_ Lukulsiste suosituksiste johtuen, julkaisemme , HELEN TARVAISEN Sudburyn musiikkijuhlilla 25. 6. pitéman juhlapuheen kokonaisuudessaan ohei- sena. ae lyvat juhlavieraat — omalaisen kult ttuurin y. Kuinka paljon olemmekin taas timdn viikonlopun aikana saaneet nauttia ’ suomalaisen kulttuurin monista kukkasista, naytelmasté, lauluista, tan- huista ja voimistelusta ja jopa Suomen kansan perinndllisesta juhannuskokosta. Olemmekin erittain kiitollisia kaikille ohjel- man esittajille seka jokaiselle jotka tavalla tai toisella ovat olleet mukana valmistamassa ndita arvokkaita juhlia. Eiko- han olisikin cere eta “i teisesti © viamme... Suomen kansa on aina ra- kastanut ja kehittanyt kulttuuria, sen eri muotoja, kuten juuri lauluja, soittoa, runoutta, nay- telmid ja voimistelua, erikoi- sesti sellaisia kulttuuritoimi- muotoja joissa on joukot koolla, yhteisessa toiminnassa. Suo- men kansan syvien rivien kes- kuudessa, ty6liisluokan kes- kuudessa on syntynyt kulttuurin parhaita teoksia, savelmia, ru- noja ja naytelmié, kirjallisuutta. Ne ovat osa elettya ja koettua elamaa, niissé kaikuu kaipuu paremmasta huomisesta, rau- hantahtoisesta §maailmasta. Niissé ilmenee mydéskin joka- pdivaista iloa, auringonpaistet- takin tyGntadyteisess4 elamassa. Taman vuosisadan alussa silloin kun siirtolaisia tuli Ca- nadaan Suomestakin suurem- massa madrassa, oli kulttuuri- kasite melko tuntematon taalla tavallisen kansan keskuudessa. Seri tahden yhteisty6n kaipuu, yhteiset riennot kiinnittivat kan- salaisemme toisiinsa taalla uu- dessa kotimaassamme, joka yh- teisty6 jatkuu tanakin paivana niinkuin olemme tulleet huo- maamaan, Naista yhteisista riennoista luotiin pohja Cana- dan Suomalaiselle Jarjestdlle, sen vaiherixkaalle ja monipuo- liselle toiminnalle. Niihjn atkothin ei taalla Canadassa kiinnitetty paljon- _ kaan huomiota minka&n pienen, eika suuremmankaan siirtolais- _ joukon rientoihin ja ajanviettee- seen. Siksipa alkuaikoina jokai- nen seura ja yhdistys toimi o- malla tavallaan, omiensa kes- kuudessa. Yhteiset tehtavat va- hitellen kehittyivat toisten va- 5, Myéhdinen kiitos ei koskaan riita is Aun on kulunut vuosi jo sifta. Is Kanssanne hditamme vietettiin 5 Wanupin haalilla tanssittiin. 5 Kauniit kiittokset emannille s hiukkasen myéskin isannille. 4, Suuret kiitokset naista 5, tak-tou, sauveri ja haista. 5, Kiitos mydskin pastorille 5, Joensuulle ja urkurille. é Tahdomme kiittada suuret fa pienet Al : p miss, lahellé kaukana lenet. amy 2 Runsaista lahjoista kiitokset teille 4 , Kauniit muistot jaivat meille. , Kiitos kun annoitte alkutien, hemmistokansallisuus-seurojen kanssa yhteiskunnallisten kysy- mysten yhteydessa, kuten am- mattiliittojen jarjestamisessa, seké kaikessa tydskentelyssa parempien elinehtojen eteen. Nyt vasta ihan viimeisien vuosien aikana on valtiollisilta- kin tahoilta heratty huomaa- maan miten kaikkien ndaiden kansallisuusryhmien, kaikkien siirtolaisten, me suomalaiset mukanluettuna, miten juuri nai- den siirtolaisten aktiivinen kult- tuuritoiminta on kehittanyt tata maata, taman maan kulttuuria. Miten tanne siirtolaisina tullei- den aktiivinen yhteisty6 on ke- hittanyt ja jatkuvasti kehittaa ja vaikuttaa Canadan yhteiskun- nallisiin oloihin. Siité saa ku- vaavan todisteen meidan jarjes- t6mme arkistonayttelysta. (Toivottavasti teilla kaikilla on tilaisuus taman viikonlopun ai- kana siihen tutustua.) Sita todistaa suuri kiinnos- tus monilta tahoilta meidan his- toriaamme, sill4 onhan se osa taman maan historiaa. Meilta jaa arvokas perinté Canadan Kansalliseen arkis- toon, perint6 joka muistuttaa tulevillekin sukupolville, etta me Olimme taalla. Me avustim- me Canadan rakentamisessa, muokkasimme peltoja, raiva- simme metsia, mineraalikai- vokset, rautatiet ja maantiet, tehtaat ja muut ty6paikat ovat saaneet kayttdaa suomalaista tyOvoimaa. Me olemme vaikut- taneet Canadan_ kehitykseen monella tavalla, ja ty6 mita on tehty jarjestomme puitteissa ei ole mennyt hukkaan. Historiankirja, jonka val- mistusty6ta nyt tehdaan, kun ta- ma kirja valmistuu tulee se ole- maan arvokkain ja kirkkain lehti Canadan tydlaisluokan histori- assa. Jarjestomme historiakir- jan sivuilla tulevat uudelleen e- lamadan monet, monet henkilét, jotka ovat suuresti vaikuttaneet Canadan edistykseen ja kehi- tykseen, jotka ovat vaikuttaneet meidan elamaamme. Esimerkiksi mainitsen vain Aku Paivion, silla hanen nimen- sa on ehka laajemmin tunnettu. Hanen monet kirjalliset tuot- teensa ovat tana pdivina yhta DISSE Ingrid ja lvan Cvar Sudbury, Ont. we Sad cate Lae al SN ee eee Be Te ree hee Sk: ia edie Ss 5 4 rf p mihin elo ja rakkaus meita vie. 2 hey & OK EE EES ajankohtaiset, mité ne olivat . vuosikymmenia * ‘sitten. « Juuri:’ meilla ei ole mitaéan annettavaa. timdnvuoden Viikkosanomain Canada-piivan numerossa jul- kaistiin Paivién kirjoittama ru- no “Canada”, Runo joka jul- kaistiin Vapaudessa v. 1939. Runossa kerrotaan: “‘rikas, suuri ja mahtava meill’ on maa”. Se kertoo luonnonrikkauksista, mahtavista viljavainioista, mut- ta jatkuu sitten myéhemmassa vaiheessa: “Miksi ty6kadet tyh- jat on aarteista? Monen perheen poydalla nalka’’, Niin on tana- kin paivana, runossaan “Pisa- rat”, joka on omasta mielestani hanen parhaimpia tuotteitaan. Paivi6 kuvainnollisesti kertoo miten yksi pisara, toinen, kol- mas, miljoonia pisaroita muo- dostaa toisiinsa liittyen mahta- vat voimakkaat joet ja meret, — verraten tata ihmiselaman joukkovoimaan, ihmiskunnan joka rakentaa rauhaa, ihmis- kunnan joka ihannoi ja toimii edistyksen eteen. CSJ ja sen lukuisat ystavat ovat aina tukeneet arvokasta rauhan ty6ta, silla me hyvin ka- sitamme, etta ainoastaan rau- hallisissa olosuhteissa voi ih- miskunnan elama kehitty4 edis- tykseen. Tama ty6 jatkuu, meidan pitéd jatkuvasti olla valveilla. Me olemme Rauhanraken- tajia ja rauhanrakentajien jouk- ko vahvistuu joka paiva, varsin- kin nyt kun neutronipommi, jo- ka havittaa ainoastaan kaiken elollisen, mutta ei tee raunioita, uhkaa maailmaa. Maailman rauhanvoimien padattavainen yhteistoiminta saa aikaan yhdistyneiden kansojen- liiton puitteissa pidetyn aserii- suntakokouksen, joka pidettiin tamdn kevdan aikana, Tama oli historiallinen tapaus, silla ensi kerran kansojenliiton 33 v. toi- minnan aikana_ keskusteltiin nadin tarkedsta asiasta. Oli ilah- duttavaa huomioida, etté Cana- dan padministeri Trudeau ko- kouksessa esitti mielipiteensa neutronipommia vastaan.’ Nyt vaatimuksemme on, etta Cana- da, yhtena Pohjois-Atlannin so- taliiton osakkaana, virallisesti tekisi paatoksen tata uutta aset- ta vastaan. Rauhanty6 on monimuotoi- nen. Sithen kuuluu_ tiedotto- muuden poistaminen, kansojen itsendistyminen, silla ainoastaan rauhallisissa olosuhteissa voi- daan taata vanhuksille turval- linen. elamanehtoo, lapsille ja nuorisolle kaikki heille kuuluvat elaman mahdollisuudet. Aino- astaan rauhallisissa olosuhteis- sa voidaan taata maailman kan- salaisille taysi tydllisyys, joka johtaa turvalliseen elémaan. Juuri talla viikolla luin Suo- messa ilmestyvasta julkaisusta, Uusi Nainen, useita lukuja Suomen nuorison elamasta ja tulevaisuuden nakymisté. Ei ole tyété. Ei ole toivoa. Ei ole elamdassa kiinnekohtaa. Kirjoi- tuksen alussa sanotaan: Mita me nyt naéiden nuorten ihmisten kanssa teemme? He vaativat omaa palaansa elamiain kakusta, kurkkivat nalkdisin katsein pdy- dan reunan yli, Mutta kakku on jo poydalté kadonnut. Jaettavaa ei enaa ole. Eika kysymys ole ainoastaan leivisté, kysymys on nuorten koko tulevaisuudes- ta. Eika vain nuorten tulevai- ‘suudesta vaan koko kansakun- nan. tulevaisuudesta.. Mutta Ei leipaa, ei ihanteita, vain synk- kia kauhujuttuja voimme heille tulevaisuudesta kertoa. Tasta tuli minulle oikein ikiva mieli, jollakin tavalla se koski ihan sydameen ja erikoi- sesti lause:“* nuorisolle ei ole tarjota ihanteita.”’ Ja kun tata oikein syventyy ajattelemaan, ei tama koske yksin Suomea, vaan se on ta- man aikakauden vitsaus mones- sa maassa. Kun ihmiskunta rap- peutuu, silloin kulttuurinkin kauniit kukkaset kuihtuvat, kun ihmiselama muuttuu vain kau- palliseksi tavaraksi jossa raha on suurin thanne, kun uskomat- toman suuret varat ja luonnon- rikkaudet kaytetaain vain sotaa ja havitysté silmallapitaen, ei ole ihme etta nuorisolla ei ole ihanteita. Taman vuoksi onkin oikein mieltalammittavaa naissa juh- lissa huomioida, miten monta suomensukuista Canadassa syntynytta jo kolmannessakin sukupolvessa, osoittaa mielen- kiintoaan esi-isiensa ja aitiensa kulttuuriin, osallistumalla ta- man viikonlopun eri ohjelma- muotoihin. Mielihyvin voimme sanoa, etta tassa heijastaa mei- din jarjestémme ihanteet, ja toivottavasti tama jatkuu ja sita kehitetéan edelleen. N aita than- teita pitaa hoivata kuin kukkia puutarhassa, kuin pienta lasta katkyessaé ja antaa tunnustus hyvin tehdysta tydsta. Myé6s yksi jarjest6mme voi- makkaimpia toimintamuotoja on ollut Vapaus kustannusyhti- 6n julkaisemat sanomalehdet, joita on julkaistu jo yli 60 vuot- ta, Se on suuri saavutus meille, ja tama on saavutettu ainoas- taan silla kuuluisalla suomalai- sella sisulla, ja kiintealla yhteis- tyolla. Julkinen sana, sanoma- lehdet ja kirjallisuus ovat meil- le tarkeita ja ilman omaa lehte- Amme eldmassamme olisi tyhja aukio. Koska lehtiliikkeemme on joukkotydlla perustettu, sa- nomia on joukkotydlla levitetty ja yhteisesti olemme sen ilmes- tymisen turvanneet, niin jatku- valla yhteistoiminnalla voimme sen tehda edelleenkin. Nyt kun Viikkosanomissa on aloitettu mydskin englannin kielinen o- sasto, torvon etta nuoremmat- kin alkavat kirjoittelemaan Ja mydskin tilaamaan omaa Iehte- amme. Tiassa yhteydessd ei vol olla huomiomatta, etta taman viikonlopun aikana veljesleh- temme kustannusyhtid Ty6- mies Yhdysvalloissa juhli 75. juhliaan. Se on my6skin suurt saavutus jota kunnioitamme ja toivotamme heille menestysta eteenkinpain. On mydéskin mieltélammit- tavaa nahda suuret joukot ela- keldisid niin sanottuja “keinu- tuoli ikdisia”’, jotka eivat jouda keinutuolissa kiikkumaan, vaan pitavat huolen yhteistoiminnas- ta ja tyéns4 tulokset olemme saaneet nahda laulu- tanhu- ja voimisteluryhmilta., Elakelaisten aktiivisuus on- kin verrattain uusi ilmid yhteis- kunnassamme, vaikka esimer- kiksi Ontarion Elakelaisten Yh- distys on toiminutkin jo useita kymmenia vuosia. Elakelaisten omat seurat ja yhdistykset ovat- heidan etunsa ei j kin parhaana tukena siind, ett aisi huomaa- matta kun vitebihioieins’ eri portailla tehdian huomattavia poliittisia ja taloudellisia paa- toksid. Yhteisesti toimien elake- laiset puoltavat vaatimuksiaan, téma juuri osoittaa etta yksin olet heikko, mutta joukoissa on voima. | Sitapaitsi elakelaisten yh- teinen seuratoiminta antaa jase- nilleen suuren henkisen tyydy- tyksen, kun on mahdollisuus yhteisesti suunnitella, yhdessa toimia, ystaviin luottaen. Tama, nyt elakkeella oleva sukupolvi, ja monet jotka ovat joukostamme poistuneet, ovat olleet niitaé, jotka ovat naytta- neet ja viitoittaneet tieta, tieta jota jatkuvasti kuljemme. E1 siirtokansan eléma ole ollut helppoa, siksi toivommekin huolettomia elakepaivia, rattoi- sia hetkia ystavien joukossa. Lopuksi minulle on annettu mieluinen tehtava. Nimittain yksi jarjest6mme perustavista jasenista ja vielakin Toronton osaston ja Toronton [kinuorten kerhon aktiivinen jasen, Vilho Saila pyysi esittamaan hanen rakkaat ja lampimat tervehdyk- sensa ndille Canadan Suoma- laisten Jarjest6n ja elakeldisten seurojen yhteiselle juhlalle. Han sanoi, etta on koko ajan mielesséan mukanamme. Han olisi kovin mielell4an nahnyt myoskin arkistonayttelyn, mut- ‘ta matka tanne olisi tullut liian vaikeaksi. Vilho Saila tuli Canadaan vuonna 1907, siis on ollut taal- la 71 vuotta. Torontossa oli jo silloin suomalainen seura, jon- ka jaseneksi han heti ltittyi, ja kun CSJ perustettiin 1911, yh- ‘distaen suomalaisten seurat eri paikkakunnilla, Vilho oli yksi sen perustavia jasenia, ja tana pdivand ainoa elossa oleva. Han toimi kansallisena sihtee- rina vuonna 1912. Me kaikki Torontossa kun- nioitarmme suuresti Vilho Sai- laa, silla hanella on kaunis luon- ne ja vakautunut elamankatso- mus. Ja koska han nyt juuri ndind pdivind tayttaa (tai on tayttanyt) 92 vuotta, ehdottai- sin etta nailta juhlilta lahetetaan hanelle tervehdys, onnittelu- tervehdys. Han varmaan arvos- taisi sita suuresti. Nain antat- simme hanelle kauntin elaman- hetken. Toivon, ettaé te kaikki yhdytte tahan tervehdykseen. Rakkautte a raulian talvo- andireyath yhteisiss’ 1 riennoissa. Mies saapui psykiatrin vastaanotolle kysymaan neuvoa. . — Minua huolestuttaa se, etta. vaimoni puhuu_ unis- saan. Han huutaa: Ei, Ville, ei! — Teilla ei ole mitaan syy- fa huolestua, totesi psykiat- ri, — Kuinka niin. Minun ni- menihan on Kalle. Mutta vaimrmonnehan kieltaa jatkuvasti. Sapenkenoee (Un WA TUB OMAA LEHTEAS!! ae Tilatkaa