in kip ioituk. kaye. ‘aneils aska- sitiita aldm ait, kana, tama Lista, 44 ja ———_ tebsantert Neverov oli Anonta- feist pia jvoldis-talon porkatsisia Ris joifijoista Veuvoste-V end jattd, elaen Ravkane madasenduila jen}? - ; raikeissa taloudellisissa oloissa iangen ennen vallankumeausta roaivila ttsel- “en tien kirjailijauralle. saaden osak- seen mvatatuniod ja hyvaksymisia mm. mn. Gorjkilia ja Korolenkoita. Yatian- iumousvuosina Neverov, joka’ sillom ai ceibeissa oloissa Raukana -keskuk- ‘seite, hehkui vallankumouksellista tn- neuvostoke jaiijowa, Katsellen maa- imee tvotitekevdn talonpotkaiston terkuudesta lahkieneen silmillag Adan eaitomeisesti amaksui xomemeunist- wn proaiimankalsomuksen perusptir-— tet ja jo vu. 1918-19 alkot hirjoitella iuomattavia teoksia, jatka ketkkina titoina tuieval olemaean sturien vite- sien oivallisina mutstomerékeind. Flimdsténsd, varsinkin varhaisin- jien TRovuosiensa, Neveroy on erm- omaisestt kerfonut vahad ennen u0- femaan (23 XTi 1923) Rirjoitiantas- yonsa omatekoisessa eldmdkerrassan- ia, Sind kan kuvaslee nitia ofoja, joissa tulevan Xirjatlijan tiytyi Bas- pag ja Rehittyd ja jotssa muodostui hinén madilmankatsomurksensa. Timd autobiografia Rokonaisuudes- faan on seuraqgvan sisalidinen : Prses TaN Re tS Veikeata on kertoa itsestdin, Jo- to tdytvy Rertoa kaikki’ jarjestain oskel askelecita taikka valita yksityi- id Ratkkemn selvimpid ja luonneku- voauimi pia Rokdia, jotka luavaan tyé- hint ja psvkikkaani ovat jattdneet iatkia, Syntyperdui: isini olf jostakit ivystd Rtrjortetty Simbirskin kauput- gin porvartksi, mutta harjostii talen- porkaista meanviljelyst@. Aitz oli Iu- tuteidaton talonpoikaisnainen. Aika- ‘tisckseen olf isdni kyllin lukutaitoi- Ren ja kekilivayt, Hin oli palveliut olrupseering uidanirykmentin kenké- Vartiokaartissa Pietarissa. Hanen Aimensd olt Skobelew, Minun nimeni Neverou on kirjailijasalanimi, Syn- yin] pnd tammikuuta 1837 (uutta tikua] Samoran liinin Belekesin (ent. Stavropolskin) kikldkunnan No- Wkovkan kyldssd, Lapsisia olin Rol- Mas jarjestvRsessd. VWeljeni Ivan Ser- sjeutsh, joka nykyisin on talonpoika, On ininua vanhem pi ja samoin off si- “arent, joka nyt jo on vaingia, ; tani ol mennyt kotiviiuyksi aitini | nn Mind synnyin, vietin lapsut- | M0 Nuoruutent 16-vuotiaaksi asti “saat talossa, Talli ef ollut amie Pik fa pitt minua jonkinlaisena of- than meso ee fe, mutts nina uiTt por Ossans uo- toy ta ving en seurannut hGnlé, _ Mit isotsant luo, sila hdnella of Shen cikean hedelmdkauppa ja mint ot hyd olla hdnen tuonaan — ns fotsin, kuin veljelldni ja sisarel- vr ] bows yy piskeli miclellgan ja wseis MOP Nena ollessaan. Wa vom, Mf tery . ie verdana yhden Chor fy » ielys ja raskas raadanta istanj ae Nokona an kylldstyttid moitelen toe nahtavasti Piectarin kem- cin atkot etsid hkelpompac Chimg ru i - a. FF iy m4? talonsa, antoi osan Att dona i ey -A\leksanteri Neverov (Skobelev) 7 Soatuaen niukan opilliser, sivistyk-.- nosiusha ja tuli Adnest@ suurimpia men asemastaan ja sdainen pyvands- _kyntimddn, letkkaamaan sirpitld ja _ kutomaan tallukotta, ného cikG minua siitd tvéstd saanue _heiddn inonaan ja puhelin keidan ia- _LAUANTAINA, SYYSKUUN 9 PAIVANK” lapsista valiatkatsesti isoisiint Aoifoon ja ditini seké vanhimman cveljeni ans- ‘sa, jolla silloin oli 12 vuotta iad, Sirtyt Sthertaan, _Stperia kohteli kuitenkin buonosti isddni ja kin muutti takaisin Same- raan, polveli ObeAvahtina ja poltisina, miutia kun hin ei ollut lionnestaan virkamies, joutni hdn elituisesti rii- taan péddilystén kenssa, nankkasi u- seim litan ryyvppyn ja yleensé pidet- tin Adntd “huonona” ja heikkona ik- MISENG, | Ndihin aikoikin kuoli ditini. Mi-- nulla olf silloin 12 ikdvuotte ja katka- sin’ melkein aiken hte yden ‘ant kanssa, vaikkakin taveliaan hdnté rakastin, Aina mind hinté builenkin Rainostelin ja tunsin suurta mieltv- - mystd isoistiint Roktaan. Lukemaan apin sangen varhain, 6- vuolisena, vankemmalta veljeitani, jota diakoni opetti, Oppimaan mti- nulia oli Avuid taipumuksia ja mel- kein menin edelle veljestint inkenti- Sessa. Kun minui sitien pyynndstini vie- tiin diakonin lua, jonka nimed en enad tmuista, sanoin mind kinelle jonbun tkeyden ja hayttiydyin hillittimésti. Téstd jouduin heti pimedin huonee- Seen, sain pelon Roulua Rofttean enki Aerfation pukdistaminen, hevotten none kdvali disin, olkien noutaminen fuuvasta, aamiaistaminen ja istumti- nen dhdyvrvavdn rasveisen kaalivadin déressd olf minusta jotakin erikoista, Kun tdyvtin 13 ikdvuotta, alboi mi- nussa jonkiniainen hiéyminen. AbRIG ketosi kaikki halu talonpoikain téihin ja mieleni tehi padstd viinuriksi, Olin énnemmnun ndhnyt selaisia, kun kavin isoisini kanssa Simbirskissa taveroita Hakemassa ja ne oltvet tehneet mi- Nuun vallavan vatkutuksen: muustat fakit, valkoiset ruokaliinat kainalossa, faileelliinen luovaiin tarjotinta ker- Realla Rantaen poviien valitse, astiain helind, héyrydvdt teekanuut — baik- ki tama vaikutht minuun sanomatte- mast? ja mind arvelin, ettei mikdin ole sen thanantpaa Ruin vtinurin ofe. Attini Ruolinvuotena jouduin Sa- Mardan isdni luo, huijin feeravintolan Of Ja Syddmeni Ratpasi sinne Airve- asti, mutia poltisin vaimo Anna And- rejevna Burmister vei minut teerd- vintolan asemasta lddnin kirjapainoon Stellé koneet, hikhnojen subina, varien haju, suunnattomait poperiarkit, jotta Roneciden “Ramat” heittelivdt, hett fapporvat minusta rakkauden teera- vintoiga koktaan ja mund vdristen vuostkauteen enda pistinyt sinne ne- ajattelin: ndini. Koulu ali, kuten muistelen: — Tadmapéi vaste on ciheata eld- maiaia, pimedl rakennus, jossa oli pit- mdd! _ Minut pantin letmaamaan kur ‘nauhallinnon kirjekuoria. Névttdd ja seittiaa et Rauan tarvinnut, Opin heli otkein asettamaan kuoret, sill fumad “femppu’™” oli mtinusta mieleen. Parissa kolmessa péivdssd leimasin useita satoja kappaleita. Olin oikein farmissant, kun tydatka paddtive ja faveyt poisiua Rirjapainasta, | Otten taas tuli Rddune. Vitkon &u- initiua alkoi kirjapaine haikkineen hylldstyttdd minua, sillé olin saanut | ontani ja pitemmdlie minun cf sallitty tattoja Rokeilla, Minulle ei nayvictty mitddn uuiia enkii mind endd saapu- nut fyahén, vaen palasin maaile isa- isint Iug ja paddtin taas ruveta telon- pojaksi. Maalgiseé syvsvet, svospeAtat, Addai, iilaisut, tyiiéjen seurassa tstu- jaiset, Aanurin sottto —- Ratkki se omalig tavaliaan Roshetti sieluani ja mind aniaannuin tdkdn elamddn, fG- Adan runcilisuuteen tdydetlisestt, Asia ef Anttenkaan ollut nun, En. funtenui itsedni. fJokin »vowna tem- pas! faas minut irtt Ayldsta ja aivar odottamatiani vei minut Sfaraja Mai- nan xkirkonkylddn, joka olz 18 varstan padssd. Stellg jouduin myvmdpdydan faa Rkeuphias Niktloravin riftkama- kaupassa. ) Kaupassa mind vithdyin kuin kata vedessa: napil, naval, kamal, nét- lat, tdrpitin, kamforin, saippuan, ras- van ja vdrien haju, lattian lakaisu, fechannu Radessad juoksu ja puhelut ostajien #aussa —— kas sing oli pit- stikkia. . Kauppiaan talossa oft kutienkin ot- sin Raupanteon laputtua tolsentaista musnkkia: novitevkalainen. burstini, lattiaila makuu &ettliossd, filjaisuus ja kolkhous seka isdnfauden ankerat foral, Tunsin fapabinvan jonkiniais- fe vadrvwld, mtkd thito ettien pitkad snanitini hauheakst tkavakst, ja eragud toripdivdnd mind, Avidten Aurstini isanfavaen keittidan, pakenin tgas iso- sani f0- | kid pulpetteja, iaki likainen ja aitaus erottt sen Rirkkotiestd. Istutnt op- pilaana-erddssG pulpetissa ja sangen arasit vastadin pappi Petrowtle, Bun fdmd Auulusteli uskontoa. Pappia Nimitetitin “kanannokkaiseks?”, Lukemista, kirjoitusta ja iaskentoa apetii meille vakuutusasiowtsija Iva- novski, joka samatia oli virrenvetsaa- ja. Han oft alkefoltn turmelema, mitta Sangen Ayvdntaktloinen, Han cinta weakaili attaxksen tekana Rir- konuahdin fuona ja mind elevimpdand oppiaana kutjin vituotin kddessa pud- pettien valikdyvidudd piuin seka fii- iddn opetin alemmalfe osasiotle &tr- jatmia. | Mutsti minutla off erinomainen ja vhdesta Runlemasta mutstin Rokonat- sia kertomuksia. Kieliopista metild oppiatila ef oliut aavistusiakaan ja ainoa, mitd apetiaja meile sanot, oli: — Sanojen “mutta”, “ettd” ja “ja- ka” edelle pannaan pilkku. Kirkkokoulun kolme luokkaa pda- tin parhaana appilaaqna ja padtin ru- veta falonpojaksi, Ryntajaksi, sila nithin atkoikin gikoi isoisant Rauppa kivdad kuonosti ja kan alkoi puuhailla maanviijeivstiissa. Talonpotkainen fyd pellolla niiyiti minusta Ratkkein parkaalia macilmassa. Pian opingin Muyistan, efta talluboiden faitiaminen minusia olt eritidin mieluista. Aievittelin olevant: hevilla luo pumadn, Tétad haushuutia ef kuttenkaan kes- finvt kanan: heti, kun opin tatiukoita tekemddn, atkot se minua Ayttastyt- fad, Oli wuosia, jolloin mind JO-—-12- vuotinen poikanen kuvittelin olevani talonpoika. Minuila oiz oma maSSE tupakoineen ja kaikkia astoita Ratse- lin talonpoikain silmilld, istusketm Dire dieearr r mild en itsekdin oikein ynumdridnvi, _ wutia ja poljento, a Seto a itta 7 . I us “. bins 4 Sr] 4 _/ me 1 a ee ee “8 _ nwt - . ies Sea ae PUL RES “Cast pas pests oe rs Stelid en tall kertaa kuitenkaan vipynve .kauan, Samana vuotena jouduin Melekessin Reupunkiin (ny- &yvisin Rthlakuntakaupunki} ja siella JO Raupptas Beresinin’ hangaskaup- paan myymdpovddn taa tai oikeam-. punt oven ticxoille, Teas viehdttii minua elamd, Kovin mitluista olf mittailia kangasta, kdd- rid Autveja tevdlicen ja puhella osta- hien kanssa, mutta minut, joka jo olin meikorsen suurt poika ( I6-vuotias) eninmakseen pakoitetitin teekannul- fa kAa&emaan keitettvd kuumaa vettd, hottelemaan lamppuja, iakaisemaan lattiosta ja hoitelemoan eldimid prhal- fa, | fdssa taytyy poikéia syrjadn. Jo. 12-vuotiseng tai jonkun verran | huorempanakin kimimdstytin itsens runoiudla. Tama synti sattui minulle omituisesti, kasittGmatiomdsti ja ai- van vestoin fahtoan. Afedla oft By- fdssd rddidlind Tykan. Talvi-ilioin me potkaset kokoonnuimme hdnen fuoksensa korttia pelaamaan, Mind tevadlisesti aina Advisin, Isoisdni ino- na kotenani taas alt Auonontatnen kuva: rappeutunciia modkheja, ryy- py&sisia olevia talonpoikia ja terve punaposkinen kapakan tiskimies. Se-— litpkset huvaen oltval runomuodossa. fostakin syystd juolahti padahdni aja- fus &irjoitiaa samantatsia runoja Ty- éanista, joka kivhdytti meitd poika- sia, Nin ei kuitenkaan hdynyt, vaan -& kdvi aiven toisin: mind, kufen sano- taan “revin” koko Ratumme, Rjasanin kadun, Muistackseni oli timd ensim- mdinen “runollinen” tuoticeni seuraa~ pantainen : | Anton on kayhd, Afttri se murisee — Koko korttelt pois! Aumm Stepanida, iyfan on leAmdnvdive — Koka kertteli pois! jne. Luin Raiken tiindn poikasille, ta~- fonpojitie ja Emmille. Se sat osakseen Haurua ja Ayvdksvinistd ja ensimmadt- nen “amaincen” saanti sekd tununus- ius, effa osastn runoilla, tekivat tek- | iqudetsd. Omeamatia aavistustakaan rungjen rakentelun sdinndista mind wutterastt rustailin runoja, valikoin sotntuja ja runotaiicen koko loista off mielestdni siind, etta jokaisen rivin loppusena “sopr’ Ayuin edellisen ri- tin ldaoppusanan Ranssa. _ + - as ah, ce a ao “g-T . raed : aa inn a rc. + enn ae ne - . =k EL ee" SRaeetion aca aa Le 7 Thee - wee BF beet aly tee te Ce el | = Mid btrkis a =! + Lee ptt a Tie “1 aoe ee 7 . we =o ote - a re ae al 1 “37! 4 vate ye au oe = . fate: . eee ae et ir Li: a - - : take ae, aha eee uh 12 yl vas ts . a r ‘1 a . am Te not as : =, Tce hee era Kerran mind sttien Meleksissd oi- fessant satuin isdunin ruokapeydassd kuulemaan pilkallista keskustelua sii- fa, eftd Suuren kadun varrefla asud kirjailija, jolle Pietarista runoista ié- hetetddn rakoja, ja ettd kiin ofisi mu- Ra saonut saia replaa. Melekesstssd asuessani mindhin uuninviercisess2 nurkassa kirjoittelin runoja, joita sit- fen luin kerttajdttdreile, Hin oli ikas- tuksissaan runoistanéja usein ttki “ls- kutuksesta", mutia mind en Reskaan Osannué ajaieila, ettd rundilia saatiea ansaita satakin rupiaa, Syddmeni off kuokuksissd, Etsin Rirjailijan (joke ol: itseoppinut runoilija talonpoika Denisow. Kondakovkan kvlistd), ava- sin Adnellé tuskatlevan kasittdmatio- man sieluni, ndytin kyhdyksidni ja harmikseni sain vastaukseksi: — Pitéd oppia tuntemaan rurto- Poe omg . . . - . = . ii = 7 mom ome eee . - . 7 ml ok =a ‘ao ook F's r . = v8 . ‘. - 8 eS ne on 8 wee, Ue ae ae . | Tey: : ome . . = . . ho * . a7 " . . aia en ee os . . 4 _c -_ oo" . -_ Ly . _ o. F f . “ - ee Para ee ae Sy fut fa Ste ee ee SE Laer dies eg op at Se aa le ae fee Pde te art petag ee oe oh ‘ * &, frat = i et! ae a ee ek — es Wo et “ot 1 - any . 0 Bee - ot "4 i - 1 . . ee ee : ee o . oe a . - . . L ra ee re lee sa —" hr ee lat =m rm, 1. mow 7 Ld . sot 1 L ots 4 tha: oat pe oe Bo . al ffankin muistacksent Kir pitshiko- win lauscepin ja uppouduin opiskele- maan appiaksent “vdlimerkit”, Tie- tusti tuskaannuin enka yormdrtényt nuldgn. Pddiin opiskella vakavasés, wintfa mifen? Missi? - Kenen af jauksella? = Rohkaisin itsent ja me- pain! . het rele agit ee a gh = = =. com a" FI ' tee Te 7 “Os aE ee Foe Ce hd ale -BK - ‘/— 3 -* LO