L . = 7 . . . - 1 . L . -_ + . . at . . . . . a . 1 . . = . 1 . _ . . a . r | . - . al .t . . 1 . , . r. Se oe ee ele Re ee ee ee ea] a te ee ee ae nina - _ . . "ag oe . . 7 Fr . 7 . me Baek hs” rr 2-3 - sca! . 1k - — iL Jatkos AIRKK] lausuttin salaperaisesti, t4:- tavasti ja alykkaasti, mutta jokai- hen pyhan sisaren sana mursi ilonaisen narkastynyttd vastarintaa. Sitten kes- ‘kustely joutui hiukan tojselle tolalle, nunna pubui lvestareistaan, amasia joh- tajattarestaan, ttsestaan sievasta kump- panistaan, rakkaasta sisaresta Suint- svicephoresta. Heidat oli kutsuttu Har- ven sairaaloihin hoitamaan satoja izvon- rokkoon sairastunmeita sotilaita. Han kerioi noista onneitomista ja kuvaili vx- silviskohtaisesti heidan tautinga. Ja tuon preussilaisen upseerin paahunps- tun yuuks: GH nyt tussa. paasematla eteenpain, Valkka suurl Maura ransha- Jaisia saation kuolla, kun apu et ehtinyt aikanaan! Hiinen ericoisaianaan oli so- tilaitten holtaminen: han oli ollut Kri- min ni¢mimaatia. Italiasza ja Itavallas- su. jit kerigessaan niista retkistida han osoltti yhtakkiii olevansa eras niita $0- laisia nunnia., juotka nmiyttavdt olevan kuin tehdyt sevraamaan sotajoukkaja, kerjaamaan haaveittunena talstelun tuvksinassa fa hillitsemaan vhdella ai- noalla sanaila kurittomia satakarhuya tehokkaammin kuin mikaan padllikkis, todellinen sotasisar, jonka tarvellyt kas- vot, lukemattomien rokonarpien tayt- tamat, olrvat Kuin havainnollinen kuva sodan havityksisti. Kukaan ei sanonut mitadn, niin oi- vallisilta hessta tuntuivat nunnan sanat. Aterian paatyttya kaikki lahtivat kohta makuulle ja ilmaantuivat jalleen Vasta myohaan seuraavana aamupaiva- na. Aamiaiselta puhuttiin vahan. Edelli- sena iltana kylvetyn siemenen tuji saa- da 114% ja kantaa hedelmaa. RKreivitar ehdotti. etta Jahdettaisiin kavelemaan iltapdivalli. Sopimuksen mukaan kreivi sitten tarjos] kasivarten- toisten jaikeen, ‘Kreivi pubui hanelle tutunomaiseen, isalliseen, hiukan ylenkatseeliiseen ta- paan, niinkuin ainakin vakaantuneet henkilét ilotytlie, mainiten hanta ni- mella “Japs: kultani’’. ‘Hinen koko kaytoksessain ilmeni hanen korkea yh- teiskunnailinen asemansa ja ejttamaton kunniallisuutensa. Han kayi heti asian ytrneen, — Tahdotteko siis, etti meidan tay- {vy Jaddad tanne ja ioutua samoinkuin te vaaraan karsia kaikenlaista vakival- faa, jos preussilaisten eteneminen pv- sahivy? Eiko olisi parempi suostua tuohon Fstavyydenosoitukseen, jollaisia elamassdnne on sattunut usein? Lylleré ei yastannut mitiiin. Areivi taivutti hanta lempeisti, jirke- Vastl todistellen. veduten tunteisiin. Hin asasi edelleen olla hetra kreivi, vaikka olikin tarpeen tullen kohtelias, Imifleleva ja rakastettavakin. Hin ku- valh lampimdsti kysvmyksessiolevaa palvelusta. puhui toisten kiitollisuudes- fa. simutteli sitter Lyilerda ja virkkoi iiniseari: — Ja tiedatko, kultaseni, bin voisi Kehua nauttineensa niin kauniin tyton rakkautta, ettei biin setlaista hevin liv- da omasta maastansa. LyllerO ef vastannut mit&in. vaan lnttvi muuhun sevraan, ‘Kun oli ehditty takaisin, hin meni huoneeseensa eikad ifmaantunut endd ni- kyviin. Kaikki olival adrettémiin jan- nitvksen tilassa, Mita hiin tulisi teke- maaan? Ener han vielakaan suostuisi. millaisiin vaikeuksiin tiss’ jouduttai- Stn! Tull paivallisen aka. Kuwlonut, Lyileroa ei Magatalon isanth tiesi il- miottaa, etta neiti Rousset olf pahoin- woipa ja efli toiset voivat aluittaa ate- rian. Kaikki heristivat korviaan. Kret- viment isanndn luo ja Kysvi kuiskaten: — finko asia niin pirkilla? -— On. Krefvi opiti soveliaana olla sanomatta mitaan seuralleen. nviGkkAasi vain ke- Sivrn 4 - " FF Situ 2 Lauantaina, epyskuun 75 paivind. 1954 el eee el pg Lyllero veesti. Kaikki buokasivat hej potuk- sesta, ja kasvoikin tuili iloinen ilme. Loi- sean buusi: — Hemmetti soikoon, mina tarjoan samppanjaa. jos sita talos3sa on, ja rouva Loiseau oli peloissaan, kun ma- iatalon isantad palasi neija pulloa kaina- lussa, Kaikki olivat akkia muuttuneet puheharksi ja meluaviksi, sydamet tayt- ti} veliikkamainen ilo. Kreivr maytit huomaavan, etta rouva Carre-Lamadon cli viehittava. ja tehtatlija lausui Kohte- ligisuuksia kreivittireile. Keshkustelu alf vilkasta, hupaisia. taynnd feikkisia yhaityiskohtia. Lotseau levitti pelukkaan nakdisena Ritensd ja hui: —Hiljaa! Kaikki vaikenivai ihmeis- saan. melkein satkahtyvneena. Luotseau ali kuulostelevinaan. tek: molemmin ka- sin eleen, jolla muka vaali toista ole- maan hiljaa, kohotti katseensa kattoon, kuunteli jalleen ja virkkoi taas luannoi- lisella danell4: — Olkaa huoletta, se kav hyvin. Toiset eivat oikein tienenet, mita han tarkoitti, mutta aivan pian levisi hymy kaikkien kasvoille. Neljannestunnig kuluttua han aloiiti saman pilan ja uudisti sen sitten monet kerrat illan kuluessa. Han oli keskus- televinaan jonkun ylakerrassa olevan kanssa ja antoi hanelle kaksimielisia neuvola, jotta hanen kauppamatkusta- ja-alvoissaan saattol syntya. Tolsinaan han oli surullisen nakéinen ja huekasi: — Tytti parka, toisinaan taas mutisi hampaittensa valitse kiukkuisen na@koi- Send : Sing saakelin saksalainen! Toisinaan, kun ei kukaan enda asiaa ajatehut, hin huousi kimealla danela: —— Riittaa! Riittaa! ja lisasi kuin it- sekseen puhuen: — Kunhan me tytén jalleen nakisimme; kunhan se ei hinth tapa, se kunnoton! Vaikka tama leikiniasku oli viheliais- ta, €) se ketadn Ioukannut, vaan tuntui hupaiselta, silla narkastys niinkuin kaikki muukin riippuu ymparistésti, ja heidan ympdrilleen vahitellen muoados- tunut thmakeha oli taynna rivoja aja- tuksia. | litallisella naisetkin esittivat henke- vid ja hienoja viittauksia. Silmat kifl- Sivit, oh juotu paljon. Kretvi, joka usasl hairahiuessaankin sailyttaa hie- non, vakavan kaytoksen, keksi vertauk- fla, Jotka kovin miellytti toisia. Han sanol, etta tumtui siitg kuin olisi poh- joisnavalla vietetty talvi piattymiissa ja etta he olivat yhta iloisia kuin haaksi- rikkoiset, joiile tarjoutuu pelastuksen mahdoilisuus, Hienossa hutikassa oleva ‘Loiseau nousi, kadessaan sarmppanjalasi: —- Pe- lastuksemme malja! —- Kaikki nousivat séisomaan. taseja kilistettiin. Naisten kehoityksesta suostuivat kelpo nunnat- kin kostuttcmaan huutiaan vaahtoavalia vinta, jollaista he eivat olleet milloin- kaan ennen juoneet. ‘He sanoivat, etth s¢ hiukan muistutti Hmonadia, mutta oli vield parempaa. Loiséau Jausui kaikkien ajatuk . 12 URS teli suurta keriansa, jepka o. 24) her- ocuinest. kut nua tomet olivat ahnaast: