku raakaihminen poiskannut sillalta alas kivik- koon, tarkoituksella kai hukut- taa se. Vanha vaari avasi paidan ja alussyytin napit, asetti koiran- penikan sinne ja tassutteli kotia kohti. Valilla heidan katseensa kohtasivat toisiaan. Vaari kuis- kasi hiljaa, kyynelten putoilles- sa silmistaan penikan turvan- paalle, nyt olet turvassa. Tus- kin vaari olisi kuullut koiran- penikan vingutusta, jos hanella ei olisi ollut mukanaan teke- maans4 korvakuuloketta. Kuu- lokkeen han oli tehnyt haran sarvesta, joka riippui muorin matonkudelangasta hanen kau- lassaan. Ensimméainen ty6 si- salle tultuaan oli koiran pese- minen tiskisinkissa, johon piti vaihtaa monta vetta ennenkuin koirasta tuli puhdas. Siina pestessd vaari naki penikan vatsan alla suuren haavan. Kii- reesti hain kuivasi koiran ja vei sen elainlaakarin luo tarkastettavaksi. Tarkastuksen jalkeen laakari sanoi koiran ole- van siind 4-5 viitkon vanhan, Vaari kun oli saanut uskovaisen kasvatuksen, niin han halusi myos antaa uudelle tulokkaalle nimen, kuten Aatamikin teki, Han otti muorin padan, missa han aina keitti rusinoita, laittoi vetta siihen ja nosti koiran- penikan poydalle ja sanot: koska paiva jolloin l6ysin sinut oli keskiviikko, annan sinulle nimen Wednesday. Keinutuolissa. istuessaan han silitteli Wednesdayn paata samalla selaillen muistikirjaan- Sa, jossa osui hanen silmiin muistelma Minnepukasta. ‘Juna vislas pois Sudburys- ta ja jyskytti Minnepukaan’ kevaalla v. 1946. Pienella met- sdasemalla juna pysahtyi ja vastaanottajana oli kolme tut- tua metsankavijaa: Frank Jalo- nen (asuu nykydan Larder Lake, Ont.), Adolf Vahtera ja Lauri Aho molemmat Sudbu- rysta. He olivat olleet parisen vuotta tyGnjohtajina saksalais- ten vankileirin kampalla, neu- voen kuinka puu kaadetaan, oksitaan ja kuinka tehdaan hak- kuutie ja miten saha fiilataan. Pari viikkoa ennen meidan tuloa oli lahetetty vankeja ta- kaisin Englantiin ja sielté Sak- saan. Ensimmdaisessé junassa oli yli 20 tottunutta suomalais- ta metsamiesta ja joku ranska- lainenkin. Siina oli mukana urheiluliittomme painijoitakin: Lindberg Jussi (vaimonsa Im- pi), Gunnar Kivisaari ja kir- joittaja (vaimoineen). Vangit saivat 6 viikon koulutuksen ja heille maksettiin 50¢ koortista. Tarjottiin parasta metsa4a ja maarays oli etta 1 koorti pai- vassa eli 6 viikossa, Tottunut metsamies hakkaa hyvaa met- s44 6 koortia viikossa kuin ‘natinkia’, Pojat kertoivat heilla olleen joka ilta kovan _ kurin, kuin konsanaan_ kasarmilla. Metsakampan edustalla laulet- tiin Saksan Hitlerin isanmaalli- sia lauluja ja oikea kasi koho- tettiin ‘Hitlerin tervehdykseen’ kuin kuivunut palsamin oksa (niin kuin se loppujen lopuksi kuivikin), Monet saksalaiset uskoivat Hitlerin sanoihin, jot- ka han julisti alussa. Taman sodan paatytty4 ei tule olemaan enaa Englantia, vaan kéyha saari. Saksa tulee maailman kieleksi ja venaja kynitaan 6 viikossa. Pojat kertoivat, eivat kaikki vangit olleet yhta mielta Hit- lerin kanssa. Osasto heista tuli ensiluokkaisia propsimiehia ja tekivat 3 koortia paivassa. Osa taas niskureita ja laiskoja. He jotka tekivat 3 koortia paivassa, tekivat 2 paivaa viikossa vain ty6ta. Ei saaneet sen enempaa tehda. Loppuviikon paivat loi- koilivat ja kalastelivat Minne- pukan jarvilla kuin rikkaat tu- ristit. Moni heista ei uskonut etta toukokuulla 1946 sota oli loppunut, sanoivat vaan etta Canadan propagandaa. Eraana pdivana matkustajajuna pysah- tyi asemalla ja canadalaisia sotilaita tuli hakemaan vankeja takaisin Saksaan. Vangit kuljet- tivat 5 kasvattamaansa koiraa vaunun istuimen alla. Sotilasko- mentaja kuulutti etta kaikki koirat pois junasta. Kun juna lahti kaikki viisi juoksi junan perassa Peterbell asemalle saakka, noin 30 mailia. Neljan paivan kuluttua tulivat koirat kuin konttaamalla takaisin. Rautatien teraivat kivet ja tervaiset ratapdlkyt olivat teh- neet veriset jaljet tassuihin. Moneen pdivaan ne eivat voi- neet kavella. Koirat alkoivat laihtua kovasti, koska niiden kokki oli lahtenyt Saksaan. Seuraavana pdivina kun taman Kirjoittaja aamulla lahti metsaan, niin yksi niistaé van- kien koirista alkoi seuraamaan ja kuli perassa, pitaen 50 metrin valimatkaa, eika sen lahem- maksi tullut. Adolf Vahtera sanoi etta muistutan paljon sita saksalaista, jonka kanssa koira kulki. Vasta 3-4 paivan paasta meista tuli tosi ystavia. Myos- kin tulin hoomaamaan etta enti- nen omistaja oli ollut Hitlerin ihailija, kun joskus sanoin hai Hitler, niin koira heti istu taka- jaloilleen ja nosti oikean etu- jalkansa suoraksi. Kesa meni ja palkat eivat olleet haappdsia. Kokki sai 5 dollaria pdaivassa, apulaiset 2.50 ja propsikoortista vahan yli 3 dollaria. Monissa kam- pissa ei ollut edes kuivaus- huonetta. Syyskesalla Abitibi-yhtio tarjosi kirjoittajalle 20 miehen kampan. Kavin metsaa tarkas- tamassa ja otin vastaan tarjouk- sen ja tein siita ‘sakkarikam- pan’ (aliurakoitsija). Minnepukan kauniin jarven rannalle ilmestyi koivujen ja haapojen keskelle kauniit kam- pat, sauna ja talli. Yhteistoi- minta sujui loistavasti. Pari viikkoa kerittiin katkaisemaan propseja, kun tuli Ontarion metsatydlaisten lakko. Port Arthurista pain johdettiin lak- koa. Suuret amerikkalaiset metsafirmat, jotka omistivat suuret paperiteollisuudet, il- moittivat etta olkaa lakossa niin kauan kun haluatte meilla on 2 vuoden varasto. Sanomalehdet kutsuivat meita lakkolaisia punaisiksi sosialisteiksi. Metsakampat _ tyhjenivat, mutta jonkun piti jada varti- oimaan kaémppia. Taman kir- joittaja ja vaimo jaivat sakka- rikamppaan ja Frank Jalonen ison yhtién kamppaan vartijoik- Si, | Oli hiljaista, kahteen viik- koon ei kuulunut mitaan. Kir- joittaja souteli ja kalasteli nuo- ren vaimonsa kanssa kuin mil- joneerit. Tietysti mukanamme oli uusi ystavamme (saksalai- sen vangin jattama koira), uu- delta nimelté Turva meita suo- jelemassa. Minnepukan (intiaanien ni- mella Mustikkakangas) santa- rantoja oli aikaa thailla. Nuori pari eli kuin Aatami ja Eeva ilman viikunapuun lehtia. Tur- va-koira suojeli meita kuin en- keli, ettei ihmiskaarme paassyt meita narraamaan. Nuori metsamies innostui niin etta valloitti uuden Home- steadin, asutustilan uuden pula- kauden varalta. Siina olisi lap- sillemme, -vaikka tusinalle. Uusi kyla nimitettiin Minne- pukaksi. Seuraavalla viikolla alkoi ilmestymaan rikkureita Quebe- cista, ummikoita ranskalaisia. Pilapuun pinoja he luulivat polttopuiksi ja sahanteria kat- kesi 4-5 paivassé. Port Arthu- rista heille tuli sitten metsa- miehia selostamaan tilannetta. Quebecilaiset sanoivat etta yh- tidn pomot eivat sanoneet mi- tain, etta metsatydlaisilla oli lakkoja meneilla. Alkoi puiden mittaus. Monet olivat viikon si- salla katkaisseet toistakymmen- ta sahanterda. Konttorissa ei ollut enaa sahoja, joten junalip- pu meni kaupaksi takaisin Que- beciin. Alkoi kuulumaan uutisia. Monet pienet firmat sopivat union kanssa. Abitibi oli en- simmmainen suuresta firmoista ja halusi sopia union kanssa Parin paivan sisalla tuli Arthurista sahk6sanoma, jossa luki, etta lakko on ohi ja voitettu. Kaikki miehet samalle kampalle, mista on lahtenyt. arvesta Kiinni, kun oli 5 dollarin arvoi- nen. Kokin palkka oli 10 dol- laria paivassa. Sakkarikampan ymparilla alkoi kuulua kirveen iskut ja sahojen suhinat. Paatds oli hakataan huonot metsat en- simmaiseksi ennen lumen tuloa. Joulun lahestyessa sakkari- kampat taas tyhjenivat ja mie- het lahtivat koteihinsa joulua viettamaan. Jalleen he olivat kahden, vain Turva-koira seuranaan. naan. He tallustelivat kahden tallia kohden, lyhty kadessaan, Turva-koira edella pysahtyen kuuntelemaan valilla eramaan musiikkia ja susien kuoroulvon- taa, Pohjolan revontulet loisti- vat kilvan valaistun joulukuu- sen kanssa. Aika kului nopeasti. Kevai- nen aurinko pehmitti tiet, reen anturat upposivat kuten veto- hevosten jalatkin, mutta met- sassa e1 ollut kuin muutama kuorma jalella ja niin miehet kuin hevosetkin paasivat kesan tullen muille laitumilleen. Huhtikuun alkupdivina sak- karikamppa jai yksin. Suuri joukko metsamichia tallusteli- vat rautatieasemalle ja viimei- senda tulivat nainen, mies ja koira katsellen viela rakkaita rantoja. Junan tultua nosti mies saksalaisen, entisen vangin, kas- vattamaa koiraa junaan ja sanoi Turvalle: ‘Nyt ei tarvitse juosta Junan peradssa, nyt menndan Lumber Jackin kotiin., Kaki on nyt Afrikassa Kaki on jonkun verran viime vuosien aikana vahentynyt. Syita saattaa olla moniakin, mutta yhtena syyna pidetaan sen tavallisimman isantalinnun, ) leppalinnun, vahenemista. Sel- s vimmin kaki on vahentynyt etela-Suomesta ja erityisesti , asutuskeskusten laheisyydesta. | Suomalainen kesa ei oike- astaan tunnu kesalta, ellei kuule kaen kukuntaa, siksi erikoinen ja iloinen on kaen laulu, Pikku- linnut pitavat kakea vihollise- naan, silla niiden pesiinhan se munansa muni, yhden kuhun- kin pesaan. Tavallisimmin ta- ma tehdadn leppalinnun, vas- tarakin, pajulinnun ja pensas- taskun pesdaan. Kakinaaras vaanil kauan va- litsemansa pikkulinnun pesan lahell4 ja kun pes&n oikea o- mistaja poistuu sopivaksi ajaksi pesaltaan, ottaa kaki yhden mu- nan pesdasta ja munii omansa tilalle. Kaen muna on hiekan suurempi kuin pesén muut mu- nat, mutta vdrityypiltéan sa- mankaltainen eika pikkulintu huomaa eroa. Muninnan ajan- kohta osuu yksiin seka kaella etta isantalinnulla, ja vaikka pienta eroa olisikin, ehtii pe- sasta syntya ja kehittya ainoas- taan kden poikanen, sillajostain syysta kaden muna nayttaa re- agoivan herkemmin haudon- taan. Itse ldysin pari kesaa sitten pajulinnun pesdn, jossa seitse- man munaa oli pesan ulkopuo- lella hujanhajan. Pesdassa istui viela karvaton ja palleroinen kaen poikanen. Se oli ty6ntanyt pesdsta kaikki pajulinnun mu- nat ulos ja odotti itse ruokaa. Pajulintuemot eivat valittaneet munistaan enda, silla niiden ruokkimisvaisto oli jo herannyt. Munat, vaikka ne olivatkin o- mia, olivat niille taysin yhden tekevat. Annoimme munien ol- la muutaman paivan paikoil- laan, mutta niille ei tapahtunut mitaan, joten poistimme ne. Parissa vilkossa kaesta ke- hittyi raskaan kokoinen, saihan se koko poikueelle tarkoitetun ruuan hotkia itselleen. Kaen poikanen ei ole mikdan kaunis ilmestys. Silla on koko ajan kita ammollaan, paalaen hdyhenet pystyssd ja koko ajan uhma- asento olemuksessaan. Aikuinen kaki sitavastoin on jo paljon miellyttavampi tuttavuus. Se on noin varpus- haukan kokoinen ja akkia kat- soen saman tapainenkin. Siita luultavasti johtuukin, etta kaen sanotaan muuttuvan syksylla haukaksi. Kaki muuttaa jo hei- naikuun lopulta alkaen suunta- naan trooppinen Afrikka. Ju- hannuksen jalkeen kaen kukun- ta alkaa olla jo harvinaista kuul- tavaa etela-Suomessa. Heina- kuun alun jalkeen ei ole enaa tavattu vasta munittuja kaen munia, joten silloin kun kukunta haivida maisemista, ovat kaen hdaamenotkin takanapadin. M.S.