M43

=

" ;

LL
ie
a

nin likaista Kepposta kuin si-
wit saadaksen} kihlasormuk-

tens
nufte .
an pols sinulta. °

\fatti. Hi muistele sellaisia”, Fl-

tay VSI east hei hermostut siti lil-
coz,” Felten puolestaan hikahti her-
-samecha tuolillaan.
“Winn tayory muistaa ja syytiaii
aint --- anoastaan iselini etta olen
iliseen asemaan joutunut’, Matt
_ypostui. "Sind olit paikkakunnan
nein, herttaisin tuorl nainen, vaan
ijattel a -<inda-chika vanhaksr Er
ithe miehet ole omituisia —- vaikka
yap volyat olla naista vist tarkka
kymnmlenen yuotta. vanhempia , Tin
jtikin he io alkavat katsoa kahden-
Lymmenenviiden yuoden jkaisiii yan-
yin. siikoina,” . .

“Niet Byt asiat erinomaisella sel.
ivydelid niin monen vueden padsta.”
Filen Kidns? padnsd, ettel Matti naki-
3 katkeruutta hinen kasvoillaan.

“Tuo s—m letukka ott silloin al-
raastaan yhdeksintoisfavuoden yan-
he? Matti melkein sylkasi inhossaan.
“Mokomakin ' kapakkatarjoilijatar!
\attelin ett han oli vilkas, kaunis ja
lixakin hyvasydaminen. Tiedan nyt
vuln pitkaile han meni to1sten mies-

tea kansza, vaan mioulta ban vaati

inpaukaia — kihia- ja vihkisormuk-
Ha. |

“Matti, pyydan ettet puahu olin
acnoimn hanesta.
let etti hin oli sellainen.”’ Ellen
ciosi levottomuutia ja pettymysta
roullessaan tallaista puhetta Matilta.

"En voi liika pahast: hanesta sa-
nea — hin on jattanmyt minut talla:
sen asemaan. No, ajattelin olevani
vasynyt sinuun — olit nun vakava ja
tismallinen — et halunnut hypata
sipakoissa ja tanssthaaleissa. Etka
minutla ollut varoja astaa kihlasor-
musta toiselle tytolle, jota kohtasin
talkein joka ilta kello kymmenen jal
keen” |

“Niin, kiivit Inonani metkein joku
lita, Vian aila menit kotiin niin al-
Risin.

“Vaan ¢n mennyt kotiin. Alberta
emetti tyonsa. kymmenelta, siis istuin

-ninen kanssa puoliyohdn ja aamu-

tinneiie. Eka muistat kuinka usein
nekahdin juonasi.’

“Muistan, ja sydantini kirveli, s1-
la aloin epailla etta olit minuun vi-
srayt.’ Niinkin monen yuoden jal-
teen Ellen viela huokasi muistaessaan
mtnneiden hetkien katkeruutta.

“Minusta tuntui etti jotenkin mi-
can taytyi saada kiblasormus pois si-
alta’, Matti vaipui muistoibinsa.
“alls sandin sinulle ett vein sen kul-
tetepalle, ettS timantti vaitaistin aset-
is2 wudemman maltliseen sormukseen.
“14 luottavaisest] annoit...”?

“Eta ehaii koskaan tullut luekse-
bey

“Melkeipi kohta kihlasormuksen
Sidaan Alberta vaati vihille menoa.
Wield vihkimisenkin jalkeen han pel-
kasl sintin vaikutusvaltaasi minuun,
Jiten hin kiusasi minua kunnes suos-
iN tilemaan tinne hénen kotipaik-
Kallen, “Tas a oli muka parempia
Womihdollisuuksia.  Tydmahdolii-
souk slip 27 Slatin #4ni tuli yha jal-
vessivnnnaksi. “Olemme eliineet
“sihesta suuhun. Lisdéksi, meikeinpa
“48ta saakka olin tuskassa kuin kut-
rll kivilla — en koskaan tiennyt
sd Alberta oli ja kuinka paljon toi-
at Michel ostelivat hinelle ryypoyii.
"an natiret ainoastaan kun kerroin
huntelle pelostani. Ajattelin, ett# lap-
“t luky asettals] hint, vaan ef — ja
leditké mit, Ellen?”

No, muti?”

. “En Wc alvan varma jos poika on
oman;

“Matti, Ellen peljiistyi, “kuinka

cc pete ee!

Ethka vain luulotte- -

LAUANTAINA, MARKASKUUN 26 PRIVANS

T

voit sellaista kenestikdiin . naisesta
ajatella, poikahan on aivan kuin ky-
vasi, minakin chanet siksi tunsin,
vaikka en ollut. sinua nihnyt Jihes
kymmeheen yuoteen.”

“Malhdoliista on”, vastast Matti
ynsedsti, “enka voi varmasti sanoa et-
ta minulla olisi mit&dn todisteita hi-
nen epauskollisundestaan, vaan aing
vaan epailen —— en todellakaan olé
Varma,’ |

“Matti rakas, koeta saada sellainen.

ajatus padstasi’, rukoili Ellen, “sila

tuollaiset {uvlot voivat wmyrkyttia
lapsest koko eldmiin."’

“Mita mind enaa valicin kenenkd
elamin mini myrkytan?” rihisi Mat-
ti. ‘Tass olen, raajarikkona, hyl-
jattyni, ja poika on minulle ainoas-
faan vastus. Joku tolnen nainen, kun-
hallinen #iti, olisi vienyt pojan muka-
haan, kun meni toisen miehen
kanssa tiehensi.” .

“Sat”, Ellenin taytyi hymyilli,
“Jos vaimosi todellakin meni toisen
miehen kanssa; pitaisihin sinun ym-
martad ettel kukaan toinen mies ha-
lua sinun laysestasi ottaa huolehtiak-
seen.”

“Nin, ban valehtelee didilleen’’,
trvisteli A[atti, “ett hin muka on
Mmennyt sotateollisuuteen ja etta han
lahettai rahofa elgittaakseen pojan
kun vain padsee alkuun. Vaan mina
tiediin toisin -— hain on mennyt Nick
Evancton kanssa —- Nick on hantii
yuosia silmdillyt.”

“Ethan sentiiin ole yarma. ’

“En ole, enka myoskaan olisi vilit-
tanyt jos ollsin ollut taydessa kun-
nossa silloin kun hin meni, Vaan hin

 adetti kunnes olin vuoteenomana, et-

ten voinut nousta, ja puolustaa ci-
keuksiani, Voi, jos se olisi tapahto-
nut siloin kun olin terve, niin olisin
ivanyt molemmat he:sta masaksi!™
Afatti pudisti nyrkkiiin raivostunee-
na.

Pikku Albert, joka oli istunut hil-
jaisena ja kuwllut kaikki setkat, nyt
huomautt: rauhallisesit:

“Sind et olisi tehnyt mitdan, 184,
et kerraszaan mithin, olisit vatn huu-
tant — sind et ole koskaan mitaan
muuta tehnyt kum huutanut.”

‘Matti kiana tylyn katseen poikaa
kohden.

“Tuollgista minun pitad karsia —~—
tuollaista, Tiedin, etta hanen ts0-
ditinad hanta siihen yllyttaa.”

“Fsoditi kavi taalla joskus puhelis-
tamassa sen jalkeen kun Jitini jatti’,
selitti Albert, katsoen Elleniin vaka-
vasti, ‘vaan isi ajoi hanet pois.”

“Nitin teinkin ja katsoin etta olin
slihen taysin ofkeutettu. Myonnan
etti hain puhdisti huoneet ja toi usein
ruukullisen sOppaa tai vastaleivotun
leiviin — heité on suuri liuta ihmisia
ja vanha muori vielikin leipoo paljon
kotona, -- vaan sitd en yoinut sietda
etta hin moittj ja nailvi minua. Mie-
luummin kuolen nalkain ja Ithaan
kuin olen kiitollisuuden velassa sel-
laisille pirun rysaille.” «

“Rysaille’, Ellen tolsti sanan ham-
inistymeenii,  Alatti ofl lopettanut
lauseensa fiykalld suomenkieleila,
nintivasti salatakseen puheensa tar-
koitusta pojalta, Hankkumanimi
Luului omituiselta Ellenin herkille
rarville. Mibinkdan toimintaan han
ei ollut moneen yuoteen oltanul 0248,
ja vanhempiensa synnyinmaan surut
ja vaivat olivat hanta aindastaan yil-
malkaisesti koskeneet.  Kultenkin
hin oli kuullut kotonaan tarpeeks:
keskusteluja ja viittelyja viimeisen
Lolmen vuoden aikana, ettii danensi-
vy ja nuo sanat tuntuivat hinesta
vastenmieliselta,

CEhki slind olikin sy¥ mika tert
johti eri teile”, hiin melkein kuin pu-

—wa

RAIVATTU

(Jathoa)
iT
Sind yond. jolloin Jakov Lukitsh
Ostronovin luo saapui hiinen entinen
sotnjankomentajansa, kasakkakap-

ee .. 9

hai itsefleen,

__*“Fietysti silnd oli se syvnd™, huusi .
Matli.

“Minun olisi pitanyt viuosia
sitlen ymmartia ettd niin vastakoh-
taisten ja vihamielisten kansallisuuk-
sien yilissd ei voi olla mitidin yhteisti.
Minun olisi pitanyt pitéa kiinni puh-
taasta suomalaisesta ruususta sillein
kun setlainen oli omani.”

Ellenin huulet vaantyivat alaspdin
ja kyynel tioahteli kauniilie, hieno-
hipiaisetle poskelie, “Puhdas suoma-

lainen ruusu”, han mutisi ivallisesti fa.

nousien tuoititaan kawely ikkunaa
kohii. -“‘Niin, puhtaana ja kylmiina
Glen sailynyi nam’ manet vuodet.”

“Ellen, voitk, koskaan antaa mi-
nulle anteeksi?” kysyi Matti rukaile-
valla daneila.

Auringon kirkas hymy uudestaan
pertti Elfenin kasvot. ‘“Tietysti,
Matti’, han vastasi ja istahti vucteen
reunalle. Ottaen kiinni sairaan mie-
hen kiidesta hain jatkoi; “Ei emi pu-
huta menneisyydesti. ~ Aion” taal
saada athaan vahan jarjestysta ennen-
kuin itltajunassa lzhden pois. Ja
hetken perdsta valmistan paivallisen
— lihapullia, perunia ja joitakin vi-
hanneksia, ja Albert voi hakeg jalki-
tuuaksi jaakermaa.”

“Jadkermaa! Hurei — hurei:” 1-
loitsi polka.

“Tstun tassa vielii hetkisen, Matti.
Puhutaan iioisemmista asidjsta,
Afuistatke —-?”

Niin, voisin hauskempia asioita
ajatella jas joskus saisin pienen ryyv-
pyn”, myGnsi Matti “Vaan mitenkd
sellaista saan --- ethan kukaan siti
pojalle myy, koska han on glaikdinen.
Linletko Ellen ett# sind voisit menni
ja o3taa pullon —?”

*Todellakin, Matti, en ole koskaan
astunut sellaisen paikan sisa!let” El-
len oli aivan suunmiiitaan.

‘atti vaipui tyyoylleen ja huokast.

“Olisihan minun pitinyt ymmartaa
etta vielakin olet samantlainen tur-
hanpgivainen ja tekopyha vanhapiika,
Tietysti kun thmisen elima on onnel-
lista — kun hain yot kavelld, ansaita

sstiuria rahoja ja pukea kauniisti, niin
hin ei tarvitse lohdutusta. Vaan mind
saan tissd ryped omissa surtilisissa
ajatuksissanj iman mitaan lohdutus-
ta.”

Ellenin istuessa slind hiljaisena,
puhumattomana, Matti jatko. ihmet-
televalla danella:

“Varmasti olet ainoa nainen koko
Vhdysvaltain mantereella joka voi
sellaista tani pdivind sanoa —" |

“Sanoa mith?’ kysyi Ellen haja-
miclisestt.

“Ettei ole avannut kapakan tal va-
kijuomakawoan ovea,”

“Olen ainog — ehki”’, Ellen silitih
helliist] Matin keltaisia hiuksta, “Ja
ehki olen ainoa joka sinua todella ra-
kastaa. Siis pyydan, jata surulliset
ajatukset syrjaiin, vaan ala myoskaan
koeta niith ryypyilla upottaa —- ethan
vikijuomista mitiin pysyvaa lohdu-
tusta Joydi.”

“Vaan se hetkellinenkin Johdutus
an suuresta merkityksesta.” Ensiker-
ran koko aamuna Maiti tedella hy-
myili. “Ja jos tieldisit kuimka suures-
ta merkityksestii on s¢ hetkellinen loh-
dutus ettd olet taasen vieressani, El-
len rakas.” |

Jatkur

Sivu Ff

teeni Dolevisev, heilli ali pitka kes-
kustelu. Huutorissa fakov Lukitshia
pidettiin vilsaana ja kettumaisen va-
rovaisena ihmisenii, mutta efsd jak -
sanut olla syrjassik huuttoretssa vim-
matusti riehuvasta taistelusta. Ta-
pahtumat tempasivat hdinetkin pyér-

teisiinsdé.. SUti.odivist Jihven.. Ja...

kov Lukitshia elamii muuttui vaaral-
lisen livettiiviikst .. -

Sillain jllallisen jalkeen Jakov Lu-
kitsh otti esille tupakkakukkaronza,
Istuuiui kirstulle, nostaen paksun vil-
lasukkaan puetun jalkansa toiselle
polvelle: silloin valoi eslin Kaiken,
mika oli vuosie: kuluessa kivistinyt
sydanta:

— Mita tassa on puhumista, Alek-
sander Anisimovitsh? Elama ei mi-
tenkaan ilostuta. Hiukan alkoivat
kasakat keraté taloutta, rikastua. Ve-
rot olivat vuosita 26, 27, sanoisinko
subteelliset. MMutta nyt taas meni
kaikki nurin. Miten teilla stanitsas-
ca, kKuuluuka mita kollektivisoimises-
ta vai ei?

— Kuulun, — vastasi vieras lyhy-
een, kostuttaen syhellii satkhipaperia
ja seuraten kulmiensa alta isantiii.

— Nantavast] sitd laulusta vuoda-
tetaan kyyneleita kaikkialla? Heti

mind kerroo teikke itsestini: vuonna |
20 palasin periiintymisretkeltaé. Mus- *

tarimeren rannmalle jai kaksi parla he-
vosia ja kaikki tavara. Tulin tyh-
tdan taloon. Siita lahtien tyéskente-
len yola paivad. Ensimmiaisen kerran
taverit paholttivat Juontaisveroila:
attivat kaiken viljan puhtaaksi. Sen
qalkeen olen menettanyt natden pa-
hoituksien hivunkin, Vaikka luvun
vols; Kyllikin laskea: pahoittavat ja
antavat kuitin, ettet unohtalsi, — Ja-
kov Lukitsh nousl, ojensi katensa pei-
lin taakse ja viikstinsd hymyillen yeti
esi) paperinipun. — Kas tassa ovat
kuitit siith, mith olen luovuttanut
yuonna 21. Ja silloin ming hiovutin
+iljaa sekii lihaa, voita ja vuotia, vil-
loja ‘ia lintuja sek kokonaisia hirkiii
kuletin hankintakonitoriin. Ja tassa
ovat tiedotukset yhtenalsesti maata-
lousverosta, itseverotuksesta seki pa-
lovakuutuksesta... savupilpusta
nousevasta sayusta maksoin, seka sti-
ti, ettd eliva karja Seisoo mavetassa
... Kohta niith paseretta kerdiintyy
sikillinen. Sanalla sanoen, Alek-
sandr Anisimovitsh, elin, —- itseani
ruokin maasta ja toisla elalin. Mon-
ta kertaa nahan nylkivat, mutta se
kasvoi aina uudestaan. Ensin han-
kin kaksi hitkavasikkaa, ne Kasvoi-
vat. Toisen Iuovutin valtiolle litak-
si, Vaimen ompelvkoneeila ostin toi-
sen. Ajan kuluttua, vuonna 25 sain
viel harkaparin omista lehmista. Ja
silloin oli minulla kaksi paria harkia
ja kaksi lehmad. Aidnioikeutta ervit
rilataneel vaan tulevaksi ajaksi iaski-
vat ‘lujaksi keskivarakkaaksi.

— Enté& onko sinulla hevosia? —
uteli vieras.

— QOdottakaa hiukan, hevesistakin
kerron, ©Ostin naapurin leskelta puh-
dasverisen donilaisen tamman varsan
(koko huutiorlin oli jiliinyt vain yk-
st), Kasvoi tamma ja olj kuin thmis-
lapsit Pienikokoinen, puolia vers-
hokkaa ei rita ratawhevoseks: (Enanen
valankumousla ratsuhevonen, jolla
kasakan olj saavuttava sotapalyeluk-
seen, hyvaksyttiin, jos se e1 ollut kah-
ta arshinaa ja puolta vershokkaa ma-
talampi}, mutta on sanomattoman
vilkas! FPlirfkunnussa, maaceutweli-
miin niytielyssé sain siitd palkinnon
j@ kantakirjan kuten rotutammaile.
Rupesin kuuntelemaan agronoomeja,

— .
=“ "Lo "-
4 .
wr as

ee a 7
ie ar Ce ee Le

Re yh

ee

ae
1 = ll Li

Ce ela
1
—

r=

a

ree
rr

Cu

ey ae

Pe ll . a4
ie eee |

a ee

Pe
Tey ee
a a ey Se i
r on 7 - '
m OF

oa ao
a
war eee nd A oo eh oa nre sieilirey
aU pet MERE ca ee Ge
i . .

Le

Trt
nae nearer aa
Tas oa Be ees

Ce ee
ee eae

uh ae d
all
oll

ht aed
rT:

7 a ye. reas =
ae ta
ae Pag

"Fit
— ay
a
“a 8

wt

_ !
nag = a
= 4 Toe :
rahe ha
ae | - to. 1 .
a opie La + r,
ne aaa a ae

A |

nl:

SR a
ns ail =. 47 we
Do et tt

ee ee
=
= - i= an a
sto". Se ee ee et
FS, Tl ep we aT a

mh,
™

i

Mab
te ae

B -_ .
ee oe

a

ue oer ee

1
a

4
F
a
1
‘"
is
i.
be
R.
re
Ld
wh.

|

+
=u. ney et
i
t . .
. an

.
—

hm ys
a

a “4 ores
== e

a ‘pte “7, 7A" er AL
es ar
- . : . . -_— +

aT

erecta

arte akizi7
“. 1" 4 :
Hoey

tt _

i
| _ 7.07
». s *

i hii hata en _

73
re
©

7
en
— Tar. _ 4
"1 . fe . -
. ™ aa . .
! =—" = =.
wos —s

Pia Pica Rte: yer gets:
en eh
pit a* -" aoa . a'y eae .

ar .
TT:
=H: L-.
“fi =
od

hl w =o:

crck,
i |

Ea aetcrate
aa a ‘>
Snesihr st

a

pei