ipeeeetee  a sy Oe ee ee Le ee

ih eet een
eel i ee bel eel ol Te

ree ee

“a8 ee
- rad ork r A
— ee ee

Se tee bee Se ee ee ee

ee es

SEAT FST. rsee

Oe

eR alee ee te ee

+

-. ohiélmaa.

4

| Stent _

 siihen: tilaisuuteen sopis?: mainiasti. hup-.

. i. . me rrr
. di Hh is
Reet tr a me ee

Le Lae yee

ae “

_ 1 L 7 “5
pee ee
wo

 ‘Jatkaa

VIX
Haalilla oli tavallinen kokous, jonka
lopuila Eero teki kaikkia mnostavan €5i-

iyksen.

“Me elimme pSivasta toiseen suuren
kaupungin sokkeloissa, kuljeskelemme
sen hartnaita katuja ja tuskin ndemme
puuta tai vettakaan, vatkha olemme me-
ren rannalla. Taal me veimme ko-
.hoontua, kuten nytkin, “lutta emmeko
kaipaa vaihtelua, Mitihaa jos panisim-

me kerran toimeen oikein reilun piini-

‘Aion, wlkoilmajublan, -jokon -utsuisimme
naapurikyidiaisiakin.”.  uului- kanna-
tusdanid ja ‘Eero. jatkoi: *“Tietysti mci-
din tulist varata sinne ski: Tuunuin etta

sielun ravintag; volleipii. ja virvokkeita.

sekd.jotakin. henkista ohjeimaa, kuten

lyhyt pohe, runo, lavlua ja ehka scittoa---

kin, Urheilu sopisi sén yhteyteen aivan
luonnestaan, mutta se meidin pitinee -
tall4 kertaa sivuuttaa. :. Voin nyt tassk
ilmoittaa, ettd timin juhlan suhteen
olen jo toiminut sen verran etukdteen et-

ta olen pyytanyt meidan omalta runose- .

paltimme okein jublarunons, jonka han
on hivannut l@hettad naind paivina, jo-
ten sen lausuja on vain valittava sitten
‘kun objelma tassit. jarjestetain.”

Eeron esitys sai innostuncen hanna-
tukéen ja ryhdyttiin heti ‘jarjestamaan:
Lehti-Jukka “*lupasi’”
“pienen saarnan”, ElH Vataja lupasi
Iaulaz. Vitikka Jupasi “vinguttaa viu-
lua”, Mutta- kun luvatulle runclle ei
vapasehtoista lausujaa imaantuout, eh-
dott Eero:

“Ming toivon etta juuri asken seu-
raamme litttynyt teveritar Helena 4on-
kid lausuu runon.”

Helena siikahtl ja Eeroon katsoen tu. .

pisi:
“Mit sina Eero nyt!”
‘“Mind olen tosissani’, jatkoi Eero.
“Kyla sina sen yoit hyvin tehda.”
“Mind en ole miljloinkgan Jausunut
rurida enki juuri.muutenkaan esiinty-.
nyt”, esteh Helena, mutta-kun yha tun-
nuttiin painostavan, mosti han paadnsa ja
sanol padttavasti: “No, ming yritin.”
Eero. paukutti Iujasti kasiaan, hdneen
yhtyi Simo ja kohta kaikki toisetkin.
. Helena tunsi, etta Eero mokoma oli ha-
net tyontanyt kiusalliseen.paikkaan ja
tuolla., .miclenosoituksella, sifa -viela - h-
sattiin — binen esityksensa taytyisi olla .
aivan. jumalallista. ..Niinpé hin salavih-

. aa: pui. Eeralle.- hediniieds mutta : tama ...
.. yain-hymyili.

‘*“Minusta tuntuu”,. tuumi, joku, Wet tii

letti, ekd sen-Jaulajaa_léytyisi?” |

Kun tahinkdin ei vapaachtoista 4)-

maantunut, tekj Eero taas esityksen:: --
‘Mind toivon, etti teveri Simo Honka
laulaa kupletin.”

Kakki allistyivat, sila mit tahansa
muuta olisi voitu Simon tehtivaksi esit- —
124, mutta ei titi. Simo Ratselikin -Ee- |
roa vahin aikaa -hyvin. tutkivasti, mut- -
ta haansi. sitten pags. puheenjohtajaan
pain ja sanea jyrdytti: .

“Hyva on, mind laulan kupletin.”

Seurasi. myrskyinen kitten paukutus,

kin katsahti salavihkaa,. hymyn vare °
Rasvoillgan.

Vasta kun kaikki asianomaiset toimi-
henkilit oli valitty ja muut asiat jarjes-
tetty, tuli kysymys juhlapaikasta — ku.
ka sen hankkii ja misti. Ei osattu paik-
samoin Kuin sanomalehteen kirjoittami-
nenkin Eeron huoleksi, hiin kun lapautui -
ne tekemiiiin jo huomenna, koska hiinel-
V4 sattul olemaan lomapiaiva.

Amerikan - ydin A00-vuotispaivand,

_tuotiin haudalle pystytetty muistomerk- ©

ki Espanjaan; mutta Kolumbuksen sink:
Ziarkun arvellaan eleyaa edelieen Kuu; .

’ pitaa ”

_ Lounntoina, kesiinmin 9 piivin’,

14
T 7
. a ort HO

 * if up Be
‘ ty ay”

HELENAN Tle

Liekille kirjoittanut AKU PAIVIO

“Siis epsi sunmuntaina Kelle 11 tava-
taan toisemme jublapaikalia, jos €i vaan

‘Seuraavana aamuna Yabtikin Eero et-
sintamatkalle. Ajettuaan taitiovaunulla
kaupungin laidalle, mista alkoi farmi-
seutu, Jaskeutui hin alas ja alkoi katsel-
la ympirilleen.. Siina juuri lahettywilla,
erin farmin pellon takatta, naytti ole-
‘wan sopiva ‘paikka: hyvin suuri ja. tun-

‘hea puu ja:sen vierella tihea metsikko, -

. ja néhtivisti meren rannan lahettyvillé-
‘Hin -[ahti. ditoviert’ -astelemaan parkal-
Je ja huomattuaan sen tarkoitukseen so-

pivaksi: suuntasi' kulkunsa taloa kobti..

Sielta hyokkdasi vastaan suuri vihainen
keira, joka ‘niaytti olevan ativan kiipnt
tarttumaisillaan, nvutta sita valittamat-

TYEE.
teli kolraa etemmaksi.

“Tella naytt#a olevan hyva talon
vahti’, sanoi Kero ensimmaiseksi;

“Nii on, s& peto on-.tulhit.vihaiseksi -

ja- mind olen -jo antanut sille Evolenian-
tuomion.” : es .

Kun Eero esitti asiansa ja osoitti kat-
somaansa paikkaa, kysyi isanta:

“Mit® viked se on, joka haluaa pikni-
kin pitaa?”

“Suomalaisen tyévienyhdistyksen va-
ke8”, vastasi Eero rehellisesti. -

“Tyovaenyhdistyksen”, kertasi isan-
ti. “No sitten-saatte luvan, mind olen
itsekin tyGldinen ja suosin sellaisia yh-
distyksid.
vaikka joka paiva koko kesiin enkd mi-
tiiin vuokraa tahdo, mitis se paikka sii-

"tH pahenee.”

| “Tuopa oli hauska kuulla. Kiitin tet-
ta ja teivon ett pistaydytte sitten tei--
dan tovhu ja katsomassa j ja Maistamassa
-mité meidan emannilld sattun olemaan
vieraallekin' tarjottavana”, sanoi Eero
ja 14hti iloisella mielelld paluutielle. Nyt
hin voi heti kirjoittaa lehteen heiddn
“‘suuresta” kestjuhlasta ja kehoittaa ko--
ko Amerikan kansaa niihin osallistu-
“Maan -— ja nevvoa sinne tie ja paikka,
minkd kehdalia tienvieressi olisi- asian.
omainen hiomautuas. :
. Seuraavana.sunnuntaina maaraaikana

‘likin juhiapaikalia| tunsaasti vakei, -
-@mmekseen nuoria. thmisia, joukossa .
-Jjoitakin, naapurikylalaisia. lima oli kau-
nis ja paikka mité sopivin, sen kaikki
. fumsivat.
. lela vanha ja mahtava, haarakas ja tuu-
hea vaabtera, taustaila ja toiselia sivulla —
—- tihed: metsikké ja edessd vesakon yi val-_

Pieni aukea rinne, talon puo-

-kehtiva meri,

Lyhyen vapaan seurustelun jalkeen
piti alkaa ohjelman suoritus, mutta Leh-
to-Jukkaa ei nakynyt. Objelmanesitti-
y& tuli hidissiiin Eeron luc.

“Kuule, pida sina lyhyt puke, koska
Jukka ¢t nahtivasti tule ollenkaan pai-

_kalle; mika hinet sitten lie estanytkin.” |
innokkaimpana Eero, johon oimo viela- .

“Mitenka mind nyt yhtakkid mitaan
puhun, enhiin ole tiennyt mitidn ajatel-
Ta’, vastusteli Eero.

No pannaam ensiks] menemaagn Tu-
no ja laulu ja vaikka pidetSdn sitten

-_pieni valiaika, niin ehdit jotakin ajatel-

ta”, guostutteli Juhlamestari.

_ Eero mydatyi ja niin kuuli Helena it-

moitettavan itsensi ensimmaisena yaah-

feran juurelie, joka muodosti yleen

mahtavan vilrein katoksen.
Hiukan’ hermostuneena, mutta. tare

mokkaana asteli Helens paikalle. En-

-simmarset skeet tulivat: vahin epavar-

moina, mutta pian. pia kohosi, silmit sa-

teilivat, sanat tulivat kirkkaina ja niin
Juontollisin soinnuin etti- kaikkien. kat- -

seet olivat. ihastuneina tihdatyt. tuohon -

a. SSI

- _

_*

7 " - 5 a " '_ /- ST] —-——- = ee a 7. -

=. 1 . " . 7 - - - .
= = - @ as _™ TI _ _ ee

“| wt - . aw .
ee 1 " F ' i . . 8 : : al a 7 i .
ss I Fee " E i “ye ‘. - “ : - ' 1 i . uw

Ll : ra ads 1
mrad, " mn. . 0 do, yt: ~ wnt
ae | ' ' ee Z

t# nousi hin talon rappusiile: ja Kopisti -
Siilhen tuli talon isanta ja hatis-

Saatte pita simd piknikkia .

_.tydn ja luajon rikkautte,

_ reittensa luo,

‘. -kylien -ja-Kaupunkien kilpailevat keske- --

tab de «bg c ssisibzou Baissea]

muutenkin kauniiseen esittijain. Ke-
silti lausuja kyseli ja sille kertoi:
“Kerra, Kesd, mitd, tunsil,
Hun syksy sinut yildtti
ja voittt, nits jersi,
ves vihreyden, ves kubkkaset
ja peitti alastomesn alle jiin

. pitkin pitkddn jamedde.

- Surit synkedsti.varmaan!

- Kervo, mité tunsit: sitters

kun voittajena sacvuit-fteas -
ja valokehkuin hetluit yild maan,
Mitd funsit ioititessas vireyden, -
_ensi feliden, ens kukkaser

ja fuulit kuinka ile iman tiylti —
stta tautot lintuset,

sttd larect, rannat,

‘siti metsé Huminoi,

sid henki sinitaivas.

Riemuttsit vdkevast ¢ varmaan!

—

_ 7 "sr

io

Nit mekin taallé,
lapsosési-péilia mean © *

alia tagkRojéemme taivaltatr:
painetiuina pithddn pimedin
tunstmme yhd uudesiaan —
kuinka turhoan raukee rukous,
€i saavu pelasteus.

Suru asuz Sumun alia aina!l

Muita— ~~  .

mila tunsinumekaan siften,

kun alta sumun silmientme eteci

tulvahti uusi valo, ust mac,
todeHisuis —'

pellot perkaamamme vieri vierin,

kodel, &ylet, kaupunsgit,

latvai reskein fastein,. :

. ditet-tdyteen akdetiuina,: 2°. .
tiet yi maan ja maiden |
mennd, tulle, viedd, tuoda

AKatkki man diret tuntui Auttavan:
Nuo. kaikki ovat teidéat

Ottakaa, eldkid, mauttikaa!

Ja vapaus —- se teiddn oma on!”

Voimakkaiden suosionosoitusten alla
sai Helena sisdiselli ilolla astella tove-
Hilja tarttui heti hanen
kateensé kiitellen ja Eero tuumi:

“Katsos.nyt miten kivi. Enki. mina,

tiennyt etti sind onnistut. hyvin.”

“Eka. jotenkin. Mutta ‘kyla mind
ensin olin niin hermostunut ett polveni
‘tutisivat”, sanoi Helena. -

Ellin’ esitettya onnistuneesti kayniin
dJaulunsa: Eero ilmoitti objelman esitti-
jdile etta han on valmis puhumaan pu-
huttavansa, ja niin béin sai astella vaah-

teran alle.

“Kuten juuri kuulitte’, hin alkoi,.

“jouduin tille paikalle yllatettynd, mut-.
ta lausun jonkun sana muedon vuocksi.

Tunnen, kuten kaikki te toverit ja ys-
tavat, Kuinka tama ensimmiinen ulkoil-
majublamme vaikuttaa vapauttavasti ja
virkistavasti. Se antaa tuulahduksen
jostakin kaukaisesta, jota aavistelemme.

‘Minkalaisin toivem tai haavein meisté
kukin lienee tinne tullut, niin melkein
kaikki olemme Jdhtencet tyGn Adresti
]a4 joutuneet taalld sen dareen, jopa lu-

jista valjaista vieHi lujempiin, Puuveit-
. ella kultaa vuolemaan, kuten sananpar-

ressa sanotaan. Eika yam kultaa, mut-
ta leipakin ‘on monelle lujassa taalli,
miss aitat Bhkiyvat taytelyyttiin. Ta-
Ma maa on tiynnd ‘pettyneitd ja petet-
tivii ihmisii ja. kedittomat kulkurit.
ovat bujillamme . jokapiiviisii nahti- -
vyyksia, vaikka monet--kodit. yli maan..

fale. suuruudelaan .ja--kauneudelaan. -

_....myn hiiveen ja ban alkoi:

_ ja joistakin Ray haju poka,

‘kokouspaikoissamme”’;

- mutta: kahteliaasti kieltaytye ja be

at

* a :

“Niin, elamamme on huriaa taistelng 4 =:
Sa saa nutertua ken ej Resta, fa L
Vapauden sijasta painaa gj
tyGorjtuden vaan ajatukservans fei
Kin kahle, kuten esimerkiy nat -s
koska natta kable'ta eivit +]
mat ihmiset kasita_ niin kaikki sb =
kua ennallaan, Mutta on DiitRin, is,
den silmat ovat sumun alle atte ~
_Kkemadn totuuden, kuten asken
kuvatinn ja tekevat valistustyats ¢s ae
retttensa keskuudessa. Me kug
: nihin ja siind on meidip. ‘Homme. .
| Mutta. miksi tasta puhuisin, 5 tate
kaikki tiedimme. Tuolla. gig :

paalla: humajaa tuuols j Ja edessimme ist P

We
-——"-

a:

At | by
ied enim

beer

“Y eee nie sid ae

anect the

‘e

To - nee

“4
ee
7

| mehtii. meri. Ne herdttavat volanan j p f
_ vapauden tunteer: —-niin ~ ; 3 yh
| misthkea- eteanpain sita aikaa kohtj ie . i.

Join tama.rikas maa on taynnj onl

sia ‘thmisia ja kotejal” ee 1
 Suosicnosoitusten. alla sat. Eezokin J -

.teHa- toverecittensa luo 34 sat heti Bee a ae

.. Raita vuorostaan kiitcksen, |

Nyt sai Vitikka viuluineen astua i 2 .
alle ja soitella pari miclikappaletta, |
_ saaden-tavallsen -esiintyjin ‘Palkking | &
~ runsaalla mitalla, Motta sitten bait”
tiin areenalle Simo, jonka laulya of Di a*
mi erityirsella uteliaisuudella odoin,
- ‘otisena han katsahti yleisiion, moti =
_sitten. saivat kasvot asianmukaisey iy. aie

| “Maaitman Rirjavat myllyt He jatehag

'
' . oo. F . . oo
ee eS ee |
bye
a
_e

vaon volte ja paivdd ne keiuttavat ist

_ ettd: Reka-raha, raka je raha! hte
| t i {

_ Ser poose on lailanut vasaraliein |), ‘t 13
ja Sen Oppinut on myds sake, i ik
me hokevat-mun korutini tiorallgen bg 33
-ebtd: reho-rehe, rahe ja rahal ie Sala

: olla
iMisis Laborin marhettimatzollomn {. 5 i
useasti on myas mich. pola, inne
_kun.porkka ja pinssithin laulaut. |. |
seni

. _ ettd a raha-raka, raha je raha!” | 8 |
Ai . 9 | a h
joko aittaa? iysyi Simo. “ii

“Ki yield! Jatka, jatka'!” ‘uudettia
ja Simo Jatkol:

1

. : than

oat.” voltae

oo “Cambridge-mylly Aun fellipojan pin ida 3
jaukattag viisauden viljaa, 1. bev

.. alin rahe-vaha, reka se rallattaap - Min
_algebrankin pokjaita. hitjea. LL
cs a ane : han

_ Raha seon kirkkajenkin kirkastns, _ Ee Voilei
koko Amerikan alku ja toppy. te fh Retti
_- Toisille tyopi se-nattinnon rientt, 5 Hele
bss toisill” on voiva ja app. : ‘thi
qe 8 toi:

: Vaass. mind. olen: jutellut jo. vosaralt : My pit
etta otappahan. USE. JO fahte, | 3 8 ja

- oppikoot jo-lapiatkin teulomaan ys
ettd: Tyi se. On maailmen mabit” 2 jota
7 dh Sin
ff ‘Amen”, sangi Simo fa ‘Lahti hyve | demo
huutojen ja kitten paukutuksen balk [ “sl gen
essa - -hymyilen . kivelemaat askels A Ser
paikalleen. | “ait he
- Helena tartiui hanen kiiteenst j2 “4 voit:
. Ei: : Ratna
- "Voi. kuinka. hauskasti sind lauleit!” arg
“Taidatpa joutua vastakin aula : Nao ¢

samoin kuin Helena runoja Jausumaat ie 4 nat
tuumi Eero. | 1 Jutta]
“Ei kupletit kuulu minun taidedle> if
ni”, sanoi Sime. “Sind vaall sait mre
tekem#iin sen nyt, mutta vale waeta
Talonisantakin oli tullut ai
seuraillut ohjelman esitysta. Nyt
tli Eeron puheille ja tuum: _
“Teil nayttad olevan siistia ‘
— ei humalaisia etka olutpulloja-
“Emme me tapaa pitsa niita att a
sanoi EAS i"
viedin OH ie

td ut - pitaval,
Mutta jotkut -p satte. ©

Tulkaa vain tinne milloin bal
jelmannekin oli varmaan hyve,
vain etti en ymmarianyt sancld
. Héenelle. Jausuttiin kiitobset
tettiin.. maistelemaan emanten = ot

ed | !