Kerta kaikkiaan oli kohtalo maarannyt niin, etta Antti jai jo pienena orvoksi. Ollessaan vas- takaksivuotias kuoli aitija puolt yuotta myGhemmin seurasi 18a hanen jilessdan, Pikku-Antti joutui nyt kodittomana vierai- den thmisten hoidettavaksi. Ha- net myytiin huutokaupalla hal- vimmalla ottavalle ja usein oll- vat nuo ottajat kaikkea muuta kuin rakastettavia pikku Anttia kohtaan. Aika riensi eteenpain. An- tista kasvoi komea poika. Ha- nella oll syvansiniset silmat, tuuhea tumma tukka ja varsi kuin rannalla kasvavan koivun. Kelpasi sita kylan tyttdjen ihailla. ‘Kovin on komea poika tuo Tuovilan Antti’, sanottiinja toiset kuin taydentaakseen sa- nojensa merkitysta, lisasivat sa- nan ‘renki’ Antin nimen yhtey- teen. Todellakin, Antti oli vain renki, Neljatoistavuotiaana oll han Tuovilaan tullut ja kym- menen pitkaa vuotta han oli jo renkinaé ahertanut talossa, joka laskettiin kylan suurimpien ja varakkaimpien joukkoon. Ensimmaiset vuotensa oli Antti saanut tehda tyéta ns. ‘leiparenkina’, mutta aikuiseksi vartuttuaan oli isanta ruvennut maksamaan hanelle kohtalai- sen hyvin, silla han olt erikot- sesti kiintynyt tydtelidaseen ja hiljaiseen Anttiin. Niin, hiljainen ja vahapu- heinen oli Antti. Jo varhaisessa nuoruudessaan oli hanen tay- tynyt oppia vaikenemaan, kuuntelemaan vaiti ja vastaa- maan vain silloin kun hanelta jotakin kysyttiin, Ja harvoinhan sit orvolta huutolaispojalta mi- tdan kysyttinkaan.... Eisiis ihme, etta kylan tytot, heitettyaan Anttiin ihailevan silmayksen, tai leikillisesti mat- nittuaan, etta Antti on kome- ampi kuin pappilan nuori mais- teri, saivat osakseen vain sa- nattoman hymyilyn. Tuovilan talossa oli nelja tytarta, mutta isannan suureksi suruksi ja mieliharmiksi ei ai- noatakaan poikaa. Kummakos SiS, JOS isanté omassa huonees- saan istuessaan teki kaikessa hiljjaisuudessa omalaatuisia laskelmiaan ja suunnitelmiaan, Hénen tarkalta silmaltaan ei jaanyt huomaamatta niita kai- hoisia silmayksia, joita hanen vanhin tyttarensa Heleena Ant- tiin heitti. [santa hymyili. — Eipa han kenenkéan kasiin olisi mie- luummin jattanyt talonsa ohjak- sia kuin juuri Antin. Surutto- masti olisi han Antin huostaan voinut jattaa isinnyyden talos- 6 Kirj. Aino O. sa, jonka han kerran oli isaltaan perinyt ja joka hanen omien voimiensa uurastamana oli Suu- restt kasvanut ja vaurastunut. Han rakasti Anttia, rakasti kuin omaa poikaansa ja siksi han oli valmis tekemaan par- haansa nuorten yhteensaatta- misen hyvaksi. Olipa han siita vihjaillen Antille puhunutkin, mutta hanen kylvamansa Site- men oli langennut kovaan maa- han — Antti oli vain hymyillyt ja kaikki oli jaanyt ennalleen. Tama oli siksi, etta Antti ei ollut koskaan ajatellut suuren Tuovi- lan tytarta elamansa toveriks1. Hain halusi itse, omin kasin raivata ja rakentaa tulevaisuu- tensa — omin kasin kyhata kokoon sen pienen pesan, johon tulisi rakastettunsa viemaédan. Pienen sinisen jarven rannalle han mokkinsa rakentaisi. Vuo- sien kuluttua ilmaantuisi mOkin ymparille aukeama, jossa vilja kauniina kasvaisi. Paaskynen pesisi hanen tupansa raystaéan alla ja koivikkorinteessa kukah- telisi kaki. Kun talven tullen jarven aukealta puhaltaisi pure- va tuuli ja vihmova vilma ka- saisi lumen suuriksi kinoksiksi kylien kujille ja mdkkien ym- parille, olisi hanen tuvassaan, hanen oman kurkihirtensa alla lamminta ja viihtyisaa. Iloisena rdiskyisi siella takassa tuli ja kun lyhyt talvipaiva yoksi vaih- tuisi ja uuvuttava hamarda las- keutuisi seudun ylle, asuisi ha- nen pienen pirttinsa seinien si- salla todellakin kodin onni ja rakkaus — rakkaus, josta han pienena huutolaispoikana oli osattomaksi jaanyt. Nain suunnitteli tulevai- suuttaan mielessaan Antt. Oli juhannusaattoilta, tai oikeammin sanoen aamupuoli yota. Kokkotulet olivat jo ai- koja sitten sammuneet, vaki ha- jaantunut, kulkenut ja haipynyt mika minnekin kesAyon hama- raan syliin., Antti oli ollut saattamassa Sannia kokkopaikalta ja oli nyt paluumatkalla kotiin. Hiljaa, paa alaspain painuneena kavell Antti kylatieta pitkin. Rinnasta nousi tuon tuostakin raskas huokaus ja han syytti itseaan siita) kuinka houkka, kuinka sokea han oli ollutkaan pyyta- essdan kirkonkylan kauppiaan ainoaa tytarta omakseen. Han oli rakastanut Sannia koko nuoren sydamensaé lam- mdlla. Sannia, tuota sinisil- maista veitikkaa, joka kaveli viela melkein lasten kengilla ja jonka keltainen tukka kimalteli paan ympari kierretylla sykerolla kuin puhtain kulta... Kaiken muun paitsi rakkautensa oll Antti unohtanut, Sita muistaes- Saan oli han paivat tyOssaan uurastanut, uneksinut ja raken- tanut tuulentupiaan — mutta han oli rakentanut hiekalle ja hanen tupansa oli sarkynyt, hanen unelmansa sortunut va- rittomaksi raunioksi... ‘Sinahan olet Tuovilan ren- ki’, oli Sanni nauraen sanonutyja siina naurussa oli ollut jotain pilkallista. Sanat olivat vuilta- neet kuin ruoskan isku hanen hiljaiseen herkkéan mieleensa. Tuollaista han ei osannut San- nilta odottaa.... Mutta kenties tulisi San- nista emanta Erkkila4n niinkuin Erkkilan nuori-isanta oli joskus kerskuen puhunut, Anttia puistattl. Han tunsi vihaavansa tuota miesta, tyh- jantoimittajaa, joka oli aina val- mis kerskumaan ja ylvastele- méan omaisuudellaan ja jonka lasndolosta tuoksahti ainainen vakijuomien ja itserakkauden sekainen léyhka. Antti olisi ollut valmis rai- vaamaan tieltaan tuollaisen o- lennon, mutta sanat “Sinahan olet Tuovilan renki’ oli Sanni itse nauraen heittanyt vasten hanen kasvojaan ja ne sanat herattivat hanet todellisuuteen. Sanni olikin vain teeskennellyt aikaisemmin, Leikkinyt rengin rakkaudella. Aamun sarastus jo heyasti metsien takaa kun Antti astui Tuovilan suuresta portista si- saan. Hiljaa, kuin pelaten rikko- vansa aamuvarhaista rauhaa, astui han pihan poikki vanhan asuinrakennuksen paadyssa o- levaan aittaansa. Hanta uuvutti, mutta uni pakeni hanen luotaan, Han tun- si kummallista ikavaa ja yksi- naisyytta, samanlaista kuin en- nen pienend huutolaispoikana ollessaan. Han kirosi kohtalo- aan, joka oli luonut hanet siksi mika ol, Mita nyt piti tehda? Ajatukset velloivat yhtena se- kamelskana hanen aivoissaan. Vasta kun auringon sateet kur- kistivat aitan katonrajassa ole- vasta luukusta sisaan, olivat hanen ajatuksensa selkeammat ja han oli saanut paatéksensa valmiiksi, Kuukautta mydhemmin saattot Tuovilan isanta Antin laheisemmialle rautatieasemal- le. Vanhuksen silmiin kierahti kyynel vapisevan kaden toivot- taessaonnea matkalle lahtyalle. Samaan aikaan itki Tuovi- lan Heleena aitassaan silmansa punaisiksi ja kirkonkylan kaup- piaan Sanni painoi huonees- saan itkettyneet kasvonsa tyy- nya vasten. Han katui katke- rasti ajattelematta lausuttuja sa- nojaan, silla nyt han taydelli- sesti kasitti, etta Tuovilan renki oli vienyt mukanaan hanen sy- dimensa rauhan. *K & Suunnaton mets4 humahteli ja huokaili, tuuli soitteli iki- vanhojen puitten latvoissa su- rullista kuolinlaulua. Metsa oli Saanut vieraan, odottamatto- man, kovakouraisen, joka kaa- toi maahan, tallasi ja havitti sen ikivanhan kauneuden. Saali- matta iski tuo vieras merkkinsa jokaisen kelvollisen puun kyl- keen, Kuului kummallista sihi- naa, teravat teraksiset hampaat leikkasivat syvalle puun syda- meen. Puu vavahteli, notkui ja kitisi. Viela hetkinen ja hirmui- sella rytinalla paiskautui met- sien asukas kevatauringossa kimmeltavaan hankeen. Saikahtynyt pyyparvi py- rahti lentoon aurinkoiselta maenrinteelta ja arka janis hyp- pasi pelastyneend esiin pen- saikosta, johon se oli paivan ajaksi piiloon asettunut. Mutta vieras e1 hellittanyt, jatkoi vain mistaan valittamatta kiireisesti ty6taan. Kirveen tera vilahti, oksat katkeilivat ja len- sivat kasaan auringon pehmitta- malle hangelle. Teraksiset hampaat iskivat ahnaasti puun runkoon katkoen sen méaara- mittaisiksi pdlkyiksi. Taas vi- lahti auringossa — kuului isku, toinen ja kolmas, pdélkky halkesi ja vierahti kuin kuoliniskun Saaneena pehmedadn lumeen. Voimakkaat miehen kadet len- nattivat halot jo ennestaan pit- kaan pinoon, johon ne jaivat likkumattomina odottamaan vilmeista, polttavaa tuomio- paivaansa. Metsamies seisahti, kaivoi plippunsa, heitti sitten pari kui- vaa oksaa paivallisaikana virit- tamadansa nuotioon ja istahti lu- mettomalle kivelle hetkiseksi levahtamaan. Auringonsateet leikittelivat istujan puseron ruu- tuisella selkamyksella, hyvaili- vat niskaa ja katsoivat thme- tellen tummaa tukkaa, jossa ohimoiden kohdalla_ kiilsi jo muutama hopeinen suortuva — lammittivat ja vaivuttivat istu- jan menneisiin muistoihin.... Nain oli hanen silloinkin vuosia, vuosia sitten alkanut elamansa vieraalla maalla. Metsien sylissa oli han ensim- maiset vuotensa viettanyt, asu- nut ahtaissa metsakampissa tyOtovereittensa kanssa. Taalla han oli tullut tuntemaan heidan muun maailman unhoittamien elaman. Heidan kanssaan han oli matkannut kaupunkien syr- jakatujen murjuihin metsien katkdista hankkimaansa rahaa taskussaan, viettanyt siella ai- kansa, kunnes tyhjina, murhei- sin miclin palasivat takaisin metsien katké6n. Mutta met- sien yksitoikkoinen elama vaa- tii hyvitysta, kaupunkimatkat uusiintuvat uusiintumistaan siksi kunnes han lopulta, luojan kiitos, oli havahtunut, huoman- nut kulkevansa eksyksissa ja hanessa oli herannyt voimakas halu paeta pois. Lahtea etsi- maéan oikeaa tieta. Ja han oli lahtenyt, kulkenut ja harhaillut ristiin ja rasttin. Kaivosaukoista oli han laskeu- tunut alas maan uumeniin ja kaivanut tuota maailman mah- tavaa metallia kultaa, mutta itselleen oli han saanut vain niukan elaman. Han oli nahnyt viljan orastavan lannen aavoilla viljelysalueilla ja ollut mukana silmankantamattomilla vaini- oilla elonkorjuuaikana. Ran- nikkoseutujen kalastusvenheis- sa han oli hakenut saalista me- ren syvyyksista ja taistellut me- ren vihaisia arjyja vastaan. Han oli kulkenut ja etsinyt tietamatta itsekaan mita. Han oli tehnyt tyéta, raastanut kuin mielipuoli itsensa uuvuksiin. Kenenka tahden ja kenenka e- teen, sita han ei itsekaan oikein kasittanyt. Kotimaahansa han ei ollut koskaan kirjoittanut. Kerran han oli sattumalta tavannut naapuripitajan miehen, jolta oli surukseen saanut kuulla Tuovi- lan isannan akillisesta kuole- masta, seka Sannin ja Erkkilan naimisiinmenosta. Tuo viimeinen tieto oli kos- kenut kipeasti hanen sydameen- sa, se oli repinyt rikki sen haa- van, jonka han oli luullut jo umpeen parantuneen. Pari vuotta mydhemmin oli se tieto kuitenkin osoittautunut perat- tomaksi, mutta silloin oli han jo ollut naimisissa. Visusti oli han katkenyt sy- damensa syvyyteen viimeisen kotimaastaan saamansa tiedon. Se tieto ei saanut vaikuttaa hii- ritsevasti Hannan ja hanen rau- halliseen elamaansa, Han oli Hannassa ldytanyt todellisen ja ymmartavdisen elamdantoverin ja han uskoi olevansa onnelli- nen. Yhdess& he olivat sitten tehneet tyéta, ahertaneet ja uu- rastaneet, puhaltaneet kumpi- kin samaan hiileen saadakseen valmiiksi pienen pesansa sita varten, jota he kumpikin rak- kaudella odottivat tulevaksi maailmaan. Ja se paiva oli tullut. Ke- vataurinko oli silloin hangilla kimmeltanyt samoin kuin nyt- kin, mutta siitaé paivasta oli tullut surun paiva — Hanna oli jattanyt hanet, nukahtanut pois, siirtynyt 1aksi tuntemattomien rajojen toiselle puolelle ja jat- tanyt hanet yksin sen pienen olennon kanssa, joka vuotees- saan aukoi avuttomana suutaan jajonka pienet kadet haparoivat tahdittomasti tyhjaa ilmaa. Kipeasti oli Hannan meno haneen koskenut. Kuolemaan saakka surun murtamana oli han katsellut pienokaistaan, jonka oli nimittanyt Joaniksi. Kuinka han uskaltaisi ty6n ko- vettamilla kasilld4an koskea tuollaiseen hentoon olentoon, oli han itseltaan kysynyt. Pikku-Joan parka, orpo raukka! — Orpo — hyva jumala — olisiko hanen vuoronsa ehka piankin? Tulisiko Joanin kohta- lo olemaan sama kuin aikoi-