| Kalevala niin * pitkaksi aikaa P Terveisia nyt teille kaikille sielté suomalaisten suurilta juh- lilta Wanupista ja Sudburysta. Juhla-aikana luonnossa oli kyl- man kevaan tuntua, mutta et niin paljon kuin on taalla yli- maissa, johon hommataan maa- ilman suurinta turistiliikennet- ta. Tuonne jaéameren rannalle on jo junat kulkeneet siina mie- lessé monen monituisen vuoden ajan jajoka kesa heina-elokuus- Sa se on vain parantunut. Niin kait se on kaynyt tassa Kalavala-hommassakin. Nyt kun kunnioitetaan noita entisia sivistyksen alkuaikoja, on tyk- kenaan toisenlaiset vehkeet kaytettavané. On monenlaisia soitto-instrumentteja etta ei ta- vallinen ihminen tieda edes niidennimid, eikasita missa ‘skaalassa’ niita kutakin kayte- taan. Kalevala jonka Elias Lonn- rot keraili, on ollut paljon ai- kaisemmin ihmisten suissa lau- suttavana, mutta Eliaksen ai- kana sille annettiin alkukunnia ja sita kunniaa on koitettu kayt- tia naihin asti ja sita kunniaa koitettiin noudattaa Wanupin juhlillakin, Mutta aina, Mikael Agricolan ajoista ‘lahtien (1500-luvulta saakka), on ollut kasityksia, etta ei Kalavala ole syntynyt kansan keskuudessa Karjalan laulumailla. Jotkut ovatkin olleet siind mielessa, etta ne ovat yhdistettyna niihin Vesilahden tapahtumiin: Elinan surma ja Saaksmaen Helga- virsiin verrattavia. Jotkut olivat sita mielta etta kuinka lukutai- doton kansa voi tehda runoja ja lauluja ja etta niiden on mah- doton sailya vuosisatoja ihmis- ten mielessa, mutta Elias Lonn- rot ja hanen aikalaisensa olivat sita mielta etta Kalevala runot olivat syntyneet vuosisatojen aikana ja lukutaidottoman kan- san keskuudessa. Tassakaan suomalaisten jarjestamassa juhlassa ei aivan selvasti tullut nakyviin se tosi seikka, ettad nama Kalevala runot ovat syntyneet paljolta osalta Vienan Karjalassa ja etta niiden alkulausujat olivat hyvin k6yhaa kyla-rahvasta. Tiede- taan etta kaiken kuuluisin runo- lausuja oli Arsippa Pertunen. Han oli varaton pienviljelija. Nyt tuolla Neuvosto-Karjalas- Sa on pdatetty tehdé hanen muistolleen huomattava muis- topatsas, joka tulee olemaan niita suurimpia kunniamerkkeja Elias Lonnrotin jalkeen, joita seikkoja saavat mennytta kult- tuuria opiskelevat miehet ja naiset kayttaa aineinaan, kuka ties viela tuhansien vuosien perasta, jos ei sita odotettua maailman loppua satu tule- maan. Mina en ole tata Kalevalaa milloinkaan ajatellut. Kavi niin siina varhaisnuoruudessa, etta erdista iltamista saattelin tytt6a kotiinsa ja tytt6 ei puhunut paljon mistéan muusta kuin Kalevalasta, Mina kun en tien- nyt tuosta asiasta tuon taivaal- lista, niin siihen se jai meidan [0 etta sitd ei viitsi sanoakaan. Mutta kuitenkin kun kerran oli ndinkin suuresta kulttuuri- asiasta kysymys, kun Canadan suomalaisten kulttuuritapah- tumasta ja vuotuisesta juhlasta, niin minakin yhdyin siihen sa- maan sakkiin ja menin Wanu- pin uudelle haalille. Haali viela uhkuu uutuuttaan, vaikka on jo ollut kaytéssa toista vuotta. Se on mukava paikka ja edustaa jotakin nykyaikaa tuossa_ har- vaan asutussa maaseutukylas- sa. Niiden seinien sisalla mo- nasti keskustellaan jarkevista- kin asioista. Taman toteamuk- sen teki sen alueen kansan- edustaja Ily Martel, NDP, joka lauantai iltapaivan ohjelmassa kavi tervehtimassa kaikkia juh- lavieraita ja kaski kaantya hanen puoleensa niiss4 monissa yhteiskunta asioissa, joita tulee jokaisen eteen nykyaikaisessa elamassakin. Mentyani juhlapaikalle sain ensimmaisend tavata Kuuban- kavijan, Uuno Harjun, joka oli selviytynyt viime talven saira- uksista oikein hyvaan kuntoon ja ‘kimuaa’ niissé hedelmapuis- sa entiseen tapaansa. Paljon oli kasia ohjennettuna tervehdyk- seen, jonka aikana lausuttiin sy- damelliset onnittelut etta sinakin olet viela elavien kir- joissa, —- Kovakouraiselta mie- helta tuntui Torontossa nykyi- sin asuva Reino Keto. Han muisteli niité aikoja kun han ja Lauri Huuki kulkivat taalla pohjoisessa kilpahiihdoissa ja antoi siina minullekin kunnian, etta mina olin ainoa mies joka osasin heista kirjoittaa kunnolli- sesti sen aikaisessa Vapaus- lehdessa. Kiittelin Reinoa huo- maavaisuudesta ja siita, etta han muistaa noita vuosikymmenien takaisia asioita. Reino on ollut monenlaisessa ‘rytakassa’ ela- mansa aikana, joista kaikkein vaarallisin reissu oli Espanjan sisallissota, jossa han taisteli fasismia vastaan. Siina sitten sy6tiin wanupilais- tyttdjen valmistama paivallinen ja hyvalta se maistuikin. Saavat toistenkin olla kokkina. Saman poydan ymparille sattuivat sud- burylainen pariskunta Laina ja Urho Purra ja thunderbaylai- nen Laura Lempiala. Han on ollut mielijohteenani jo pitem- man aikaan, mutta siihen se on jaanyt ainakin sen jalkeen kun han sen Einonsa yhytti. Jur- vassa syntynyt Sam Pukkala, jolla on my6éskin vuosia elam4n hartioilla, mutta mies silti nayt- taa hyvalta. Paha kun en huo- mannut kysya sita piirileikki- laulua, jossa sanottiin etta kei- nutuolin teetan mina noilla Jur- van nikkareilla. Kiiretta naytti olevan kai- killa, mutta etenkin Taisto Lan- nella, joka koitti kansaa ohjata istumapaikoilleen pian alkavaa ohjelmaa silmalla pitaen. Oh- jelmajoukko taytti Wanupin haalin nayttéamén ja mieleeni juolahti, etta siina on ahkeraa vakea ja eivat paljon taida sai- rastaa. Jussi Passi lausui ylei- son tervetulleeksi. Jussikin oli pois Sudburysta, mutta nyt han on tullut takaisin ja naytti niin terveeltaé miehelta etta kelpaa vaikka presidentiksi. race: hyvissa valjaissa ndiden seura- kerholaisten kanssa ja antoi iltamissa korkeatasoisen esityk- sen. Valiajalla kiireen nujakas- sa kerkesin kysya, etté miten kauan siita on aikaa kun han ensi kerran konsertoi pohjoi- sessa. Yhdessa siita oli aikaa 38 vuotta. Jaa, jaa niin se tuo aika mendo. Minakin vain huokasin ja sa- malla tuli hirvedin kova myéta- tunnon osoitusvimma paahani_ ja kiitin Leoa ja toivoin etta han pysyisi ndissa riennoissa. elon ehtooseen saakka. Lauantai-iltapdivan konser- tissa oli kaunis ja monipuolinen ohjelma, etta sita harvemmin tapaa ammattilaisesityksissa- kaan, Ihmeekseni sain naihda etta Toronton miehet antoivat kvartetti esityksen. Kaikki he olivat musiikkimiehia, mutta Gunnar Gustafsonhan ne 4anet antoi. Gunnarin lisaksi siina lauloivat Allan Tyyska, Veli Kentala ja Arto Latvala. Toi- von menestysta talle kvartetti- hommalle, siita saattaa kehittya entisaikojen parhaita ohjelmia. Torontossakin oli hyvia mies- kvartetteja siina kolmenkym- menen luvun paikkeilla. Taman konsertin monipuo- lisuutta ja arvokkuutta lisasi Vappu Tyyskan Kalevala esi- tys. Se oli havannollinen johon liittyi runoutta seka selostusta tuolta menneelta ajalta - ja hyvalla suomen kielella esitet- tyna se oli sita ohjelmaa, josta kansa nauttii. Kiitos Vappu, jait mieleeni pitkaksi aikaa! Oli siina juhlassa niita en- tisia Kuuban-reissun kavereita- kin, kuten .-Lempi Jokinen, Lemp! Kiviniemi, Anni Lind- berg ja Aino Gustafson. Gun- nari minut ikaankuin valtuutti istumaan Ainon kanssa rinnak- kain, tuskinpa sité muuten us- kaltaisinkaan, 4 Sone eeaneaal Yhta ja toista Kaksi nalkaista Calgarin poliisilaitoksen hevosta voi kukkakauppaan jatettyina teh- da samanlaisen vahingon kuin esimerkiksi poslhini- ja lasi- tavaroita myytavassa kaupassa vapaana oleva harka. Kun kaksi ratsupoliisia sa- tulasta alas tultuaan [ahtivat juoksemaan Shirleyn kukka- kaupassa epdiltya varasta ta- voittamaan, niin hevoset jaivat vartioimatta ja alkoivat aterial- le. Poliisit pidattivat miehen, mutta kukkakauppa_ menetti kaikki likkeen ulkopuolella ole- vat neilikat. a USA:n Seattlessa joku :*‘.a sitten 30-vuotias Scott Dearin Sai vain lievid vammoja pudot- tuaan lahes sadan metrin kor- keudelta kun kaatui nostokurki, jossa han tydskenteli. Ketaan muita ei loukkaantunut, mutta alas tultuaan nostokurki rikkoi joitakin paikalla olleita autoja, katkaisi lahitaloihin johtavat voimajohdot ja pysahdytti lti- kenteen. * x Frederictonissa Abbey Gil- laskettiin etta paikaltaan: ‘Han on n pysynyt | OEE Oe CE ages ee ‘siitd toaf “yilétyksesté jonka jarjestitte hyviati jatte ij mielessa South Porcupinen suomalaisen kirkon ala- | saliin toukokuun 8. paiva 1985. Oli ilo nahda etta meille on tullut niin palion ystavia tassa vuosien saatossa ja nyt olemme pdaattadnyt muuttaa uusiin oloihin. _ Kiitos runsaista pdydan antimista ja niisté haus- koista muistoista, joita on kertynyt vuosien varrelia. Kiitos muistolahjasta ym:sta. Teité jokaista kiittéen ja terveyitd toivottaen. Hilda Laitinen Hanna Tuohimaa South aoe nti artario- KIITOS Monet sydameliiset kiitokset teille sukulaiset, tuttavat Ja ystavat, kun olitte saattamassa puolisoani ja isdani ARMAS WAANASTA hdanen viime matkallaan. Kiitos ku- kista, osanottokorteista ja lahjoituksista eri saatidille. Kiitos pastori Suokonautiolle viime palveluksesta ja kauniista muistopuheesta. Teidan kaikkien myotatunto ja osallistuminen jai mieltani lammittamaan talla vaikealle elaman hetkelld. Teita kiittaen ja hyvalla muistaen. Sylvia ja Linda Waanan iarigaelae anieie tapa htunutta Keskiviikkona 15. paiva toukokuuta ikinuorten kerhon viihdetilaisuudessa __ esitettiin ohjelmaa, joka oli aikaisemmin tarkoituksena esittéa kevat juh- kassanne. Joukostamme, eten- kin ohjelman_ suorittajia, oli sairaana, niin katsottiin isom- man juhlan jarjestaminen mah- dottomaksi ja pdaatettiin osa ohjelmasta esittéa viihdetilai- suudessa vain jasenten kesken. Tahankaéan tilaisuuteen eivat voineet kaikki jasenetkaan saa- pua, oSasta huonon terveyden takia. Ohjelmassa Sirkka Surcess sdesti kaikki laulut; Joutsen, Kultainen nuoruus ja hautaus hymni joukostamme poistunel- den jasenien muistolle. Kerttu Gronroos lausui runon ja laulua esitti Rist Maki. Miehet lauloi- vat kaksi reipasta laulua; Tam- merkosken sillalla ja Kuulet- kos flikka,. Naiset lauloivat Val- kotuomen ja Hopeahiukset. Lari Lahtinen soitteli kita- ralla useita kappaleita jonka jalkeen kerhon lauluryhma lau- loi seuraavat laulut; Lapsuuden koti, Lakeuksien kutsu ja Kip- mour oppi laksynsa ja sanoi antavansa ammiattitaitoisten henkildiden ajaa skunkit talos- taan., Kun skunkit loysivat set- nasta tien hanen taloonsa, niin ensin Abbey koetti haataa nuta pois naftaliinipalloilla. Kun se ei auttanut, niin han kaytti vahvoja myrkkyja. Ne tekivat hadnet niin sairaaksi, etta oll turvauduttava sairaalahoitoon. Abbey kertoi, etta sairaalassa ollessaan olivat viranomaiset repineet hanen talonsa lattiat saadakseen myrkyn havia- maan, mutta ei ole takeita josko skunkit havisivat. Lipa. parin polkka, Tahan paattyikin ohjelma. Elma Nahkala kiitteli Sirkkaa, ojentaen pienen lah- jan, kun vaivaitui taas ohjaa- maan meita vanhuksia. Ohjelman jalkeen siirryttiin ylakertaan kahvikullan aareen seurustelemaan ja lopuksi sitten pelattiin bingoa. Sairaalassa on kerhomme jasenia Ivar Haapasalo ja Niilo Ketola kay Torontossa saa- massa laakdrin apua. Ilma on ollut hyvin sateista viime aikana, Harva paiva sa- taa tai on ainakin pilvessa, Tol- votaan etta ilma lampiaisi ja saisimme nauttia kauniista ke- sdisista paivista. POIS NUKKUNEITA — Mrs. Jenny Pera, 61, kuoli sai- raalassa toukokuun 7, paiva 1985. Han oli syntynyt Suo- messa ja tullut tahan maahan nuorena. Mrs. Helen Lyytinen, 65, kuoli sairaalassa toukokuun [4. paiva 1985. Syntynyt Port Arthurissa. W.W., Ala tuomitse Jos rikkonut lien, kai antaa voit anteeksi tuomitsematta. Sina kerran mun tielleni onnen tot dla jata nyt lohduttajatta. Ala syvenna surua karsivan ala ivaila syyllista heita. Kun entiset haavat kirveltaa luulen kumpaakin jo meita? — Lapset, miksi heratitte minut ndin aikaisin? — Niin isa, aiti on sano- nut etta me emme saa leik- kia kun sina nukut. Kellokalle Virtaselle: Huo- masin, etta hoiditte asken tuota sorvia yhdella kadella hetken. Teillahadn on kaksi, katta, joten slirramme viereen toiseen sorvin. — Joo, ja kun sulle sido- taan luuta takapuoleen niin juostessas lakaset lattiat.