57. Ampuma-aseet, tuli, dynamiitti ja myrkky — mikéan naistd ei ole onnistunut nujertamaan afrikkalaista miljoona- varpusta (Quelea quelea), joka on pajusirkun ja harmaavar- pusen sukua. Tasti linnusta on tullut todellinen vitsaus Sa- haran etelipuolisissa maissa, joissa se miljoonaisina parvina levittiytyy yli peltojen ja tuhoaa sadot. Kaikki tama tapahtuu alueilla, joilla jo ennestaéan on puutetta ravinnosta. On arvioi- tu Afrikasia léytyvin kaikkiaan aoin 100 000 miljoonaa tiil- laista lintua, jotka tuntuvat omaavan ihmeellisen kyvyn sel- viytyi kaikanlaisista vainotoimista. Sadekauden saapuessa lentivat linnut kuiville seuduille — ja ne voivat lentaéa hyvin- kin pitkia matkoja. Kun sade lakkaa, palaavat ne tuhatlu- kuisina parvina. Sadekauden jalkeen on kasvikunta runsaim- millaan ja hyénteisiaé laumoittain. Pusikkoon ja puiden oksil- la rakentavat urokset nopeasti yksinkertaisia, pyOreita pesia. Kun pesiin rakentaminen on ohi, seuraa pariutuminen valit- témiisti. Naaras munii parin paivin kuluessa ja haudonta at siin ei ole piiisty. ORSIUSHUNTU Huone, jossa soudan edes- takaisin punaisessa keinutuo- lissani on iso, suorakaiteen muotoinen, Se tayttaa koko- naan suuren rakennuksen paa- tyseinan. Akkuna on levea, kor- kea, moniruutuinen ja siita on ihastuttava nakoala rantaan, joka on lyhyitten peltosarkojen takana. Kaikki tassa huoneessa on yksinkertaista, melkeinpa koyhaa. Kalustona mustia pin- natuoleja, puinen sivustavedet- tava sohvasanky, lipasto, jossa sailytan tavaroitani. Akkunas- sa ovat valkeat harsokangas- verhot ja lattialla kaksi riepu- mattoa, seinill4 muutamia hal- poja tauluja. Mutta olen on- nellinen siita, etta saan asua tissa huonessa. Olen vanha, tayttanyt kahdeksankymmenta vuotta, vaatimukseni ovat pie- net. Tarvitsen vuoteen nukku- akseni, keinutuolin lepuuttaak- seni ruumistani, pOydan, jolta syO6n yksifkertaiset ateriani, Siunaan elamaa, joka antoi vu- meisiksi elinvuosikseni paan paalle taman talon ja ymparil- leni nama seinat, jotka suojaa- vat tahan taloon ja huoneeseen liittyvia muistojani. Silla kaikki, mita elamas- sani on ollut merkittavaa, kuu- luu tanne. Kaunis ja hyva ja vaikea ja paha, ilo ja menestys, murhe ja vastoinkayminen, kaikki ne olen elanyt taman ta- lon kanssa. Katsahdan ulos. Hiekka hohtaa rannassa melkein val- koisena ja monet pienet saaret kohoavat tyvenesta sinisesta vedesta kuin sadun taikalinnut, joiden suippoja torneja pysty- latvaiset koivut ovat. On ju- hannuspaiva. Peltosarat viheri- Givat kauniisti. Ne kuuluvat viela tahan taloon samoinkuin 9 Kir). Elina Pelkonen vanha, villiintynyt puutarha sen ymparilla. Talon omistaa nyt elakkeell4 oleva tydnjohtaja Miettinen. Hiljainen, ystavalli- nen mies, jolla on miellyttava rouva. Heilld ei ole lapsia, e1 ole koskaan ollutkaan, he kertoivat, Kun he vuosi takaperin kavivat katsomassa taloa, jonka poikani oli ilmoittanut myytavaksi, he ihastuivat tahan heti. Sanoin, etta talo tarvitsee perinpohjai- sen korjauksen mieli saada se hyvaan kuntoon, sanoin senkin, etta he pitivat sen iakkaalle pa- riuskunnalle liian suurena. He Sanoivat, etta ympdarist6 oli ihastuttava ja puutarha ihmeel- linen villissa rénsyilyssaan; he korjaavat sisalta ne huoneet, joissa asuvaut, ja laittavat uu- den katon, Muu saa olla ennal- laan, talo kestaa kylla heidan aikansa. Kun aikanani myin_ tilan ainolle pojalleni maarattiin mi- nulle suuri elake ja asuttavak- seni sain valita minka huoneen halusin, Silloin oli tilalla maata kolmesataa hehtaaria, josta vil- jeltya viisikymmenta. Metsat olivat hyvat, pellotja karja ensi- luokkaiset. Aikaa myéten potl- ka myi maata maa palalta. Eraan suurehkon myynnin yh- teydessd luovutin pois elake- osuuteni, vain asumusedun ja- tin itselleni. Ajattelin; ehka poi- kani saa jarjestetyksi asiansa, kun saa korkeamman hinnan. Minun ei ole valida, ainahan tulen jotenkin toimeen, kun han vain selviytyisi. Mutta han ei selviytynyt. Hanen asiansa o- livat niin huonosti. Maa vaheni ja vaheni. Kun poikani hieroi kauppaa tyOnjohtaja Miettisen kanssa, huomautin, etta minulle kuuluu yksi huone. Ehdotin, et- ta asun pienessa pihaile pain olevassa kamarissa. Sita ei tule mitaan, sanoi vanha pariskunta yhteen aaneen. Eihan siita huo- neesta ole edes kunnon nako- alaa. Minun on ehdottomasti otettava tama suuri huone, tas- sd on tilaa ja tasta on laaja nakéala jarvelle. Ei, se ei mi- tenkdan alenna talon hintaa, sa- noivat he, Siunasin heita ajatuksissa- ni, Saisin asua muistojeni ta- lossa, minun ei tarvitsisi lah- tea pois. Suurempaa onnea en osannut ajatella. Noista viehattavista ihmi- sista on ollut minulle paljon apua ja rattoa. Ty6énjohtaja kantaa puut ja veden, rouva aut- telee ruoanlaitossa ja keittaa kahvia silloin, kun en itse jaksa. Tarinoimme rouvan kanssa pai- valla, kun ty6njohtaja nukah- taa, Tanaén lupasin kertoa ha- nelle tyttareni tarinan, kaikkien kahdeksan, jotka ovat menneet taalta pois. Nyt kuuluvatkin askeleet viereisessa huoneessa. Oveen koputetaan. Rouva Miettinen tulee. Sa aaa - Sisdan! sanon mina, Ovi avautuu ja pieni pyy- leva rouva ka4dessdan maljakko, jossa on valkoisia ruusuja ja tuliunikoita tulee sisdlle. — Toin kukkia emannille. Unikot ovat levinneet kaytavil- le. Ne liekehtivat siella kuin tuli, han sanoo hymyillen. — Kiitos! Niin ne leviadvat, kun kukaan ei ole hoitanut puutarhaa, virkahdin alakuloi- sesti, — Ne ovat hyvin kauniit juuri niin villissé vapaudessaan, hymyilee harmaahiuksinen, si- niseen pumpulipukuun ja val- koisiin kenkiin pukeutunut rou- nista tuottaa lentokykyisia po kestaiai noin kaksi viikkoa. Poikaset kykenevat lentamaadn noin 12 pdivan vanhoina. Entisté suuremmin parvin lahtevat linnui nyt havitysretkilleen pelloille. Yhteenkuuluvaisuus on miljoonavarpusten keskuudessa merkittava piirre. Kun poika- set lentavat pesidsté, ruokkivat vanhat linnut auliisti kaikki, jotka tulevat kerjiamiiin. Pesiminen voi tapahtua melkein milloin tahansa. Vain vaikeat kuivuuskaudet saattavat estaa lintukantaa kasvamasta. Usein linnut oleskelevat suurin jou- koin suhteellisen pienilla alucilla, joilla‘on runsaasti ravin- toa. Yhdesti ainoasta puusta voidaan tavata jopa 400 pesaa ja saattaa sattua, ett puita kaatuu pesieri painosta. Lintujen *perhe-elima” on siiné midrin onnellista, etti yli 85 % mu- ikasia. Vuonna 1958 pidettiin Dakarissa konferenssi, jossa keskusteltiin mahdollisuuksista suojautua lintujen aiheuttamaa hivityst4 vastaan. Huolimat- ta siiti, etti kaikkia mahdollisia keinoja on kokeiltu, tulok- va. - Ja navetan seinad peittyy kokonaan valkoisiin ruusuihin. Se on kuin lumottu linna. Ja sita tuoksua! Jotakin niin huumaa- vaa, hurmaavaa, ihmeellista, ettei sita voi sanoin selittaa! — Tytt6ni istutti ne aikoi- naan, seka unikot etta ruusut. — Senvuoksi onkin paikal- - laan, etta ne kuuntelevat, kun kerrotte heidan tarinaansa. Han laittaa maljakon pdy- dalle, jonka peittaa valkea liina. ~~ Lipaston keskimméaisessa laatikossa on valkeaan silkls paperiin laitettu paketti, Olé®s teko hyvd ja tuotte sen, sanon. Han nyédkkaa myénnytyk- sen, menee lipastolle, aukaisee laatikon ja ottaa kaarén. Han tuo sen helmaani, mina aukai- sen sen, Utuista valkoista tylli- harsoa lehahtaa sielta. Se rén- syilee syliini, yli tuolin, pitkalti lattialle. Pitelen pydreasta lilja- seppeleesta, joka kiinnittaa har- son, — Morsiushuntu, sanoo rouva Miettinen. - Ihmeen kau- nis morsiushuntu! — Kaikki kahdeksan tytar- tani vihittiin tama huntu paas- sdan. Autatteko minua levitta- maan sen pdydalle. ~~ Mielellani, han sanoo. Pitelen huntua toisesta paasta, han asettaa sen yli poydan. Kaunis ommeltu lilja- kuvio kiertéa sen reunaa, uni- koiden tulenpunaiset terat lie- kehtivat sen valkeutta vasten. Rouva Miettinen istuutuu mus- taan pinnatuoliin minua vasta- paata. -~ Nyt tarina tyttarista voi alkaakin, han sanoo. — Niin, nyt se alkaa, vir- kahdin mina. Katsahdan akkunaan. Ver- hojen valissa kukki kolme vaa- leanpunaista pielikukkaa. He hohtavat kuin himmeat sametti- pallot. Laitoin maaliskuussa kasvamaan vain nuo kolme; on paljon vaivaa huolehtia monista kukista, kun on vanha ja va- synyt. — Siihen aikaan, jolloin tyttareni kantoivat hiuksillaan tata morsiushuntua tama huone oli talon arvokkain, aloitin. - Se oli sali. Akkunalauta oli kesai- ~ laameja tanut vaalean naverhot olivat silloin kauniit. Hiekanvarisella pohjalla juoksi- vat musta, kauniinsininen, kul- ta, orenssi ja vihrea ihastutta- vina raitoina. Kalusto oli vih- realla sametilla pdaallystetty, suuret karvalankamatot peitti- vat lattian, kaarevajalkaisilla poydilla olivat hienot liinat. Joskus silkkia, joskus pellavaa, joskus unelmanohutta pitsia. Seinilla oli arvokkaita maalauk- Sia, ryijyja ja raanuja. Pitojen aikana talo suorastaan kuhisi vieraita. Niin oli kaikkien tytta- rienkin vihkidisten aikana. Ku- ka olisi saattanut silloin aavis- taa, etta olen joskus nain yk- sindinen, etta tama talo on hil- jainen, joutunut syrjaan elaman kuohunnasta... Laitan kateni mukavasti no- jille ja keinun edestakaisin het- kisen. Sitten jatkan: — Olin tayttanyt kaksikym- menta vuotta, kun ensimmdisen Kerran astuin sisdan taman ta- lon pihaportista. Oli elokuu. Ruis hohti noissa jarveen viet- tavissa saroissa, taivas vaalea, koristeenaan pumpulipilvia, niin ohuita, etta sini kuulsi pai- koitellen niitten lavitse. Kun o- lin sulkenut vanhanaikaisen pi- haportin jain mykistyneenda kat- somaan kauneutta, joka silmi- eni eteen levisi. Taman raken- nuksen paikalla oli silloin vanha pitka hirsirakennus, ajan har- maaksi maaduttama. Mutta se sopi viehattavasti talle aurin- koiselle mdelle, jota suojaavat pohjoisessa suuret puut. Joku souti jarvella. Kuului selvasti, kun airot upposivat polskahtaen veteen, nousivat ja polskahtivat taas. Aina niiden noustessa levisi vesi tuhansiksi valkky- viksi helmiksi pudotakseen ja sekoittuakseen venheen jatta- man vanan kuohuun. Hengitin syvaan puhdasta ilmaa, joka tuoksui jarvelle ja kypsalle rukiille, koivunlehdille ja mintulle, joka kasvoi suurena pensaana harmaan aitan vieres- sa, En lahtisi koskaan pois tasta talosta, jos saisin taman kodik- seni, ajattelin. Tuskin viihtyisin montakaan paivaa muualla, kun jo tulisin tanne takaisin, Olen kotoisin pienesta kau- pungista, pienisté kdyhista o- loista. Isdni oli suutari, aitini slivosi ja pesi pyykkia ithmisille. He olivat aikanaan muttaneet kaupunkiin maalta, he olivat tyOteliaat ja elamaansa tyyty- vdiset. Maalla, niin he kertoi- vat, oli ansiotyéta vahemman kuin kaupungissa. Se oli sita- paitsi raskaampaa; heinatydta ja leikkaamista kesalla, riihen- puintia talvella. Aiti oli saanut tehda niita vasymykseen asti. Isalle riitti suutarintyota talvek- Sl. Mutta kun maalla ei ollut edes omaa m6kkia he olivat lahteneet mitéan surematta. Sitapaitsi he olivat saaneet kou- lutetuksi minut kiertokoulun- opettajaksi. He olivat onnelliset ja ylpeat siita, heidan tyttarensa Sai paremmin palkatun ja hel- pomman elamanosan kuin he itse. Sellaisesta kannatti kylla olla kiitollinen.