Paavalin sanat, hanen kat- seensa, hanen ilmeensa kaikki sateili taytta luottamusta Maaritiin. Turvallisin mielin han jatti talon ja kaiken Maa- ritin hoitoon lahtiessaan mat- kalle. Paavali ei empisi uskoa hanen huostaansa koko omai- suuttaan. Mutta sita huonom- min han, Maarit, kykeni varo- maan sita, han kun ei kyennyt varomaan edes itsedan. Han oli antanut puolisonsa paikan avio- vuoteessa toiselle miehelle, jonka itse oli kutsunut. Se ei varmaankaan ollut vahemman hapeallista kuin jos han olisi pannut alttiiksi Paavalin koko omaisuuden. Maarit oli ennattanyt aja- tuksissaan vain siithen, etta Haakonin oli tultava hanen luokseen. Paavalin unohtami- nen ja Haakonin naiseksi tule- minen kavi nopeasti ja vaivatto- masti. Han vain ikaankuin meni ulos toisesta ovesta ja sisdan toisesta. Mutta vaikeampaa oli menna ulos Paavalin ovesta jaaddakseen ainiaaksi Haakonin luo. Han oli Paavalin vihitty vaimo, talla oli oikeus maarata hanesta, ja hanen oli katsottava eteensa ennen kuin karkaisi Paavalin luota, Havdisty han oli jo Jumalan edessa, mutta viela hanta ei ollut havaisty th- misten edessa. Kun Paavali saapui kotiin, alkoi tulevaisuus raottaa Maa- ritin silmien edessa. Han kysyi itseltaan: Miten heidan kavisi, Haakonin ja hanen? Miten he selvittaisivat taman, johon oli- vat heittaytyneet? Maarit ei ha- lunnut ruveta karkuriksi, han ere Be halusi jaada tanne kylaan ja olla vaimo talossa. Mutta siina oli este: Haakon halusi hanet itsel- leen. Miten han voi jaada Paa- valin luo ja samalla kuulua yksin Haakonille? Maarit tunsi nyt olevansa vain Haakonin nainen. Eika han mitaan kuumemmin toivo- nut, kuin saada olla Haakonille uSkollinen. Hanen kanssansa- han Maarit oi loytanyt ilonsa ja oli huimaavaa kuvitella, mika ilo heilla viela olisi jaljella, jos he saisivat elaa yhdessa. Han aavisti antaneensa Haakonille paljon, mita hanen miehensa ei milloinkaan voinut saada ha- nelta, vaikka he eldisivat avio- liittossa sata vuotta, Mutta Paavali oli palannut. Maarit ei voinut ummistaa sil- miaan silta, mikaé oli edessa. Voisiko han olla kahden miehen nainen... Ei, e1...! Sydan kielsi, koko hanen sisimpansa nousi sitaé vastaan. Asken han oli pettanyt Paavalia. Haakonia han ei nyt saisi vuorostaan pettaa. Han oli luvannut Haakonil- le, ettei jakaisi itseaan. Voisi- han han valehdella ja salata sen, etta oli joutunut rikkomaan lu- pauksensa, mutta han tahtoi olla Haakonille tosi ja rehelli- nen — jollekin ihmiselle hanen taytyisi olla tosi ja rehellinen, Ei, Haakonilta han ei salaisi mitaan. Mutta vaikka Haakon ei olisi vaatinutkaan hanelta us- kollisuutta, han olisi kavahtanut ruveta kahden miehen vaimok- si. Kaikki yhteys puolisonsa kanssa oli hanesta nyt vasten- mielista, se oli vastenmielista seka ruumiillisesti etta sielulli- sesti. Maaritin taytyi kayttaa kaikki viekkautensa pelastaak- Seen itsensd siita. Ja hanen taytyi kayttaa vain viekkautta ja keselidisyytta, jos mieli varjella salaista onneaan — jos se tulisi imi, se loppuisi, Eika Paavali karsisi h4nen petoksestaan, en- nenkuin se tulisi ilmi. Hanen piti siis salata onnensa, e1 vain itsensa, vaan mydéskin Paavalin takia — nain han uskotteli it- selleen. Bo Oli se pdivan hetki, josta Paavali eniten nautti: illan rau- ha ja lepo monen tunnin ty6n jalkeen. Silloin han aina oli taysin tyytyvdinen elamaansa. Han oli nalkdinen, mutta Maa- rit kantoi paraillaan ruokaa poytadn, han oli vasynyt, mutta han saisi pian laskeutua levolle. Kaikki oli hyvin. Ja nyt, oltuaan pari iltaa poissa kotoaan, Paavali tunsi tuon kaiken entista voimak- kaammin. Han loikoi lepopen- killaan ja ajatteli, ettei hanella ollut suorastaan mitaan valitta- misen aihetta. Lapsuuden ko- dissa ei ollut hanen mielestaan enda samaa viihtyisyytta kuin ennen, ja se johtui kenties siita, etta hanella oli niin paljon pa- rempi olo omassa kodissaan, jossa itse oli isanta. Niin, taalla han vihtyi nuoren naisen lam- poisessa laheisyydessa, naisen, joka askarteli hanen ymparil- lain hanen levatessdan. Ha- nella oli hyva talo eika siina ollut velkaa, Ja hanen ruu- miinsa oli taysin terve, niin etta kaikki kolotus ja piina pysyivat hanesta kaukana. Paivan tyo oli tosin kova, mutta ilta tuli ja yo tuli. Ja tulivat pyhapdivat, jol- loin juotiin viinaa — otettiin hyva humala, josta ennatti sel- vita ennen kuin uusi tyéviikko alkoi. Ja vaimokseen han oli saa- nut sen tytn, jonka oli tahtonut ja valinnut. Paavali ei voinut toivoa, etta mikaan olisi toisin. Isa kylla kuolisi pian, mutta se oli kaikkien vanhusten kohtalo; se olisi mydéskin hanen osansa kerran, niin ettei kannattanut surra sita. Niin, tana iltana Paavali tunsi entistaé selvemmin, etta elama oli hanelle hyva. Kotona isan luona oli tuntunut hieman tyhjalta noina kahtena y6nd, kenties han oli suorastaan kai- vannut Maaritin lasndoloa? Han ei ollut ajatellut sita en- nemmin kuin nyt, kun han makasi katsellen hanta. Ja kyllaisenaé iltaruoasta han meni vuoteeseen ja odotti Maaritia. Maarit viipyi, kuten oli tehnyt joskus ennenkin, kun hanella oli ollut paljon askarei- ta, mutta lopulta han tuli. Ja kun han tuli, Paavali halusi hanta kuten tavallisesti. Maarit alkoi silloin akkia valittaa olevansa huonovointi- nen. Niin, han oli illalla alka- nut tuntea kipua. Hanen paa- taan repi ja pakotti — han tunsi koko olonsa hieman kummalli- seksi. Han halusi paasta siita tana iltana. Maarit rukoili: Eiko Paavali voisi antaa hanen ol- la...? Paavali ei ollut itsepintai- nen, Han tyytyi heti. Han oli kuitenkin hieman pettynyt. Ei ninkaan paljon siksi, etta olisi ollut kuumaverinen, vaan eni- ten sen johdosta, etta oli tottu- nut saamaan Maaritin siihen aikaan vuorokaudessa. Se i- kaan kuin kuului asiaan ennen kuin han nukahti. Maarit oli niin kiitollinen, etta Paavalia alkoi melkein ha- vettad: Tietysti han tahtoi olla kiltt! Maaritia kohtaan, jos ta- ma oli sairas. Han ei ollut mi- kaan vaimonkiduttaja. Mutta Maaritin kipu ei ollut parantunut seuraavaksikaan il- laksi, ja silloin Paavali tuli le- vottomaksi. Han alkoi kysella: Miten hanen laitansa oli? O- lihan han tanaan tehnyt tyéta kuten tavallisesti. Hanen olisi ken- ties hoidettava itseaan ja maattava vuoteessa. Olihan han tana iltana mennyt alas hakaan lyp- sylle kuten tavallisesti, ja hanen oli ollut raskasta kantaa maito kottin. Jos han oli satras, han ei Saanut enda rasittaa itseaan lypsylla. Hanen taytyi pitéa huolta terveydestaan, silla se oli arvaamattoman arvokas hdanel- le itselleen ja Paavalille. Han ei ollut varmastikaan ollut varo- vainen — Paavali puhui hieman ankarasti hanelle, mutta tar- koitti tietenkin vain hyvaa. Ja kolmantena pdivana Maarit oli taysin terve. Mutta nyt oli ilmaantunut eras taysin luonnollinen este, niin ettel Paavalilla ollut mitaan syyta ‘auneimmat silla kertaa kysella, Maarit turvautui tuohon pelastavaan tilaan pari paivaa ennen kuin han saattoi sit odottaa. Silla han ei epatoi- voissaan enda keksinyt mitaan muuta keinoa puolustaakseen itsedan. Ja hain valehteli sa- malla kun hanen hatansa yha kasvol: ndin pitkalle han oli kyennyt selviytymadan, mutta sita ei voinut jatkaa miten kauan tahansa. Jatk. ats eral a! muistolle Katri ja Paavo Makinen Edith ja Wm. Jokela Kaisa Kaarto Annie Suomela’ Kaisa Nattinen Irja Heiska Toronto, Ont. Kauniit kukkaset ystavamme RAUHA KONNUN muistolle Hella ja Nick Laitinen Toronto, Ontario ukkaset van ystavan ja toverin RR Ue 0.s: Jaas kelainen Thunder Bay, Ont. mulistolle elen Salminen Toronto, Ontario