Sellaisilla keinoilla Lah- denmaan viitettiin rikastuneen, mutta ei hanta naiden lainvas- taisten puuhiensa vuoksi suin- kaan halveksittu, silla noina aikoina oli rajan yli kiellettya tavaraa kuljettanut sangen mo- ni, toinen enemman, toinen va- hemman, kukin padomiensa Ja uskalluksensa mukaan, eika “joppausta” - joksi salakulje- tusta rajan asukkaat sanoivat - taalla edes synnyksi lukea o- sattu. Lahdenmaa rakensi sis uu- den, uhkean padrakennuksen, sanoi irti talossaan majailleen osuusliikkeen ja perusti kaupan itse. Paavon han oli laittanut kauppakouluun, niin etta tama osasi hoitaa konttoritehtavat ja ty6ta kaupassa riitti molemmil- le miehille, tavarat kun oli ha- ettava kirkonkylasta, usein vie- lakin kauempaa. Vahitellen isanté jattikin kuin huomaamatta muut tehta- vat talossa emannan huollet- tavaksi. Tama tectti peltotyot rengilla, sai joskus Seijan avuk- seen keittid6n, hallitsi yksinaan navetanpuolta ja ehti joka paik- kaan. Asiat olivat siis hyvin Lah- denmaan talossa. Oli milla e- laa, oli mita perinndksi lapsille jattaa. Hyvat olivat heilla lap- setkin. Paavosta tulisi isansa veroinen liikemies, Seija taas... no, hanesta tulisi ehka piankin Pertti Karin rouva., —— Milla Pertti sitten per- heensa elattaa? kysaisi Paavo muanna iltana kun nuorten seu- rustelu tuli puheeksi. — Milla? hammasteli Seiya. — Qnhan hanella rikas koti. — Tarkoitat siis, etta ap- teekkari elattaa teidat siina si- vussa kuin omankin perheensa. — Ejihan siita nyt viela kannata puhua, isd rauhoitti, — Eivathan Seija ja Pertti ole edes kihloissa. — Lieneek6 Pertilla aiko- mus kihloihin mennakaan? ky- syi aiti odottamattoman tiukas- ti. Han oli herannyt sunnuntain vastaisena yona auton aaneen ja hammastyksekseen nahnyt pihalla Karin auton, vaikka Paavo oli tullut kotiin jo monta tuntia aikaisemmin, Tasta na- kemastaan han ei ollut kuiten- kaan kenellekdan, ei edes Sei- jalle viela mitéan puhunut. Seija ei vastannut, puri vain neuvottomana huultaan. Tama oli hanen arka kohtansa. Viime aikoina han oli itsekin mietti- nyt, ettaé jotain oli vinossa hei- dan suhteessaan. Pertti rakasti hanta, he puhuivat usein tule- vaisuudesta ja ajasta, jolloin olisivat naimisissa, mutta Pertti ei ollut kosinut viela. Se oli totuus. Joka kerta Pertin tava- tessaan Seija ajatteli: Tana il- tana han ehdottaa kihlausta — ja joka kerta han petty. ~~ Vai odottaako herra ehka etta teidan on pakko menna naimisiin? laukaisi Paavo, | Maple Ridge B.C. V2X 5WI1 Kirj. E. Kaltio Seijan kasi liikahti nopeasti ja Paavo paineli hammasty- neena poskeaan. Seija oli an- tanut hanelle navakan ly6nnin. Oli silla sisua, villikissalla. — Paavo! huudahti isa pahastuneena, — Sellainen nyt e1 ole edes ajateltavissa. Miksei ole? Kun tytté tuodaan kotiin vasta neljankin aikaan aamuyostd, on sellainen mahdollisuus mielestani hyvin- kin todennakdinen. — Niin, et se suinkaan so- pivaa ole, vahvisti ait. — Seija! Tuletko sina kotiin NUORUUTTA Koko kohu oli Paavon syy- ta. Tietysti Paavo nyt talla tavalla kosti hanelle sen Leilan jutun. Han loi Paavoon synkkia katseita, jotka nayttivat veljea kovasti huvittavan. — Minakin kutsuisin vie- raan sunnuntaiksi, jos aidille so- pil, sanoi Paavo hetken kulut- tua, — Taidan mina arvatakin, emanta myhaili. — Leilan. — Hanet juuri. Ajattelin, etta toisin hanet kerran kotia- nikin katsomaan. — Ja rukinpaikkaa! heitti Pata a8 880888, RAL ARAL IR tat BBO O58 BO ek PRL RS RON ROR LA on pees FFF Oa he O He — Leila -hakemassa ollut | Paavo : ja Seijan puhelimitse kutsuma_ Pertti pihaan. Pertin ajatukset olivat sekavat hanen Seijan kotitaloa lahestyessaan. Kun Seija oli soittanut ja valittanyt vanhempiensa kutsun saapua Lahdenmaahan, oli Pertti kysynyt: — Mertkiseek6 se jotain — erikoista? Seija oli ollut hetken vaiti ja sanonut sitten epardiden: — Isa ja aiti ovat olleet vimmoissaan siita, etta olet tuonut minut kotiin niin myé- haan. —- Nyt minua suis odottaa kotonasi nuhdesaarna, ellei pe- rati selkasauna? — Ei sentéan. He haluavat tavata sinut — muuten vain. Mutta Pertti ei ollut siita ndinkéan varma. Muuten vain — ei hitossa! Pahuksenmoinen tilanne.... sellaiseen saattoi jou- etia™ “akin” Melt” Vata” “he * gia" "ae" "ee had ea" eee ee . Soeaaveleovevanveranvorensvrao"acan’evaovsvan sac anceven’Svansovanvelanrevautevancoruevovantavencovensduntenesterearencecenveranrs™ OSA Sasverenrouaeeanrerens} CANADAN RAKENTAJIA Canadan Suomalaisen Jarjestén Historiakirja Kirjoittanut Wm, Eklund Pehmedkantisena $15.00 - kovakantisena $20.00 ynnd posti- ja kasittelykulut $2.00. Ldhetamme myéskin tilauksia Suomeen. Postimaksu Suomeen $5.00. Maksu seurattava tilausta. TILAUKSET OSOITTEELLA: FOC P.O. Box 209 station -J.- Toronto, Ontario M4J 4Y1 | tavanne ja “JUURENNEKIN” tulevat ndkyviin tasta ajankohtaisesta kirjasta. Kirjaa saatavana: Vancouverissa: Arvokas la Sudburyssa: | SAASTAKAA $2.00 POSTIKULUISSA OSTAMALLA PAIKKAKUNTANNE LIIKKEISTA & ASIAMIEHILTA! | | Tan@ vuonna ilmestyi painosta (Suomen kielella) Thunder Bayssa: | | erittain mielenkiintoinen ja laaja Canadan Suoma- | laisen Jarjestdn historia, sen perustamisesta . | nykyhetkeen asti. Yili 150 mielenkiintoista kuvaa > eri puolilta Canadaa. Monet sukulaisenne, ys- rd Book Store, 182 Algoma St. Thunder Bay, m Pukkala, 201 Rovenwood Apt. 607. P7B 5N5]} Ww Wayrynen, 412 Ray Blvd. P7B 4E6 | House of Finland, Four Corners Finnish Book Store, 175 Spruce St. | Peoples Co-op Book Store 1391 Commercial Dr. E. Wuori 96 Nepahwin Ave | Finn Ware Sales Ltd. 2408 Granville. Osmo Lahti 1718 East 35th Ave V5B 1B4 | Matti Varila 5450 Empire Dr Apt. 309. VSB IN4 Mrs. L. Jokinen, 201 Rumbal Ter. U.Soderholm. 212-12096-222 St. T.Hakala 256 Caswell Dr Jalmari Miettinen, 256 Caswell Dr. Mrs. M. Rinne Wanup alue. Mrs. H. R6nka, Lively-Beaver Lake alue. ahja Suomeen sukulaisille ja ystaville. Tamd kirja on ajankohtainen lahja erikoisesti “for the younger generations”. Published in Toronto by the Finnish Organization of Canada Inc. with the assistance of a grant from the Minister for Multiculturalism, Canada, obtained in March, 1977 and November 1983. gs NaSatP sce thesis theese sas0¥2021¥22, OMI LON ss isevccenanvec ica enecenacmconas ener OOO LE LX OK LY pO PO OOD A.D, 1983. CK enieran'evenretaneranrerenrerentetan’s ORT ICT TIC TPO OTS PS Oe a a TT oe SE CEICK TOR TO eri aikaan kuin Paavo? tutki isa. — Etk6 sina tulekaan kotiin Paavon mukana? — Pertti tuo Seijan kotiin — sitten kun tuo, sanoi Paavo. — Senkin kaarme, sihahti Seija. — Siitahan ei pitanyt pu- hua. Mielestani oli korkea aika isan ja aidinkin se tietaa. On hiukan noloa, jos kylalaiset alkavat puhua sinusta vihjaile- vaan Savyyn., Seija itki harmista. Lahden- maan isdnta oli aina ollut herkka tyttarensé kyynelille, mutta nyt han ei antanut niiden lauhduttaa itsedan, eika eman- takaan nayttanyt Seijaa puolus- tavan. —- Tulkoon poika sunnun- taina tanne, jos hanella tosi ai- komukset mielessdan on, isanta paatti. — Kai hanelta kysya saa, mitd varten kanssasi seuraa pitaa? Onko selva? — QOn-on, nyyhkaisi tytt6 miettien jo mielessaan, miten ihmeella saisi Pertin sunnun- taina ehdottamaan kihlausta. Eihan sitaé nyt michelle voinut suoraankaan sanoa, etta kosi, hyva mies, nyt tai muuten va- liltamme on kaikki lopussa. Aphnnnnanan: Seija. — Vaikkapa sita, sanoi i- santa, — Oikea mies kuljettaa tytt6a mukanaan muulloinkin kuin isin, meni Seiian hathedalad “s jonne tytt6 asken nuiskuttaen ol ka- donnut. Paavo istul miet eis- saan hyraillen. viume sunaun- taina han oli kysynyt Leilalta: — Tuletko vaimokseni? Kirkkain, kauntisti loista- vin silmin annettu vastaus oli ollut my6nteinen. Paavo oli ostanut jo sormuksetkin val- miiksi, Sunnuntai olisi heidan kihlauspaivansa. Kaipa emanta oli aavista- nutkin Leilan kaynnin jotakin -erinomaista merkitsevan, kos- kapa oli kattanut saliin taval- lista juhlavamman kahvipdy- dan. Han tarkasti sita viela kerran ennen vieraiden tuloa ja ajatteli samalla hiukan kai- hoisasti, etta nyt olivat hanen lapsensa aikuisiksi kasvaneet, koskapa jo avioliittoa ajatteli- vat. Sehan oli elaman kulku. Paaasia vain, etta hyvat kump- panit pitkalle taipaleelle saisi- vat. | Melkein perakkain ajoivat a tua vain tyttdlasten tahden. Ja tyttolasten vanhemmat sitten — he vain sotkivat kaiken, ajatteli han synkeasti, Kihlausta siina nyt takaa ajetaan, paatteli han mieles- saan. Ja jos se minusta riippuisi, niin valmishan mina olisin pu- jottamaan renkaan Seian sor- meen. Mutta kun ei rlipu.... Varmuuden vuoksi han oli kysynyt isalt@an seuraavana aamuna. ~~ Mita sanoisit jos menisin kihloihin? — Tiedat sen kylla, sanoi apteekkari vilkaisten poikaansa silmalasiensa takaa. Kun jalkasi ovat oman pdéydan alla teet kuten huvittaa, ennen et. — Eipa siihen enda vuotta kauemmin olekaan. — Kolme- kin, jos opintosi entista vauhtia sujuvat. Ahosen Jukka aloitti Samanaikaisesti kanssasi ja on nyt valmis maisteri. Sind tah- doit ensin laaketieteelliseen ja padsit sinne. Mutta kun se touhu alkoi sinua “‘all6ttaa”’ kuten sanoit, vaihdoit valtiotie- teelliseen ja sita on sitten pii- sannut. Sanonko, mista se joh- tuu? Jukalla oli takanaan vain . nalka ja “suuret \ velat, ‘aiouilla ae isdsi rahat joilla voi rehvastella. | Kulusi maksan kuten tahankin asti, mutta kihloihin et sita@ ennen mene. Silloin lakkaa ra- hantulokin taalta pain. Kertoako tama keskustelu Seijalle? mietti Pertti seurates- saan Seijaa taman huoneeseen saatuaan sitd ennen silmiin- pistavan laimean tervehdyksen tyton vanhemmilta. He olivat molemmat hamilldan, Pertti poltteli ajatuksiinsa vaipuneena savuketta, Seija sormeili péyta- liinan hapsuja. — Miksi sina olet noin va- kava? katkaisi Pertti viimein hiljaisuuden. — Minusta nayt- tad etta olet itkenytkin. Onko jotain vinossa? — Kerroinhan sinulle pu- helimessa. —- Lupaan heille, etta tuon sinut tasta lahtien kotiin ennen puoltaydta, sanoi Pertti juhlalli- sesti houkutellakseen hymyn tyt6n kasvoille, mutta Seya Pysy! vakavana. - Mutta kun 1s4.... han ines kysya sinulta... Pertti vihelsi. — Aavistinkin sitajo. Mutta se e1 kay painsa, — Oletko sina sitten,.,. leikkinyt minun kans- sani? paasi Seijalta. En. Rakastan sinua, mutta omat huoleni ne on mi- nullakin. Ja Pertti kertoi tytdlle isin kanssa kaymastaan keskuste- lusta. — Mita tehdaan? kysyi han sen paatteeksi, — Vaikka ethan meilla ole kuin yksi keino: o- dottaa. — QOdottaa, mita? ~— Minun valmistumistani. Kun tasta taas lahden Helsin- kiin, luen kuin hullu, jotta val- mistun kevaalla ‘Ja Sitten.... — Sitten. — Seijan cae kaartuivat viehkeaan hymyyn. Kaikki ei paattyisi sittenkaan tahan. Va- jaa vuosi — pian se menisi. Sitten Pertti kihlaisi hanet. Pian he menisivat nalmisiinkin. Sai- Sivatpa sitten isa ja aitinahda, ja ennen kaikkea Paavo. ’ — No, olipa silla sulhas- kandidaatilla kiire! allistyi Lah- denmaan, kun naki ikkunasta Pertin auton lahtevan. — Oli, talla kertaa, sanoi huoneeseen pystypdisena tullut Seija hymyillen salaperaista hymyda. — Eika toista kertaa sitten tulekaan, sanoi emanté tarkoit- tavasti. —— Ei - ehka, vastasi tytto istuutuen toisten seuraan. Mutta iloinen kuin peippo- nen han oli sina paivana ja kes- kusteli herttaisesti jopa Leilan- Sospaphansadl kin kanssa, niin etta tama ei tiennyt mita moisesta mielen- muutoksesta ajatella. Sina paivana Paavo ja Leila menivat kihloihin. Isa ja 4iti olivat | -vtyvaisia poikansa va- intaan. }*sidan mielestaan Lei- la oli herttainen tytt6, Emannal- le han oli navetassa kertonut osaavansa lypsdakin — taito, jota Seija ei koskaan ollut ope- tellut — isannan mielesta heille sopi aivan mainiosti mini, jolla oli kokemusta kauppa-alalla.