Sia oN ee ae 2 a aa —! a . wa" _": anos a = 7 ee fe: ete aT le ete - . . = . eolia 2 on 7 all - t _ 2 . ira ela 1° “ a weet tee ae watt, ~— ™: ™ vi » othe hee : 4 i" : a . a 0 : ji oP ars, . 7" 3 my ae 7. rr . wee ea ow, het oma Oy mee EE de en om (Ble “ag -i" [= oa faa ae at oe sa Unto Tollukaisen kumppanina. [hmetell# thytyi, etté tuolla Ranhan- _Jebdon koko kepulin sivistyksen saa- neella ‘Lotalla oli myésskin omat kons- tinsa kohoutua nyt Helsingin huoma- tuksi runoilijaksi. Joo, sillikin tempul- laan Lotta leikkasi siivet pois kaikilta muilta Helsingin herrojen daameilta. Juemingit ja muut hekuman nautin- mot olivat aina menossa ‘Helsingin hie- noston yo- ja paivielamassa, niind vuo- sina, jolloin Suomen syvien rivien po- jat ja toiset Jottaparat vuodattrvat ver- tansa ja kantoivat sotarintamilla suurta karsimysten taakkaa, _ Suomalainen 5a gata t make _Joo ja nytpapds se sitten rain Hel- sinkin hallitushienoston kiteen se lop- pupad. ‘Hitlerin “voittamattomat” ar- meijat olivat saaneet pahemmman kerran selkiiansd Stalingradin ymparilla, Tub sekasortoinen pako Berliinia kobti. Suo- men armeijan takana Karjalassa alkoi- vat mydskin tykit paukkua entista rai- voisammin. Syntyi odottamaton him- minki mydskin Helsingissa. iNytpad sitten Lotta ‘Hilpeldinen, elt helsinkiliisella hienostonimellgan. rou- — va, ‘Lotta Tollukainen, saikin sen paa- ® hinpiston, etté hiinpi.onkin sellainen: “ankkuri’, ett ‘Suomen ammeijan ei tar- vitse Karjalasta peraantya-kun hin sin- Qmenapuun kukkiessa _ Kirj. HULDA RIVER yous omenapuu oli hoidon puut- . teessa unhoittunut pienen puutar- han nurkkaan. Sen ympirilla kasvo1 kaikenlaista rikkaruchoa mita vain maasta halusi tulla. Kukaan ei nits kitkenyt pois. Omenapuun rungon on vallannut vihrea sammal asuinsijaksecn ja oksat ovat ruosteen varisen vyalpan alkaa lampiisent naistaa, niin Dippu tol- sensa peraan aukeaa ja jonkun ajan paasta se on valkoisena kukassaan, kuin muinoin nuomusyuosinaatt. Muinoin, jo monta vuctta sitten, kun omenapuu oli vielé nuori ja. kukoisti tiydessa kukassaan,. kuului puutarhan laidassa olevasta -pienesta mikist# lap-. sen itkua, lapsen, joka oli silloin tullut maailmaan. ‘{Nuori #iti tuella sissHa tuuditteli esikoistaan, toiveen kaikkea. hyvai lapselleen .... Isa kiivi tehtaassa tiissd ja niin he kasvattivat pienta po- jiiansa vanhuuden pdiviensé turvaksi. ‘Monta kevaita oli jo tullut. .Omena- puu oli jo.monasti kukkinut ja pikkui- . nen oli varttanut mieheksi. koi koti tuntua abtaalle ja avara maail- ma veti puoleensa ... Aiti ja isd jaivat Sitloin al-_ maailmaan, ei bin ollut eniad hyvin nuo- Ti... e Kaksikymmenta pitka# vuotta oli jo kulunut kuin heidin poikansa oli lahte- nyt. Joitakin vuosia sitten he saivat kiertoteitse tietdi, etta poikansa oli vie- ‘J elivien joukossa, mutta ei poyalta it- seltdan mitdan., On ihmeen ihana-Limmin ita, He 1s- tuvat avoverannalia ja katselévat ome- napuuta, jonka oksat niin somasti het- luvat vienossa tuulessa ja kukka tol- sepsa peraan putoilee maahan, niin etta maa on kuin ohuita lumihiutaleita tayn- na. . - ¥ksiniinen vaeltaja kulkee maantie- ta pitkin ja luo katseensa tuohon mok- kiin, joka on pikkuisen ylempand miel- 14. Hinen silminsa huomaavat kukki- yan.omenapuun ja kaksi ihmista veran- nalla. Hin astelee hiljalleen ‘eteenpain, muita valid ama luo ‘katseensa mok-° ‘iin. -Han suuntaa askeleensa : mokkit kohden, mutta taaskin pysihtyy. Vael-~ ‘taja-on kulkenut -pitkin' matkar ja han: on jo melkein nainnyksissd. Hanen as- ~ keleensa ovat- kuin vanhuksen, mutta kun farkemmin Katsoo, niin hinella ovat -Vartiossa i E, Kirj. KAATUS ae. VALTAMEREN hickkoisilla ranma, kaikilla macilman ddrillg ctelassd, pa hjoisessa: —_ kaibkiailg _—_— 5 + kanida nuorukatset kivadaria, Etelin paahtavan auringon alla, pokjolan kytmilld tuntureilla, kaikkeuden katkissa osissa he iGhyitevat iiscliedotonna , . , Tassd tahyilen vksiksent, folvanana etaisyyteen iutjotan, Rankoitu, nuort syddmeni, ‘quitd, Beti adotan? Tadd verayjillé vierahilia | a A pientd rengasia Rrerran, ae matkan mittaan askelmilia, matkan lyheldnndn, pydredn. Kalliolta. syovytehen katson, lainéet alla Jiplattaa, hymnid meren kantelon RE multe hathooa. a . =a i pa, etta | mee: 2 el Ee iimassa | “)g@ensi ken ‘Kaukana armagat kotikunnaet, | “ ee ymeparitlini wnusta yo re a4, J6 8 Maksanko -eliniinj—lunnaat? ." ¢ ag SO. Ei _~ kokta: hellomme. lyst a: née menee innostamaan poikia runoli-. posnden. | Pojasta ei kuulunut mitain, silla hdnet oli kuin maailma niellyt. ‘OM taaskin keyat ja omenapuw ku- koisti kauniimpana kuin koskaan. Aiti virkahti: ——~ Niin, aiti, se on ehka viel kau- nimpikin nyt. Kuinka monta vuotta sii- {a jo onkaan aikaa? | — Qnhan siita jo ibmisen iki, sano! aiti. ‘Hin oli muuttunut hopeanhar- maaksi ja silmansa hamarcsivat, niin et- tei otkein enaa voinut Kaikkea tarkal- Teen nahda. ‘Silld sitfoin kun poika tuli har lant ns i Ge | mot — Fos | . ” - ' . a = . ae ae ce ees Ode eT ee ee me Ee Tg brett ye ' F . ee ae scat e ne ae woo. l eee - ‘oo. wo Tae ‘] meme oe ree i oe - t wo = poi Lampiman vastaanottotervebdyksen ti- lalle tua raaka Gestapon pddupseeri pagsti ilkean kirotulvan, jossa kaikki Suomen valtiomiehet: haukuttiin pelku- . reiksi, pettureiksi ja‘maailman hayytté- “maksi -konntkst, jotka ovat hipeallisesti -pettineet Fyhreria. Ja ettd suomalai- set naiset ovat. kaikki porttoja! “kuten sindkin, joka olet-pettinyt miestisi, mi- hua‘ ja muita. Kuuletka huora!” Puis- tellen. rajusti Lottaa.. Lotan naiselli-- sautta .oli mvt rajattomasti loukattu, siksipa han sanoikin: “Saksalaiset ovat katkk? sikoja! ‘Paast8 minut saksalai- nen stka! ‘En ole tullut tinne sinun huoraksesi!”’ Senjdikeiset pdivait “muuttuivat Lot- ta Hilpeliiselle elaminsd synkimmiksi paiviks!. ‘Han nik: entiset ihailijaher- Tansa masentuneina ja inholla hanta katselevan, Lopuksi Lotan valtasi hir- vea pelko ja hipeiin tunne. Han huo- masi olevansa onneton. alaspoljettu ih- mislapsi. ‘Pois, pois t#a}ta! Rauhanleh- ‘toon, simme mista han oli tullutkin. ‘Raubanlehtoon sitten saavuttuaan - pikkupojatkin rvanauruin vastasivat ha- - nen tervebuyiseensa: “Nyt on tullut ta- Eaisin tuo Helsingin herrojen henttu ia saksalazisten leipiisusi .. 2” Tassi on sinulle Jukijani vain 2inoas- ur "Fe * ee, fe woo & aes dap) Aes = ie =. =" Pr 7 . 7 : : a. . . = . me . : “hs == i . 4" " . 7 . . “a ‘ : \ ee pe eh er ae A aie, a WE A ha di ak So a oe RT A a i = ee . 7 ml al | ei tol wr 1 Hie oa a Clr Be ay . Pt ee es rst Li L u "3: Lt on a nC ete SMa oe De ERD Cer ce Ee Sy ta be DT, ad So 2 pete aera SE Eo eS Ue eee a ede Pe ee ms . date, ros “ ah ” wor! . ay * mes “rat oe a 4 ae el a er ee be soe 1 " oe Th a! . en . a wee Mn a 2a 7 . . . = a sn "a = so 1 . Pm,” . . oo oe “ree wl . . Ln a I " 7 wr Hs Hey lane = ae aa ys aa st ao eae ba r rt i a ls ue ate os oan nr . roy rate pis ea Ses Ac ET Cees ye sabe ta, nai slg ow _ LAK. at % r =_s - Tapeh (nse Ay oP ee tine Boo ERE See vole ts epee he . - : aa . a4 ee te mot i . .- atl ate = : ; a cE. ammus kaatei koko korsun seinin ja siloin rouya Lotta Tollukainen szikib- tineend hyppasi pystyyo. CLotan vaat- feet olivat jiiineet kaatuneen seiniin so- talijan ale, mutta yépaitasillaan paineli: nyt Lotta pakenevien Suomen poikien ‘perasta. OOnnettomuudeksi viel tien- vieresti esiinpistava. risu: kalkaisiLotan - yopaidankin ~-vyotardlta - helmain asti. . Ej auttanut, pakoon taytyi pyfkis. Vi- hit valittivat-nyt tissi hengenhidissi hinesta pakoon juoksevat sotilaat sek - huormastotrokit. - Vikdoin shrapnelli rajabti label. hinti ja Lotta ii haa- voittuneena tielle. Viimeinen pakene- "ey N F, vets 45 Ae en | aie -\Niin, Matta ¢ pioimist Me si’.- Se m dy uski = ‘s, . . = -— | Fan 1 - sen wT = - = ou an, i es Peo A ee a a a ea ld ere ee F- ." “fet ee Et 1 oles ore met eth, = ae ait Cte 7 a . . Ff that - . Pe | ” - . . , , See ta oats tt ste tee I “Sea: wal lean, ‘ ttuakin tuon ti ennenaikaisesti vanhentuneet nuorukai- Armani, odota, ouota, n. Niinpd ban esittaakin tuon tar- sen Kasvot. . duoksesi.talen — saavun! os e: ea arate kein paabanpistonsa ‘eversti von Gau- Voi kuinka muistot kirvelevit sydan- Iteld nousemme notkasta, ee xompast ee Bot nerille ja pankinjomey we ander an td ja kuinka viellikin kaikki niiytt8d niin palaameme lapi savun ... . a es eee ae eee Ya ani: Of TaARRaanl -1la €; KI * oe os ony | rea: : li armeijamme tulee siell toimeen il- i 7 patulta, Batk ae eee iivee ders : |e pitaist m Poa oe ee? . li saa- — Katsos, isa, tuofa omenapuuta ae . 24 tuumail Poors Wane See mah Sing. Mutta Lotta kur wh ade kuinka se on kaunis. Se on nyt melkein. 2)4t¥s, kun hin huomaa kaksi vanhusta —— Muistutat jotakin niin paljon, jo oa ee ee ae hut padhansa, etta ke lahtevat runoili- yhti kaunis kuin eilloin mujstat- istumassa verannalla . . . Qvatkohan takin, joka on sydameni syvy yydesd 23m AB wwii alas Ja Sateen Banssa yhdessa, nun se o ko? — Samalta kyynel viershti poskel- tuttuja vai tuntemattomia ? rakkaana muistona ainiaasti ... E+ a " ro ie eae suom Se le ako han yain ole... sano oletko.. .? Si beh Eni viel at ces jan tHanne paivittain stella huononi, on himéirtyayt ettel enad nae kuin Iy- nabin ... sindhin olet noikamme ni z _— , nenpa eversth ‘Gauner Seka pankkitrs hyen matkan. kGinen . . Olet... nyt jo muistan tun ag ‘ap a tur Mohénen xin sitten fartioiat padin- Vaeltaja on jo aivan portaitten edes- @anesi,.sehan on polkamme dani! a g Nisin, Wie “korteen”. Lotan tarjoamaan sd, kun he. huomaavat hanet. Se tun- On hetken kaikki niin hitjaista, ettel © ii oven " tuu heisti thmeelliseltd#, sili hyvin har- -kuulu muuta kuin vanhan ‘seinakelin . Sars Rouva Tollukaisen ja runoiija Sa- voin kukaan tuolle tielle eksyy. tasainen tik-tak-tik- tak . i - — “! teen saavuttua Karjalan rintamalle, ter- Vieras pyytaa, yosijaa, sill toiseen © — Mina. . . kuinka sanoisin .. et gO" vehti beits ied dameliisesti kenraali Lo- falcon on pitka valimatka. Vanhukset te otkein minua ymmiartiisitte ... Mi} : ee ten pan es mutta Sateen han than het lahetts lupaavat hiinelle yosijan ja vievat hinet ma... mina olen joskus ollut . eh f paie te toiselle rintamanlehkolle, ja Lotta ‘Ail sisdile, jossa vaeltaja vaipuu’heti va- din... peikanne. . wa E peldinen jai hutman Tunouneen hénen syneena | istumaan, mutta ei puhu mi- Va nhukset laskeutuvat nyyhkyttie ve . emaan korsuunsa. 0a miten ‘rintaman taan. polvilleen vieraani luokse .. ae | Sessa Sv korsu olikin ny t mieleinen kenraali Lo- . itl laittaa hiukan ruokaa ja kahvia — Poikaname on ‘tallut takaisi . ee iB rset qurista, elpa tebnyt mich nyt meni vieraalle ja vieras tarkastaa tion van- Se tulee kuin hitabuitona cumple 4 ae = Ean haukkzamaant-Lotan rwamin han naisen joka tikkeen, mutta ei sano Kin vanbulsen suusta-yhtisitaa. | 1 mas limps ja hajuvesien ‘tuoksu oli sulot- mueaan, Vou, Jos hin voist jatkaa nyt . _ Polka nostaa vanhukset ylss tuoi - f joten ta sempaa. 7 3 ‘enkite cat} ie mutta ef mi- istumaan ja sanoo: a : raalaan’ ken Cohuriin mvt pv, am ‘Vaimo laittaa vuoteen valmiiksi pie- fia mialfoja liian monta. 34iog "it e turvallisessa korsussaan bitveldn ka: neen kamariin ja hanelle tulee kyyneleet jo het] nuorepa turmion teille, silld Re @ moisista nuunan paukkeeseen ja shrapnellien ri- su miin sité. tehdessiiin, Silla tissd ej ole thasin elimai. Olen ollut vankilassa f; @ @ selkiiran jahdyksiin. Pakoon riensi nyt tuo ul- ve Kukaan nukkunut sen jalkeen kuin olen tehnyt: kaikkea pahaa. Mutta o/s Betti selk . Jas kenraali sen kula kapalasta kerkesi, Vienne Katosi. eau oe olen taaskin vapaa ja olen bulhend) : f neet, ai ei vilittinyt Lotasta, joka jai nyt kor- . (eras st ruokapdydassi vanhan monta mailia rahaitomana ja ma E josta sit sun vuoteelle vasahtincend nukkumaan, in en tOSSa, eika vanhus luo edes nd. Mind olen kerjannyt ja varastanut:' | list aim we ete atsella vieraaseen, mutta sanoo: Mutta en ole koskaan unhoittanul rab le mich —