arbi -puplestani isilles; ting a.

am Sanoi uituaan Pirkitas = i

nnen hueret michet itse put a

le, Pirkitta vastasi.
Jotain sinusta, olisi; .
ssa pelista. mast

lutta haluaisithan Minn g43- | |
» Vai mit, Pirkitta> yea:

irenmoisen hauskaa ¥Hdess3'
irmast haluaisin, Martti, Pip.
itist hampaittensa Valts¢i

anko totta? “Martti oJ; Vaid. -

| alle hammistyksissazin Tie.
ita olen koko ajan luilint sf.
van hivkkasen pibkassa Yp.

komaankin tomppeliin|

en ¢i hatad, Martti vakuutt,
lua istsi on varmasti fin.
fa voin vaikka Rourastanj.
ILL.

oydassa Pirkitta varovaises.
Ht puheen likeastoihin, §
ost, stlé ish innostui aina,
lantyessa niihin,
e-elamaéssa tarvitaan mil}.
Laajapaan patruuna sanoi
a hyva paikka nuoretle mie
osaa kayttaa mielikuvitos.

in esiteHa sinulle sellaisen,
noi,
lematta, isi vastasi vary
Mutta mind pystyn kyl
isetmaan banet. ‘Hanen pi-
-Kuvittelemaan, mita yle-
Fanella tiytyy olla roh-
uttaa unelmansa, Hiinen
jalat lujasti maassa, mutts
akseni — pda pilvissi.
mpikin riittaisi, isi, Pir
tti. Mutta sita en kisiti,
sta pilwila on tyékaluteh-
ikonttorissa,
 ihanen isdnsa huudahti

slita, ettd sai tilaisuuden :

eliajat uksiaan. ” ‘Sepa teis- —
mkin vikana., Ette kisi
ié mitaan., Mind pysty

H kokonaisia kaupunkeja,
pnneéttu metdin aseillan:
ja onnellisia . . -

1, etta olet kertonut ton
itkitta keskeytti. Mutia
eenollen tiedin miehen,
jihen,
Indkin, Kaksi miestd,
hyvin eteva, tytid jat-
HW. Hn tarvitsee vain
ta naytisa, mihin py
kenee. saamaan aikaan

hansa kykenee, tehtaili-
i Valvaa pienta padtasi
Olen tehnyt lopullisen
tsun hanet usein luok-
armasti ihastut hincen.
, Vaalea miles...

Ji masentui, Vadiea!

Marttia.

iahdn sanoit, ettd het-
lillainen on toinen eb-

iberta kyla on, mutta 2

wyPvad-sukua ja mu
Jolin sopiva.

‘asanne on etevampt
yritti. Mutta isi ob
neesta,

amuna tebtailija ot

nyt erinomaisen ker
Ia voin suorittaa va--
i Pirkitalle, Jarje
een |

aisi = epaifuuloisena
isen, isdkulta? ban

Jos oa

4
#
i
a
‘a

[o4u | :
—_ Eo —
—- a SL ee

kvevi vienostt.

_ Ajvan viatteman vain, tehtaibja
vastaei myhailien. Ketton heille
eriin jutun, joka panee heidan alynsa

 Boeruksetie,

- Pghat aavistukset tayttivat Pirkitan

meen. Hin muisti hyvin isansa

‘qieliiviut, viattomannakotset pikku

tackut, joihin kaikkitn sisaltyi. jokin
katketty koukku, joka nolasi tyhman
Eyurtell afl.

Pi-kitta jatkot
ipontiaan. Eras paités vahvistul ha-
nen mielessdan. Yrj6 oli.liian suora-
wivainen, eika ban ikind setviaisi isin
tokessta amin neuvoin. Mutta Pir-
titar. avulla. Hm... Ovathan kaikki
keinet sodassa ja rakkaudessa luval-
jisia.

wes er

Tismalleen kello yksi nuorei, mie-
het saapuivat tehtailijan tolmistoon.
Ensia ¥rj6, joka oli tottunmut tasmal-
lisyyteen, Sitten Martti, joka hankin
talli kertaa oli pitanyt parhaana saa-
rua ajolssa. | _

Laajapaan patruuna olf edelleen-
kin crinomaisen hyvillé tuulella. Han
keskusteli tuttavallisesti ja huoletto-
masti nuorten miesten kanssa, Martti
yastaili kohteliaasti ja iottuneesti teb-
tailijan puheisiin, mutta Yrjdé istui
ddneti. silld nucri mies ei ehdi opetella
setrusteluiapoja opiskellessaan ve-

laksi, jos han —— kuten ¥rjG — on >

sthtautunut oapinioibinsa vakavastl,

—Olen nyt karsinut pois kaikki
muut hakijat ja aion tehda. valintani
teidin valilliinne, tehiailija sani. lo-
puksit johdattaen pubeen, paaasiaan.
Aion jarjestaa kokeen teille. -“Taysin
tuskattoman tletysti, bam isasi nau-
yahiaen, pienen alykokeen.

— En ole ikina lapaissyt sellaisia,
¥rji virkkoi: Ajattelukykyni katoaa
nina alykokeissa.

— Tama on hyvin yksinkertainen,

tehtailija vakuutti, mutia hanen kat-_

seensa ef nayttinyt ihastuneelta kob-

. distuessaan..¥rjon.  Haluan vain
_hahda, miten kanan_kestad, ennen-

koin keksitte tdssa jutussa pitlevan

‘mahdottomuuden, Juttu on seuraa-

¥a"

OH kerran erZs rouva, joka kav
imnokkaasti kirkossa. Joka sunnun-
talaamu hin vet mydskin miehensa
ttukanaan kirkkoon. Han oli hiukan
turhamainen, vaikka muuten olikin
kunnon rouva, eika han voinut vas-
tustaa kiusausta ottaa piermia, sievaa
Viuhkaansa mukaan er#and kuumana
kesipdivand. Sind paivand saarna

‘oh pitka. Kuumuus kévi sietimaétta-

maks: ja painostavaksi. Kuinka clla-
kaan, rouvamme aviomies torkahti
kesken saarnan, hin mydékytteli ensin
ja nukahti sitten todenteolla. Han
uneksi olevansa Ranskassa vallanku-
mouksen aikoina, ja oli olevinaan aa-
telinen, jota parhaillaan vietiis giljo-
tintin. Han polvistui-ja painei paan-
sa pélkylle. Giljotiinin tera alkoi

laskeutua yha lhemmiiksi ja lahem-

maksi hanen kaulaansa. Juuri sill
hetkell, kun tera osui hanen niskaan-
Sa, hanen vaimensa huomasi kauhuk-

niskaa juuri silloin, kun mies uneksi
filloviininterin puteavan.' Mies s4i-
Rann tasta niin hirvedsti, ettd kuoti
silmanrapayksessd sydanhalvaukseen!
| Tehtailija silmailt: voitonriemuises-
t Euulijoitaan. Nuoret michet vilkai-
Sivat toisiinsa hieman noloina. He
Clvat hasittdneet, tekikd tehtailija pi-
laa heist,

~— Tassi jutussa oleva virhe, teb-
tailiia Jatkoi, ei suinkaan ole se, eitel-
ké tallainen icky ja sdikahdys voisi
sUimata miesiZ. Laakrit valttaviat

tyynena-: kahvin: |

bo dee ct a4 pe ey a a ie el el

LAUANTAINA, HEINAKUUN 27 PAIVANA

ary
nn : a
. on on . z "1

Pelanen riidanelaisena ollutia Burman tictd, jouka fapani on

vadtinw? Briannian sutkhemaan, posta Britannia ensin Rici fave vi,
mutie topulta avénwsi, middrdivksi ajaktsi. Tamd tarked kauppatie
britivaisen Burman ja Ritman valilld on 1,400 mailin pitninen.

i
EE a Ee EE a a a a a a me ee

sen olevan mahdellisia. Mutta voit-
teko keksia erain toisen mahdotto-
muuden jutussa? Akad sanoko n¢t
mitain, vaan ajatelkaa asiaa ja- soit-
takaa sihteerilleni heti, kun keksitte
virheen. Tulkaa sitten huomisagmu-
na kKelic kymmenen molemmat pu-
heilleni.

—- Ukko on héper6, Martti Kaarto-
la Mutisi, kun nouoret mehet olivat
paasseet oven ulkopuolette.

— Stnulla ei ainakaan lene vai-
keuksia juttua ratkaistessasi, Yrjo
huomautti pilkailisesti.

—— En vitst edes vaivautua ajattele-
maan sits, Martti mutisi. Ainoa
mahdottomuus imielestani on se, ettel
mies mijssaan tapauksessa wneksisi
Ranskan vallankumouksesta.

He erosivat lahtien kumpikin cmal-
le suunnalleen.

— Tassé tarvitaan hieman opiske-
lua, Mariti muitisi fa meni tebtaan
laajaan kirjastoon. Minun taytyy tu-
tustua arvoituksiin ja kaskuijhin,

Mutta lapikaytyaad visi” pakiia”

nidosta, hin alkoi kayda toivottomak-
sis. Hanen mieleensa juclahii soittaa

Yrjolte kuullakseen, jiiten pitkdlte

tamg oh padssyt.

— Ratkaisetko arvoitusta? fin ky-
syi.

—— Yritin, Yrjé mydnsi. Mutta en
paise mibinkaan, Ajattelin jo menna
kirjastoonkin, mutta se ei tuninout
rellulta peliitd. Meidinhdn off maa-
Ta ajatellen keksia ratkaisu.

—- Niinpa juuri, Martti vastasi ilol-
sena siith, ettet toinén voinut néhda,
elite han soitti kirjastosta. Ajattele
siis vain edelleenkin, vanha kaverl,

- kylld sen lopuksi keksit. Se on perati

ykeinkertainen. |
—— QOlet siis jo keksinyt ratkaisun?
'—. Tietysti. Soitin imoitiaakseni

sinulle, | |

—- Kiitoksia, sittenhan voin lakata
yrittamasta.

Martti tunst olonsa hiukan epamiel-
lytiavaksi laskettuaan kuulotorven
paikoiHeen. Mutta han kechauttt ol-
kapaitaan. Tamanhan oli madara olla
alykoe, hin mictti puclustellen menet-
telyZan.

Se eee

SB,

tavata toisensa illalla tanssiaisissa.
Mutta kello yhteentoista mennessa
¥rjG ei ollut viela saapunut. Martti-
kin nayttl varsin uttpuneelta paivan
ponnisteluien jalkeen, vaikkakin hin
rlemultsi sSaadessaan yksin nauttia
Pirkitan seurasta.

Pirkitta oli urkkinut isdltain, mi-
ka kasku oli kysymyksessd, ja han
Gli tullut juhliin toivorikkaana ai-
koen vibiaista Yrjélle oikean ratkai-
sun. Senvuokst han olikin kovin pet-
tynyt, kun ei nabnytkaan tuttua,
tummaa hahmoa missidn. Turhaan
han koetti teeskennella hilpeytta Mar-
tin seurassa,

Sitten han huamasi Wrjén olevan
parvekkeella, Mies seisoi pylvaddseen
nojaten ja tuijotti synkkana merele.
Han ngytti ajatuksissaan olevan kau-
kana taalta. Pian han ehka ofis1 mun-
tenkin kaukana. Pirkitta meni paat-
tAvaisesti hainen luokseen.
~~: ‘Missa “olet Gikein piileskeifyt ja
mnit® sind nyt mietit? han kysyt.

— Ajattelen erdst4 tyttoa, mies
vastasi betken kuluttua ja Bymyili

~hinellé.”” Helsinkiaista tyttoa. “s1é-

nen sinne pian paikanhakuun,

Pirkitta nielaisi tamin kuten mo-
net muutkin Yridn ilkeydet vuosren
kuluessa. |

— Y¥rjo, tuo giljotimijuitu, ban
aloiit? epatoivoissaan.

—- Mika: giljotiinir = Abad, tar-
koitat isdsi arvoitusta. Hm, olin jo
unehtanut sen. Olen yrittanyt saada
eraan toisen paikan. .

—- Valehtelet, Pirkitta sanoi vihai-
sesti. Sind et hae mitd4n toista paik-
kaa, vaan tulet isdn tehtaaseen.

Mies tuijotti itsepintaisesti eteen-

— ¥ai etké haluaisi tulla? tytté
kysyi onnettamana, unohtaen koko-
naan kaikki ylvaat Keinet, joilla ol
aikonut ¥rjon valloittaa.

—Fnpa tied’, Vrjd vastasi velios-
ti, Martti taitaa sopia- paremmin
sinne, Hanesth tulee ermomainen
vavy rikkaalte tehtailijalle.

Nyt Pirkitan karsivdilhsyys fopput.

KRymmenen vuotta hin oli saanut niel-
- 18 Yrjtn loukkauksia pelk’siaan sikst,
elta saitul clemaan rikkaan miehen
tytar, Petkastaiin siksi, ettel ¥rjo
halunnut pithd hanesta, koska hin off
rkas, BE:

— Hyva on, han sanoi jaativin
tyynesti. Ja sind saat menné niin
pitkalie kuin pippuri kasvaa. Ehki
sitten opit hieman tapojakin.’

‘Ensi kerran lapsuusajan #ilkeen
Yrjé uskalsi luoda hirieen rehellisea
silmdyksen, mutta Pirkitta oli tian
‘Taivoissaan huomatakseen sili. Mart~
ti imestyi sitipaitsi juuri paikaile.

Pirkitta kaantyi hiinen pucleensa.
— Sanoin juuri Yrjolle, ett voisin
vaikka harjoittaa petosta ja ilmoittaa
vastauksen sinulle mieluummin kuin
nakisin hinen saavan. paikan.

-— Todellaka? Martth mutisi ta-
juten, eita jotain oli-tekeilla, mutta
UethmAtta miti. _ ;

—— Mutta Marttihan 1ieta4 vastauk-
sen, Yrjé -huomautti, Hin kertoi
minulle keksineensd sen. |

— Totta puhven en siti tieda,
Martti tunusti nolona. Olin keksi-
nyt vairan ratkaisun silloin, kum soi-
tin sinulle.

—Haluatko, etta ilmolian sen si-
nulie? Pirkitta kysyi.

—- Totta kai, kultasent. Tiima
kaver) ei ehka hyvaksyisi setlatsta,
mutta ming annan sinun auttaa mi-
nua, jos kerran toivet minun saavan
paikan.

—- Mina toivon, Pirkitta vakuutti.
Haluan, etta sind jalsit Ja etta- Yrjo
saisi matkustaa maailmalle oppimaan
tapoja. Kerronko hanelle, Yrj6?

— Ole hyva, jos han sallii stnun
auttavan hanti. Jos yrittdisit kertoa
minullé, taitlaisin armotta nmiskasi.

— Hin on iotvoton tapaus, Mfarttt
virkkoi. Kerro siis minuile, pikka
Pirkitts.

Pirkitta paino:t huulensa Martin
korvalle. Hanen rcekoilevat stimin-
sa kuntyivat Yrjodn pyytaen tata
estamadn tamiin typeryyden. Mutta
¥rjG vain tuijotti haneen kuin lumot-
tuna.

Pirkitta sulki silmansa ja kuiskasi
jotakin Martin korvaan. Yrjo n3ki,
miten asta valkent Martiile.

— Totisestit, Martti kuiskasi nayt-
(fen aarimmaisen ihastuneelta, Vrjo
sammutti savukkeensa paljain sormin,
heitt#] sen pois ja kadntyi kiivaasti

- poistuen paattavastl nayttamelta.

as Sl EEE we Foon

Han heittelehti vucteellaan epAtoi-
voisena. Aluksi han paatti, ettei iki-

7,
"ee,

h2an, naisi upporikkaan perijattaren
ja jonakin paivana Pirkitan olisi pak-
ko polvillaan rukoiila hanelta armoa.:,
AMutta aamuun mennessa han olf jo
tullut tarkimsa. Hian odetti tehtaili-
jan sihteerin ilmoittavan, etta paikka
oli tiytetty, mutta sellaista ilmoitus-
ta ei kuulunut. Han Jahti sits se-
vitulla hetkeila tehatlijan puheille tor-
voen hartaasi, etta jaksaisi pysy# ret-
lun miehekkaana piinallisen keskus-
telun ajan ja kestaa havidnsa kunnial~
la. | | |
Han toivot, etta voisi nyt muistea
kdytéstavat, joita hinella ei ollut kas-
kaan ollut aikaa kunnolla opetella.
Kerrankin noyrand han miarssi
Laajapaan tehtaan konttoriin.
— Tehtailija odottaa teit#, sihtee-
ri Hmoitti. |
¥r1j6 ryhdistayty: ja astui sisaan. |
—— Eas niin, kas niin, peremmalle
vain, tehtailija tervebti hyvantuulises-
ti. Istukaahan, poikani, istukaa. No