Aig PORT DEAT pp E ON APSLE CULT L EIEN tid te pasegapig ts tele s Hetagy

\
i

=

|) ae

Jat.
Tuomo Perttamus katsoi vai-

moaan Ja naki, etta Helian mielen-

BER

tasapaino oli suuresti jarkkynyt..

Ei tarvittaisi paljonkaan, kun han
olisi valmis mielisairaalaan. Jota-
kin viela pahempaa kuin tama...
huorenakyja tai muuta.

— Hyva on, katsotaan viela,
hin lupasi jalomielisesti.
Kukaties kaikki todellakin menee

‘ohi. Ja nyt sina otat ne tabletit ja_

io

menet nukkumaan.
x oo Ox

— Seloukkaantunut mies kuoli
eilen, ilmoitti Tuomo seuraavana
paivana ensi toikseen kotiudut-
tuaan. |
Helia piasti kimean huudon ja
‘puristi ka kasillaan ohimoitaan.

— Siis mina olen murhaaja,
murhaaja! han huusi. Hanen
kohtauksensa paattyi hysteeri-
geen itkuun, eika Tuomo yrit-
- tanytkaiin rauhoittaa. Tahanhan

oli pyrittykin. Pian olisi asia: sel-

\
- va, han olisi vapaa menemaan

_ Marleenan kanssa naimisiin,
_ nauttimaan Uslarin miljoonista.

| ‘. en Tuomo, mina en kasita mi-
ten’ en voi muistaa, etta otin

_ puhelimen irti ja piilotin sen!
Taytyyhan. ihmisen muistaa mita
han samana ee on tehnyt.

— Se eth’in sina ollut syypaa
onnetto muuteen, mies rauhoitti.

— Se Joukkaantunut olisi voinut

kuolla muutenkin. Unohdetaan
ei tapahtunuttahan ei Voi muut-

. Minulla on tar keampaakin
Oe ecataes sinulle, jos voit

-rauhoittua niin paljon, etta jaksat

- kunnella minua.

» Helia yritti parhaansa mukaan
ranholttia. Han istui poydan 44
reen miestaan vastapaata ja
puristi katensa lujasti ristiin es-
‘taakseen niita vapisemasta.

_— Asia on niin, etta minun on
lahdettava pian matkoille ... vii-
vyn siella muutamia kuukausia.
_— Mihin? Helian huuto oli
‘hiitaintynyt.

_— Sattui oikea~ onnenpotku,
_ ~paasen eraan tutkimusretkikun-
nan mukana Etela-Amerikkaan
_,.. tutkivat siella sikalaisia vii-

(ane oeniraubata, Et voi kuvitella
miten onnellinen olen.

_— Mina huomaan sen kyla,
Heli sanoi soinnittomalla aanel-

_.. Ala ole niin murheellisen
nak@inen, pikkuinen, Tuomo
sanol. — Nuo kuukaudet kuluvat
pian ..

, Tiistal marraskuun 16 p. 1976

stietenkin. Voi
kysymys on nyt siita oletko kyllin’

. puoli vuottakin siind ‘sité tahtonut, uskothan, en

kulua.

& au

terve jaadaksesi kotiin yksinasi
vai ... pitaisik6 minun toimittaa

sinulle paikka johonkin hoitolaan

... el, en tarkoita sairaalaa, vaan
tuollaista luonnonhoitolaa, jossa
ihmisesta pidetaan huolta...

— Jos viet minut sellaiseen,
otan hengen itseltani! Helia sanoi
paatavaisesti ja kiivaasti. — Pys-
tyn kylla tulemaan toimeen yksi-
nani.

Han adanensavyssaan oli jota-

kin, joka hatkahdytti miesta ja sai

RH SK

taman epailemaan, etta vaimoa ei
niin vain petettykaan.

_— Oletko varma siita? mies
yritti kuitenkin. — Ajateleppa
viime aikojen tapauksia! Jos sel-
laiset toistuvat ...

— Jos viet minut mielisairaa-
laan, otan hengen itseltani, Helia
toisti konemaisesti.

— No, hyvaon. Voinhanjattaa
sinulle eraan tunnetun her-
molaakarin osoitteen. Voit

metina hdnen luokseen, jos
sinusta tuntuu, etta jotakin ou-

toa alkaa taas tapahtua.

Helia nyokkasi. Han ymmarsi
yhden asian‘ Tuomo halusi paeta.
Mies pelkasi, etta han todella

-tulisi hulluksi, eika halunnut olla

silloin paikalla. Mutta oliko se
oikeaa rakkautta? Eik6 rakastava
ihminen seissyt. rakkaimpansa
rinnalla viimeiseen saakka
urhoollisesti?

_Lyijynraskas uupumus valtasi

Helian, .Han vaipui..istumaan |

Ladd

pehmeaa n nojatuoliin ja painoi
paansa sen selustaan. Han ei
tiennyt, etta aviomies tarkkaili
hanta kaiken aikaa kylmin, pun-—
nitsevin silmayksin.

-Tyttd on lopussa, mies ajatteli.
Paljon ei tarvita, etta han menet-
taa lopullisesti
tasapainonsa.
yrittaa viela yhta jarkyttavaa
elamysta? Tana iltana ehka, kun
Helian kestokyky oli ae ed
leen raastettu.

— Helia; sinun on nyt sarees
menna vuoteeseen, han sanoi
lempealla aanella ja pakotti rakas-
tavan ilmeen. kasvoilleen. —
Tule, mina kannan sinut vuotee-
seen, Olet aivan lopussa.

Helia mukautui vastaan-
sanomatta miehensa _ tahtoon.
Poski miehen takinrinnusta vas-

ten hin huokasi: — Voi, miksi sen

miehen pitikin’ kuolla! Mina en

knekki High Parkissa Vv. 1919. Finnish Socletyn Haeonté Targuiseea! © :

WR Si agen sn tage Sas in Pa ae ae ae i OE A MLR aie te

Mutta —

henkisen ~
Uskaltaisikohan |

tahonut!

— Unohda se asia! Kaikki kay
tassa maailmassa niinkuin sallit
tua on, Tuomo sanoi tekopyhasti.

— Etko sina tule viela nukku-
maan? Helia kysyi pettyneena.
Han olisi
kaivannut ystavaa ldhelleen tur-
vaksi ja lohduksi.

— Tulisin niin mielellani,
Tuomo sanoi huokaisten, mutta

minun on jarjestettava lukemat~.

tomia asioita sita matkaa silmil-
lapitaen. Lahdemme jo viikon
kuluttua.

Han suuteli vaimoaan otsalle ja
jatti hanet yksin, seka sulki oven
hiljaa. Han oli varma, etta Helia ei
nukkuisi heti. Ohimennen han
tarkisti, etta makuuhuoneesta
pienelle parvekkeelle johtava ovi
oli myés kiinni:

Helia jai makaamaan vuoteel-
leen uupuneena, mutta kuitenkin
unettomana. Han tuijotti kuivin,
kirvelevin silmin parvekkeeno-
ven vaaleaa nelidta, jonka kautta

katulyhdyn kaukainen - valo
hohti huoneeseen. Han ajatteli si-
ta, etta Tuomo jattaisi hanet pian
... eika han koskaan saisi nahda
miestaan taysijarkisen ihmisen
silmin. Sen puolen vuoden aika-

‘na, jonka Tuomo olisi poissa, ha-

nen jarkensa valo ehka pimenisi
... han olisi vain raivoava,
elaimellinen olento, kun mies
palaisi.
Jumala,

han rukoili aanet-

tomasti, jos. olet olemassa, auta

minua. Enhan pyyda..paljon,.en
muuta kuin, etta en tuottaisi
huolta ja murhetta rakkaimmal-
leni. Etta saisin olla hanen lahel-
laan ja pitéa huolta hanesta, pal-
vella hanta. :

Helia ei tiennyt kuinka katian
han oli valvonut pimeassa, kun
han yhtakkia on tuntevinaan va-
haista vetoa huoneessa. Aivan
oikein, parvekkeen oven viereisen
ikkunan verho hailyi hiljaa. Ja
kuitenkin Tuomo oli sulkenut
oven mennessaan!

Han jannittyi katsomaan,

kuuntelemaan. Puun varjo lan-

kesi ruutuun puutarhasta ... ei
tietenkaan se ei voinut olla puun
Varjo, eihan tuolla kohdalla kas-
vanut' mitian puita. Ja varjo liik-
kui ... se ikaankuin ldheni ... se
oli ihmisenmuotoinen!

- Kauhistuneena, voimatta paas-
tai dantakdan Heli tuijotti par-
vekkeelle. Han saattoi erottaa

vagon tarkemmin; mies, jolla oli

€

talla hetkella niin

.. pitka viitta ja aavemaiset valkeat
#5 kasvot. Ja kohotetussa ki ka dessiian o
mili of pits :

‘Helian | kauhu -purkautui
kimeaain huutoon:

-—— Tuomo!

Kylman hien valuessa joka
huokosesta voimatta liikuttaa
jasentakaan han tuyotti tuota
kauhistuttavaa olentoa ja hanen
sydamensa Idi haljetakseen.
Vasta kun han toistamiseen huusi
Tuomoa, hahmo parvekkeelta
katosi. Verho heilahti sen liikkeen
aiheuttamasta ilmavirrasta.

Vihdoinkin. Helia sai voimaa
nousta. Padstamatta parvekkeen
ovea silmistaéan han 1ahti
huoneesta. |

Tuomo istui rauhallisesti kir-
joituspoytansa aaressa toisessa
sivuhuoneessa. Hammastyneena
han katsoi Heliédé, joka syOksy1
sisaan kuin paholaisen ajamana.

— Mita nyt? Luulin sinun
nukahtaneen jo aikoja sitten mies
sanoi.

— Mies ... parvekkeella on
mies! laahatti Helia. Han vapisi
niin etta tuskin kykeni puhumaan.
— Mina nain hanet ihan selvasti.
Mies oli lahella parvekkeen ovea

ES Re

ja katsoi sisaan ...

— Olet uneksinut. Huo-
maathan, parvekkeen ‘ovi on au-
ki taalla, olisin varmasti huoman-
nut, jos joku liikkuisi siella.

— Hanella oli veitsi kadessaan
... pitka veitsi. Usko minua, nain
aivan selvasti. |

-— No, hyva on, ‘katsotaan
nakyyko siella mitéan, Tuomo
sanoi hiukan karsimattémasti ja
peu cesest,

— Tuomo, ole varovainen,
‘Helia huudahti  tarrautuen

-miehensa kasipuoleen. — Se oli:

tietenkin joku_ murtovaras. Sel-

laiset ihmiset eivat kaihda mitaan.

— Miksi ei yhta hyvin. kum-
mitus, Tuomo sanoi leikillisesti,
jatyOnsi Helian sivuun. Minalyén
vetoa, ettaparvekkeella ei ole ke-
tain, Olet yksinkertaisesti
nukahtanut ja nadhnyt unta.

Kauhusta vapisten Helia j
odottamaan, kun mies meni par-
vekkeelle. Hetken. kuluttua
Tuomo palasi.. .

— Ei taalla mitéan ole, johan
mina sen arvasinkin, han sanoi.
Helia kuuli ivaa hanen,danessaan.
——~ Murtovarkaasi on haihtunut
kai ilmaan. 3

—- Han oli viteckicenfla, Helia

ial

-vakuutti. Ellen olisi huutanut, han

olisi_ varmasti tullut sisian. Ik-
kunahan oli auki. |
— Huusitko sina? ‘Kummailis-
ta, etta mina en kuullut, mies
sanoi. "Weg
—- Miksi ei usko minua,
Tuomo, Helia

huudahti .

| ar “gekoitat todellisuuden ja ao

omat kuvitelmasi. Tai... unesi.

— Tuomo, mina vannon, etta
en nukkunut. Ajattelin kaikkea ja
makasin valveilla j ja sitten yhtak-
kia mies ilmestyi sinne ...

— No sitten juttu on pahempi,
jos naet valveilla olemattomia,
mies keskeytti tylysti. — En sit-
tenkdan tieda onko oikein, etta ja-
tan sinut yksin tanne tyhjaan ta-
loon. Ehka minun pitaisi... —

Helia odotti jannityneena mita

mies sanoisi. Etta han loppuu tut-

kimusmatkastaan?

—... pitaisi ottaa yhteytta
johonkin hoitolaitokseen ...

~~ Ei, ei, Tuomo! Mina lupaan
olla rauhallinen, aivan rauhalli-
nen. Mutta sellaiseen laitokseen
en lahde, Helia huudahti ja -yritti
kietoa katensa michensa kaulaan.
Mutta tama vapautui hanen
kAsivarsistaan. noe

— No, meilla on viel’ iikian
tassa ... katsotaan miten sinun
tilasi kehittyy ... edt et

Helia palasi tottelevaisesti
makuuhuoneeseen, mutta éi-
saanut unta vielakaan, vaikka han
kavi sulkemassa oven uudelleen.
Ja valvoessaan hin teki eraan
rohkean péaatdksen seuraavan 7
paivan varalle. “

* x *

Helia oli luullut kivynti (hei
molaakarin luona | paljon |
kauheammaksi. Mies ae keski-
ikdinen, hyvin rauhallinen ja
hanella oli ystavalliset harmaat
silmat. Ei ollut ollenkaan vaikeaa
kertoa huolistaan hinelle. ;

Tutkimuksen kestivat. ‘ci :

mutta Helia oli huomaavinaan :

etta tohtori oli - tuloksiin we
tyytyvainen. — i |
— QOlette kuvitelltit : aivan
turhia, rouva Rousu, laakari: sanoi
lopuksi. Helia oli sanonut tytt6n- —
imensa, ettei asettaisi Tuomaa t
ikavaan valoon, silla tietysti
kaikki léakarin tunsivat toisensa .
ainakin nimeltaan. Sak, :
— Mutta tohtori, ‘kaikki, ‘mit
olen kertonut, on tapahtunut, -
Helia vakuutti itku kurkussa. ay
— Kylla mina uskon sen, pikku 5
rouva, mutta jarjessanne ei. silti _
ole mitaan vikaa ... eika ear -
sannekaan. ; on
— Mutta eihan sirieinalt — |
nen katke esineita niin ettei
mydhemmin muistaisi mitaan Sil-
ta! Helia huudahti epatoivoisena.
_ Jatk.

DPOAOPAAPPPPPAD

Korjaus

Uunon NL-
-matkapakinassa kerrottiin |
etta NL:n kolmanneksi
suurimmassa kaupungissa
Kievissa ei ollut bensa-—
asemia. Tastd oli pudonnut
tarkea sana-NAKYVISS- ,
pois: Kievissa ei ollut:
NAKYVISSA --yhtaan |
bensa-asemaa, ne sijait-
sivat kaupungin sivuosissa —
kaupungin | rumentajina.
Lisaksi kaupungissa ei ol- _
lut pysakGinti mittareita ja
sotilaiden hautojen.
Kuvaaminen oli eee (

P< PPPA>PPPADP ADD

”*

. ste