1 : ie al c i! . of | a i " woe ee ee ee . . a a pe dS Shphts Res 7 He ani i BES ae rae Deg FAL, eer gee TENANT ae PE od * ae - ie ae Lt Clea a ee | =< . 7 : -fit ae . 1 Pa . - “as, PE ee ea Poe ee Pe ol ped eo ee ee ee arc e aera i L +7 Tet ae arth =] a = [4 tla lewene . oe eee tay F | cE ee “TT a bs a 17 iD ee el ee i = Ca oat “here tl a _ = . r . =a: a ss ehh + hte - aol . oe —)" web cetgaln, SeR ster Set i ae + Ree re cee = ‘tore 7. voissaan yksitellen, erikseen, kuin olisin nihnyt ne viimeisen kerran. Katsoin Sdrenid s‘lmiin. Ne olivat tummat, ¥osta tummuneet ja kuiten- jn ndin niiden pohjaan asti. Hymayilin, tahdoin helpoittaa eroa. Siten seiscim- me hetken. _ Samassa tarttui Sdéren rajusti minuun ja molempien Kasiensa lujassa puserruk- seasa painol rintaansa vasten, — Rakastan sinua! Oli. kuin kavan sulkeutuneena ollut pato olisi Zkkid auennut ja padstanyt vangitun kosken vapaaksi. Se kohisi meidao ylitsemme — hukutt: méidat Luohuibinsa — painot pohjaan ja nosti jilleen pinnalle. — Rakasta nsinua! . Sdrenin ‘dani oli kuin kaukainen; pau- haava aallokke, joka epatoivoisena ja tuitenkin onnellisena syoksyy autioiden karien yi ‘Se oli kuin soittoa, pyérryt- huumaavaa, ja saattol yhdessi- supksilta, Nyt Gedat, miksi lihden, kuiskasi Séren. Sitiun tahtesi . . ; Ymmirsio — hyvin ymmirsin. Sdre- nin taytyl lahted, silla han rakasti mi-. nua. Olin onnellinen, én voinut rikkoa sanoin sta, mitd bunsin. Hin veti minut puoleensa ja painai huvlilleni suudelman. | Silla hetkeli katosi kaikki pimeys sjelustani. Se tuli valoisaksi kuin kirk- kauden portit olisivat avatut ja parvi valkoisia kyvhkysia olisi liidellyt sisaan. Maailma katosi, nykyisyys, mennei- syys — aika. ja olevaisuus katast. Edes- sa ali vain iankaikkisuus, vailla Fajoja ja arid, lankaikkisuus, taynna haikdi- sevaa valoa. Tunsin liitelevani ylés korkeuksiin, yh pilvien, ikuista paratii- sia kohden, jonka liepeiHi tulenvariset ruusut kukkivat ... Suudelma_ seurasi suudelmaa. kauden -kiihkei, ‘tunnustus toistaan. Unohtunut cli ero, wnohtuneet yhdessi- clon yaivaiset minuutit. kum hehkuvin langoin yhteen pauloite- tut. - | Pohjoisen seurakunnan kirkonkella lai kymmenen. Se havahdutti meidat todellisuuteen. | Seurasi lyhyt hyvastijdité. Erosimme. | Tarin silmanripayksen kuluttua sei- sae ae | ee E at * . . st " . * 1 fara . ae ' - rik a a, ates ee a ae ne soe ee rae fe 4" Sh Be) 2 ' aan ’ ce ap te el Baan at ate ate Bae et tate ener st at [he - on oe < : pa esate ee TM tate ne lata ATA scar nae saree ne SSMS ae some De settee lyme oe la sa saat a Or el eee ee ie te ke} eon om Se Pe ee SR farigiitgs os “oo 7 . 1: toes shoe LT eet en a, . ee . ", i ‘ we ee 1! = os rs © ——-, i epg ye, sae a RB em 5 wn wr 0 Bian a | eee a, = Lt Sa ee Pukkien Munitaus on jossakin muodostunut koko perheen he Cur rentissa,.. Vila nahddin isd ja kolme potkea har joiticlema Aistorigsse on Alanitoulin saarcia oikens metsastaa peuroja fo | pitka. Rak- © tukeista. Meili suuri vene, pari miesti ja kahvikokki _. Me olimme . . PARSE Danone oa TRA ST SA a . 2 ee was . “ La. a es ee id i ot “tenet Peres ‘ Sota: Seek baa ae cites LA a ae en oe 15 a . = ae eae odie SRE — ats ee tBine: ab he “ Le te ee} een ee ee re a Rata ae wate a eee - 2 Se TUKKILAISENA SUOMESSA Kirj. JAY " KUN jokin aika sitten olin Sudbu- ryssa katsomassa ~Tukkijoella” naytel- man hyvid ja reilua esitystii, muistui mieleeni monia jo melkein unholaan jaaneita asioita nuoruusvuosilta, Ennen vanhaan mingkin olin tukkijatkina Suo- messa, ehkipa vahan mydhemmin kuin aika, jolta aihe nayielmain “Tukki- joella’ ‘on otettu, ; Tukkijatkan ammattia oli minun pakko rybtya harjoittelemaan heti kun mahani yli maan, Ensiksi olin talvisin isiin apuna -hakkuuttissi ja kevdisin kotimédkin 1i- hella uittohommissa. Muistan vielii kuinka monta kertaa yritin saada kek- Svarten poikki, etta olisin padssvt taloon laittamaan uutta vartta, kuien naln aikuistenkin miesteg tekevin. Voi- Mani @hvat sHloin viel@ riiitineet ke-k- sinvarren katkaisemiseen- Sinen aikaan en vield uskaltanut l3hted kauaksi kodista, pelk&sin,; etti 4- diile tulee minua ikava. Myéhemmir, kun tka ja voimia karttui, olin mtuutla- mina kesind pitemmillak'n reisinila. | Kaikista pisin ja mydéskin viimeis'n uittoreisuni off noin 15 peningulmaa Sia matKalla kes# meaik'n melkein pilalle. .Tukit oti ensin uitet- tava pienta sydanmaan-purea iso-npazai jokeen Ja stta pitkin Pyhajarveen, Jar- vimatkaa oli flahes pari pen’kulmaa, S1- la matkalla tukit piti ofla lauttasI, ie at a ee ea le if ““aa2 r qe SS a eer . ' . . . Aha er a roy a i te eg ke 1 a . 1 Th af r = . 1 oe! pee 2 ee L tt ge aul ee ag ag a ag ae ge, tig ae ek TL", LL arae fa. a 7 ae J hore oe ee on. - eS Se ed ee oe Been: al :—/ : oo ai Serie fae] r apie ier ol woh uke ee 2 ™ 1 - 14 ey