Harryn sairaus oli sammuttanu ue ivi 140 toon, kun minulla on poika, jo- ‘ka minun jalkeeni ‘hoitaa sita. Huomenna menemme kaikki kolme katsomaan, miten se lie- nee rappeutunut naiden vuosien aikana. Kun he sitten tekivat autoret- ken tehdasrakennukselle, huo- masi Harry, etta mitaan ei ollut turmeltunut. Moision vanha her- ra oli huolehtinut kaikesta siella ja suojannut katoksilla kastumi- selle arat kohdat. Harryn sopi nyt vaan jatkaa siita, mihin ker- ran oli lopettanut. —- Sinahan, Anna-Liisa, et olekaan kaynyt taalla vielé ollen- kaan. Poika sylissaan isa kulki ja kuljetti Anna-Liisaa kaikkial- la rakennuksessa. — Ajattele- pas, etta nailla rantaniityilla vie- lA savuavat tehtaan piiput. Poi- kamme, han silmasi lasta sylis- saan, — saa jo lapsesta alkaen oppia tehtaan tahdin. Hanesta kasvaa tyoni todellinen tekya, mina olen vain alkuunpanija. Moision kartanon tulot lisaanty- vat kymmenkertaisiksi tamén yrityksen kautta. Minulla on tyo- hon hankittuna tarpeelliset tie- dot. Isa on tehnyt tydta karta- non maiden laajentamiseksi. Ne ovat nyt ensiluokkaisen tuotta- vat. Minun osuuteni on kantaa oma korteni Moision hyvaksi. Anna-Liisa kuunteli tarkkaa- vaisena miehensa selitysta hanen mielihommastaan. Tama asia el ollut koskaan heidan avioliitto- aikanaan ollut puheenaiheena. Kaikkea humalassa keksii Eraassa Brysselin yokerhossa juopunut nuorimies tahri sinap- pia tuulettimeen ja pani sen kay- maan. Seurauksena oli lasku pa- rinkymmenen puvun kemialli- sesta pesusta, mika kirveli va- hintain yhta paljon kuin sinappia uhrien silmia. Afrikkalainen norsu (elefantti) Abessiniassa, suurin korkeus 351 cm. sydéksyhampaitten pi- tuus (eraalla Keniamaassa tava- tulla yksilolla) 330 ja 340 cm seka niiden paino yhteensa 132 kg 73 g, slis tavattoman suuri pai- no. Tallainen jattildismittainen norsu saattaa painaa jopa 6,500 kg. Tiikeri Intiassa, pituus 344 cm, joka on suurinta tavattua leijo- naa pitempi (318 cm). Useita 320-322 cm:n pituisia yksiloita on Intiassa myos tavattu. Paino oli olla 270:kin kg. Tiikeri tekee jopa 5-6 m:rin pituisia hyppyja. Suomenlahden syvin kohta on 115 m ja Ahvenanmeren 301 m. Mehiladinen tuo pesaansa 0,07 g metta kerrallaan. Yhden pesan mehilaiset kayvat paivittain n. 250.000 kukassa. Suomen nisakkaista vaipuvat talvihorrokseen siili, lepakot, tammihiiri ja koivuhiiri. Naiden ruuminlampo laskee lahelle ym- pariston lampotilaa esim. siililla n. + 2 asteeseen. Sensijaan kar- ‘ hun ja mayran ruuminlampo el muutu: ne vaipuvat vain talvile- poon. Maamyyrat eivat nimestaan huolimatta ole sukua myyrille. Maamyyra, musta, samettimai- nen turkki, eturaajat lapiomai- set: tekee multakasoja. han ollut siitaé mitéan puhunut. Anna-Liisa kasitti, etta tehdas kotialueellaan oli Harryn nuo- ruusajan rakas toive. Nyt oli auennut uusi elama. Ty6 kutsui - jalleen ja se tempasi Harryn he- ti oikeaan vireeseen. Kymmenen kuukautta Harryn kotiintulon palkeen syntyi Moi- sion nuorelle parille toinen lapsi, talla kerralla tytt6. Miten Anna- Liisa olikaan onnellinen, kun ha- nella sairaana ollessaan oli luo- naan miehensa, rakas Harrynsa. Ensi kerran elamassdin sai isd nyt pidella sylissaan pienta, vaa- leanpunaiseen silkkiin puettua kaaroa. Eika hanen ihastuksel- laan ollut rajoja hanen kosket- taessaan pienia hennon hentoja sormia ja suudellessaan sametin- pehmeata punertavaa poskea. Pieni huokutteli monta kertaa isan ja aidin.hanen vuoteensa vie- ressa viilpymaan. Harry ja Anna- Liisa uskoivat, ettei heidan ela- mansa taivasta enaa koskaan saattaisi mikaan pilvi varjostaa. Niin ajattelivat mydés rakastetut iso vanhemmat, joille Harryn molemmat lapset olivat silmate- raa kalliimmat. 3 Mutta varjot lankeavat tum- mimpina silloin, kun aurinko kirkkaimmin paistaa. Pikku Har- ry sairastui Moision perheen suureksi suuruksi. Oli kasittama- tonta, mista pieni kolmivuotias oli saanut tuberkelibasillin ruu- miiseensa, se ldysi tiensa suloi- sen lapsen aivoihin. Musta mur- he asettul painavana kuin vuori vanhempien sydamelle. Laakari ei voinut antaa mitaéan toiveita. Sairaanhoitaja teki neuvotonna . palvelustaan sairaalle. Onnetto- mat vanhemmat eivat kyenneet tekemaan mitaan. Toivottomina etsivat he lohdutusta toinen toi- seltaan kummankaan voimatta poistaa toisensa tuskaa. Anna- Liisa itki tuntikausia poikansa vuoteen vieressa, silitellen ar- maansa kultaisia kiharoita. Pa- koittava tuskaa repi sisinta ha- nen ajatellessaan, etta tuo enke- liolento pian peitetaan heilta mustaan multaan. Lapsen jokai- nen sana oli aidille helmi, jonka han tahtoi tallettaa sydamensa aarrekammioon. — Aiti, ala itke, enhan mina kaan itke, sanoi lap- Sl, | —~- Lapsi raukkani, sina olet urheampi vaivaista aitiasi, tun- nusti Anna-Liisa ja kutvasi no- peasti kyyneleensa. — Pieni aarteemme, 4la jata meita, rukoili aiti lasta. —- Harry menee mummon - luokse taivaaseen, lausui lapsi joskus, kun kuuli isan ja jaidin puhuvan hanen poismenostaan. Anna-Liisa oli lapselle puhunut mummosta, joka on mennyt Ju- malan luokse. Lapsi oli kuullut aidin laulavan: ‘‘Onpa taivaassa tarjona lapsellekin’’. Hanen vil- kas mielikuvituksensa rakensi ai- din kertomuksen ja laulujen avul- la mieluisan kuvan taivaasta ja lasten riemusta siella. Han ei osannut pelata kuolemaa, ethan han tuntenut sita olevankaan. Kun han sai tajuntaansa sen to- siasian, etta hanen on jatettava kotinsa, tiesi se hanelle vain mie- leistaan muuttoa taivaaseen. Kuoleman ja haudan pelkoa, jo-- ka synkkana aaveena sokaisee aikuiselta naOn ylitse kuoleman 7 rajan, sita ei hanella ollut. Ai- | noa suru oli pienokaisella: siita hnelta itseltdan kaiken toivon ' seuraisiko isa ja aiti, tyonsa jatkamiseen. Siksi ei ja vaarikin hanta. vat vanhemmat suurta koulua. Pienokaisen jokainen sana opet- ti. Hanen koko maailmaa vierova olentonsa puhui heille voimak- kaasti. Anna-Liisan muistiin pa- lasi oman lapsuutensa hetket 4i- din kuolinvuoteen aaressa. Vahan han muisti aitiaan, mutta hanen sanansa: “‘Minaé menen nyt Ju- malan luokse ja mina odotan siel- la sinua lapseni. Tulethan ker- ran sinne sinakin’’ ne Anna-Lii- sa hyvin muisti. Silloin oli han antanut aidilleen vilpitt6man lu- pauksen, jonka naina onnenvuo- sinaan oli unhoittanut. Tamanko Herry nyt vaatii muistuttaakseen minua lupauksestani? Kun lap- sen jarjen valo vahitellen him- ment, kasvoi vanhempien var- muus hanen menettamisestaan. Anna-Lusa ei enaa tuntenut tus- kaa. Han katseli pois menevan rakkaita plirteita ja hyvaili kal- peata poskea niinkuin sen, josta erotaan vain ajaksi, eika iaksi. Harry ei voinut saada samaa, varmaa otetta sieluunsa kuin ha- nen vaimonsa. Hanen hatansa oli kuin hukkuvan, joka ei nae mitaan pelastumisen mahdolli- suutta. Pieni Harry nukkut hiljaa kuin uneen, kuolemaan. Aiti painoi jaahyvaissuudelman kalpealle, jaahtyvalle poskelle ja riensi loh- duttamaan toivottomasti vaike- roivaa aviopuolisoaan. —~ Harry, jos sina et voi kat- soa etemmaksi kuin hautaan asti, sadlin sinua ja itseani. Olet aina ollut voimakas rakkaudessa, miksi et nyt olisi. Rakkaus ei kuole, se on sukua sielulle, joka myos on kuolematon. Etko ka- sita, etter pikku poikamme ly- hyt elama suinkaan ollut sattu- ma. Se oli meille taivaasta suo- tu laina, jonka otettiin pois. Kaikkivaltias Suuruus naki mei- dan pienuutemme Ja lyliytnakol- syytemme. Harry otettiin siksi, etta silmamme avautuisivat na- kemaan haudan, kuoleman por- tin taaksi. Oi, Harry, kultai- nen polku aukenee eteemme, jonka paassa viittoilee meille pie- ni poikamme kutusuen meita, puhui Anna-Liisa. — Niin, mutta mina en voi nahda sita, tuli syvassa tuskas- sa hieman antautuvammin. — Ystavani, kerran olivat luonnollisten silmasi yli vedetyt suomukset, jotka peittivat na- k6si. Nyt ovat sielusi silmat so- keat. Niillekin on l6ytyva ihme- laakari. Odota ja pyyda, Harry, valoa sielullesi. ~~ Kunpa mina voisin, Anna- Liisa, auta sina minua! Nuori vaimo risti katensa mie- hensa paan yli ja lausui hartaa- na: —- Ota sina, Herra, kerran viela peite hanen kasvoiltaan, valaise hanen sielunsa silmiat nakemaan elama., Aviomies istui painunein pain’ tukien kyykarpaillaan kasvojaan peittavia kasiaan. Kuoleman hil- jaisuus asui huoneessa, Anna- Liisa meni pianon adreen:- Lapsonen tehtavas taalla taytit. Teit, rakkain, elaman parhaan tyon. Oi, tieta aamuhun meille niiytit. sa maasta kuoleman varjon yon. Oi, kiitos, Herra, sun lahjas- “fummu -. Sun. muistos, kallis, n niin’ -Ihanasti és On tiemme viitana elamaan. . Hiljaa virisi kaunis laulu surun painamasta aidin sydamesta. Sa- nat puhuivat Harryn sydamelle. Harry nousi, meni vaimonsa luokse, joka hiljaa istui salin soh- valla kuunnellen iaisyyden aan- ta, joka puhui hanen sielulleen. Harry tarttui vaimonsa kateen ja hartaana, kirkastunein Katsein lausui: — Kiitos, rakkaani! Si- na olet viela kerran ollut minul- le silmient valona. Nyt naen, naen elaman, joka alkaa haudan tuolla puolella. Tunnen pikku -poikani sateilevien silmien hy- myilevan sielta| minulle. Pieni kasi vilttoaa ja suloinen lap- sen suu kutsuu: ‘‘Isa ja aiti! Tul- kaa, taalla on ihanat puistot, aurinkoiset maat’’. — Anna-Lii- sa, laula nyt kiitoslaulu, joku tut- tu ja yksinkertainen, pyysi Har- ry. . | Anna-Liisa nojasi miehensa olkaan ja aloittt: Letkaus A: — Onnettomuuksista ihmi- nen tulee viisaaksi. P: — Sina olet mahtanut viettaa harvinaisen onnellista elimaa. S.0.S. Kirkkoherra ylpeili puhujalah- jainsa voimasta. Han selosti syn- tisen tieta alas helvettiin ja kayt- ti vertauskuvana myrskyssa aje- lehtivaa laivaa joka tuhoutuu ka- rikolla. Kuulijjakunnan joukossa ollut eras merimies oli syvasti kiinnostunut kuvaukseen. ‘* Aallot lyovat laivan yli’’ kar- jaisi kirkkoherra. ‘‘Sen purjeet ovat halki. Laivan mastot ovat poikki ja sen ohjauslaitteet te- hottomat. Laiva ajautuu ranni- kolle. Ei nayta olevan mitaan pe- lastusta. Voidaanko tehda mi- taan laivan pelastamiseksi?”’ Merimies nousi ylos tuoliltaan ja silmat innostusta saihkyen han huusi: ‘‘Laske alas ankkuri, sen- kin tomppeli!”’ | oo Se kiitos, murheen kun. n annort - se 10 CBA nee 5 & Lapsen vuoteen Adressa ‘Kavi. s ‘Kiitos sulle jeter armostasi kaikesta . 4 Harry vhtyi jsihinin?: “Kiitos, etta tahdot meille. elon antaa idisen ...”’ Moision rouva tuli saliin kuul- lessaan laulun. Han nydkaytti paataan laulajille hymyillen kyy- nelten lapi. Han iloitsi nuorten vanhempien voitosta kuoleman ajatuksen ylitse. —- Anna-Liisa, valkeus on tul- jut ja me tahdomme vaeltaa sen valossa kohden kuolematto- muutta, lausui aviomies laulun luputtua, laskien katensa ristiin vaimonsa Olalle. —~- Niin ystaévani. Kiitos ol- koon hanelle, joka on sanonut itsestaan: ‘‘Mina olen maailman valo’’, vastasi vaimo kasvoillaan hohde, jonka kirkastus ei ollut kotoisin maailmasta. LOPPU be dinedgnbea kesiin wide hyvan tuttavani ALINA RAUTASEN (North Bay, Ont.) -muistolle Selma Puotinen napusicasing, © Ontario Kuollut kuoli Burks Falls Red Cross Sairaalassa torstaina, kesa- kuun 19’pna, 1975 ollen kuol- lessaan 85 vuoden ikainen. Lahinna kaipaamaan jaivat vaimonsa Saima Hutko, East- holme vanhainkodissa, Po- wassassa, poikansa Sulo Hut- ko Torontossa, tyttarensa He- len Hopcraft, South Riverilla. | Polttohautaus toimitettiin Park Lawn Crematoriumissa Sudburyssa. kuoli toukokuun 16 pv. 1975 lyhyen sairauden jal- keen Woman's College sairaalassa Torontossa. Han oli syntynyt Suomessa, Kymissa lokakuun 5 pna, 1899. Lahinna kaipaamaan jaivat Sointu ja Reyo Suu- ‘ronen perheineen, sukulaiset ja ystavat Suomessa, seka laaja ystavapiiri taalla Canadassa. | Vainaja saatettiin haudanlepoon toukokuun 20 pv. Cochrane Civic hautausmaahan. Loppui tuskat, tuli rauha, lepo kaunis idinen. Lampimat kiitokset kaikille, als tulivat lahel- ta ja kaukaa saattamaan Hjalmar Westmania hé- nen viimeiselle matkalle. Kiitos kantajille. Kuitos niista kauniista kukista ja osanottokor- teista, joilla kunnioititte vainajan muistoa. Ewe Parhain kiitos teille, Maire Victor ja Arvo siita suurenmoisesta avusta minkdé annoitte meille. Tiistaina heindkuun 8 pna, 1975 Sointu ja Reijo Suuronen Toronto, Ontario