) muatang.
puolestazj
4 Tanskap.
Mpsis vain
eistell bmi

%

| s¥danhal.

sy dames
lempeisti
11 glen gj.
sy¥damenj
* hihkaisj

ppanian je

te
He:
med

anoi Kaile

veti banet E38

Fr>vb amy 2S rece Dobe fet ete oo.

See el
. “a4 _&

He
-
en:

AMAA vikead ollaan, altiinpa sitten
\/ Rinnalta tai Larvakylasti. Olen
momannut useinkin “kurikkalaisia”
htiémme avustajien joukossa ja vaikka
> ovatkin olleet minulle tuntemattomia,
pikuttavat kotipaikkaisen kirjoitukset

ga ldheisemmilta, on juuri kuin oli-
mme yhdessd kirsineet samoja va§-
hinkiymisia ja iloinneet ybdessi.

“Kurikan Flikka” mainitsi Tyomie-

- Bail, etth teita ehka vol kirjoittajien .
Bkossa olfa enémminkin jos tietaisim-

“Kurikan Flikka”, olet ollut ah-

Mira ja tapasi kirjoittamisessa on miel-

tava. Ole hyvi ja pane osoitteesi
irjoituksesi alle jolloinkin. Mydskin
pivon, etth avustajista yksi “Isak Sant-
a paasee sairaalasta pian terYeena pols.

Lee uistathan kuin oltiin ennen Calume-
Wiesca Riuttaniemen ruokatalossa?

ME \Muistellaan myt tassa yhdessd koti-
oe nhuitamme lipi kotoisen Kurikan kir-

“Rintakylia ja Larvamaita” avus-

agksctla.

in harkity

ee E Lihdemme taiv altainaari Vaikka Kau-

a . pioclta pdin jokivartta myétdvirtaan

t @fas aja-

ot kalamd. aaa ti, joka tulee, mistii»tuleekaan, ‘ete-
esta poikki Pohjan- ja-Hameenkanka-’:
ska mest [2a fen ja kautta suuren ‘Kauhajoen. Ta-
ia ja soke (Aeae

natka sou

vvat sielli

Va. Nim

haa tuttua tieth, vasernmman rannan

} ikivanhaa kruunun sarkaa ovat en-

BS tkoina kuninkaatkin ja suuret sota-
1. He alt = : rrat ja kokonatset sotajoukot kutke-

‘3 a tet — jopa sitten perissa itse kurikka-
an kinakin |g

“a i 7 7 cet.

e ja mi pa Kyla muistat — samaa® kuningasten
mer. i

Bee sotaherrojen suursatkaa ajaa parras-

“aemitiin niinkuin paremmatkin hyvak-

ee pit Sama, ajettiinko heinakuarmal-

iti Panny.
i hug
se Th. “Mite
anteeseen- |
ta Label

rituja, }4

en kanssa f°
Vikki i-

jing

; ig
lla kerto- xa
1a nuist! b
etta be F

in a .

Bihaa téyriensd tucttamaa Jumalan
ica rantojensa raivaafpille.

‘at joskus

at ajatub ES

tervakuormalla taikka silakkakuoar-

a. Oma tuttu tie, oma ioki feta
laa ja Jos a jiaamassa ja tien ohessa tutut talot.

ee ‘Taipalus, yanha tuttu, on sina en-
Alaisia te [23@Bkci rajavahtina ja suuren Mietaanky-
akin Tali ie ensimmiéinen
Bprivoman —. yieress&# joki Lohikos-

Nohkahdat poikki

nia veisaa ikuista eliimar virltd ja tay-

: : yoimin puhaltaa [api Lohen myllyn.

bith kuuluu toinen el4man yirsi: koskt

mOn tutiua taloa tien kahta puolta, Lo-
Virkaviita. otkeim

n se iil 3 #ksi, ja joen takarannalia katsovat .
-aepivulat,
a Bialamaki. Ikkunat iloisesti tervehtii-
(We paivinpaisteessa, aina metsin vieria.

Krekoolat, Korkeaviita. Ja

samoinkuin: tallikin rannalla.

‘eoita metsan reunalta, omalta mdel-

iter. a 3 yt.
e wend. tS
F: ae): : . eld T _

. tia ITWstetaan, muystetaan viela Lor

; venell Aan Kuulu puumerkkikin:

iten stint - :

Torkkoolat viittoiHlevat toistensa
tse niinkuin ennenkin, Taaula ollaan!

“Ailes seisoo kidet jevialli,
toinen polvi ylhaaila koukus.”

‘ag@liehen merkki, jopa kuin itse Tork-

“asi Far fae’! Torkkoolain viereltd pitaa Kouk-
-jageeit) kurotella kaksin sayuin.

: jee or kohta Krenin maen pitk’ aharet,

Bc) valtatielle.

Etpa liene unohtanut, etta
Ja sit-

2 eunen Liisan Sampan kanssa has-

a B-kuormalta ajaa klenuutettihin ala-

fetta edesmenneet silakat hyyvilidan

Meebelivat syrpyskopassa karrvjen. pe-

d, ja matokarpdset hyrrdsivit parve-

einniila. Samppojen piiissa taisi atla

in kanpungin héyrvd tai unen tohe-

ja aisojen valissa hyssvtteli hyvan-
linen luontokappale, Sina rytakass4
Rutettiin Hakunit vilahti vain. SH-
Milahti takarannan Latilajatkin, joita
pkoko kuoro, ‘Ne ovat téyratlaiin
p ennenkin, ja yh ne vain ajaa not-
televat sitd vetistd Lauttasiltaa joen
SIutta Krekoolat
jo havittaneet vanhan hakkulasil-

Beohuihin guehouduimonre,
ithe onnj Auiien En,

ita wmolemmat- pelastuintme:
int korjasi kulkija wenceseen
e mind uin rannalle surren.
tien md kuivasin kvyneteen,
a fem thon uudén purren’.”

"  " Jatkuu

‘Tervehdys
kurikkalaisille

Muovaili VILLE-SETS

lan, jonka he aina kesaksi hotistivat
Koukkarin koehtaan — Koivulan kok-
dassa on yielakin, Kapulasillaksi sano-

Vat.

Joutuu jo Kyttiluoman mutka ja not-
jossa_ aina heinakuorma niin
mukavasti heilahdutti, ja tuoman ran-
tamalia on hyttala. jo saapuvat kolmet
Kakkurit ja joki kehajaa tuonnenipana
mionisaarisena Kakkurinkoskena. Lienet

kahdus,

toki kuullut ett& saarien viilissé oli en-
nen muinoin viskennellut isoja kirjavia
hintuja, joita oli sanottu kakkkurtiksi.
Aimakin olet kuullut, kuinka heista hy-
, pelttin ja laulettiin:
“Kkakkuri, kikkuri, kirjava linta,
viirella kuurella danella vinkuu.’
Tieda, vaikka Kakkurinkosken vanha

vooromyllykin oltsi-sita Jauhaessaan kif-
‘kuttaniut.  Taisis ‘at samaa natista suti-
katkin, jolta mydten Kakkurin ‘koskes-
ta kuljettiin joen ylitse.

Aina vain rlitthi Mietaankylan au-
keaa ja taloja. Tulee Piirtoola, Stelia
Pirtoolan kankaalta on vielkin aidattu-
ha “Nuijasodassa ” kaatuneiden hauteu-
maa, joka kansan keskttudessa tunne-
taan nimella ““Kapalan aitaus”. Onhan
siind Tassia, Mietoja ja Mietaan mylly,
varsin scnaatiksi koroteltu. jyrrastaa
joessa, Jauhaa ja sahaa. ‘Kaukaa taka-
rannalta katsoo monta Saénitia, Komes

re

Hoviraatti-Santii parhaana, seki Luk-

Kari-Santti, jonka sehiikurkkuinen isin- .

ta usein lutkkasi Iukkarina lehterin rin-
nasta, ja kirkon penkissa past pyorahti
katsomaan: “Sanitikds siellé taas? Mi-
hinds meidin lukkarj on?”

Ajat vii'Paloluoman, vilkaiset vasem-
malle ja vavahdat. uossahan juuri,
Juormman rannalla, on entisina aikoina ol-
hit kamata paikka — péa pois. etth nak-
sahti! Tyoveli, julmettu, oli mestaus-
plassis leveiterdisella piilulla sukaissut
pahantekijan Kawan polkkt.
oli tirskahtanut ja paa ayorahtanyt luo-
man rantaan. Mutta tienkivijii pitia

erl vain

epdiinsa, pyérihtaa matkaan ja on kohta
*Jyllintaipaleella”.

AFuistat hyvin mus-
{an metsan. jossa méykahaadset Gisin pe-

lottelivat yksindisia kulkijoita mutta sil-
ti vain on taipaleen tieta vaellettu, on
hulkenut Rerran

itse kuningaskin ja

kavlahtanvi suuren kiven takana. Tuos-
sa onkin, metsiin laidassa, tien vieressi,
yba sama kivi, harmaa kKallion jirkdle,
rma Evin movkahdinen. Sanotagz; et-
ta sen juurella on syvi krono, johon on
Kathetty aarnehia —- ilmitulessa ne jos-
kus palaa varvyitiviit. [Kivi nimitel-
latin ‘“Kusikiveksi’.

(“Sacelli Gurickensts eer Guricka

Kvtrko Historia’)

Kurikan kirkonarkistossa kertoo: VY.

1752 heindkuun 15 paiva, H. AL. Ku

ningas Aadoli Fredrik tullen Turusta,

matkusti thinkin seurakuunan kautta

Vaasaan, |

Jy¥llin miykahsis taipaleesta ja aar-
nekiven Kuuluvilta atkaa Mnaunaukea,
jolla ei pian loppua ole. Saat menna
vanhaa Kuningasten tietii halki vaini-
aitten notketelen ja mutkitelen kautta
kumpujen ja ojantehien_Tultua, monin-
kertaisesti tuttua maan paikkaa. Kirk-
kokin sielta kuumottaa, ja tapuli nos-
jaa tornmiaan. On kuin edesmenneet
vanhenimat, liperikaulat, kaloppipiat,
siclti wittoisivat. |

Ja talot ovat vha tutumpia. Rintamai-
ta kaydessdsi olet nahnyt ne varsin en-
nenkin, Kiskolat, Fvllidt. fa monet Fy-
rat. Ei ole vierus Kankahan kaupun-
Rikaan, etki Jyrinvieru, merkillnen
naantickaarto, josta parisataa yvuotta
takaperin oli 7¥rKKA torma mantyineen
kaikkineen lasketellut jokeen,

Kirtkko vain seisoo ja valvoo suurta
igkeuttansa. Katsao yli-metsienkin. Ja
aivan diressa on vanha pappita, joki ja
kivinen Airkonsilta sek takarannalla
tovran tayvsl '‘hurikoota, Ne katselevat
slel la toisensa korvalta ja takaa, ylitse-
kin kurkistelevat. Siella an Rintaku-
rikkaa, Larvakurtkkau, Or. AYaEt-,
V1, Ala-. ja viela muuta Kurikkaa. niin
elti niita on monta kirkon penkillista.
He ahertavat keskelli parasta pltajik.
TImankes “Emikirkon™ entinen metsi-
pera, vannojen vaattyrien kolopera, on
pani Kurkaksi, vaikka se alkuaan ris-
tittiin Kylminjyran -Kappeliksi.

_Taasen mMuutamila. ruisvainioita. Rel-

sitten kolme, neliii notkandusta ja nou-
sua entisten Nuliamiéesten tappeluken-

Tama piktkumics, suomalaincn Karl Feldhausen, saa tdmpilidn suu-
kan didiltddn Irjatia, saapuessean Vidysvattoihin, missd isd ja Qiti asi-
cat Rochesterissa V¥. VV. Piest Karl on vasta 214 vnalias,

i

ili — olet mainittavalla Paavoolan-
mae, janka rinteita on ‘Ikan miesten
veri punertanut, On taloja puolin ja
tarsin, Paavoloiksi sanotaan. Hyvin
muistat, mutta osannetko vastata, kun
vanha Reinikan Juha tietelee:

*Tierikkds, poika, mihing on maail-

man keskipatkka?” Vasta tierit kuin

Fuho julistaa:

“Soon Paavoolan mielli — mene

mittaamahan jos et usko.”

Voit menni mittomaan, jos viel ha-
lnat, kun Kuulet, ettii Vaasaan ja Kris-

. tiinaan on Paavoolan miielta sama mat-

ka. kahdeksan vanhaa “perinkuulemai”.
Vaasa ja Kristiina olivat entisten kurik-
Kaiaisten maaiiman rajoina.,

Sopi katsella maailman keskimailta
miaaiimaa, vastarannan talojakin ja ky-
lig. Hyvin nikyvit Saaret, Lipastit ja
Niswat, Pitlinki ennen monine paityi-
neen, Tuiskwat ja Hoiskalat seka Kuri-
kan vinmmeiset alapadliiset, Nikkoolat.
joiden takaa katselee kuulu Santavuori.
Sutikeita pitkin ennen kuljettin joen
vitse ‘Levulasta. Ala-Lipastin akkunan

_yatkin, hyvakkaat.

alla, ja vahin alempra ajettiin Tuisku-

laan lattasiltaa,

kalavehen muoleksi liinstrannan po ptt.
haukkuivat joen takarantaa ja huutaa
kiltottivat joen ylitse vastarannan Vivil-

tyreille:
“Kaliehen vusikat!

11

mili!

“Hoo, miti te, sen paivitnlukkooset.

sielta holotatte?” karjuttiin vasivan.
Samoia motkihiisik kaikin oltiin, sa

man aukean perils. Kun tultiin isoik-

si, niiteltiin rantaluktia korvan,
matkin puglellaan ef ena joen ylitse
dlvistelty.

Kurikan avkeaa on viel aika matha
waailman  keskipaikan
Plosilaz ja Levulaa suurine vainivineen.
on 1s0 Orhaasen miakikiyry monine ta-

vilneen, Ja Anttilan mieli on Anttilain

tatorvkelma. Vanhat ijit ennen suit-
telivat ju haulaivat;

“ALenkiiinme Anttikean pelamagn,

sicla me hvvda svia saan’

Aluita kun oon hueng pelaamaan. vt
kehtaa meund. vaikka kuinka hyvail sui-
sit,  Ajat vain kiireesti obitse. painut
notkoon, nouset yids -~ siind Aijalit je
Hirvelit ja taas Panttilat. "Paloja or
kahden juolen tietii alvan akkunain
alitse saat Jasketella. Ja vieli viimei-
sckst. “Nendttominluoman” rannaila on
joukkoe Woivistaja — ‘Isooksikyliksi’
enhen sanottin. ‘Kyl oli jo silloinkin
iso, taloja kein taloja, ja miesti sit
mukaa.

Nenattominluoman Isoohinkylidn
Kurikka loppuu ja komiasti loppunkin,
fi tarvitse haveta.

“Nenaitéman sitlalia tapellahan.

siela tuli, mies miesta vastahan,

Krosoon poika pirua vastahan.”

Jo seitsemankymmenté vuotta, jopa
salakia vuotta sitten ol! tapahtunut E-
mikirkkoosten kanssa suuria joukkotiy-
peluita. Ol tolsinaan rahjatty Nikkon-
lan takana Lepdn ojalla, mutta parhaat
metelit, otkein pitajahien kottokset. ol;
peletty Nenattomiiniyeman sillalla, itse
Kruunun maantielli,

Ja suuri helluniai oli sitd varten.

kesin lahestyessh. kun kaikkein yi-
kevimmat pihkat ja mahlat pursusivet
puussa, Ja magn hedelmallisyys jo abkei
pubkua hoyryten ja tuoksuen, tiytyi
elivien verienkin iskea vhteen oikein
Miesvoimalla, Mitipa aina omiba nur-
Killa nahista ja yksinadn kriinastelta.
kun ei katkesti tahtonut saada miehen
vastusta, vaikka koitti kysellakin: “To-
horikkos koittaa naamasta? Tas’ on poi-
ka, joonk’ei rintoja polta ciki saaret kla-
paja'” Toista oli koittaa koko pitaji-
hin votmalla, Silloin sai oikein olan ta-
kaa antaa tullen mennen, vielapa itse
Emakirkon komioolle. Siti he tarvitsi-
Kovin rehevaid he

rans. ISS2 .

Kalavehen va-
sikat hypiitt kanhoostaa hiilat& pystys
ja huutsa airanraosta, jotta kirnupii-

pa ry

Me

dl woh TS FE

8 i
eh tee

kuni-

tukana. On

ee ee ee er.

an Ara Gea
a eT

_

fae =

“I

el ee =
1 Sa vv

pre
be ee

uae cra

=

' ' —_
ee a

a
= =
a ses
"= =
. t .

— _
os ‘er . "na- "p=
ee ee
Veter

TH

r ee
i

el oie a SR

—_
“we. tt

el et fee here re —inteieiler  Laee er mlesieiersigepleeeshiiielinks mera,

q 04," err ae
te a eee re

-, hel

—rod:

ks TS

See eee
in

ru
ee a

. _ .
a pe