MATKATIELLA Ajattelin pettaa Markusta... siinad olisi tahan elamadani ollut kuin porras... mutta Markus ei ollut sellaisia miehia... hanta ei voinut pettaa, koska han ei lahestynyt lain- kaan miehen tavaila. Se oli outoa Kaarinasta. Aika kului _ peloittavaa vauhtia ja lapsi kasvoi Kaari- nan sydamen alla. Mita tulisi, kun Markus huomaisi sen? Ero... tietysti ero, mitaé muuta olisi voinut tulla. Kaarina sitoi itsensa llivei- hin, eikaé sitaé huomannut 4iti eika Markus viela sina paivana, kun eroasiassa tuli paatés. ~ En mene sinne, Kaarina paatti. - Annan asian laki- miehelle ja suostun eroon. Ja niin han my6s olitehnyt. Olihan hdnella rahaa sithen. - No, nyt sina olet sitten vapaa, sanoi Markus, kun kuuli erosta. - Se asia ei paina sinua enda. Nyt voit vapautua ja aja- tella uutta elamdaa. He olivat silloin Markuksen autolla ajelemassa ja Kaarinaa painoi kuin vuori tilansa. Kohta se ndakyisi. Aiti oli katsonut hanta niin kummasti tana aa- muna. Alkoiko han kenties aa- vistaa? - Sina itket taas, Kaarina, mies sanoi, kun Kaarina akkia purskahti itkemdan. - Milla voisin auttaa sinua, sano? Tah- toisin.. - Et sina voi minua auttaa, Markus... et tied, nyyhki Kaa- rina onnettomana, - Rakastit sita miesta niin, Kaarina? Olet onneton. - Ei... ei se sita ole. Tuskin mind koskaan hantd silla tavalla rakastin. En tiedé. En ole kai koskaan ymmartanyt itseani ja elamda, siina kaikki. Oli kes4... luonto henki kyp- syyttaan taivaan alla. Tyynessa iimassa seisoivat lehtevat puut Rae een macapereee nce ERTL TOTO LORETO INO ESEERANAII, ANN SRN AQaba AA Kirj. Maja Kai liikahtamatta... kuin odottaen jotain. Ja se jokin tuli. - Kaarina... odotatko sina lasta? kysyi mies ja Kaarina hatkahti niin, etta oli kaatua. - Tule tanne istumaan, mies sanoi sen huomatessaan, silld he seisoivat kumpareella, au- tosta ulos tulleina. Kaarina oli kuin tolaltaan poissa ja Seurasi miest4 tahdot- tomasti kivelle istumaan. Nyt se kauhea tulisi ja enta sitten! - Kerro, mies sanoi, kun he sitten istuivat. - Se helpottaa, kun teet sen. Olen vaan odotta- nut, etta avautuisit. Sinulla on joku toinen, niinkd? - Olen ollut hullu, Markus! Kaarina huudahti. - Tied4n, et- ta olen ollut pahkahullu! - Kerro, Kaarina. Etta halveksisit minua sy- damesi pohjasta, Kaarina vas- tasi. - No... hyva. Mina ker- ron... than kaikki... kerrottava- han se kuitenkin on. Halveksi sind minua vaan... en ansaitse muuta, Ja sitten Kaarina kertoi. Avasi sydamensa kesdisen tai- vaan alla vieressdan istuvalle, vaiti kuuntelevalle michelle. Kertaakaan ei keskeyttanyt hanta Markus. Ei huudahtanut, ei ihmetellyt.... kuunteli vaan. Kaarinan kasi kadessaan istui ja kuunteli, - No, nyt tiedat kaikki, sanoi Kaarina, kun oli kertonut. Han katseli kasiaan, voimatta katsoa Markukseen. Havetti niin ja ka- duttikin. Ei kai olisi pitanyt kertoa... olisi pitanyt olla yl- pea... mutta kun Markus oli niin hyva ja salaisuus painoi niin. Mita Markus nyt sanoisi? - Kaarina, mies sano}, het- ken ensin kuin mietittydan a- Siaa, lupasin auttaa sinua, mutta on vain yksi keino ole- massa. Sinun pitdisi suostua minulle. Tarkoitan, tulemaan Ent. filmitaht! alkoo uudistaa vanhanalkaisen tahtitalvaamme. 10 vaimokseni. - Markus... hullu! - Tietysti olen, kun sellaista ehdotinkaan, mutta muutakaan en osaa. - En mina sita tarkoittanut. - Mita sitten? En kai voi vaatia, etta voisit kaiken jalkeen rakastaa minua ja tulla rakkau- desta. Ei... mina vaan tahtoisin auttaa sinua pulmassasi, Olen kohta kolmenkymmenen... siis taysi mies, tavallaan, jos meista miehista niin voi koskaan sa- noa. Kaikilla meillaé on pyy- teemme. Tunnustan suoraan, etta rakastuin sinuun heti, kun ndin sinut. Rakastuin uudella, oudolla tavalla. En silla tavalla kuin rakastuin kerran nuorena. Niin... olen sita rakastunut mi- nakin... tottakai, ihminenhan minadkin vaan siind suhteessa olen ollut. Kuinka se sellainen tunne olisi minua vaistanyt, pa- remmin kuin muitakaan. Ra- kastuin kerran mindkin... mutta se oli kuin liekki... palava lies- ka. Rakkauteni sinuun on toi- senlaista. Halusin suojella sinua... ol- la sinulle hyva. Niilla perus- teilla jos voisit tulla... niin... - Markus... en vielakaan ymmiaira sinua, sanoi Kaarina hiljaa. Ilmassa aivankuin leijui jotain. Hyvaa, outoahellyytta... rahoittavaa. - Onko tilasi pitkallakin? mies kysyi. - Se elaa jo, Markus, kuis- kasi K aarina. - Mutta voisi hyvinkin olla minulle. Mita tarkoitat, Markus! - Sita, mita sanoin... se voisi hyvinkin olla minulle. Kukaan ei koskaan Saisi tietéa totuutta, eika kukaan viskaisi sinua ki- vella, Olet hyva nainen Kaari- oletko sina na., et surmannut lastasi... kun- nioitan sinua. Voisimme perus- ah T UMA 1 (Finn-Festival -84) Toronto, Ontario Castle Frank High School, huhtikuun 14. ja 15. p. (Konsertti-elokuva-naytelma-konsertti-sarja) Tanssit Finnish Social Club-haalilla 13. 4. klo 20. taa kaiken sille... molemmin- puoliselle kunnioitukselle. Mita arvelet... voisitko sind... Kaa- rina? - Olisitko sina todellakin sille isa, Markus? - Olisin mina... than sinun tahtesi. Kaarina purskahti itkuun ja mies veti hanet hellasti lahel- leen. - Kas niin, sanoi han, itke vaan, se helpottaa. Kyyneleet ovat siunattuja tuskassa. - Aiti, sanoi Kaarina soin- nuttomasti, kotiin tultuaan 4i- dilleen, mina menen Markuk- selle, heti kun paaisemme yh- teen. - QOletko nyt taas hullu, tytt6! sanoi rouva Perttula kau- histuneena. - Odotan lasta... Ilpolle, ja Markus on luvannut olla sille isd, Kaarina sanoi. Han ei kat- sonut ditiinsd, mutta tunsi kylla taman katseen yllaan. - Kai ymmiéarrat.., muuta vaihtoehtoa ei ole, ja saan olla kiitollinen kun Markus korjaa minut, han sanoi ja rouva Perttula purskahti katkeraan itkuun. Ja itki Kaarinakin... yodlla vuoteessaan. [tki haikeasti sita, mitaé oli ollut ja sita, mika oli tuleva. Han tunsi olevansa kuin kevyt lastu laineilla, jota myrs- ky vei minne tahtoi. Ja minka voi pieni lastu. Oli mentava minne myrsky vel. Taivaalla kiiluivat pakkas- yon miljoonat tahdet sillcin, kun Kaarina synnytti pienen tyton. Markushan se oli ehtinyt hataan taas ja kiidattanyt hanet autollaan kaupunkiin, laitoksel- le. Seuraavana paivana han tu- vehtimaan Kaarinaa. - Selvisit siita loistavast, sanoi han, silmissd4an tuttu hy- woe vyys. - Mutta usko... mina jan- nitin kyll4 aika tavalla. Voit hyvin, sanoi ilosilmainen hoi- tajatar tuolla kaytavassa4, kun tulin ja se oli ilosanoma minulle. Ajatteles... sain nahd& pieno- kaisen. Hoitaja naytti sita mi- nulle lasiseinan lavitse. Mitaan niin avutonta ja pienta en ole nahnyt ikind. Tass on sinulle kukkia, pikkuditi. Tule pian terveeksi ja iloiseksi. - Kiitos, virkahti Kaarina. Han jai hypistelemaan kateensa saamiaan kukkia. Toisen oli han nostanut silmilleen. Havetti nin ja kyyneleet tulivat esille vastustamattomasti, ~ Olet niin hyva... en tieda mita sinulle sanoisin, sanoi han. - Ala sano mitaan, Markus vastasi. - Minulle on kylliksi siina etta kaikki on hyvin. - Sanoivat sinua miehekse- ni, Markus... yolla. Olenkin miehesi... aivan kohta, Markus vastasi. - Asiat alkavat olla jarjestyksessa. Tu- let taalta suoraan meille... Vuo- tilaan. - Mutta.,. mita ihmiset siita sanovat? ~ Sita, mité sanovat ihmiset, oli Kaarina monta kertaa aja- tellut. Kuin hiiri kolossaan, oli han puleksinyt odotusaikana didin luona, kaymatta muualla, kuin ajelemassa Markuksen kanssa... Ja iti oli sanonut, etta kylla kyla nyt kohisee, kun tie- toon tulee. ~ Kysymmek6 me, mit ih- miset sanovat, Markus vastasi askeiseen. - Me elamme omaa elamaamme, johon kellaan toi- sella ei ole osaa eika arpaa. Kyla tukkii kyll4 suunsa, ai- kansa ihmeteltyaan. ~ Mita satuja oletkaan sepi- tellyt, Markus! - Etta olemme rakastaneet toisiamme jo kauan... ainakin kaksi vuotta, mies naurahti. - Eika siina totta siteeksi- kaan. - Siteeksi nyt kylla. - No... niin... Kaarinasta tuntui jo hel- pommalta. Markus oli niinhyva ja oSasi loytaa aina ratkaisun. Markus kurkisti kasivarren alle ja Kaarina hymyili jo, lapi kyynelten. Jatk. Lydia Makela, 80, Toronto, Ont. kuoli maaliskuun 12. paivan vastaisen yond. Urho Lempialé, 79, kuoli T. Bayssa Sairaalassa helmikuun 24. paiva 1984, Synt. Vetelissa ja tullut T. Bay:hin v. 1923. Eddie Hahne, 87, kuoli T. Bay, Ont. helmik. 25. p. 1984, Synty- perdltaan suomalainen ja asunut T. Bay:ssa. Elmer Ahonen, 74, T. Bay, Ont. kuoli maalisk. 1. p. 1984. Synt. Port Arthur, Ont.