. aa akel peer hg ego fal ior «dl a w—-
"=m Sd r . . . . ‘4
- “4 =, .

Ts

eT 7 = . — ‘wi ey | ee ee weet Potts
a win ; .
ask. '. a ee ra | -. a

roe.
To
oT
r TI

ru

_e ae r .
= Fre . i

te ee

" om om ope ™ oe oO, a | me i a | = Be
== Aa a . = soap tho bee oo _ "poe om a
Hetee ea“S  — —  li e —Le e t
== —_—_— a . . -

i —

eat ion
a

re"

a .
a - .
5 yn

Pe — a "2 — mt

{7 = r ywooUF

eb

= re boyy
i- . a] id .
Tp neh Le ee ee

r
‘a
ar 1. i ee
7 a . L rn |
Wye, r= 4 od 3 ee
sat nr a a
" =“ ote ree ee “ ' oa! rr
ee . an.

ae TU Per
Pierictndh le Seatitaatt
re) | haces

eeqa0l6

" = bh nu
ee a oa
c. . Te, torte.
" wa Pa
PE lel ee . “> . Meee
ee Men Saat F
F

- ”

at he

wr yen, co.
as; .

nella tuli lemped ja ystavallinen mies
e luoksemme ja tarttui kateeni. “Tulen
yhtelskunnan, meidan kaikkien rakasta-
van ditimme luota”’, bin sanoi. “Tahaan
asti olet elanyt huoletonta lapseneliimia
vanhempiesi turvallisten slipien suojas-
$a, nuita nyt sinun on aloitettava koulu,
niin eta sinusta kerran tulee cikea ih-
miner, maailmankansalainen. Katsohan,
olemme rakentaneet koulun, joka vas-
taa eliimid; sielld olet nakeva kaiken
Pienviskoossa ja tiivistettynd, sind saat
tilaisuuden koetelia tzipumuksiasi. kai-
kesse, Sitd, mité sintlla on, me kebi-
timimne, ia sen mita sinulta puutuu, me
osaamme houkutella esiin, niin etl si-
nusta ‘tulee kKokonainen ihminen. Silla
ihminen on kalleinta ja aryokkainta
maailmassa: ja sentihden pieninkian
muru ei saa mennd hukkaan. Ja siksi
meidin on alettava aivan perustuksesta
| Mden,

Ensin sinun on saatava limmin kyl-
py — etka ole kaskaan ennen kylpenyt?
— no, silloin on totisesti aika. Se on

a
- . ot
. sat Lo : 0
“oye , “ ave . ute 4 a a eer shy
- ee . ee —— re =.
- - ee ree . ah . al -. ¥, ori _ ie
a ee a Jas Aleta or ae
: 1 a “he
. I rr aad ae = oye Trae .
Saal = a a Ve . ; .
oa
r=
1

ae

ia A

1 .
ee aim: ‘ek .
eotat -

ome ‘x "all =-Ts
[ala ee a Lal
- .: Neat

. .
Meet tts

nat an | 1
ee Fe ".

To. ee oe See A ee ee i: a -- vr: = 7 te . me 7 L . “ ee
maf rr er stay . - . . . - 8 my woe .
oo " . "yy . . . : om . .

—
—_
ee ee er

* ikmeellisen puhtaaksi ja nalkdisekst,
Onko sinulla aina nalki? Tadlla kou-
Iussa kylld tulet saamaan kylliksesi;
tunnuksemme on: ruokaa ja ruokaa ja
jaileen ruckaa! Vai fiin, sind lwulit,
etth sinua ruokittaistin laksyllar- Ei,
laksyt on paholainen luonut tappaak-
seen lapsenmielen valppauden ja vas-
taanottavaisuuden; olistd sina taalla
padset -—- me emme ole valon sammut-
tajia! Me tahdomme sytyit#4 emmeki
sammutiaa, herattaa kaiken, mika si-
nussa winuu ja saada kukoistamaan ja
kantamaan hedelmia. Mutta me emme
tarjoa, sinulle hénkisti ravintoa, ennen
kuin olemme huolehtineet piemestS mu-
miista, oiin epdinhimillisti emme ole
-—-emmeka tyhmiakidn. Sinun on vain
syoldva cikein kuhnolla, sitten tulee
kaikki mtu. Val min, etko ole koskaan
ollut niin ihmeen kyldinen? Juo sit-
ten maitosi, kasta vain vasikan lailla
siihen turpasi, sitten me Jahdemme kau-
lun niitylie Katselemaan lehmia, jotka
antavat meille ihanan maidon, ja saal
itse koettaa lypsid. On kai hauskaa
itse ruokkia lemmad ja lypsid ihanaa*®
rasvaista maitaa, joka on kaikkien olen-
tojen ensimmdinen ravinto. Oletko saa-
nut vain pulioa, miinkd, silviléityd vel-
hia? Niin, se oli siihenaikaan, jolloia
koyhills dideilla oli rinneissaan kasvan-
naisia maidon tilalia; se johtui raata

vb

. . ee | . .
Ke a eg ee i ee es Ee
; . . “at . re:
- . . none
. . r “oa, .

- seat
a ie
"ake
1 ik

. . . -=
eT el cl Se a Bel "
1 a a

Ce |
. 7
7 4 1 rr

. "1 .
. .
ee Ay
ee ee ee .
"1 sot, 7 oa

ke

Syotae . .
ee we ee be
. __ = -_ 5

"i.

“ . ». 4 i ' _ mbar"
= ee le ee on de _
. " - . . 4 .

. . . - \ . . .
. . om eet at
ie ee Co eee
=—t at er earn ded
. . “are . r . 1 1 . .
Fd ee Be Fe eT a ee re a er a a
mo od . . - sa dae ors . = + 7 mE . mao. oo: . .

"o : . _ =
a0 om el, "hse

=
Pe ee ee ee

heen ts

mukavaa — ei#o totta? Siité tulee niin ©

ane

+ 1

Niky ja todellisuus

Kirj. MARTIN ANDERSEN NEXO «

tajat olemme havittineet. Eraana pai-
vani paiskasimme pois ruokokepm ja
katkismuksen ja tartuimme® sen sijaan
mikroskooppiin ja verikokeéseen, . an-
noimme lasten nahda itsensa ja repa-
leensa mikroskoopissa, niin, heidin oli
jopa tuotaya plenii palasia likaisista

sankyvaatteistaan Mukanzan. Ja kun be -

ja vanhemmat olivat muutamia kertoja

nahneet biljoonien basillien ja kaiken-—

laatuisten taudinsiemenien -vilinan ja

tuntencet Iuurankomiehen koputtelevan |

ohuessa veressi thon alla, -eivatka he

halunneet ena sietdd tuota, ja koyhyys -

hiivisi itsestiiin. Ald nyt tule sanomaan,
ett valistus ei voi vaikuttaa vallan-
‘kumouksellisesti|
Ensin me annamme. sinulle. vahvan
ruumjin ja opetamme sinut. hoitamaan

sitd oikem. Ja sitten poikant,: kun ko- -

neisto on kunnossa, alkan tyd -ja. lento
ylaspain, Sinusta kyila tulee. mies”.

,. -Ei, mité ibmetté. lyijykynani. raapus-
_taakaan? Sehan on valhetta:alusta lop- .

youn, pohjatonta, kauheata valhetta!.
Ainoa, mika voi puolusiaa minua ja
ja lyijykyndint, on, ettd se olisi yoinut
ja sen olisi pitanyt olla totta.

Jokatapauksessa totta on, etta yhteis-
kunta oli huomannut veljeni ja minut
ja oli kintereilamme. Ei lghetetty mi-
tan kiltthé ja ystavallistS? miesta, vaan
Sen stjaan sinimen paperilappu ——- sita
lajia, joka helposti saa koyhat thmiset
Vapisemaan — jossa ilmoitettiin, etta
Georg Frederik Andersen cli Eoulun-
kdyntivelvollinen ja Hiinen oli saavut-
tava St. Hansin torin varrelle sind ja
sind paivand.

Silhen aikaan-koulun maine oli -yieen-
sa huono; eka Eansakoulusta 5t.- Han-
sin torin varrella ylipasns§ pubuttu kau-
niisti, En tiedd, oliko se huonompi kuin
munt koulut; mutta joka tapauksessa se
heitti varjon lapsenmieleen, taytti mi-

joittautumiseni kohtalokas hetki iahes-
tyi. Georg oli Karaistunut, vastustusvot-
mainen polka etka hankdan pitanyt kou-
lusta, ja miten minun kdvisi? Han idi
lusein pais, laiskotteli, koska ei uskalta-
nut sen helvetin portin sisapuotlelta, mi-
&4 koulu silloin oli. Mina otin hinen
wskottunsa, ja sitten me kuljeskelimme
yhdesis, kuanes koulupdiva of} lapussa,
jotta kotona et huomattaisi, etta han
jai pois koulusta. Tietysti seurasi iki-
vyyksia jalkeenpain, kaikesta varovai-
suudesta buolimatta: usein sek koulun

toimeen, en tuntenut; minakin olin tot-
tunut selviimaain omin pain.

Tuona maarattyna paivana oli paz-
tékseni lujempi kuin koskaan; rilippui
vain saitumasta, etta sita ei toteutettu.

Aiti kohteli minua aivan erikolsesti sina —

aamuna: han oli vakava, hanen katensa
koskivat minuun tavalla, joka muistuttl
hyvaily ja. :

Otin kauan Jatautuneen kauhun ti-

lassa, kun lihdin Asunnoilta, obitin
Kongevjenin ja saavuin yhteismaille.
Elukat olivat ulkona, hirit puskivat tal
juoksentelivat ympiri ketoa, hevoset

nelistivat tai heittelivat takajalkojaan. .
Mina en iloinnut tuosta, mutta koulu

ofi.aina ubka, joka sai kaiken pelon
kalpenemaan. ; |
Saattoi ‘mydskin kulkea. hiukan pi-

-tempid tieti Triangelin ja Blegdamsve-—

jenin yli. Se oli bauskempi, Blegdams-

vejenin sisdpuolella oli aidan ymparol- |

mii puutarhoja, sielli taalld valimo tai
-avoin varastoalue, joka ulettui aina jar-
ville asti, Aiti oli neuvonut-minua mene-
man siti tictd. Mutta puolimatkassa
oli toinen koulu! Koululaukkua kanta-
valie pojalle oli kulku vieraan koulun
‘ohitse suunnilleen samaa kuin etta jou-
tulsi revittiviksi kappaleiksi, jos Bleg-
dams-koulun pojat nikisivit minut, he
hydkkdisiwat joukolla kimppuunoi.
Kasittamat6n onni jobti minut eh-
jin nahoin kaikkien vaarojer lavitse,
mutta vain juostakseni suoraan kohta-

loni syliin. Yhteismaiden toisella puc-

lella minun pjti kaantya maantielle ja
lahted. Vesterbrota kohti; siind miss
Tivoh nyt on, oh kauppapuutarhoja,
ja mind tiesin, etta.puutarhurit aina
tarvitsisivat juoksupoikia, Ja tassa juok-
sin suioraan velieni syliio. Hanen koutu-
paivinsd alkot tuntia aikaisemmin, hi-
nella oli juuri valitunti, ja han aikoi
juosta punua vastaan.

Ei oflut pakenemisen mahdollisuutta,
kasi veljent suajaavassa kidessa jucksin.
viineisen taipaleen ja paisin onnellises-
ti portin JAvitse — mita olin pitdnyt
kaikkein vakeimpana. Matkalla han
valmonsi minua:

— Ist@ vain hiljaa kuin hiiri paikalla-
si, silloin opettajat eiv&t huomaa sinua.
MIutta Paksulla Madsenil'a se ei auta,
sill hin €1 sleda laiskoja polkia, mutta

han suirttuu siitikin, jos nayttha innos-

tusta. Jos hin kdskee sinua tulemaan —
‘Tuokseen ja ottamaan tiin parrastaan,

pitad sinun vain etsia parrasta olinkuin

_ etsisit oikein tasissasi — sits hin

ten pitaa. Mutta jos Seti Brack nosh,
Sinua poskista, et saa huutaa. sila si
Join hin.tulee yhad pahemmaks?!

Kaikki kualui hyvio lupaavalta 55
dameni oli korkealla kurkussa- 1p
mina Ryll4 varoisin itkemtist3!

Paiviin merkityksen vuoksi olin sag
nut uponuden lakin. Aiti oli itse oni
mellut sen sinisist2 Kankaanpalasisia, i
mind olin hyvin ylpea siitd, enka yah
ten siksi, etta vuorin vari ja malli muis
tutti piparminttukaramelleja. Lakki ol
veneen muotoineh sina oli kaksi lichy
vaa nauhaa takana. Se uhrattiip tuon:
Kohtalokkaana p#ivinad, enki koszag
unohda didin epateivea; hin itki kay.
nista lakkia. . :

Olin onnellisesti‘selviytynyt pitkitl
valiajalie saakka. Koulupiha vitisi pai.
kia; se oH rajua menda; ja mini pysyt-
telin varovasti syrjissd. Seisoin lankky.
aidan luona ja sdin evasrepustani, jiti
oli falunnut korostaa péivin jublallists
merkitystd panemalia mukaani ojkein
hyvid astoita —- vtipaleen kylmii sian.
Hhaa kahden ruisleipaviipaleen valiin.

Wit

sith vield tana paiyanil

¥htakkia poikajoukosta ojentul kasi
ja steppasi voileipani, aloin heti kovasti
kijua! |

Korkeilla _koulunportailla seisol pd-

héttynyt “Is# Brask” valvomassa, Hi-
nell4 oli kadesséan ruokokeppi js ym-
parullaan suurista pojista keraity ben-
kivartio, joka seurasi hanen ilmeitaan
kuin koirajoukko, Hianen viittaukses-
taan he ryntasivat leikKipaikalle ja vei-
vat jonkin plenen syntisen takaisin por-
tallle. Potkien kesken puhuitiin, eft
el saanut nayitaa liian iloiselta, sills sil-
loin vietiin sinne,
“ALKiA ming ‘muistin veljeni varotuk-
sen: “Isa Brask” ei mydskaan sietanyt
itkermisti. Kijtuhdin. kuivaamaan kyy-
neleeni, mutta se oli jo lian myobaista.
Kaksi suuria poikaa hydkkasi kimp-
puuni, tarttui kaulukseeni ja raabasi
minut jowkon lavitse suurille portaille.
Kaunis uusi lakkini lydtiin paastan
matkalla, enka, kuten sanoin, nahnyt
sita enad koskaan.

PelkdsinkG? Sana ei rita kuvaamaan
tilaani. Isa Brask mulkoili minua sil-
min, jotka tuntuiyat wivan minua kob-
ti suurista rasyaisen lihavista liltersta
kasvoista, Kerran vaellusreikiflani olin

.
owe

. re
ee

2 2

nusesta ja Kaikesta kylmast# vedesti,
jota heidan pitt pidella. Mutta ei enda
-ajatella sita, se on lilan synkki ja kel-
voton luku. Nauti sind nyt maidostasi,
juo niin, ett® sinusta tulee palleroinen
ja punaposkinen, Ei, ¢1 viela, ensin saat
oppia jotain; saat oppia paljon kau-
Misia ja Suurta ja tarpeeHista, niin etta
silmasi loistavat ja sydamesi paisuu
ilasta. Mutha nyt me menemme ensin
Koululaikarin luo, hanen taytyy tutkia
sinut ja oltaa verikoe. Rinnassa on hiu-
kan vikaa, mutta sen me kylla taltutam-
me: se johiuu raatamisesta ja aliravit-
semuksesta, ef mistaan muusta. Risa-
taut, tuberkeletta, synkat ja vatkeat
olot — atkku ja kirkkomaa! Mutta nyt
erenin ole koyhyyvita -—— sen me opet-

1 - ‘7
a oT .
woe se oer da
-= 1 . .

a

- r .

. . . =! . .
=a, . os . ne redid Pe hall eo oa
rt ar he 4p her nt ell . ve ey Soe ee

. . t . . . . -

etta vanhempiemme taholta: eika se
tehnyt asian ajattelemista helpommak-
si, Jos koulun maine ennest3inkin oli
huono, et Georgin esiintyminen suin- i
k2an ollut emiaan karkoittamaan pel- oc: RRS —- :

_ koa sielustaui. a ‘. oS ale

- — Yai niin, sitten ming en tahdo
Ollenkaan kouluun, sanoin kerran hanen
hiuksianostattavan selostuksensa jal-
keen. 41ind osaan Jukea!

— Niin mutta el se auta, sila sing
et ole oppinut o:kealla tavalla, se on
paljon pahempaa kuin ett& ej osaisi al-
lenkaan, Opettaja on raivoissaan kai-
kille, jotka ovat oppineet Jukemaan ko-
toma. Sing luet kaapi, mulia se on hul-
lust: sinun taytyy lukea k-a-a-p, kaap,
p-it, pi, kaappi, Muuten saat kyla sor-

. millesi viivottimen terkvalld reunalla!
nopeasli jathin siten jaalwmaan, ctta Paatin lujasti etten menisi kouluun:
sallyisi, Kunnes joku, jolla oli oikeus hi- kun aika tulisi, olisin menevinini sinne

Sant fe LRM

Ls
aE a!
| =
_
eT bh Se a son “= = moa al
ee ee ee Le SP ee Oe eae Ly
= - . 7 . - . C4 =! 2m ome oe , . -
- — = - - : 1 . eee - - — ob" - -
a F "on . . : . . -

-_ 7 ee | * eo . een . . 1 .
= . " . . | . . . . .
—_"2ht . rs ee ee hd lL =" ioe FF wd ae ae ok an. =: ao.
. 4 \
4 . C . -

ee ee te
f De | . a ru 41

ee et .
a

Stee Ee . = 41 “1.5
So = Seo eee +
Tee's H
Ct
a

Heed 5

er eee

a
c—.

ok |]
FE

-
ev eH rere :
ri a ED as mia a

waar, =—_". .

Z
a

‘tat
7 -
rae ees
eee
i a
ime "F
ak
ada
a. -
wee
an me =
2
fe oe] _
Ea. =.
a .
5
F cre. : c
+P epee vay
t —_"s .
, go. .
. Po t 1
Ae tT
+ + um
F Woon pe
. Ls . i .
-:, 7 7.
ro 1
Sheet
eS ‘.
" to ' Fie H
= |t
"1 L
mice .; — 8
oof en .
- mu 1
op" ae) .
1 Fo .
A > as, Se
. a4 a
. = The
“Thy F
. art: aT
- wy UT
Leer | vil
1 a
™. ye ; .
«2 ee
+ ee
17 a a 7 Is
2 ayy 7,
ror as
77 hee
“17 See -
. ke
+ 7
h al mye t se
or .
7 ; ri .
Tee! Pied
a Pe i
iT fem c
Ct
oi a - .
ete
1 . vlna :
= mw opts J
“LP a ae
ra. ore a5 we
. re: Hoe. 4 + "EK
; tao > ~b
= rr. Ping
ae Pia !
5 Te F
atte FE
ee 'a_At. my.
. . 7 '
= en “a
on ir
a 2 i.
a), te . :
pent Saree
'
a er rk 4
. t
ro ps .
=-B +s ; - 4
4 ay =
- mt, Bo lel
sf
A h, i a
: ee We
Cae oe .
a me
” all Feet
a
"a oF
het oe -
ee
4 he
4 ¥ a .
yt
Ste c
a Pe
home
r Lr i
Te peo ae
Te
rot ee
1h 7
th rt
i "4s!
on "1 a aa
i | on
a 1.
hie
Te
ih
eal
. a
fp kT,
j 4
il

*

moe

ee. he

ee geet er ee
L

#
. . _ so . .
r “tam eat . we a

P ; a oe: 7 +e . . .
- ee aie =) tt

t nen ruumiiseensa, tulisi ja kysyisi hiin- ja sitten livistdisin tieheni enki enda SF

. ta, koska hanen mukanaan ei ollut min- ° tulisi kotiin. Tosin oti paljon sellaista, 2 Si

ch kadinlaisia papereita, joista olisi voitu josta tuntui vaikealta erota; sydameen ie co

He todeta hanen benkidllisyytensa, koski kun ajatteli, ettei enda koskaan ae ean aan

ue Hopeadollaria ei heitetty milloinkaan nakisi aitii tai Sine siskoa. Mutta kun ay peg wae A

qe uuniin. Eipi tietenkaiin. Jo seuraa- sitten taas ajatteli uutta siskoa tai vel- een a OS Pate PR es An
THe vana piivana se olf klertimissi.--- jel, joka oli tulossa, meni kipu osaksi ) ee

oe (Suoa. S. L—e.) Ontse. Mitaan pelkoa siita, miten tulisin = _ Pieni Barbara Hilts ja konen kyvin kesy kawiininsa, jonka kamssa voi letk kes.

SIVU & LAUANTAINA, LOKAKUUN 1. PAIVANA, 1948
1 . /* .

. . . _ mo, yee ;
- ; : " — . " " ~ 7 . . a
" a. : +h