Lima ei synnyta edes kaikkein
paatuneimman mielessa harhaku-
vaa etelin huolettomasta elamas-
ta ja onnellisista koyhista. Jalka-
kdytavat ovat tdynna kaikenikai-
sid kauppiaita ja kaupustelijoita.
Usein tuntuu silta, etta heita on
enemmian kuin jalankulkyjoita, mut-
ta tunnelma on vaisunlainen. Sin-
nikkdimméat hokevat yksitoikkoi-
sella nuotilla tuotteensa hintaa
tunnista tuntiin yritt@en saada
danensé kuulumaan auton aani-
merkkien ja muun liikenteen melun
ylitse. Useimmat vain istuvat pai-
kallaan valinpitamatt6man nakoisi-
na ja vaivautuvat tuskin nosta-
maan katsettaan kun asiakas py-
sihtyy tarkastelemaan  heidan
tuotevalikoimaansa ilmeisena ai-
komuksenaan ostaa jotakin. Pal-
jon on sellaisia, joilla on yksi ai-
noa myyntiartikkeli: kasa pahki-
ndita, muutama hedelma, kirje-
kuoria.

-Limalaiset vaikuttavat sulkeu-
tuneilta ja epaluuloisilta ja ulko-
puolisen on vaikea. paasta hei-

dan kanssaan kosketuksiin. Turis-
ti joutwu pian huomaamaan, ettei
haness4 ole muuta_ mielenkiin-
toista kuin jalat. Mina kuljin Li-
massa mokkakengissa, mutta
useammin kuin kerran nekin lu-
vattiin kiillottaa uuden veroisiksi
ja halvalla.

Liman ei valttéamatta tarvitse
merkita turistille pettymysta, Var-
sinkin rakennustaiteesta ja mu-
seoista kiinnostuneille kaupunki
On antoisa tutustumiskohde, eiki
huvittelunhaluisillakaan liene va-
littamista, ei ainakaan, jos lom-
pakko on tarpeeksi paksu. Suur-
kaupunki on aina suurkaupunki.

Kaksi cuzcolaista kantajaa
lepotauolla. Cocan lehdet, joita
he pureskelevat, piristavat ja
poistavat nalantunteen.

Pitkilla tiettomilla vuoristo-
taipaleilla ihmista kaytetaan yha
yleisesti vetojuhtana.

Katselin tuomeni harmaita oksia,

Ryselin silta:

miksi niin vGhan on silmuja sinulla?
Miksi vain yhden kasvatit terttusen?

Tahdon olla tuomelleni
mydtamielinen, Ruiskasin,

~~ Kiitos, vanhus, tastakin.
r am ,

a a

Kevatté vietin,

tulevaa odotin.

Ethan olekaan kevatta,
joka ei kukkia herdta

laluiunesta...
¢ & *

Liman Jahistolla on paljon hou-
kuttelevannakGisia hiekkarantoja,
mutta niiden kayttdaika on lyhyt.
Rannikon ulkopuolella kulkeva
kylma merivirta pitaa huolen sii-
td, etta niin paivantasaajan tun-
tumassa kuin ollaankin, aurinko
pysyttelee suurimman osan vuo-
desta harmaan pilviverhon § taka-
na. Ilma .on kylmaa ja kosteaa.
Onneksi ei tarvitse matkustaa ko-
vinkaan kauaksi Liman ulkopuo-
lelle, kun jo nakee jallecn tuon
kultaisen kiekon, inkojen juma-
lan, josta Perun rahayksikkGkin
on saanut nimensa.

Autokanta on Perussa suurim-

maksi osaksi vanhaa ja rdnsisty- °

nytta, eivatka linja-autot muodos-
ta poikkeusta. Kerran pdatin teh-
da viikonloppuretken Limasta pa-
rinsadan kilometrin paidssi vuo-
ristossa sijaitsevaan keskisuureen
kaupunkiin Huancayoon. Valitsin
useista sinne liikenndivista bus-
siyhtidista Andien Pikavuorot-ni-

misen, joka sitten kiidattikin mi-’
nut perille, ei tosin kaikkein hur-’

jinta vauhtia. Matka kesti 12 tun-

tia. Ensimmainen haaveri liikutta-_

van nakoiselle bussivanhukselle

Sattui kohta lahd6n jalkeen. Oh- .

jauspy6ran vasemmalta puolelta
alkoi nousta savua. Kuljettaja
haari johtojen parissa puolisen
tuntia, ainoana apuvalineendan
taskulamppu. Seuraavaksi auton
etuovi lennahti auki, ja kun apu-
poika vasyi toimimasta ovenpidik-
keena, vika korjattiin narunpat-
kalla. Tata menoa jatkui perille
saakka. Bussi oli t#ynna markki-
noille matkustavia intiaaneja, jot-
ka suhtautuivat tyynesti pikku
kommelluksiin. Muuan pikkupoika

retkid takaoven vieresti nousevia
tikkaita my6ten auton katolle, jos-
sa “matkustajien koreja, nyytteja
ym, matkatavaroita sdilytettiin. Ko-
ko lysti maksoi 70 solia eli va-
jaat 7 markkaa,

akeita

ran  vuorokaudessa.

teilla kay hyvinkin pienestd seik-
kailusta. Erityisesti jai mieleeni
tieosuus San Ramén- ja Pampa
Silva -nimisten kylien valilld An-
dien trooppisilla alarinteilla. Ti-
laa oli juuri ja juuri yhden auton
leveydelté, Sadekausi oli antanut
ensimmidiset merkit tulostaan ja
muuttanut tien pinnan mutalie-
juksi seka lohkaissut tien reunas-
ta suuria viipaleita, Matka taittul
tall4 kertaa kuorma-auton lavalla.
Upeista maisemista satojen met-
rien padssa alapuolella en juurt
kyennyt mnauttimaan, varsinkaan
kun ainoa puheenaihe koko mat-
kan aikana olivat onnettomuudet.
Paikalliset tiesivat kertoa, mista
paikasta milloinkin oli pudonnut
minkakinlainen ajoneuvo. Kerro-
taan, etta Perussa sydksyy kuor-
ma-auto rotkoon keskimaarin ker-
Paaasiallisia
syita ovat nukahtaminen rattiin,
tien sortuminen ja autoissa esiinty-
vat tekniset viat. Rattijuoppouskin
on melko yleistaé, eika siihen suh-
tauduta riittavall4 vakavuudella.
Eraskin autoilija, joka oli juhlinut
syntymapdivdinsé niin rankasti,
etta pysyi tuskin pystyssa, sai ben-
sa~asemalla normaalin palvelun ei-
ka kukaan nayttanyt kiinnittavan
haneen mink&anlaista huomiota.
Liikenneolosuhteiden puutteelli-
suuksista huolimatta Perussa: kan-
nattaa kierrella. Luonto on moni-
puolisempaa kuin ehka missaan
muualla maailmassa. Jatkuva
kuivuus on muuttanut Perun ran-
nikon autiomaaksi, mutta melkoi-
nen Osa siita on nyttemmin val-
lattu. keinokastelun avulla sokeri-
ruoko-, puuvilla- ja riisiviljelmille.
ValittOmasti pitkan ja kapean ran-
nikkokaistan takana kohoaa An-
dien vuoristo. Lumipeitteiset hui-
put, paljaat rinteet, viljavat laaksot
ja karu. ylatasanko vuorottelevat.
Laskeuduttaessa alas vuoriston
itarinteita) maisema rehevdityy ja
muuttuu vahitellen suurten jokien
halkomaksi viidakoksi.
Historiallisista muistomerkeista
kuuluisin on inkojen  kadonnut
kaupunki Macchu-Picchu, jonka
lumous on sitaé luokkaa, etta
vain runoilijoilla on riittévat kei-
not sen kuvailemiseen, Perulainen
kansanperinne on rikasta ja sitd
vaalitaan. Useimmissa kaupungeis-
sa On colosseumiksi  kutsuttu
paikka, johon kansalaiset kokoon-
tuvat viikonloppuisin kuuntelemaan
mustikkia ja seuraamaan_harras-
telijaryhmien tanssiesityksid. Tans-
sijat_ ovat pukeutuneet kansallis-
pukuihin, joita on yhden ainoan
provinssin rajojen sis4puolella lu-
kematon médré toinen  toistaan

Hella HELLMAN

On hetkista parhain

kevainen varhainen aamuhetki!

Jo Pohjolan metsiin
taas aurinko ehti.

Katsohan kuinka se
lamminté jakelee,
sdleitadn heittelee,
palveité laittelee

nidkien laitamiin.

Tasté alkaa jokakevdinen
kukkien toivioretki.

Pienen syrjaisen vuoristo-
kylan asukkaita sunnuntaipéivan
yietossa. Useimmat heist’ puhuvat
ainoastaan quechuaa, joka on
levinnein Perussa 4
tavattavista intiaanikielista.
Virallisena kielen# on espanja.

kauniimpia. Perun intiaanien pe-
rinteisissa tekstiileissé on todella
hienostunutta v4riloistoa ja ne
tekevat kauppansa myds maan ra-
jojen ulkopuolelle. Suurimmat
myos turisteille tarkoitetut mark-
kinat lienevat Huancayossa, jossa
myyntikojujen rivist6lla on pituut-
ta satoja metreja. Kaupankaynti
on padaasiallisesti naisten kasissa.
Pukeutuneina pitkiin leveisiin ha-
meisiin, huopahattu  -paassaan
ja ymparillaan pienempi tai suu-
rempi lapsilauma he antavat tori-
elamalle harvinaista viehdtystd.
Useimmilla on selassdan kangas-
kaar6, jossa perheen kuopus nuk-
kuu paivauniaan tai katselee maa-
ilman menoa suurilla mustilla sil-
millaan.

Vuosisatoja kestaneet riisto ja
noyryytys ovat painaneet leiman-
Sa intiaanin kasvoihin, Niissé on
alakuloisuutta, jota pelkka kéy-
hyys ei riitaé selittamaan, Kansan-
perinne, jota vieras ei vasy ihas-
telemasta, edustaa vain rippeita
siita kulttuurista, joka kukoisti Pe-
russa ennen espanjalaisten valloit-
tajien saapumista. Inkavaltakunta,
sen aineellinen ja henkinen perus-
ta, tuhottiin lyhyessa ajassa. Pit-
kalle kehittynyt maanviljely, joka
oli tuottanut riittavasti
koko vdestdlle, rappeutui. Intiaa-
nien lukumaara supistui viidessa
vuosikymmenessé 12:sta_ miljoo-
nasta kahteen miljoonaan. Inkojen
ylpedt jalkeldiset alistettiin pak-
kotyGh6n ja maaorjuuteen. Itse-
naistyminen Espanjasta ei merkin-
nyt parannusta intiaanien  ase-
maan. Se osa kansan ty6n tulok-
sista, joka el mennyt  kansallisen
porvariston ylellisen elaméan pdn-
kittamiseen, virtasi yha ulkomaille,
ensimmdaisen “maailmansodan jal-
keen etupaassa Yhdysvaltoihin.
Seurausta tasta politiikasta on ol-
lut yhta syvemmalle juurtunut ali-
kehittyneisyys ja kéyhyys. Perun
syrjaseuduilla asutaan yha pienis-
si kylmissd majoissa, joissa ei
ole ikkunoita, savupiippua eika
huonekaluja, sahkdésta ja muista
nykyajan mukavuuksista puhumat-
takaan.
poistetaan cocan lehtia pureskele-
malla. Noin 3/4 maaseudun vies-

tosta on luku- Ja kirjoitustaidoton-

ta. Vuoristosta muuttaa joka vuo-
si kymmenia
rannikon suuriin kaupunkeihin pa-

remman elaman toivossa, mutta’

miljoonaa.

ravintoa -

Nalantunne ja vasymys |

tuhansia perheita —

vain harvoille pystyta’an osoitta-
maan ty6ta tai kunnon asuntoa.

Liman epaterveellinen ilmasto ve-

rottaa my6s tulokkaita, mika na-

kyy harvinaisen korkeissa lapsi-
kuolleisuusluvuissa.

Perun kohdalla tulee pakosta-
kin mieleen kulunut vertaus raha-
kirstun paalla istuvasta kerjalai-
sestda. Maassa on nelidkilometreja
yli neljd kertaa enemman kuin
Suomessa ja asukkaita vain [4
Luonto tarjoaa crin-
omaiset edellytykset kalastuksellé
ja monipuoliselle maanviljelylle.
Oljyvarannot ovat huomattavaa
laatua ja Andien uumenissa on
yha valtavat maarat kuparia, rau-
taa, hopeaa ym. mineraaleja.

Lokakuussa 1968 Perussa nou-
si valtaan Juan Velasco Alvara-
don johtama sotilasjuntta, joka yl-
latti monet kansallismielisella po-
litiikallaan. Tarkeimpia sen suo-
rittamista uudistuksista ovat luon-
nonvarojen kansallistamiset seka
melko pitkalle viety maareformi.
Mainittakoon, etta ennen maauu-
distuksen toimeenpanemista ran-
nikon jattildistilalliset, jotka muo-
dostivat .yhden promillen Perun
aktiivisesta vaestésta, kahmiaisivat
itselleen kokonaista 20 % maan
kokonaistuloista. Nyt heilla on
paksu- pankkitili muttet maita.
Niista on tehty osuustoimintatilo-
ja. |

Kansan elinehdot ovat
parantuneet viimeisten kuuden
vuoden aikana, jotka nykyinen
hallitus on ollut vallassa, pikem-
minkin pdéinvastoin, Paadpaino on
pantu talouselaman_ terveyttami-
seen ja sosiaaliset uudistukset
ovat saaneet jdada_ taka-alalle.
Perulaiset nayttavat  kuitenkin
suhtautuvan tulevaisuuteensa toi-
veikkaimmin kuin ennen, Vallan-
kumoukselliseksi itsedan kutsuva
juntta etenee koko ajan_ uudis-
tusten tiella, vaikka tekeekin sen
varovasti, pyrkien valttamaan yh-
teentOrmayksia kansallisen ylaluo-
kan ja Yhdysvaltojen kanssa.

KUVAT: LEILA PONKALA ja
KIM WECKSTROM

tuskin

MQ camoksen

keskeHa

Eukko sanoo haukotustaan pidatellen
soittaisit ees ja mina haen pelin
avaan ikkunan ja soitan paljaalle
taivaalle pohjolan suuntaan
syvanpunaisen marssin ja heti se
helpotti kokonaisessa olotilassa
saatiin unesta ainakin kiinni
terapiasta se kay haitarin soitto.

Tiistaina heindkuun 29 pna, 1975 ee