ar Ge ‘ah ile in Lia, HE Z,. PAPC. d, - Rassd, | ARE, 34.” 1~fali. pati! r $i. PVH, nt?) * . ferjoud eid stag, ffad. ted te, sata. ‘SHA bari, KL 1 a |. ae Le a J. RK. wis5a to- ‘den ku- r vortto- SeTiiiman 5 Jakor sinkaina a. 270. 200, 864 eHin en iy TMissa make ds- AME IDES - 1 paljpan e sanda ela, otis uia viti- iftaa sen es en " Bnaadin “yle'selle kivelypaikaile”’ ate 5 7 nO ath ee ral yorehy . te ar a ce fs eae n et eS: eo ees na ae ma ies oa ra Helsinkia.. wt (Jatkoa” Eobnannelta sivulta) | Lahtekiaimme Esplanaadista, joka sil- bin fakoi tuon yasta rakennetun uuden Weaupungin alueen kahtia, Niinkuin tie- eiatin, merkitsee esplanaadi puistua, ntikujaa “yleensi, Helsingin Espla- cg@@pinaan purjebtineen (Hala . Esplana- : a ia- -nimisella. laivalia, joka vipyi jonkin ; * aa korjauksen vuoksi Etelisatamas- Te Laheisyydess si “-kasvoi tuuhea le-"~ 4 ikkG, jota sen jalkeen alettiin sanoa 7 splanadianlehdokai”, - Koska linnoi- hahdollista, ettd nmi johtuisi myds Planlinnan kallioille suunnitetlun Hn- B akkeen ja kaupungin valisesta puis- 4 otiesta. — - Joka tapauksessa olemme Esplanaa- AS cilla sind ymparistissi, johon * Kappe- @" on alun perin synivnyt. Silfoinen ES: splanaadi oli.tosin vain heindii kas-. = ava “v asikkahaka”, Tassi “Vasikka- : maassa’ ol laudoista rakennetiu pieni “Wnaitomyymala. Myyjini siella olf pai- & Mien. jota ‘Jeikillisesti sanottiin pastorik- tin. 3 ™ - phy et : a a. pi {paimenhan on latinaksi pastori), jol- Sec Ol siis oma.‘tkappelinsa™ ja kortiton- = maitoa .jaka paiva! Sitahdn niiti re imutyksia sitter seuduille. rittikin: pai- - . - enbaka, wasitkahaka ja vibdoin kap- Helin esplanaadit,- . . — wae: On vaikea. tarkaleen mdiiritelld, rmil- Soin n Rappel Esplenaadille ‘ensimmii- 7: 3 hahmossaan- ‘imestyi. -Muuta- Es ‘en tretojen -mukaan v. 1837 paikkeil- j=, jolloin'se, kuten erdissi varovasti anotaan, ““‘lienee rakennetiu pienen | naalaiskirkon mailiin ja sai pian tamiin Rokia kappelin nimen!” Se “vaatima-. ton jautakoju”,-josta Th. Rein ja -in- ders. Ramsay kertovat muistelmissaan, 3 oli. siis jo olemassa, ennerkuin Espla- , 1839 fe perusteitiin maistraatin luvalla virvo- “i kejuomamyymald. Siind paikassa, jos- Msi nyt hauska ja palion kiytetty Kap- @ peli tarjoaa hupaisah istumapaikan, oli Pisithen aikaan (2840) .pieni omituisesti a : pit “myymalakoju, jossa oli saatavana limo- -%@naatia ja appelsiineja ja timan “huvi- ““#majan” molemmille puotitle olj asetettu 3 puusabyat, joilla nryymalan harvat ‘kan- §@ jlle henzalle. - Soitlokuntaa ef tietysti 4 Follut,. mutta istutti’n siellii. katsellen # vontoa ja ohikutkijoita.” - Virahisissa! asiakirjoissa. ‘Kappeli esiin- oe vasta. 1839, jolloin Jeipuri Johan | 2 * “Ray Daniels : Jerngren jatti maistraatille ano- a mukisen,; jolla hin -pyysi lupaa saada el rakentaa:. ‘Esplanaadille - -kauppakoiun, “jossa. kesain.aikana pidettaisiin ylei- ee sGlle kaupan. kaikeniaisia virvokkeita, ci kultenkaan. -mitaan vdkevid. juomia”, Sellnisena se-aloitti tolmintansa 13839. Siind atassa, joka on iahin mennessa "ae Kappelin celamiss’ vieriihtiinyt, on eh- ‘@ tinyt olla mionta vaihetta ja monta ‘kapnalaista’’ te 1860-luvulla timid vanha kappelira- z- kennas jmitui tasiaankin lahelle nimen- “# sti mukaista tehtiviili, Se siirrettiin * wanhalle Juterilaiselle hautausmalle, foskin se sellakin jathai tehtaviinsa Vin -- ‘kioskina’. Huautausmaabakii- VIKEE seavat siita astan kahvia ja virvok- ketla, joitn peitl Gustafsson siellii tar- Yuos sudimme loisena vuonna PUtyival tamin “yanhan Kappelur’ vatheet, jotloin ka kkg hijvitdiva tali Sell Se tuhosi. a Sirryanme sitten Kaivopuistooa, }05- $4 1#40-luvun glhiisi huvitteh. An- -ders Hamsayo tictojen. mukaan Laup- Jost, madille on esitetly useampla nomiai- — Pita. Mm, kerrotaan. Kustaa AMiin a}-— a iksen ja kaupungin valista. puistoa niin . | 4 din kutsutaan. esplandadiksi, vol olla ~ jossa’ Mrukennettu rakennus — jonkinlainen | -paneuvos Borgstrimi totmesta. pers : 4 tettiin ~“yhtidhitio”’, joka takennutti sinne kylpylaitoksen. ja “Kaivohuo- neen. Viimeksimainitti avattin 1838. Kesaisin oli siella vilkasta elimi. Au- wineetungaluinen - yleisG kerdiintyi aa- nuisin sinne terveyslihteelle ja itatsin _Rauttiakseen samppanjapulloista. ©1-.. _ komaalainen yleisii — enimmikseen ve- ndlaisii —-,. jota suhen aikaan oli ru asasti Helsingissi, antoi Kaivohuoneen elamalle. leimansa. Meikdlainen pik- kukaupunki, jotlainen Helsinki . todelli- siudessa silloin viela oli, sai odhdii mil- ‘te? milla’sta bullutusta tahansa. Vilk- kaan ravintolaeliimiin ohella harrastet- ~ tin kaikenlaisia peleja ja ylellisyyshut- jastelua, joka huipentui joskus venalai- sen‘ rahapohatan toimeenpanenilin “vo- sikkakkaakkien kuvlemanajoihin™. Ja rahaa naytti Katvosputston yleisélla ole- van loppumattomitn, sanoo ers aika- luinen, * Muis:vrikas Kaisaniemi muodostui teas echempi_kansail’sen sivistyneistin Seurapaikaksi, se.iaisen, oka wialtti muukalaisvythzizin hurjastelva. Katsa- Hiemen pernstaja on eras vapaamuurari- {irana enhjeim. Xutta Kaisaniemen varta:nainen haltiatar ofl Kaisa VW2hi- ; lund, joka fitti nimensa muistoksi seka reoviniolaile ctta koko puistote, Kalsaniemeen riensivat ne, jotka ha- Jusivat hengittaa hetkisen kanéallisen seuraptirin keskuudessa ja svoda yaati-_ mattoman ilaliisen tahi juoda kupin virkistavaii kahvia ihanan puiston var- “jumalazisen “Tdolinlahden ran- nalla’, kuten eras aikalainen’ kirjoittaa. Talvet taas kuluivat jukemattomien akateemisten jublien vietossa. Miinpi sanataankin erdassi historiassa, etta iuskinpa of aindatakaan paikkaa maas- samme, jonne lithyis! nlin monen va- paan Innostuksen ja uuden ualoitteen -Tuiste kuin tug vanha meripayiljankt BR alsantemessa. Stloten Kaizaniemen sisustukseen kuului vankanaikainen sohva. pitkit poyia, jorka tolsessa paassa ali punssi- juomamalja ja toisessa “Carolina-mal- je. sibaltaen valkoviinisekoitusta, ja naiden maljajen vilissa- pirhiit rivit. la- seja. “Kun maljat oli juatu, kaytiin . kisikst yksinkertaiseen Hialliseen eli niin sanoltuun pikaiilalliseen, jonka pysy- vand pddruokatafina olt sillisalaatt:”, sangiaan ernissa mutstelmissa. Silloisen Helsinzin: utkotimaravinto- Ictsta mainittakoon ‘“Saistépankki"' Todlénlahden rannalia yvastapaita Kai- saniemea ja toinen “Toolp” silld - pai- kolla, jobon 1930-luvélla sattuneen tu- lipalon iajkeen rakennettiin ‘Hesperia’. Tenkinlainen puolitien krowvi lience ol- ies bree thews a: _ : > Pur . a - io ai see h 7" wit us rm 4 ae it va, | ae “Ly wy hoe ' vhs hye y 4s Pal ae 1 * = “rar: vee ' . = Pieni maailmanparantaja . _ . . oF “s . . ao . ; 7 Lie . a ee . . ' 7 _ aes eat OF came vit: Beg nm, ortoes to, m mo. Kirj. HAUTALAN “JAKKI. ation Fapasin hinet — Rauhan —. erdiissii Minnesotan rauta-alueen kaypungissa: Pieni oli hin kasyultaan ja siksi: nimi- tettiin hinth “pikku Rauhaksi"’. ta luonto oli suonut hanelle moninaisia jahjoja, mitka tekivit hanet kaikkien — ko; jolle alot sen esta, ei tule keas- rakastamaksi. Niinpi hiinen iloiset, raikkaat Jaulunsa kaikvivat alituisesti poikatalon keittiossa, missi hin oli. tyos: Sd. | .Tuskin off sit tilaisuutta haalilla, missi Raphalla ei olisi ollut osaa, jo- ke navttamiila, laulukuorossa,; runon- lausunnassa, tai missd vaan hiinen apw- aan iarvittiin. Aina off hin auliisti epuaan antamassa. ‘“Paien tun pian suayutii kaikkien suosion, tullen paik- kakunnan keskeisimmiksi hens léksi, Gi ainoasiaan tyttd-. mutta mydskin potkamasilmassa. Alutta —- ihmisen vei ole, vksinansa hyva olla, sanoco Raamattu, Niin kivi Rouhankin suhteen. Paikkakunnalla aii eras Kalle-niminen nuori mies, slivo luon:eeltaan ja ahkera tyGmies, muita auttamaion juoppe. Juorut - kertoivat Rauhan alkaneen hanen kanssaan Sett- rustelun, ja vanha jutiiu — heijsta tult - Miles ja yaimno, Kun joku iskalsi nwistutLaa, mitet hin rohkeni ottaa juoppu-miechen, Rau- ha vain naurazhti sanoen, ettei se ole mi- kdin vika‘ihmisessd ja hin sen kythi nerantaa, Rauha muutti asumaan Kallensa kanssa ja asia unohtui. Juorut kylfa kuiskiyat, etti Kalle juo yhd ja etta . Ravhakin on atkanut kaydi koirator- issn, Erdaini syysiltana tapasin Rauhan sattumalta kadulla, Nitin heti, ett hiin alt humalassa., “Haloo”, alkei hin. “Olipa hyvit ett tapasin sinut, Halua‘sin naet tie- laa, olisitkoe sind min hyva ja lamaisit minwle sen runon, janka viimekesii- sissi lausuntokilpailuissa kuulin sinun lausuvan. Ale nades on tind ilfana tualla pienet kekkerit ja haluaisin sen sielli lausua.”’ “Kyliihdin mind voisin sen antaa — mutfa —” “Mutla mini?” han kysyi. lut myGskin ns. Granin majataiossa Helsingin lenella, enempai ef siuta ole tieloja. So ae ras,” cele She ae . wu. 1 = - a ne EA, yt oe ey ee es, a _ 4 cr SS i a eens al as he et. ste ts Fl “4 . ' - . r — Boj tarjoaa Pollclickim joulukertkupalaa, mutta et se nayt@ sid paljon yalitidvan. | | Mut- paingaa 218s. LAUVANTAINA, TAMMIKUUN 3 PAIVANA, 1X45 - “Afutta miu vied niiely ji sicitle’, tah paasi minulta. “En ymin sinna’™’, Sanat hin, pati- . rzen katseensa alas. -. : “Kunlelian Raubal > Kyllibun sina runoilla-gsaat ja laulaa, vaan tuo jouk- kaan:antamaan sille siti arvoa; mik3. sille- kuruluu.” Se Hin huokasi raskaasti, sana hyvisti ja poistui, Minublle tut paha ale, kat Ei olisi pitinyt sanoa hitnelle noin. Minun olisi pitinyt hiint® nostaa, etki Hitioxo tockaan tuon ulos- Kuluneen raamatunlauseen swuhuni! ak mm | + Aika kuhn edelleen. Afuttin paik- kakunnalta ja asia unohtui. Oli tausen foulu tulossa. Haalitla sanottiin oleyan suuret joulajubku, jehona minakin son- nustin itseni. Muun bhjelman ohetla oF runoniaustntaa, ja miki ihme ja yvi- lives! Rauha sling ilmi eliivanii runoa lausumassa lotstava@lla taidollaan kuten _ ennen, | - | Objelman loputtua menin hint ter- vehlimiiin ja hin ol: yhté. yikiteynyt nobdessian minut, Ensi kintumisten jilkeen kysyin: __ _ Sliten olet tanne eksynyl ja miasii . or halle?’ . Hain naurehti. ylattomasti sanoen: “Kalle on Minnesotassa ja kulkee Inainin ja kapakan valid kuten ennen- kin. —- Kuule, muistatka vitmeisti koh- taustamime kaclulla sielli Aitnnesotas- sa?" “Ragiki muistan’, sandin, “Olen pa- hotlani kun loukkasin stnua sillotn.” “Ei ollenkaan, painvastoin, kuulehan kun kerron, Muistathan, kun men-n sen juoppo-Kallen kanssa naimistin, ‘Tie- .din, ettS ihmiset ihmettelivat ja muts- tuttivatkin siitit. Multa mind olin koke- maton. En tlennyt siloin, mitii nyt tie- dan. Tiesin, ettA Kalle juo, mutta pidin hinen luentecstaan ja uskoin hinen ju- pauksiinsa, ett biin ky ili voi isensa purantaa. Ensi aikaina todellakin nayitt suta, ett hin vot lupauksensa pitdi, mutta aina tuli joku ystiva, joka veti hinet usdestaan kapakkaan. Tati jat- kui kunnes aloin itsekin mentia hanen kanssaan, Ei siksi, ett pidin vakijuo- mista -- mind inkosin niita, vaan ajal- teJin ett? Kalle heittad juontisen. kun cikee minunkin alkavan. moda. Sitit e.-ollut apua. Painvastoin hin pith sta, etta minakin olin mukana. —-- Ajattelin toista keinoa. Paatin ruveta valistamaan ‘-noita ko ratorpassa kivijSita.-Pid'n pik- ku puheita juoppouspaheesta, lausuin runoja ja lauloin. Ne sanat, jotka lau-. suit, avasivat silmini: Olen tuhannesti kiitollinen siita sinulle, sulla ne sanat nos- “t tivat minut takais’n kuilusta, Johon otin vajoamassa, SHE ‘seura lekee kabtaisek- - seen’. Esitthiessiind tunteellisia runoja tai laulufa, sain palkkioksi naurunho- ritykset. Sind iltana pdiitin: fasta ‘on tultava loppu, enneitkuin se on liian myuhdista. Sanoin Kutlelle, e1li hincn or nyt fitettavit viikijuemat tar ming jLUin hiinet. Han lupast pyhasti. mut- ta aina se wair ja? lupaukseksi. Hiinel- li on heikko Juonne, joteu ci ¥omut hi- mojaan vastustua. Siksi tein paatakae- nit Fulisiiin itsent irth sila sedrsla, eonenkuin se on tian nmycheisii Alen elamini uudeilecen ja --- han niuranti —- thilld mind nyt olen.” ‘Ja miti alet nyt tehdla, ken tuasen vapea?” mind kysyin. “Teen tyoui Juokkani cteen kuten ennenkin, mutta toisten mukana, enka enad yksip, olen siihen liian pient.” Gnako hiin siind onaistuaut, en leda. En ole hanta sittemmin nabnyt. . lek Raha par- . oe eS oe -SIVE 7