ET a OR ee OE TT eR SL i LE aa - = Ae, OLLIE A LIU LE ag RTT BAT OTEET 4 Riemer) are ae * oe a Jatk. ee RRP I INE A Se > tomina autossa. — Olen hyvin ‘tyhma, joten saat luvan valistaa minua, Liisa lopulta sanoi. — Kuka tuo tytto oli? — Sanoinhan sen, ilmoitti Erkki jurosti. — Vai se! Aitisi on kylla kere. tonut. Vai on han isasi oletetun murhaajan tytar. Missa olet tullut hanen kanssaan noin tutuksi? Erkki savahti. —— Mielestani en osoittanut tut- tavallisuutta. — Minua et peta. Vaikka tyt- tériepu olisi tehnyt itse tuon hir- muty6n ja paljdn muita rotoksia kaupanpaallisiksi, sina et sitten- kaan nolaisi yhdentekevaa ihmisté kaikkien kuullen. — Miksi en? — Se ei kuulu sinun luon- teeseesi. Sitapaitsi tyton silmat — aivan huusivat rakkautta. Sinulla oli joku syy miksi luottasit hanta sydanjuuria myoten. — Alkaamme puhuko hanesta enaa, Erkki sanoi. . — Miksi e1? -— Puhutaan sinusta. Olet ihas- tuttava tytt6, Liisa. — Olen aikamoinen vastarak- ki, mutta sokea en ole. Myonnan, etta minulla oli kakaramaisia haaveita sinun suhteesi, ja ditisi Be. Re lietsoi niita lisad, mutta nyt nden asiat oikeassa valossa. Rakastat Kristiina Bergia. — Opin varmasti rakastamaan sinua ... aloitti Erkki. —- Kiitos vain, mutta mina en ole hatavara. Joskus tulen ole- maan jollekulle viela ensim- mainen ja oikeakin. Mutta kerro minulle nyt kaikki... kuten pikku siskolle kerrotaan. Erkki ja Liisa istuivat aanet- Soren + Sgt anniek wine :birmannatalmnnnneadibanenn nnn 20 WI ane NR RRONRNID De OA) SOY os ad Erkki kertoi. Tuntui hyvalta saada tuo tuskallinen jomotus pois sisaltaan. Kun han oli lopet- tanut, istui Liisa miettivaisena vahan aikaa ja aloitti sitten: — Jos olet mies, menet hanen luokseen ja pyydat anteeksi. Sen perusteella, mita kerroit, on aivan mahdotonta, etta Kristiina olisi laskelmoinut. Vai oliko han noita, joka loihti ukonilman ja sinut ma- jaan valmiiksi odottelemaan, jotta voisi juosta syliisi? — On niin paljon epaselvaa. — Karvistelkaa sitten lopun elamaanne ikavassa, houkat. Sa- non kuin vanha palvelijamme Mari minulle pahoina paivinani: ‘Tule tolkkuus, tule tolkkuus!”’ * * So ‘Kristiina -tunsi itsensa kuolemanvasyneeksi avatessaan kotinsa ulko-oven. Olohuoneessa paloi valo, ja Kristiina hammastyi kovin, kun kirkkoherra tuli hanta eteiseen asti vastaan. — Olipa hyva, Kristiina, etta palasit nain pian. Aitisi ei voi oi- kein hyvin, han kuiskasi. — Mita te sanoitte? Aiti oli aivan hyvassa kunnossa ja taysin rauhallinen, kun lahdin kylaan. — Ala saikahda! Tiedathan, etta aitisi taudinkuvaan kuuluvat nuo hetkelliset piiristymiset ja akilliset huononemiset. Nin. on -kaikkien tuberkuloosipotilaiden laita. Kun tulin tanne tana iltana, Idysin aitisi pyortyneena ikkunan edesta. Han oli jattanyt tuolinsa. — Hyva Jumala, Aaro-seta us- kotteko, etta han... ? Ei, se ei voi olla totta! En anna hanta! Se on enemman kuin mita saatan kes- PR RE taa! Kristiina tuijotti vanhaa pap- ‘Canada-paivan j ja CSJ:n 65-v. laulugubben johdosta! SUDBURY, ONTARIO _ Tilstal kesékuun 22 pvi 1978 _johdatti hanét pois. pia, kuin talla olisi, hallussaan ahdistava pilvi, joka lankeaisi dahdistava pilvi, joka lankeaisi huoneeseen katkien kaiken tum- maan varjovaippaan. —- Meidan elamamme ei ole meidan kasissamme, tyttdseni, vanhus sanoi. — Laakarille sen- taan soitin. Han on nyt aitisi luo- na. Tule, lapseni, aitisi on odot- tanut sinua kovin. Ole rohkea, katke tuskasi. Aitisi uskoo, etta sinua odottaa valoisa tulevaisuus. — Valoisa tulevaisuus! Kris- tiina toisti soinnuttomasti. Han piti lujasti kirkkoherraa kadesta astuessaan sairashuo- neeseen. Aidin hento, katkomai- nen aani kuului jostakin kaukaa. —-Muistan, miten nauroit ja tanssit, Kristiina. Teidan, etta tulet elamaan onnellisena. Tytar tiesi, ettei diti enaa taysin tajunnut. Han muisti vain valoi- sat ja hyvat asiat. | — Aiti, en koskaan enaa naura, enka tanssi, jos sina jatat minut! Kristiina: huudahti kyynelten vie- reissa poskiaan pitkin. —~ Lapseni, aitisi ei enaa kuule. Han kuoli onnellisena, kirkkoherra sanoi. Kristiina suuteli viimeisen ker- ran aitinsA poskea. Pappi kiersi katensa hanen ymparilleen ja Hanen myOtatuntoinen vaitiolonsa _ oli paras lohdutus. Rouva Berg haudattiin Koivu- mien hautausmaahan puolisonsa viereen. Monet kerrat kesan aikana oli Kristiina kaynyt isaénsa haudalla. Nyt sinne laskettiin my6s diti. Monet kylan ihmisista tulivat seuraamaan hautajais- toimitusta, ja useimmat liikut- tuivat kyyneliin nahdessaan kau- niin hennon tyt6n seisovan yksin avonaisen haudan partaalla musta harso kasvoillaan. Han naytti olevan luonnottoman tyyni ja luokseenpaasematGn. Kun toiset je olivat lahteneet, jai Kristiina viela seisomaan paikalle. Han seisai siina kunnes tuttu aani puolittain heratti hanet tur- mutuksesta. Erkki Koivuniemi seisoi hanen edessaan. — Kristiina! Olen tullut pyytamaan sinulta anteeks! ... _ = Ei ole mitaan anteeksiannet- tavaa! —- Onhan. Loukkasin sinua verisesti, mutta lupaan, pita hyvi- tan kaikki. —— Miksi sen tekisit? Ala saali .minua. Tiedan, etta isani oli syyton. En tarvitse siihen kenen- kaan sivustatukea. Erkki kuunteli, luottamuksesta siirtyi1 haneen. Han ojensi hitaasti katt@an, mutta | Kristiina ei tarttunut siihen. — Voi hyvin. Mina toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvaa. Ja toivon my6s, etta jat- taisit minut nyt yksin. Rak- kautemme oli vain... kaunis un- elma ... eivatké unelmat paljon -paina vaa’assa kun arki alkaa. _ Toivotko todella, etta jat- | taisin sinut? 7 Jatk. ja osatytén | — “Teidan ae Hyvat ateriat — Vapaa T.V. — Kahvibaari — , kd Nykyaikaiset huoneet — Tilava pysakointi. PUHELIN. 675-7310 65 Elm St. East ‘The Mall” kaupparakennuksessa SUDBURY ee kkkaset edesmenneen ystavamme pants Alina ja Wm. Eklund Ellen ja Fred Kivinen Aini ja Vilho Ollikainen Helmi ja Olavi Lindroos Vera Lindholm Eini ja Toivo Palonen Meeri Alho Kerttu ja Taisto Lansi Lempi Jokinen Vieno ja Emil Johnson Lempi ja Olavi Hirvela Anja ja Kalle Kassinen Kerttu ja Paavo Posso Anna, Vieno ja Leo Viita Elina ja Vili Pankka Tyyne Harju Fanni Majander Elsa ja Jalmari Miettinen Sanni ja Matti Ponne Mary Saari | Frida ja Eino Mannila , a Ja Vili Leaj ja Nilo Toikka Aili ja Toivo Peura © Lillian ja Lauri Kolari Aino Wiita Tyyne Kinnunen Hulda Latvala Katri ja Uuno Korpi Esther ja Toby Hakala Helmi Siemsors Martha Kekki Jenny Jylha Hilma Haapala Aino Peltomaki Senja Kakkuri Hilda Kauppila Ann, Ricky ja Allan Viita Vilma ja Eino Lehtola Aune ja Emeli Hurme Aino Koponen | | Laina ja Urho Purra Sylvi ja Arvo Kuusisto Impi Tommiila | Senja ja Edwin Suksi Hilda Raivo— Olga ja Henry Julia Sutinen Sofia Pontio Hanna Poutanen Hilja Salo Einari Viliaho Martha Ekholm Ida Miinnisté Sudbury, Ont.