MIN DA ZATAINEN :
'

| Jatkoa

semme muodostui yatsin hauskaksi.

sia muistoja.

oval entigita lapsilta suijettu -

viela vilaukselta pieni p
Auto teki mutkan ja niitt
kylA, niiky visti.

7 né- ettd olemme Jkhelld omaisiamme.
: ‘Palasimme ‘Labteen.
Pee sha, kivda viel& rokotuttamassa.

vani “-nimisen naytelman esitysta.

runon lahtidisiksi:

Teas pawhaa svksyn morskvi
jo Raila, Avinen saa.
Eve Attantifa ivrskyt,
on mere vacahiopdad,
Jai muistot kesdn armaan
idan (Nv piamaan,
ja mutsiot rakhaal kantaa
tddn vendun sven viamaan.

Kutodset hatken cesta,
te rehkhkaat omaiset !
Se eth Poe On rilméi kirhiant veessd,
Sees pith” miel” on toinen
bs eas + att? difedtte teas pbaili,
Nyt semslogn fee: jllieen — -

' Ofmaghaben: req-nyy- etigtngsdt bai.
= Lege apex qiiowmatmend

ORITAHIAN tissi alkavat olla ky-

A ist kayty. Mieltamme akoi kuiten-

Kin varvata, kun emme sentaan kaynect
Kuvsivuoren Olgaa Rutalahden toisella
puoleita krtsomassa, kun joka paikan
muuaiHakin kolusimme, Eraina aamuna
sitten lahdimmekin matkaan. Emme eb-
tineet pitkisti kivelld, kun tapasimme
Kutisivuoren tyttdren, Mirjan. Hianen
ditinsd oli kaupungissa ja juuri Mirjan
luora. Eipd onnt ole meitd~paremmin
polkaissut kuin tala kertaa. Tapaami-

Aotikylassi kaydessi ei tullut kay-
dyksi kuin siellad vanhassa kotipaikassa
ja kartanossa. Sielld oli kuitenkin yksi
nuoruuden ystivd ja toveri, Siiri Joke-
la. Hanta en mistain hinnasta jattaisi
tervehtimatti. Olisthan siella ollut mui-
takin entisia tuttavia, mutta kaikki niin
hajallaan, etten mitenkian olist jaksa-
mut joka paikassa juosta. Siirii kaipa-
sin eniten, silia. meifla on paljon yhtei-

Lahdin aanuautossa. Siiri olikin ko-
tona tyttdrensa ja tamin lasten kans-
Sa. _Miehet oltvat toissa, (Meilia olikin
aikaa olla monta tuntia yhdessd. Pian
aika kului jutellessa. Siiri lahti minua
Saattamaan Hyrtiiliin mielle. Siind au-
toa odotellessa katselimme alas jarvelle.
Siind niemen karjessd koivujen keskel-
ja .oli, pieni punainen talo, jossa niin
monet lystit on pidetty. Tuota ranta-
pelkua olemme niin monasti kulkeneet.
yt e@: sinne ole endd asiaa, sen ovet

Auto tuli ja. mind nousin siihen. San-
tasillan maella, Kylan toisessa Jaidassa
katsoio vielA kerran yli kylan. Siing
sé oli ja jarven toisella puoletia nikyi
ainen talo,

tosi_ koti-

Oli taas aurinkoinen pidiva. Pistiy-
dyimme omaistemme haudoitla ikdan-
ig. é kuin sanoaksemme jaahyviiset heille-
“ee ee ae ae kin. Tanne on kummallinen vetovoima,

ad f bm ettil emme voi olla tanne tulematta, kun
a ere vain on “siihen tilaisuus. Ketan emme.
. nie, kukatn ei puheeseemme vectan eK yhti ‘akan.
mutta meilla on kuitenkin sellainen tun-

Isapapan piti
; Meille se

sa = Age tolmitus oli tehty jo aikaisemmin. Be-
ne dan ja ‘Erkin juona olimme timan vii-
Bee meisen pyhan. [alla menimme joukoila
fe gts tealteritalolle katsomaan “Kallis rou-

"Sirkka Padasjoelta tuli meité hyvas-

telemain. Oili ei voinut tulla. Saimme
heiltaé vhteisen muistolahjan ja Oililta

Geren: Obes se halbaatictase-mntn

ja se on valttimatta tebtivd, sill meilla
on Ofvaile terveisid .entisilta tyotove-
reiltaan linneltd, Oiva on nimittzin en-
tisid lanteldisii. Toteutimmekin aikeem-
me. Civa oli Doien kuullessaan entisten
tyétovereittensa terveiset. Hiyvin hin
kaikki vieki muisti, ef o!lut Canada

unohtunut, eivatka tyttoverit siella.
Kyselemista | hanelia riitti loppumatto-
miin,

Kuinkahan monet. kyvyt on Salosen-

luona otettu?: -

saunassa Amba-siskon
Nyt sitten viela yhdet ojkein perusteel-
liset Jahidkylvyt. Kun saunan ov) na-
rahti -iimeisen kerran kiinot |adties-
samme, olj seadin kuin olisi hyvastit sa-
nonut, Olemme onnellisia kaikista nadis-
ta yhdessdolon. hetkistd. Mieleemme
miuistuvat varmasti monta kertaa kaik-
ki timankesdiset retket ja muistot. Ne
ovat aarteita, jotka sdilyvit elaman
ajan,

Arkut olivat taas pakatut labtoa var-
ten. 18. p:n aamulla olimme Jahtéval-
miina. Taalli meita on patvottu kain
piispaa papptlassa. Mutta kaikki lop-
puu aikanaan, niinpa meidankin lomam-
mé. Koti odottaa ja tydt siellZ. Onhan
jo aikakin. Monet matkatoverimme ovat
jo aikoja sitten lahtenect.

Niin lihtiessi ollaan jo paljon hil-
jaisempia. Ei out nyt seliaista melua
kuitt rannassa tullessa. Astuimme ju-
naan, joka [ahti pian Hikkeelle. Junan
vauhti “kithtyi.ja-niin jai taas taaksem-
me tuttu seutu. Beda Jupasi viel tutta
laivarantaan, joilen emme viela aivan
tunteneet itseamme erotetuiksi,

Roska laivan. lahtddn oli viela paljon
atkaa, poikkesimme vieli Jarvenpaassa |
Lainan, miniimme, omaisia tervehti-
massa. He olivatkio siita, byvillaan.

Heisingissa ldysimme viela muutamia
sukulaisiamme, joiden luona meni VKSi
ttta. Ida Kallen ja mrs. Leinon luona
pyéruhdimme, seka Anna Vesan siskon
luona Hietalahdessa. Sielti saimme sy-
lin tdydett& terveisia tuotavaksi Annal-
le ja viela pikku paketinkin. Anna Rop-
painen antoi osoitteita ja pyysi kaymadn

-_ omaisiaan Aervehtimassa. Sain jarjeste-

‘tyks olin, ett voir: tavata heidat kaik-

:  #

Kavimme katsomassa Hietaniemer
hautausmaata. Olen kuullut siitd usein
mainittavan, Kytli se mamitsemisen ar-
voinen onkin, Kauniilla paikalla, ihana
nakoala merelle. Koko hautausmaa on
ihana puisto ja valtavat sankarihaudat
hohtavat yhtena kukkamerena. Kaunis- .
ta oli paalla, mutta kaunista oli sekin
aines, mita sinne kukkien alle on kit-
ketty, Than paata-huimaa, kun sita kat-
selee, Olen kaynyt ménilla sankarihac-
doiila, mutta “kylla ‘tama oli valtavin.
Etta ndin pienen maan on taytynyt an-
taa tallainen uhri. Tuntuu, ettei ditien
kannata kasvattsa poikiaan. eitei heidan
elamajleen taman suurempaa arvoa an-
neta. Kavelimme vmpiri koko hautaus-
Maan ‘ja 51ina ollkin marssintista, Olim-
me aika lailla vAsyneita palatessamme
Kajanderille.

- Fuilissa saimme jonottaa yhden ilta-
paivan. Kun atkut piti punnita ja mak-
saa Tahti Giteborgiin asti. Nyt on siis
kaikki kunnossa, ei tarvitse huolehtia
munsta, kunhan joutuu ajoissa laiva-
rantaan.-Ilalla tuli Beda ja pikku Ten-

niin lahtijat kuin rannalle jdavatkin.
Pitkaa aikaa emmer saamuect lelqorilia

olla, kun komennettiin latvaan..Vamer-

pen, kadeppuristus i sylevy tmaicliem-
me-sa kyyneleet ja niin Dou-
simme taivaan. Laivan rellinkim noja-

ten huutelimme vield toisillemme koko "

ajan, kun koysii irroitettiin. Vielé vii-
me hetkellé tuotiin kukkia Vibjasalolia
ja Ida Kalliolta. Laiva alkoi edetd ran-
nasta hijalleen. Ei ottanut kauan, kun
synayinmaan piikaupunki taas haipyi
taivaanrannan taakse. Kaunis oli paluu-
matka, jos ali tulomatkakin. Saimme
thawla Suomen rantoja ja saaria. Kuu-
luisan 'Hankoniemen silmaokin niimme.
Olisimme menettineet paljon, jos Tu-
rusta lahdimme.

‘Aamulla oltiin Tykholmassa. Kaval-_

la kijreelld meita ruvettiin siirtamgdn
jinja-auioibin ja niin edelleen rautatie-
asemalie, josta jatketiiin matkaa Gote-
borgiin. Junaan noustessa tuli halimaa,
kun ensin sanottiin, etta matkatavarat
hucHetaan vaunuun saakka, mutta sit-
ten ilmoitettiin, ettd ne tuadaan vain
laiturile. Jokatinen sima kiireessa etsi
omiaan, Selvittimhin sitakin lopulta.
Tiialla oltiin Goteborgissa, jossa meidit
sijoiteitiin hoteHtin.

Aamutila oltiin aikaisin jatkeilla. Pit-
kia aikoja et virvytty, kun kulxureita
alettiin taas siittsd Gripsholmiin. Oli
taas jonkin paivin koriteeri tiedossa, et-
tel aima sitrella. Laivalia oli koko lailla
samanlainen komento kuin tulomatkai-
lakin, joakaan ei ollut enda niin juhla-
tuntuista. Jokainen alkoi taas kotiutua
otnalla tavaliaan.

Ohimme ensimmaista sunnuntaita fai-
valla. Oh iltapaiva, ja jokainen kulutti
sita omalla tavallaan. Eras nainen kutoi
ja sting lahettyvilla istui joitakin kiibko-
uskovaisia, kaska alkoivat moittia mai-
nittua naista synninteosta sabattina, He
puhelivat keskenddn, multa nainen kuu-
li sen. Han sanoi vain rauhalfisesti, etta
onkohan suurempi synti kutoa sukkaa
kuin parjata lahimmaistaan. Siihen se
jutiu loppui. Me Sylvin kanssa olimme
kovin pahoiilamme tamin naisen ptuo-
lesta. 'Kuka tietaa, minkdlaisissa olt-
suhteissa tin asuu ja kuinka ahtaasta
on saanut ottaa taman lomansa, efta on
paassyt omaisiaan tervektimaan, kuin-
ka monet velvollisuudet odottavat ko-
tona ja kuinka tarpeeseen ovat kutimet

| eaten fobminnen ja

nuntaiks!,

“ates, Ble Jenkin: oe im Caradon hemes ahh |

kotiin paAst yin.

Ofimgne, hyve’ luulossa, et
kya tule -ollenkean, muita ;
nostattaa aaltoja, komeita
Kylli ne auringossa
sé Mmahtava oaky katsella.

ete. ~
OPSS alkoi.

raabtopaig
Kimmel sivit

a Ot

Menomatkalls jo tapasimme Pirkko.
ja Ville Salmiszen ja nyt Matkaamme gg.
massa laiwassa takaisin. Oikein baushoj,

matkatoveretts.

Olimme taas joukolla kanneltz CHtim.

me kuvia ja annoimme Merituuley

vailla kasvojamme. Sijnd isty

sut eteemme, jonkin pylvidn

karkuun paagsseet,

Tilst olivat jlaivalla ihania,

Larvassa gn pieni

Tidihan

by.

tulla tupsahtiyat yhtakkii: michen hou.

juureen

takertuivat. Kuinkas ouo housut ovat
ihmettelimme, Sg.
massa tult mies jdijesta, sieppas; abi.
sesti bousut, ja paiskasi ne yli laidan me-
reen. Mitahan pahaa housut olivat teh.
neet, kun tuollaisen rangaistuksen sj.
vat? Joku kysyi, etta joko alkoi pyykin
pesu. Mutta mies oli vain akdinen, Sq.
naakaan sanomatta han sieppasi takin
paaltaan Ya se sai tehdd seuraa hou.
sulle. Katselimme ihmeissiimme, ettj
riittaako tuota riisumista pitemmiile
Yhbta akdisesti kuin tulikin, katosi mics,
emmeka sen enempad hanta nihneet.

sla lj

kuutamoaika. Kuu loi siltojaan y]j aal-
tojen. Mika mahtava naky. Paivalls [ai
neet hohtivat hopealta, nyt ne valkkyi-
vat kullaita. Kuinka lumoavan kaunis
voi meri olla. Eipa thme, etta siitt on
nin monta kaunista laulua sepitetty,
Niio, nyt olet kaunis, mutta olen mind
sinut vibaisenakin nahoyt, julman pe
loittavana ja armottomana.
Mmbistoesinettten
kauppa, jossa kauppa kay kuin siimaa,
sen edessa on jonottajia sen aukiolo-
tunneilia. On nila jhmisilla vield rabaa-
palatessaankin. Jotkut ostivat kalliita-
kin esineita. (Matkalla tottuy jonottami-
seen. Elle: ole pakkojonotusta, joncie-.
taarn Vapaachtoisesti, kuten tindin muiz-
‘toesinekaupan edessa.
pulla taas pakkejonotuskio, rekotuspa-
perien, passien ym. tarkastuksia.

“14 1e--

Toivoimme paasevamme rmaihin ¢sun-

mutta 1.

aailectie

SOV REE
7_ et

Meidit -ankkure-

tiin vain vahan matkan paahin rannas-
ta Ja siind saimme odottaa maznantal-
hin, Qisimme jo halusta timan korttee-
Tin jattaneet. Maanantaipaiva siina me-
ni viela pilatle

mathinnousytohican