; -Sanelma oli kalpea, murtunut, o
epatoivoinen, Han puhui vahan

— ja itki paljon.

- Kunpa minulle olisi jaanyt
Arvon lapsi, han sanoi, - Mi-
nun ei olisi niin ikava aika vai-
kea, jos minulla olisi lapsi.

- Ala huoli, virkahti joku
nainen hautajaisvieraista.
- Loéydat pian uuden. Suru
tuntuu alussa raskaalta, mutta
se haihtuu pian, kun ihminen on
nuori, Menet naimisiin ja saat
lapsia. Synti olisikin, jollet te-
kisi niin, tuollainen ahkera,
tasainen ja hyva nuori nainen.

- Enhalua ketadan... en mene
koskaan naimisiin.,. minulle ei
ole ikind muuta miesta kuin
Arvo. Mutta lapsi... lapsi...

miksi kaiken piti kayda niin....
Han nyyhkytti sydantasar-
kevasti,

Han jai paikkaansa, kavi
joskus kotona, oli hiljainen ja
ikavoiva ja itki usein, Joskus
han otti morsiushunnun lipas-
ton laatikosta, levitti sen pdy-
dalle ja katsoi sita; silloin han
aina itki. En hairinnyt hanta
kysymyksillani, kun ndin, miten
vaikeaa hanen oli. Ja mitaépa
erikoista kysyttfivad minulla
olisikaan ollut. Hanhan itki
lyhytta onnensa aikaa; olihan
vain tuokio siita, kun han kantoi
tata huntua, sithen, kun hanen
nuoren aviomiehensa murskasi-
vat traktorin armottomat py6-
rat.

Kolme vuotta kului. Vaih-
doimme joskus kirjeita, mutta
Sanelma kavi kotona entista
harvemmin, Kerran han kirjoitti
tulevansa kayvmaan meita 1a-
hinna olevassa kaupungissa,
han tulisi ostoksille; jos minulla
olisi aikaa, han haluaisi tavata
minua. Han ilmoitti tapaamis-
paikaksi pienen taysihoitolan,
josta vuokrattiin huoneita. Me-
nin,

Nain, etta Sanelma odotti
lasta. Hanen vartalonsa oli pai-
sunutjarintansa turpeat, han oli
kalpea, itkettynyt ja hyvin on-
neton.

- Oletko kihloissa? kysyin.

- En.

- Kenen lapsi on?:

H4n sanoi miehen nimen.

- Eika han voi menna kans-
Sani naimisiin - han on jo nai-
misissa. Hanella on nelja lasta

_tonut teille kenellekaan..

ja han sanoo olevansa onneton.

Uskoin siihen, nyt en enda-

usko. Han on tyéssé kone-
pajalla. En tieda kuinka jaksan
elaa. Mutta tama kaikki tapah-
tui vain siksi, etta en ollut
rehellinen....
~ Kenelle et ollut rehellinen?
Sinulle, aiti. Ja tietysti
my6s isalle ja sisaruksille.
Mina... odotin lasta Arvolle
silloin, kun meidat vihittiin.
Senvuoksi emme voineet siirtaa
vihkiaisia, vaikka pyysitte niin
isan kanssa. En olisi ottanut
péahani morsiushuntua... on
synti ottaa huntu, kun on elanyt
niin..... kun siskot vaativat mi-
nut ottamaan sen, lohdutin it-
seani: he kaskevat, he melkeim-
pa pakottivat minut ottamaan
sen pdahani, se on heidan
syynsa.... kuinka lyhytnakdinen
olin. Liukastuin... se oli ran-
gaistus vilpillisyydestani... tuli
keskenmeno. Siitakaan en ker-
: sekin
oli vdaarin... halusin nayttaa
puhtaalta. [kavdin Arvoa tavat-
tomasti... ikavdin nytkin
lei lapsi olisi mennyt en ehka
olisi joutunut tahan. Olin on-
neton ja ikavissanija mies sanoi
rakastavansa minua..., unohdin
hanen sylissdan hetkiseksi Ar-

Kuuntelin jarkyttyneena.
Olin tehnyt padtdkseni ja sa-
noin sen:

- Lahet kotiin. Tai ellet
lahde, olet taalla sithen ast,
kunnes lapsi syntyy. Me otam-
me sen Yrittimaahan  isasi
kanssa ja kasvatamme kuin
oman lapsemme.

- Voitteko tehda niin?

- Tietysti voimme. Ala huo-
lehdi ollenkaan siita asiasta.

- Sitten koetan elda... menen
paikkaan....Sinulle ja isalle on
hapeada tarpeeksi sina, etta
otatte lapsen sinne.... kiitos,
aiti....

Han syleili minua. Kehoitin
hanta olemaan rauhallinen, sa-

336. Mahtavasta Espanjan kelsari Kaarle V:sti sanottiin,
ettei aurinko koskaan laskenut hinen valtavassa valtakan-
nassaan. Sama voldaan sanoa lapintiirasta (Sterna Para-
disaea), joka on ehkii ainoa olento maailmassa, joka saa
kokea keskiyénauringon sekii pobjoisella etté eteliisell’i
pallonpuoliskolla. Se muistuttaa piipiirteittiin kaikkia
muita tiiroja, tulee noin 40 cm pitkiksi, silld on musta
pid, harmaa selki, slivet ja pyrsté. Erotukseksi muuta-
mista muista tiiroista sen nokka on sitévastoin kokonaan
punainen ja pyrsté melko pitki ja syviiiin halkoinen. Se

eliii enimmik

seen kalalla Ja lentéi tyylikkiisti syékeyen

-MORSIUSHUNTU

Kitj. Elina Pelkonen

noin, ettei hanen pitanyt ajatella
enda sita, ettd-oli pitanyt mor-
siushuntua, vaikka hanen ei
olisi ollut sithen oikeutta.

- Tietenkin kunnioitan puh-
dasta morsianta, mutta en suin-
kaan tuomitse sinua. Rakastitte
toisianne Arvon kanssa... ym-
marran sen kaiken. Meilla ih-
misilla on siveyskdsitteita, joita
pitaisi noudattaa, eika ollut
oikein, etta otit hunnun. Mutta
sehan oli pieni rike, kun kysy-
myksessa oli kahden nuoren
rakkaus. Tama toinen... tama
on suuri, mutta meidan on
jJaksettava tamankin yli, Elaa-
han taytyy joka tapauksessa....

Han tyytyi ja jai taysihoi-
tolaan.

Enka mina nahnyt hanta
elavana sen jalkeen.

Han oli kuollut synnytyk-
seen, ja laitokselta tuli tieto
Yrttimaahan, etta sielta pitdisi
hakea hanen pieni poikansa.

Hautasimme hanet Yrtti-
maiden hautaan ja toimme po-
jan meille.

Han kasvoi, leikki, ja oli
hiukan raju pieni poika. Han oli
tayttanyt neljatoista, kun han
omin lupinsa otti eraan talossa
olevan henkil6n moottoripyé-
ran ja lahti ajamaan_ silla.
Kuulimme surinan ja néimme
pdlypilven tiella. Hanen kaan-
tyessa4an maantielle ajoi ‘kuor-
ma-auto vastaan raskaassa las-
tissa. Han jai pydrineen sen
alle..

Yksitoikkoinen,  lyhyt
matka unen_ hiekkakankaalle,
sellainen oli tyttareni Sanelman
vaellus taalla maan paalla. Yksi
ainoa vahapatéinen kukka kuk-
ki hanelle matkan varrella, or-
janruusu, kéyhan kukka.

Luulisin, etta se oli Arvon
rakkaus.

PE, FE RA

Jalleen uni vanhassa aitas-
Sa.
Kuljin hiljaisessa metsassa,

jonka sammalpeite oli vihrea
kuin ldikehtiva silkki ja aurin-
gonvalo siiviléityi suurten kuu-
sien lomitse; se sai niiden run-
got hohtamaan kuin hopea.
Muinaisuuden nainen tuli 4kkia
eteeni ja hymyili minulle. Rus-
kea orava kiepsahti kuuseen,
leikki siina hetken keinutellen
itseaan oksalla ja katsoi meita
veikeilla nappisilmillaan. Sitten
se keikautti oksan kovaan vauh-
tiin, pérhisti hantansa ja loikka-
si viereiseen puuhun, Nainen
otti taskustaan puukon, katseli
oravan leikkia ja siveli aaneti
kadellain kiiltavaa teraa. Ora-
va piti iloaan. Se juoksi pitkin
hopeista runkoa ylhaalta alas,
vilisti oksalta oksalle, keinul
puusta puuhun ja katosi vih-
doin.

Nainen meni kuusen luo ja
piirsi puukon karjella sen kyl-
keen oravan kuvan, Se oli soma
kuva, orava nakersi siina kapya
hanta porhdllaan. “Sepa syntyi
nopeasti”, sanoin, ““Eik6 tuol-
lainen ty6 ole vaikeata ja aikaa
viepaa! Minun on aina ollut
vaikea piirtaa”. “Tama on
helppo tehtava kuvantekialle”’
han sanoi, hymyili aurinkoisesti
ja katosi. Pihkan raikas tuoksu
ja metsan hiljaisuus ympar6oivat
minut,

Se oli mets4n uni, tuoksuva,
rauhallinen ja viehattava. Ora-
van kuva viipyi silmieni kal-
vossa kotvan aikaa viela val-
veilla ollessani.

Sen unen jalkeen saimme
jalleen tytén. Nimeksi annoim-
me Mirjamin.,

Lapsuudestaan alkaen han
viihtyi hyvin yksinaan, Hn oli
ujo, herttainen ja viehattava.
Han teki kaiken ty6n, mika
hanen tehtavakseen  pantiin,
mutta jal usein sita tehdessaan

- seisomaan ja miettimaan. Pie-

nuudestaan alkaen han alkoi
piirtaa ja katsella kuvia ja ptir-
roksia. Panimme hanet oppi-
kouluun, silla han oli koko lailla

kohti sileenbiiin saaliinsa Letasdastac Mutta se ei ee
kaan piiise erityisen syviille pinnan alle ja usein sen tiytyy
levati vedessii, koska se ei ole hyvi ulmari. Kun keski--
yénaurinko tulvii yli Pohjois-Veniijiin seké Amerikan poh-
joisimpien seutujen ja Skandinavian yli, touhuaa lapin-
tiira vilkkaasti. Syyskuussa se lihtee pitkille matkalleen
kohti etelid. Euroopan liinsirannikon ja Amerikan itiran-
nikon jiilkeen keohti eteliisti pallonpuoliskoa, missi se
menee aina eteliisen Jiimeren ahtojiihin asti. Niinollen

silli on hallussaan muuttolintuf

en pitkinmatkan enniitys

—~ taival on periti 18.000 Kilometriii.

_

oli

“lahjakas kaikissa aineissa kan- -

| om Veen hanella ‘oli 2 aina a kym- |
_ menen. |

Mirjami luki vlioppilaaksij ja
valmistui kuvaamataidon opet-
tajaksi. Han oli vaalea, keski-
mittainen ja hento. H4n ei kos-
kaan kayttanyt kaunistusaineita
eika antanut kihartaa tukkaan-
sa. Han kampasi sen jakauk-

~ gelle keskelle paata ja teki pit-

kista kiiltavista hiuksistaan mil-
loin yksinkertaisen nutturan
niskaan, milloin komean tukka-
kruunun paalaelle, Joskus han
laittoi palmikot kahdenpuolen
pain kuin seppeleet vanhan ta-
lonpoikaisen tavan mukaan,

Han maalasi tauluja, mie-
luimmin metsasta. Paivat pitkat
han kesdisin kulki maalaus-
tarvikkeet mukanaan Yrttimaan
komeissa koivikoissa ja tum-
missa kuusi- ja mantymetsissa.
Han vangitsi tauluihinsa met-
san hengen luonnollisena ja ko-
ristelemattomana, mutta mie-
lestani aitona. Kun _ katselin
hanen maalaustaan “Koivut
herdavat” melkein tunsin sie-
raimissani hiirenkorvien tuok-
sun ja kuulin korvissani solinan,
jota puro piti hypellessaan iloi-
sesti kivikkoisista rinnetta alas,
jossa sen matka paatyi poreile-
van lahteen syliin. Joskus han
maalasi oravia kuusien oksille
tai rungoille ja ne katselivat mi-
nua nappisilmillaan yhta tloi-
sesti ja veikedsti, kuin aikanaan
orava, jonka piirsi hopeankoh-
tavaan kuusen kylkeen vanhan
aitan unen naisen paivettynyt
kasi. My6s talvista metsaa Mir-
jami kuvasi ja aivan erikoisen
kauniisti han kaytti sinista ja
valkeaa varia. Talvisin taivaan
sini ja valkean hangen timantti-
kiteet saihkyivat ihanasti.

Mirjami toi metsasta sanan-
jalkoja korkeisiin maljakoihin.
Pihaan han istutti gladioluksia.
Ei mitaan muita kukkia han
koskaan pannut itse tekemiinsa
penkkeihin kuin niita. “‘Ne ovat
jaloja kukkia’’, han sanoi,ja kun
nden hoidon vaivan tahdon, etta
sen tulos on oltava upea. Mutta
ruiskukka on se, jota rakastan.
Gladiolus on ihailuni kohde”’.

Aikanaan han toi Yrttimaa-
han miehen, jonka kanssa ol!
mennyt kihloihin, Pitka, kaunis
tumma mies, jonka ruskeat sil-
mat katsoivat hanta jumaloiden
ja jolla oli kauniit valkeat kadet
ja kiharaiset mustat hiukset.
Mies oli hienosti pukeutunut,
kaikki hanessa todisti, etta han
oli hyvista oloista kotoisin. Mir-
jami esitteli hanet Rolfiksi. Han
kartanonomistajan poika
Uudeltamaalta.

— Olen taysi-ikdinen ja
ajattelin, etta kai isd ja iti
hyvaksyvat Rolfin, vaikka en
etukateen ilmoittele enka tie-
dustele saanko menné kihloi-
hin, Mirjami hymyillen sanoi.

— Tietenkin sait niin tehda,
virkahti Juhani. .

— Me hyvaksymme jokai-
sen tyttaremme sulhaseksi sen,
jonka tama valitsee, sanoin

_ mind. - Kahdenhan kauppa on,

kolmas saakoon korvapuustin!

— Joskus tietysti on hyva,
jos vanhempi opastaa lastaan
sellaisessa asiassa kuin naimi-
siin meno. Han saattaa vaikut-
taa hanen elamansa onnistumi-

Seen. Jatk.

9