“" rue . ae "re ay ee a 7 “ fsner if + F. oe v_ = r Cn L Le: | bre 8 - La - . - = 7 a . a L 1 watt " Tne TH or an oa a ' n¥ a ee Se ee al 7 bal "i a ar] . af om 1 . som 4 . " we oe 1 . yt . . . - ee ee - re. ae i. rea att , . a ee . rote ee the Le ea ake Fara pg Es SCA a Be CS ie ie tet - - =" . “ee r r + | a . an | a = . = -_ . 1 ar ae! i 7 a. ne wl " . . ee a eee wae rt r . aH. et I a _ u at 1 -=—-,. en Pee Oy Pe be kl ee Be 7 “Ff wo os . . ro . r ag. F . ' . 1 * "1 . . ia} . . . i be a i i eee: det! ‘a wt Be: heey 7. ' . i eh al ak oe SR eg Le . . ‘oy : ae _ CEE, 1 et eee Le Ae ans an - Let. ‘kh wes oe ee oo: . . 4 A" is AT a ae a. i " 4° 3 cr. att abe ot ‘ oon Ce ee +e ale Us ene. lea . ptt. 7 oe =" -? “bh = oe Maas eae alee EE age it | my t i! i t ! F ! a. fit . ~ — ae van taistelemista nama hetket jattavat jo vihitellen tiutuville vanhemmille. Mutta sitten taleyat jailleen pitkit te aks illat, jolloia. on tebtava ki- iejs, yhi uusia ea Suomen kazn- akes oO pon kati, korpikolkkia mytten voi seindhyllynsa tiyttai mieleisiliidn tecksilla. Tiss§ talossa ostetaan kirjat harki- ten, perusteellisen valinnan jalkeen. Yieinen arvostelu uudesta tulokksasta ei ole midradvini tibiin yalintaan. Sen mari oma maky. Tsinndn tydhuoneen kirjahylly on tlyttynyt hinen oman mekunse perusteeHa ostetuista kirjois- ta. Oiphuoneessa ja eminnan kamarissa olevat hyltyt on talon valtijatar metkein yksin tayttanyt. Tima kahtiajako on ta- pabtunut kokolaiila kivuttomasti. Alku- aikoina tuli joskus pienté kinastelua joistakin rouvan ostamista kirjoist2, mutta kun herra ndki, cette] makuasioista voi kiistella siind mielessd, ettd toista voisi muuttaa, hiin antoi yrityKksen raue- ta eikd ollut huomaavinaankaan, milloin ¢taas olf uusi teos iimestynyt rouvan hyl- lyyn. Ja rouva luki. Niin, himelle oli muddostunut lukeminen jonkinlaiseksi taudiksi!, ‘Niin hanen aviomiechensi oli kerran sanonut. Mutta mits hinen sanoistaan, joka it- te el Iukenut puur] Muita teoksia kuin tietopuolisia, Joo, romantiikka oti kau- kanz herrea Kosken miclikuvituksista. Vatkka kukapa tuon niin varmasti voi mennk takaamaan, vaikka pankkitilikir- fojenkin parista liytiisi comantiikkaa. " Rouva Koski ei ollut erikoisen halu- kas kyliilem: ja me, joitten kanssa han seurusteli, offvat tos] ystaivid. Arvostelijoita, niitihiin nyt tietysti jokaisella tiissd matoisessa maailmassa on yllinkyltin, hanestékin sanottiin: =~ On niin omabyvainen, etta kuo- * yeensa KaYyTistyy ... " Ellimé olf opettanat tallekin naiselle sen tosiasian, ettei ole hyva luottaa kaik- tiin thmistin, ettd paljon parempi seura- lainen on hyvi Kirja kuin kuunnella kai- ken maaiiman panettelemia omahyvaisia faisia ja niin ollen saikin itse omahy- viisen maineen. — . Sukkapuikot kilahtelivat niin somasti doissinsa, SIWH ne kivivit -—— aing silloin, hun kavivit — vinhaa vauhtia timan maisen hyppysissi ja sitten kun kidet visyival, saivat jiiidd aloilfeen. ~ “KeittiGsté on hetki sitten lakannut koulumasta astiain kilind. Uusi apuiai- men nayttda olevan rivakkaotteinen t6is- sitin, eika hint tarvinnut paljoa neu- voa talon tavoille, kun jo cppi ominta- keisesti tekemiiin. Ikavi vain, ettd on ama arka, kuin pelistynyt kesytin ka- ritsa. ‘Minkabanlaiset paivat henevat ~— Satu! ‘Satu, tulehan tinne! hou- telee rouva Koski keittiin puolelle. Pian ~ imestyy oviaukkoon pitkibhks, tumma- tukkainen, mustasilmdinen, liian honte- lovartaloinen — muuten kaunis nuori yUG, pelistyncen kauriin katse toista- vissa silmissikn. Rouvalta pidsee tahtomattaan syvi huokaus. Miksi tuollainen katse, mah- danko saada sita muuttumaan, kesyyn- tyyko han ensinkiin endad yai jaaki tuallaiseksi araksi ihmisia vieroksuvak- si? Niinké menee filieen clamalti hyk- Bivu ¢ . , We etn voi bucket} mconk ula, jos poikani kylld osas itsekin ottaa ann AeRannunistes sitten kun hilee, ci hints kannata oduttan. _ = BRYN eouve, minulla ei ole mi. patAED inewce, ef ainakaan ting ilta- na. Olen, | kovin mielellani tuolla omissa obowsant . kun nyt kerran olen -saanut : ee ne. | vol hetkeks! jae a - : OF Pesta btentom. — Kas vaart, ‘§saa hiin sanoa sentaan ajatuksensa selvasti, ajatteli rouva. Tytté jatkoi: _ — Gtenha, koko tihinastisen elaami- ni ajan saanut viereksia kuin toisten ja- loissa, aina tyrkittavind, aina kasketta- Vand. Jospa rouva ymmartiisi miten hy- Va minun on ofla tuolla pienessa kama- rissani, Tytté empi hetken — uskaltai- siko, sitten hin. nopealla paattavilla as- kelilla astuji rouvan luo, kiersi katensa faman kaulaan ja painoi poskensa rou- van kalpeata poskea vastaan ja kuis- kasi: —- Kiitos hyva rouva! Huoahtaen hin samalla beHitti otteensa ja loi puo- leksi pelokkaan, puoleksi kysyvan kat- seen valtijattareensa. — Olinko liiaksi robkea? kysyivit nue suuret tummat, ° kirkkaat lapsen silmat. : Rouvan silmiin herahti kostea ki:lto, mutta a4kkid neelaisten hin sai herkisty- neen Mielens& tasapainoon ja aivan ta- vallisella Aanelld hiin sanoi: — —~ Kuinka vain Satu haluaaz tebdit. Tietysti on otkeus vapaa-aikanaano olla omassa huoneessaankin, mutta otak- suin, etti Satu kuten toisetkin nuoret tytot, hatuaisi mennd ulos, jos ¢i muual- le, niin pitkin katuja maleksimaan. Siti tavasta en kylliikdin pid, etta tuolta kadulta, tuntemattomista ihmisist4 etsi- t#an seurza. Jos, ja kun ollzan ulkona, niin ollzan kertzkaikkiaan luonnossa. Otetaan sukset jalkaan ja painutadn metsan tuoretta, raikasta ilmaa hengit- tamaan talvella ja samoin kesalla léy- ta4 shminen Juomnosta parhaan petti- mattoman ystavan. Sen olen kokenut mina ja sité toivon myds sinutle pikku Satu. Nyt oli jo rouvan daness4 niin paljon hellyytta, etta tytt6 katsoj parhaaksi poistua, éttei heltyisi mauttomuuksiin, Sievasti hitaten han livahti omalle puc letleen. | Juuri seitsemintoista vuotta tiytti- nyt Satu Marjaniemi pujahti keittion kupeessa olevaan pieneen hauskaan py- h#kkGGnsdi joka oli hinen miélestdan kuin paratiisin pieni nurkkaus, missi hin yksin on isintand, saa ollf oma itsensa, Rouves Sirkka ‘Koski hatso’ poistuvan tyton jalkeen ja mietii hetken. Mistabin tuo turvaton orpo tyttd, jolla hanen kuulemanss mukaan on ollut vaikea lap- suus, O@ Oppinul noin sulavan kaylik- sen ja berkin mielen. Maailman kovassa koulussahan tavallisesti tulee kohtalon murjomasta ihmistaimesta karski, kans- taytvy olla kitkettyni johonkino sielulli- sestl sivistyneeseen esi-isian —- no, mik- si ¢1 ditimkin, hymahti rouva Koski ja housten rennosta asennostaan han asteli hankin omaan pyhakiions’, jossa oli tilaisuus syventyad omaan itseensa kuten Sadultakin. Ero vain niiden kahden sa- moan Kafon alle joutuneitten naisten sy- veotymiselli mictiskelyyn oli sling, ett kum nuorempi halusi unohtaa mennneen jo eletyn ajan ja kuvitella uudesta edes- sa “olevasta elamiastd mahdollisimman kauntista ja sopusocintuista elimaa, niin vaphempi aing yksindisind hetkiniin Lauantaina, lokakuun 16 piivind, 1954 baz. 4hae ag i]... Rived> el . . L . _ aa ae ak ye ee lla Bidginaa. ar tone edd bie ie unohti kakonaan nykyajan, ciks halun- rut ajatella tulevaisuuttakaan, vaan pai nul ajatukSineen mennecseen, nuoTuR elimaan. Joskus hin tosin aivan kum let | vem ms vameniotal Weneta nest ja siti anion ken bin siitA varmistui, 141; hinelis tynppiiseva tunne. Mitahin hinea a nos poikanss niki tuossa kovas kiukkuisena itselleen halusi karsia pois neidiss’ maiellyttivid, koska oli nile mokoman painajaisen, joka ei héata ja- - ti kuuna kullan pdiviina. No, olthas noi- ta toki ollut aikoja hinenkin ¢limas- saan, joilloin nykyisyys oli ottanut ajan niin tyyten, ettei ollut ehtinyt otennei- ta marehtii. Nyt kun elim4n ratas oli alkanut pyoria hiljaisemmassa tahdissa’ . ja hanelle jai palion atkaa yksindisnn hattaasti toivomiinsa hetkiin, nyt astur- vat usein eteen oe ajat, jolloin han ai- nakin Juulj eldneensd elamansa aincan ontellisen ajan. Ihminen, mitd ajattelet? Onko nuo- ruuden hurma sinun onnellistnta aikaa- si? Onko mielikuvituselima todellisuut- ta onnellisempi aika? Eiké perhepsirissa,. lastest keskuydessa vietetyt kaumemta elamissasi olekaan? (Niisti vuosistahan sind. juuri uneksit, niissa olit ennen kuin niita saavuth, mika muutti elmdn kat- sannon, mta puuttuu osastasi? Typera jhminen, miksi et vol tyytya siihen mika on osaksesi suotu? Talla kertaa Sirkka-rouva otti “esille vanhan kasityonsa, joka oli saanut vuo- desta vucteen odottaa otollista aikaa yalmistuakseen, Tallz tyola oli oma ta- rinansa, oma omituinen tarinansa, jota tama nainen ol} palvonut ja omalla omi- tuisella tavallaan, sille pyhimmat tun- teensa tuhlannut. Tummanpunaiselle ve- ralle ol] piitretty Kauniita kuvioita ja kukkasia, emmikist2 punaisiin mrusui- hin saakka, Tasta tyésta piti valmistua Ioistava kirjoituspéydin matto, joka hin antaist mivhelleensd haapdivandan. Arvokas tyé peitettiisiin lasilevylia, jot- ta se siilyisi mahbdolhsimman kauan tahroitta. Nin myds tulisi sailya heidan nuor lempensd ehyend, maailman lialta puhtaana ja vapaana aina kuolemaan ast. ‘Nain oli Sirkka, nuori tyttd silloin aikanaan paattanyt asiain kylun ja toi- munut sen mukajsesti, Sikkipapert kahisi niin kummallisesti kaac6a avattaessa, Mitahin outea tuos- sa Tahinassa olikaan? Oliko se ehki tuaksu, jaka sita polahti sierarmiin, vai tunko menmneitten yuosien takainen, Sani Varajavadnd esiin paperin Fatinan mu- kana? Mika henee oHut. Kaivipd vain kuin vienoinen viristys lapi ruumiin — ja ehki sielunkin. Oliko siitd todellakin kulunut jo yli kaksikymmenta vuotta, kun han olj ta- man. keskeniekoisen tyén rullalle kaa- rinyt, vakavasti padttaen, ettei hin sith tydta jatkais) ennem kuin tuntisi jtsen- si onnelliseksi ja vapautuneeksi senai- kaisesta mieclentilastaan. Trahan tydéhdn oli enndtetty ommella vain totvon vihreita vareja, joilla lehti- kiehkuroilla matto oli reunustettu ja muutamia leramenkukkia kulmiin. Sit- ten alkaisi vaaleanpunaisten ruusujen vuoro ja tdyden onnen saavuttaneena kaks: tulipunaista ruusua, jotka olisivat oliect aina rakkaan katseen ulottuvilla ja jotka tulisivat aina mwuistuttamaan pyhésta liitostamme. Nain olivat ollect senaikaisen tyttdlansen mielikuvitus- maailma, jalo ja yleva. Mutta sen ei oltu suotu sellaisena sdilywan, Langat, nuo kauniit silkkilangat, joita han oli kerran niin hartaan innokkaana vabikoinut, ett vielakin kidet vapisivat muta pidellessd, olivat myrttien ja naf- talunin ansiosta koko lailla hyvin siily- neet. Olivatkohan naisen tunteet samoin sallyttaneet entisen koskemattoman py- hyyiensa? Kuka tietaa? Sanotaanhan yleensa naisen tunteitten olevan ylen hailyvaisia. Sirkan tunteet eivit aina- kran tahan menressa tassd asiassa ol- . “ -_ 7 oe = cee oa kauisesti alkanut seurustell; hines kanssean? Jos tuo tytti oli vasienmie:. nen tyyppi didie, niin sitikin CIM Man han off salle. Kamreeri Simo Koski oli ‘vain ketran maininnut asta Vaimolicey sanoen: -~ Saisitpa huomauitaa Oldie, etiei ole soveliasta seurustella koulun ulko. puolella olevien naisten kansza niin va- kavasti kuin olen huomannut banen nei ti Siimeksen kanssa kuljeskelevan, Sel. lainen seurustelu vanhemman naisey kanssa ei koskaan ole padttynyt byvin, Sim asiasi aitind on varoittaa hints Kun rouva oli tahin huomauttanut, etia eikd isalld michena ole Suuremp syy huomauttaa miehistyvalle pojalleen nam arkaluontoisesta asiasta, oli kam- reeli tapansa mukaan lyhyesti vastan- nut: = —- Jollet sina puhu aiir en suinkaan mind sotkeudu hanen asioihinsa. Syyt. takoGn silloin itsedan, jos kuinka bl. lusti kaykin. Tahan oli sila kertaa pube pidttynyt Ja Sirkka-rouva tiesi, etta olisi aivan turhaa ottag aniehensd kanssa puheeksi sita asiaa, Hanen miehensdé on jytkka mielipiteistaan, mutta liikoja hin ei niis- ta haastele,.‘Tuosta keskustelusta oli ja kulunut toista vuetta ja mikali diti oli Saanut tietoonsa, seurusteli poika yhi (Lisi Siimeksen, pankkineidin kanssa, jo- ka oli ainakin neljd vyotta Ollia van- hempi ja mita huhupuheisiin oli usko- mista, olisit hineilad ollut subteita jo mo- neen michten. Ja harvoinpa ne noinkin Eomreat tytét kuin Liisj oli, yhsindan sdilyisivat, kylli he seuraa saavat ja myos otiavat. Pahinta kuitenkin oli ko- ko jutussa se, etta tytGn sanotaan nau- tiskelevan yakijgomia ja tupakoivan, joista tavoista he Kosket eivat pitineet, el edes miehiin naihden, saati sitten nal- siin. Et hin tosin tarkkailuista buolimat- ta allut vieli pojassaan huomannut merkkid nditten nautintoaineiden kay- tosta, mutta eihan koskaan tictanyt, milloin lankeemus tapahtuisi ja se olist heille kova isku, niin isalle kuin banelle- kin, didile, joka oli tiukasti pitinst kiinni raittiyslupauksestaan, minka jo hyvin nuorena tytténa oH tehnyt. Kuinka hartaasti han torvoikaan ias- tensa onnea, Kuinka mieluista alisikaan lietad, ettd poikakin tapaisi sen oikeaa, jotle voisi koko sydimen rakkautensa omistaa, Tytot, Laina ja Lilli, olivat jo muorina kohdanmeet omansa ja elivat onnellisessa avioliitossa, heist ei hwolta. Mutta toista oli Olin kanssa.Mfika suh- de hinella oli Liisi Siimekseen? Oili ob vieli kovin hulivilitzontoinenkin. Ethan koskaan thepiyt, mitt hanen pidhansa palkabtaa tehdi. Kaikissa muissa asiots- sa hin oli tahiin saakka pysynyt hyve hdilyvalla kannalla, muita ‘ibmeiella tiytyi, ett? tuon kokeneen fyton seura oli noinkin kauan hantd kiinnostanut Ja kiinoi pitinyt. Koulunkaynti sita oft karsinyt, luvut jaaneet toisarvotsiksi asioiksi” Kuinka kiiynee ensi kevaan yli- oppilaskirjoituksissa? Ei poika nayis sitakdin paljon sutevan, mutta ait! $u- Tee ja isd murjotta2. : faikui. Kaikki olemme matkalla hawtows- maahe — ja joka kautoa Auaieaar, ( vate ruoski Aevostagn. Aarkotiag raukaiiomuus mielestiss. Jos séilytdt sitd, wim se tekee clam kovin tatkeahyy kestaa. , aie = LT .