Amoa, yaikerol Ossian.‘ Lopet-
gaa jo, (ati, en voi enaa kuulla.

ciaun taytyy voida. Felkuri
Eiakaao ole. itsekAan et ole ke-
jastanyl; mina en. Sadsta Si
, Vjelakin ykst nainen, joka Si-
| rakasta ja on antanut sinulle.
inohditke - aivan Anna

repsa. =U

raboltzin ilmestyessa? Hucno. pi-.
kija -olel, Ossian. Aieits+houku-
iz .. Custavehamnin ansaan, ja-tar-
.-gikhen itse. Tahdoit--nayttaa

« Jihanpyyteisiin. Tahdoit -pil-.
, heidan. sckeuttaan, mutta -itse
ayt sokeudella ,lyOty- MitaSal-
Bfersholtz sinulle one - Silmiiin :hi-
p, aistien halu, mammeanan -viette-
‘Hin on kaunis nukke, jonka
Bdoit siepata Syliisi.— etkd uo.
5 ettei. hiinell4 sielua .olekaan?
| inva narria! Mita sind olet
ly Beroholtziile? Et mitaan. Han
we koskaan sinua rakastanut. Ban
de rakastanut milloinkaan ke taan,
Buta kuin itseadn, hin el osaa .ra-
wien «AIA vaita vastaan, Ossian.
hedin, mit aiait sanoa. Nin, kyla |
fx on sinua suudellut ja halailtut.
jytta -juuletke hanen _tarvittaessa .
savan puolestasi edes- pikkusor
sa kyntiakdan? Sailin sinua,-Os-
ar sping, ett olet. koko AGus-
wshampissa ainoa, joka erehtyi Sal-
; Bemboltzista, sind, Vilsauden -esi-
ue. Hinen mielestiiia. olf. hyya.
aimakeuppa, mutta, usko minwa,
an ei olisi suinkaan sitoutumut. . Si-
un ennén kuin olist paassyt selville,

illareistasi — hin..on. - VHSAS . knin |

akupaloja haisteleva._rotta, sita tie-
ahin yba odotti. Toigtaiseksi. pi-
hin Juutnantti Fogelbergin tojsena
littayana, 4laka luyle tamgn_saa-
en Sallyita viime aikoina suukkeja
tyahemmiin kuin sind. Viimeinen
lavara on Hedgvist, joka odottelee.
tivdllisesti kuin hyyin kasvatettu
a sokerimurua, ja jos molemmat
Jlisel sunnnitelmat pettiivat, ajat-
2 Sally, niin salst. Helqvist olla
' onnellinen, Ossian-parka, mi-
ialisi miclettimyytesi koko sydii-
lanl naurattanut, jollet sind -olisi
olin surkuteltava, ja han myos-
| :
kstan atkoi nousta, mutta kiiden-
stella pakotti rouva Sta] binet
ISU UutuUMaan.
- Fi Sally Bernholtz: Sallya en
utiele, hanen kyynelensd eivit
la minua. Mutta Anna Lars-
Aun vain ajattelen Annaa, kou-
4 sydantani.
“Tunteeko tati Annan? iysvi Oz-
pelaten,
‘Kytls, mind tunnen hinet. Ja,.
1, Mind tunnen hdnen koko ole-
“os. Mina, mutta sind et An-
“Nad tunne. Minii- ‘pidan. hanes-
ten lienee sinun Jaitasi, harkit-.

fs

c

jota | hin as-

1 kirjoitukseen,
N ytitti lukea?
MMasta purren on: pakpitettava-.
a PYSyIndan vahvana. On kyet-.
Pani eroittamaan ,oikea .
4, ja menetielemain, oman it-
cikeudentunmer mukajsesti’.
lo oli j uri lyonyt VUSL. kun ave
ML. Viola. Ment aAVEAMMA, Pe-
14 toivcen elta ovella olisi, se.
‘ainoa ihminen, jata hin nyt.
hahdg§. Ja Jimmy oli. sie! ”
hatsojvat toisijasa ikaipkuin |
okonainen aikakausi kulunut
Std lapaamisesta.
ua, viime hethellii: --pelkasin-
i tulisie, Viola", sanoi Jimmy:

conin? Unohditke hanet - Sally -

maar at naureitavina, ja..Jtse..

LAVANTAINA, LOKAKUUN 18 PAIVANA

RARUE RU REET EER CIE ES

Pe Le reat iget en teeter eh hte Th

es.

se tumnossasi! Han on hienoin, puh-
tain, ylpein ‘tyttd, mitd olen koskaan
tavannut; kiittdisin Jumaiza, jos han
‘olisi.minun tyttareni. Ja nyt sanon

 suorzan; hin On parempi kuin kos-

Raqn sind. Maistuuke hienosta her-
rasta hyvalta, miti? Han ei ole lu-
kenut -suuria fitosofeja, —- rouva ‘Stal

viittasi kurjahyllyihin, — hin ei osaa -
| keksidi sellaisia hassutuksia ‘kuin sind,

mutta mind, joka. tunnen -teidat mo-
lemmat, uskallan vakwuttaa: hin on
parempt kuin. sina, ja viisaampi
kuin sind. Noyryyttdakseni sinua
haluaisin sanoa pitivani hinesti e-
nenimin kuin. sinusta, mutia silloin
en puhuisi totta: rakkaudessa ei ole
efi asteita, Kummasiutko, miten tu-

Hn hanet tuntemaan? Saat sen nyt

kuulia. Ensikerran nain hinet erij-
na ijitana viime. kevadnd, silloin han
tuk, turvautui minuun ja itki pains
heimaapi paingen, Mutta ban itki
enimmakseen sinyn. kohtaleasi, Os-
slan: oli nahnyt sinut ratsastusken-
talla ja.tuli-sanomaan, ettd oli sinus-
ta.njin peloissaan:; hin -tiesi yarmas-
ti, etta tekasit viela jotain.aivan ¢-
patoiveista, han ymmiitsi, miten sy-

vasli sind. olit Ioukkaantunut. Jos

hin ei mtinulle olisi tata ilmaissut, en
ebka. olisi ymmiictanyt vehkeilyast,
jonka .aloit tuolla, ja nyt en. istuisi-
kaan taalli! Niin-hyvin Aana tungi
sinut, nig. selyasti han naki sielyn-
elamasi — ja. hanet sina karkoitit
fuotasi, hdnesté fwowwit, hanet petit,
hapaisit saniana Panana kul sinut
set muita, nayttelet sorrettua, kurja
fariseus!- Ja kuitenkin hin ajattel:
vain. auttga sinua — palkinnoksi sii-
ta ajatuksesta sipk hanet kielsit. Ja
héin.on- antanut sinulle kaikkensa,
ruumbinga.ja -sielunsa, nuoren alttiin
hellyytenss, ja mitd. sing hanelle?
Han. e1 tebnyt laskelmia, ¢1 punnin-
nut-etuja, el etsinyt omaa hyvaadnsi,
han uskol sinuun ilman muuta, iu-
pauksia pyytamatta, fa sina tallasit
hauer lokaan. Kun ming aioin sanca
sen sinulle, vaati han rukoilien, etten
saa sith tehda, ja hin heikko, itke-
Va tytt6, oli niin vahva, eta pakotti
minut tahtoonsa —= mini tottelir, sil-
Ja hanessd palaa se rakkauden kipi-
ni, joka on voimakkaampi kaikkea
jarked. Han oli luan ylpea. Ei tah-
tonut ottaa sinulta mitain, jota et

' antaisi omasta -halustasi, et tahtonut

takertua esteend kaulaasi, ja kun ban

knyli miljeonistasi, — ming .en Aen-

nonut imaista hanelle heti mita aa-
vistin, —- Rieltaytyi hin entista enem-.
min. l&hestymasta sinua. “Mina en
ole; nad. hanelle.sepiva, antaa hbanen.
menna ja, tutla. onnelliseksi missa

onni banelle tarjoutun”’, — muuta en.

saanut binen-suustaan. Ja kuitenkin
bin takasti sinua, niin, etta oli unch-
tanyt kaiker., tapahtuneen ja toistl
alinomaa: “Meijlli-oli niin-ihanaa yh-
Gessii; sit ei kKukaan voi minulta riis-
tii.” Han olf ‘kaunis, kun ban nain

pyfiui, niin keunis, eta sinua surkea .

myotinpkkesi — en viitsi edes verra-
takaant Hullu: sinua, sellaisen 0-
misti, sellainen Anpa Larsson oli, ja
hanef. sina. hylkasit: padstakses! ajele-
maan-paria tybjda silmaa ja pyoreda
AASIVGEUG. .Siind..miesten jarki, Ju-

mala meita bulla. vurjelkoon.

.— Missi-biin nyt on? kysyi Ossian

SRA NSE SOCS

Kesdinen leik ki

. ss ULI
Huueny SSS Pee See ee hen mutA an tin
a *s LORS Tg pee A

murtuneella danelli.

— MitA sitté -valicdt? Ei han
tadlla Gustavshaninissa ole, sen ver-
Tan voin sinule armosta sanoa. Filed
aivan koko maailma ole fatanyt ja
bylinnyt hianta, silld mind olen piti-
nyt haduesté huokta. Eikd -hin spin-
haan sorru, ali hin on voimak-
kaampi kuin kukaan, vaikka onkin
niin pebmed; ja-otkeastaan en ole je-
voton hanesti, vaan paremnunkin si-
musta.

Kouva Stal nousi paikaltaan.

— Nitin, on jo myGhd, ja Juulenpa,
etta sinun pitdisi olla yksindsi. E-
nemmankin on pubumista, kun se ai-
ka sitten tulee. Hyvia yoti, Ossian.

Ossian éi vastannut mitadn, ja rou-
va Stal poistui yhta aanettomin aske-
lin kuin oli teblutkin.

SELLALLA
1.

Tultuaan koliin asettui rouva Stal
vanhanaikutseen nojatuoliinsa arki-
huoneesepo ja otti sukankutimen,
mutta kutoa «: han voinut, kidet va-
pisivat niin, ett :han antoi tydn_pai-
nua syliinsd. Seinakello li kaksitais-
ta. Han otti asiaa pimeadn keittiogn
ja sielta han ndki-pikku puutarhaan,

Alastomiin syreenipensaisiin osuyasia _

valojuovasta huomasi, efta ullakke-
kamarissa. paloi viela tuli. Ossian
valvai yha. Royva Stal kuuateli. kor-
va tarkkana. Ei erottanut. ylidialta
askella, tuolia el litkutelta, mutta

Pe Go

tuista, kuyaamatonta Hants.

— Itkua, kuiskasi rouva Stal itsek-
seelt. Hiin itkee. Milloinkaan en ole
hanen nahnyt itkevan. Pikku puika-
wakaan ei hin sita tehnyt. Sydan
sulaa; mutta se on tuskallista.

Rouva Stal seisoi ja katsoat jonkin
aikaa ikkunan edessa kuultavaa va-
Jonhohdetta, sitten meni han arkihuo-
neeseen, Jaitloi Hselleen vuoteen sob-
valle, sammutti lampun fa rupesi ie-
voile. Kauan hin loikoi ja kuunteli
jannityksessd, mutta tanne ei yletta-
nyt hiiskaustakaan. Tukala aukkua,
kun e! tohdi heittaa taakkaansa, a-
jatteli rouva Stal; mutta kay se nain-
kin piinsd; muistuu mieleeni sota-
miehet Tostarpin lukkarilassa sina

kesind, kun siefa oli suwret mando- °

verit, he nmukkuivat selailaan reppu
pin alla ja kivdari sylissd, ja kun
kapteeni huusi asentoon, hyppastvat
he pystyyn valmiina marssii. [ha-
na kesd silloin, istuin aidan vieressa
pientareella Gerda. sylissa, han .olt
vasta kolmen vuoden ikdinen ja kur-.
kotteli kisiidn tahtoen kypsia ome-
noita, mind annoin hinelle sen sijaan
sinjkelioja, mutta oe han tyénsi suu-
hunsa .. -

Vhe'akkia rouva Stal kavahti is-
tumaay. “Nokahdin”, ajatlel ban
ensimmaiseks! ‘‘Joku kujki eteisen
kautta”, tuli toinen ajatus. “Ossian:”

Hiin juoksi ulos ja koetteli ulko-
oven iukkos. Ovi oli aukt. :

Nopeasti ja hiljaa han hitipi ylos
ullakolle, mutta kun sat paansa luu-
kusta permantoa ylemmiksi ja nak,
cttei kamarin even raoista kuultanut
yaloa, meni hin alas takaisin otta-
maan tultikvi. Nyt hain aaputt
mere oveen, mutta 6). saaput eee

- hin avasi 406 ja. -kuiskact:

RSLS.

olen mind”, mutta jo ennen kuin raa-
paisi tulen tikkuun, hén tunsi, ett
huone oli tyhji. Rouva katseli hi-
dissiiin ymp&rilleen, keksi ‘kynttiliin

lipaston paalla ja sytytti sen. Niin ja |

niin saiyat hinen kitensi sen aikaan.
Varjot selkenivit hitaaeti, ja stearii-

_bikynttilin suurenevassa keltaisessa. :

valossa han ndki keskellii ‘kirjoitus-
péytsa kaksi kirjetta valkeissa ‘Ruo-
rissa. | |

Hanen polvensa vapisivat, kun hin _

meni ja otti ne. Toinen oli “Ridilte”.
Han piilotti Seh PoVeensa.
han liéki: “Flin- tadille”. Sen hiin
tepaigi auki. Siinii oli kaksi lappusta.
Hin katseti niita lahellii tulta. En-
simmilisessa luki: “K iitekset, Elin-

tdti, Anna anteeksi, siniikin olet.
Sinun ei pida mi- gs
nua tuomita. Sanoithan itsekin tind &

niita, jotka petin.

yona: Jos en tumtisi sit voimaa sie
lussani, niin joutuisin epatoivoon ta
rist#isin henkeni. Mind en tunne st-
t@ voimaa, tumpen vain ddrettGmiin
inhon, ja etenkin itgeani kohtaan. Tot-
mita Annalle tama lappu,  byvas-
ti! Ossian.” Kouva Stal avasi toi-

_ sen paperin. Stina Juki: ‘Anna, nyt,
kun on Inan myohaista, tunnen, etta —

olen rakastanut sinua. Sind olit mi-

nulie hyva. Jos olisin ollyt sellainen,

etta uskoisit minuun enda, sanoisin:
rakasian sinva. Mutta siita ei _mi-

thin hyodtyd. Siksi vain kiitin ja
pyydan anteeksi. Linchda minut,
Ossian.”

Rouva Stal katki tamdankin kirjeen ©

povelleen ja seisoi tuokion silmdat
ummessa, fhuulet liikahtelivat, mut-
ta sanoja e} olisi Eyulunut,

7 ge

Rouva Stal meni kynttila kiidessé
reippaasti alakertaan. Eteisesta han
otti levelin mustan torivaippansa ja
forjhattunsa, jonka mustat nauhat

han solmi leukansa alle rusetille, nyt

aivan rauhallisin kasin, Sitten hin

sammutti kynttilan ja avasi ulko- |

oven. Sade Joi vasten kasvoja. Puu-
tarhaportti, joka vei kaq_ulle, oi auki.

Hiin seisoi silmanrapayksen portil-.
Ja, mutta sitten lahti menemain kir- |

kalle ja joelle pain. Koko kaupunki
oli autio ja Ganetién, katulyhdyt !e-
kuttivat tuulen puhalluksista, ja pa-
rin lasiin oli tarttunut markia lakas-
tuneita Jehtid. KRouva Stal riensi Ka-
velytantaa pitkin Kaupunginpuis-
toon. Joki kohisi ja Joiski hinen jail-
kojensa vieressa, se olt alkanut tulma
niinkuin syksyila inakin. Rantapen-

keree|la ei niin elivaa sielua. Kun.
. han seisoi ja puski (uulta vasten. ja

tahysteli toista-rantaa, erotti hin siel-
ld viela kaislikotkin.
harmaita pilvid kiiti taivaalia suun-
nattomana jonona.
kun Katseh asta.

Haen sesoessaan sina avuttomana ’

ja epatolvoissaan pilkahti hinen ste-
lunsa pimeydesta yhtakkia muuedan
miuisto: hin saltui ajattelemaan, etta

eras hdnen michensd kisilleisti oli, -

heikkepdiseksi tullen hypanmyt jo-
keen Isonsillan keskinpmaiselta -val-
tavalta . silta-arkulta.
kaksitaijsta vuotta, Ossian mpisly var-

maaan sen yhia hyvin kuin hankin. .
Rouwya Stal kietaisi hehuvan vaipan..
lujemmin ymyxirlleen. ja alkol] menna. .

melkein juoksujalkaa  Isollesilfalle.

Nyt tuntui hanesta aivan selvaita, et- -
t8 ban.oli arvannut okejn. Han 4.
vojopt sité selittad, mutta varmea bag. -

vaio oli, jolen han koko ajag juostes-
saan ajatteli ybla ja sama;
nyt joutuisin vied ajaissal”

Toinesta

suuria mustag-

Paata buimasi, —

Siita oli nyt

id Foun.

ip Ages

iL

ee
-_ : Vooee wt ie . st . . . . .
* 5 ee Ge ee soot . 2 at oa , so wy . .
I re oe eri a og ' soho . . . .
Fp ee Tae ge ee a ae TAS ONT ee prot wT oo
pS acta Aa IT eS as dee cl toe gcee ay a ,
owe ey “ ee em i of
1 _ _ : : 4 oe r eo =. .
- oy . _. =. = ope . . H . "
ro oat wae malt .
re 7 Lot

ee Pe Pr .__
. yo ee er! o 1, y

=—Ars
| ay hy

= 7 er fe
" tbo pl

: i ar ee
413 Fi

hl

es

Ss
“ate ¢
1 | ma
+
+
aaa

as eee
et dg

r
7
.
=
1
1
1 ‘
mat
Ii
4
1
x
wet
iat
a
af”
il
.7_"
“a
=
FS
a.
al.
—,
on
=."
i. ;

a
ae
wv.
i

ry

" - m4” . tt 7
pee ee et ay

F
oe

ifthe
sane 5
Say

oe F * a - . . : = = 4
a . . .
Seyi eo,

L
ia
+. :
 f og!
F L or
= . a . .
=
ae
. a F
aah eae
Es eo

mx
ee r
; a ee

1 ia

B.
|

=
ae LET
aly,
ns