A. VUOMINEN: He alkoivat kaiken alusta LLAN hamartyessd Maija-Liisa lipui satamaan. Tuell oli tyyntynyt tay- dellisesti, joten vencen off taytynyt tur- vVautua pienen peramoottorm apuun padstakseen perijle saakka. ‘Hieno ma- honkihytti tarisi ja vapisi, ja hoikka, kaareva mastonhuippu varisi ubkaavas- ti. Tuntui kuin hieno Maija-Liisa olisi sili iayoin tahtonut ilmaista suuren vastenmielisyvtensa proosallisia pera- moottoria kohtaan. Alutta muori mies. vieressd, naytt olevan iloinen. Oltun- han kohta satamassa. ja sehan oh alvan sactantenevad. milla keinolla sinne $4a- vultaistin. Han oli risteillvt kauan al- kaa saaristassa ja alkanul tuntea itsenza ju aika tavalla vasyneeks:. Parjehtium- nen ¢1 hanta tulla hetkellia enua lamkaan huvittanut, Varovaisesti hin kitmnitti Alaija-Lu- joka istui ruorin San Punaiseen paiuunsa, Rutteri oli tehnyt pitkin ja rasrtta- van matkan, jeten satamaan saavuttua alisi allut hyvinkin paljon puuhaa sen jarjestelemisessa. Jukka rvhtyikin ke- rimaan kiysid ja puhdistamaan kantta, mutta sitten bin otkaisi selkansa, vilkai- si kyllastyneen nakGisenad yinpdrilieen ja mutisi: “Kyla tima saa riittdad taksi illaksi. Mind lahden syomaan.” Han lukitsi hytin, vilkaisi vielii ker- ran ymparileen, hyppasi sitten jollaan ta souti mathin, Han alkoi pahantuuli- sena astella katua pitkin. Hanen ruu- miinsa tunmtul kankealta ja uupuneelta,, eika elamadkain nayttayt errkoisen va- Joisalta. Tenet, idylliset puutalot haus- koine kuisteineen kohecttivat kuitenkin hunen mieltaan. {Ne nayttivat niin rau- hailisilta ja oloonsa tyyvtyvaisitd, ettei hinkiain pahasta tuulestaan huclimatta vornut olla hyvantahtoisesti hymahta- Mitti. Useimnissa mmta jo varmadan- ‘kin nukuttiin. Himara laskeutui kaupungin Meri huakui untuvanpehmeata sumua, joka levisi hilialleen sataman ylle. Joi- denkin talojen ikkunoista pilkahtelj vie- la sentian tull. Talojen puutarhoista kuului hiljatsta puheensorinaa, paperiyhdyt heittivit himmeita valogan illan hamiaryyteen ja punaiset savukkeenpaat hehkuivat. Tahestyvan sykayn tuntu on HMassa. ylle. vniyairilleen, Hin hhymy ii ‘tsekseen, hoko tama pieni, idvilinen kaupunki ahi hanelle tuttu. Vanhempiensa kanssa hin oh) Gleskellut taalla monina kesind. Mo- net mutistot liittvisct nozhin menneisiin ” Fuku miel: muuthui vha keveampyvik- =T. Hin off stapunut jo kaupungin kes- kustain., Han kolki aillan sli, joka +h- disti molemmat kaupunginosat toisiin- sa a Jonka toisessa pldss2 oli kaupun- 410 ainda matkustajakoti. Se oli tosin vaalimalton, mutta kuitenkin hyvin ko- utkas. Juuri uilla hetkellG’ melkein kaikki Muatkistajzkodin vieraal oleskehvat suu- Tezsa puutarhassa. Jukka katseli hurma- hen verhoamaa vanhaa kustia, jolla han niin monta kertaa ‘oli istunut ja luesketl- fut. Sen vieréssa suhisi vanha. valko- ninkoinen koivy. ja korvun takana ku- roitielt hentoja oksiaan kirkkansa ai- kuja sitien varistamut pihtaja. Suuren Duutarhan keskeHia otf hasta laudoaista valmisteitu tansalava, joka kitisi ja nat- kur tanssihattisten ihmisten jakkajen alla. “~Vthin puutarhassa banssittyn, ja sun- ne al kokoontunut paljon ihmisia. Juk. lasi voileipia ia kahvia. Niita odotel- lessaan han katseli vmparitleen ja tar- A Siva 10 kasieli yleisaa. Suistilla han nadki pari leista seutuetta, ja tanssilavan ymnpa- rilla parveili nuorta vaked elamanilon — kuvastuessa jokaisen kasvoilla. Mlieli- ala oli korkealla. Tanssierkesteri Kat- utteli siveleitdin, ja tanssivien tummat hahmet vilabtelivat puidenrumkojen lo- mista. Jonkun aikaa edotettuaan Jukka sai voileipinsd ja kahvinsa. Han akkoi syo- da hiljalleen tuntematia erikoista ruo- kahalua, vaikka han olikin ollut nalkat- nen kuin susi tanne tullessaan. /Hanen iloisuutensa oli jalleen laskemaisillaan nollaan. Han paatti palata Maija-Lit- saan nif pian kuin suinkin, silla hanen tiviyisi jatkaa matkaansa aikaisin huo- menaamulia, jos han aitkoisi olla ajois- sa kotona. Hanta vasviti. Juotuaan kahvinsa ja syvoryddn volleipiinsa han nojautu: taak- sepain puutarhatuolissaan ja katseli ky!- lisiyneend ymparilleen. Jukka ali jo hyvan aikaa istunul tuo- lissaan. kun dkkindinen mielijohde sat haret vilkaisemaan sivulleen. Ja han nHki nuvoren naisen, joka kiruhti kuis- tia Kohti kantaen taysinajsta tar- jotinta kadesskdn. Jukka hatkahu. Kuin noiduttuna han katseli avonaista kulstin ovea, jasta tytte oh mennyt si- s4an. Tiedotiomasti han sytytti savuk- keen, mutta heitt! sen jo seuraavassa hetkessa menemaian. “Fhmeellista’, mutisi han itseKkseen, “Tuo tytté muistutti aarettGmasti Mai- jaa.” Han kasitti, cite: kysymys voinut ol- ‘a muusta kuin thmeellisesta samanna- koiyydesta, mutta siitakin huolimatta han tujjotteli vha edelleenkin kuistille. Hanen taytyis: nahda tytt6 viela ker- ran. \Vanhat haavat hanen sydamessaan olivat alkaneet jalleen politaa. kyviinsi, “vavahti han vield ankarammin kuin ensi kerralla. Aluitta tyllda kulki mvt toista tletd, min etter han nahnyt tHtd mutta kuin sivulta ja takaa. Ha- nen tTyhtinsa oli alvan samaniainen kuin Matjallakin — ja hanen kaytinsa. Jukka kutswi tarjoiltjattaren, joka oli tronut hanelle kahvin ja voileivit, luck- seen ja Kkysyi baneltd nakemansa 1ytiin THING. * Parkottatleko Maija Talasta? Hin- Ui. joka juuri meni tuota tieta?" “hayllii — — — jaha — --~- -» hanen nimtensa on slis Maija Talas. Ettekd Glisi niin ystavallinen ja pyytaisi hiin- ta lulemaan tanne heikiseksi?” Tytta oli siis sittenkin Alaija' Han oli nin hammastynyt ja kubtynyt. ettei- val hanen alatuksensa tahtoneet mi- tenkaan pysya koossa, Hanen mieles- saan pytr: vain ¥ksi ainaa kysymys: mita Maijalle ol: tapahtunut sina aika- na. kun he olivat olfeet erillaan toisis- taan? Kuinka han oli taalla tarjotl:ja- na? Tama oi niin thmeellista, etta se tuntul pikemminkin unelta kuin todelli- suudelta. Abiksi Maija oli taaita> Frito tell nopem askelin ja hammis- taneen makdisend Jukaa luo, Kun hain naki, kuka mies oft, pysahtyi han hat- kKahtien. WHainen kauniille kasvoilleen tull hoya ja Kinisautunut ime. Fukkai noysi. “Mana - “Ruten niet.” — sim tualla!” hygavilt hes. AOSL ja hoctti navttaa mahdollisimman ravhalliselta ja valinptamittooralta. Jukka ei yrittanvtkain salata mielentii- kutustaan, “AMltija, kuinka on mahdollista. ett Olet taalla?”” “Hammastytitaako sinua noin hirve- asi, kun naet minyt tekevan Mutta ¢) kai sina pitaisi olla mitsan Peite athater vartabonse, tyola? Lauantaina. huhtikuun 17 pélwanié. 1954 jhmettelemist?. Taytyy kai minunkin jollakin tavaila pysytella bengissa.” *“Mfurta sinuahan oli koti ja .. -Isdni kuoli joku aika sitten, eika mi- nullg ole mtiaan muuta kuin se, minka kykenen tts ansaitsemaan.” ‘Vaj on isasi Kuollut! talk J “Han kwuoli rutikoyhand. ‘“lutta en voi] kuitenkaan seisoa tassa juttelemas- sa kanssasi tillaisista asigista. Mfinulla ei ole aikaa. Kuten olet ehka huoman- nut. on taalla hyvin kiire. Ofit Eutten- kin joka tapauksessa hyvin ystavallinen iahtoessasi tervehtia minua.”’ Jukka meni tytin luo ja sanoi kiivaas- tl: “Maija. minun taytyy saada puhua kanssasi enemman. E.nko saa tavata sinua. kun vapaudut tyvostasie™ Navtti aivan siltta kuin tytto oltsi ai- konut vasiata kieltdvasti, mutta silten hin kiutenkin sanoz: “Sagat odottaa kauan aikaa, silla va- paudun aikaisintaan kello kaksitoista. “Sikemiin, Jukka! ’ Yo oli lavha. Jukka kaveli tyton kanssa hiljalleen rantaan pain. He is- tuvtuivat kivelle, josta oli laaja nadko- ala merelle. -Keltainen kuu lojsti tai- vaalta ja rakenteli Kultaisia siltojaan heidan eteensa. He olivat jutelleet atvan jokapativai- sist asioista rantaan pain kulkiessaan; mutta kuo he olivat istuutumeet, 5an01 yukka: | “[hmeellinen vo. Vatkka nyt onkin niin Jauha, niin kuitenkin tuntee, etté syksya on ilmassa. Olet kai buoman- nut, Kuinka jhmiset alkayat jalleen vir- rata kKaupunkiine” Tytti Katseti merelle ja sanoi rauhal- hisella dkmella: “Luullakseni singkin olet matkalla kaupunkim. Qlet ehka jokakesiiscila purjencdusmatkallasi,” “Nun. Olen juuri selluisella purjehdus- matkaliani. Mutta nyt olen aivan yk- sin. Et kal stnakadan aio jaad’d tanne koko talveksi?”’ “En suinkaan. kaanm ajatellutkaan, Hinhan — Sellaista en ole kos- Palaan pian ta- kalsin Helsinkjin.” Hasvet kirkastuivat. sitten syksyksi Jukan Pulet kin!” Sils Helsin- Tx1tG €1 vastannut mitddn. vaan tui- tottel herkedmuttad eteensa. “Maija. miksi otkeastaan olet taal?” kvavi Jukka hetkisen kuluttya. “Et nahtavastikaan aio jattaa minus rauhaan. ennenkuin wteliaisuutest on ivvdytetiy. En viitsisi sit2 oikeastaan ruveta selittelemain. mutta kai minun tiviyy se Kuitenkin tehda. Ejika minul- ia ole kKovin pation kerrottavaakaan. Kaikki tapahtui aivan odottamatta. [sal- lahan oli jonkunverran omaisuutta, mut- ta se hupent aivan olemattomiin. Is4 te- ki kaikkensa onnistuakseen vield kerran, mutta stloin tapahtui ratkaiseva onnet- lomuus, Han sioitti nimittain rahan- sa erdaseen yritykseen. joka kuitenkin usorttautut torkeaksi huijaukseksi. Ja itt iNet Menetti vilmeisetkin rahansa., se Koski haneen niin kipedsti, ettd han sal halvauksem, ja .- --- —-- niin, kuw- Kauden RKulutiga minulla et ollut end yak. ayvan Hyvien ystavien kaut- fa sain erdan kontioripaikan, Palkka oh kuntenkin niin mitaton, ettemme +oi- meet silla tulla toimecn, ja tyouk off pal- jon. Vasyin ja aloin etsia vutta paikkaa ttselleni. Nain sanomalehdesad eran il- moliuksen 1a vastasin siihen. phi kan, AY Ja mina jouduimme pHtle palaille. Sain tuon seat hyvapalkkainen tom, mutta sta o@1 valitettavasti kesianyt kauan aikaa. Kun kyIpyaika abooi. sain CNY TOE ANTTI HAUTAM AKI: Kukkien ystdvalle (Omistettu Tundcilija HEE AIT MTATTSoxy KAUNIT laulusi osattomi, sointuval muile ja niniiie Ne on thanta kukbiag tkeunalla, He on ruUusuja raaiajilic. Aart fautusi sderetuille sat raatajan tuskiste soinnun Nista kukkien ystdvan usein myc fasia ruusuista yRsi edes mule Serretiujen mturheista laulyus favtit | bun Eytvdt kubkia patiilie SOrret tap Audita jotta &ylvdl, moni Macilmaly muyistaa wsein RukkIen vstdegu, muutamien toverecitteni valiyksei g main paikam, joka minulla nyt on, & olen darett6man onneilinen. ett re tanne, silla nyt sain ailinikin tinne & ti raukka —— han ei ole viela kostag sannut levati otkein kunnollisesy Mit han on vierkeampi kuin pitkiin akoby, Mutta nyt Kai oletkin sasnul kuulia by ken, mik& sinua kiinnostaa.” Jukka tarttui tyton kdteen ja surg) sita hwjasi- ‘Mana saalin sinuda. mutta my myoskin thailen sinua. -— Minulla cid ollut aavistustakaan katkista noista ib vyvksista ja vastomkaynusista. io sinua ovat kohdanneet.” ‘“"Puo kai on ‘Kasitettava jonkunls seksi setitykseksi. Sinallahan on ot niin kamalasti liikeasioita, ettet ole jor tanut kiinnittéamaan minun :ohtatoo huomiotasi, Mutta mehan paalimmt silloin kerran, ettei kumpikaap orsi — — -- niin, alkaagmme pubuke sia enaa mitsan — — —’ jukka kumartui lahemmakst ttt “Naija, jospa aavistaisit, kuinka # rettomasti olen sinua kaivannul! SM IImestynyt ajankohtamen julkaisu KEVAT 1934 4% SIVUA JA KANXED HINTA 60¢ Judbaisun sisatto: EBosimmainen ragkaus OSJin jJaulu- ja saif-ojl. Sotaanlahts, runo Tapaaminen Oikes heti Tydétentéa vendiliisia +5, tar. Rauhnan Jaulil, rune Muistelmia Leo Tolsiolte Mestarl Huusari Eras kevataamu FEspirJase Talo taivaan alla Runeberg — kansalliarunoilijake ° Hei, Joe Magarac! Dolejskan Mints eloku- Nennin eliimantarina Nakokanta Uuteen Fuoteen, rane Wangin kaksaset -Miks? peura pixiottan 5 Naurettava Johtajan nend Ruotsalaiset viiking! Foltan HEexdaly Hilm@laiset viaitellcet ett: ws ta ijgae @ Hankkikaa fama aman julkaisu itsellenne psc, tanne asiamiehelta -:'- osgitteeiia: VAPAUS PUBLISHING CO. LTP Box 69 Sudbury: Ont-