sd sais MTC ee ra oa at 4 . 1 oe er 4 Ais MW F-7 oss : mae : -". : we en oh: ee ee le ee ee ee gtd a re : = ee at . Se AST er a ee ris - t ed - vo ~ . _ is F ered tate Ir yl 4 " a + Fre hr Oe ee a Ties OE Ry mo. ao wt wll a ‘ "L ket eee an os ag oe Ts a : a - . gig oh ee ea ace . =e "8 mote - . . soe . . . ae + i Lo = ar r cif —— = -_ t . = = i io wy ats m= I. eee ‘hb er cr ae a = of. "hs aan _ ST ol ee! ' . 1 ' a 4 . . ‘i “my "4 “E ", itd 2A _ 24 i WP * a ce a Wie hi =k a . 7 Ln wat! .2 a a v ra-, . on o'r 7 =a vn Pe at 4 ie f dq2: Er. 1 ? -'t Meena gt et tide iter Gana A og tre, - a F* eye m7 F ae ee “4 . . . a . tern, EG we ong ear te om nue Baad es ” t . ant, L St 2 ‘a ." _, of . ee ame a ae bh recyd - a a a _ ae OE ee ia -_ Js" La epee oe wf fae a eo tous aro, toro Fa _ 7 4 ase Tr. el ae ci ee eo le ea i. i - ean are Pe id ee ee re = ‘Sivu.t —————a LAUANTAINA, JOULUKUUN 9 PAIVANA Luolatytté . {Jatkoa} Viimeisen paivan vaelius oli Wal- do Emersonin elamana tuskaisin ke- kemus, Hin uskei varmasti mene- vansa kuolemaan, mutta: enémmdn hints kammotti tuleva kuolintapa kuin itse kuolema. [tse asiassa han - oli taaskin sellaisessa tilassa, etta kuolema olisi ollut hinesta tervetul- | hut. Tulevaisuus ét tarjonnut binelle saila hengenavuilla varustetulle michelle kuin han oli; mutta olihan tyité kuitenkin inbimillinen olento, muuta kuin vaivaloista_ ja. surkeata.. : elimid sekad alituista sieluntuskaa . . hiinen elda retuuttacssaan kauhean.. pelon vallassa tassa kummallisessa ja hirvitt€viss® maassa. = 2% Waldolia ei ollut hamirintakiiin aavistusta, oliko han jollakin man- tereella_ vaiko -jollakin tuntematto- malla saarella. Hin tiesi vain ‘sen, etui hydkyaalto oli yllattanyt heidat jossakin paikoin Tyynenmeéren ete- Hiosassa. Ja ja kauan sitten han oh tauonnut toivomasta, etta ~ hanelle saapuisi apua kyllin ajoissa pelasta- naan hanet sortumasta surkeaan tu- hoon kaukana kodistaan. Ja fiti-rau- kastiaarn. | Hiin ei voinut kauan ajatella titi curullista asiaa, koska se aina nosti itsesaalittelyn kyyneleet hanen sil- niinsa, ja jostakin selittamattomitsta svysli Waldo et missian mimessa tuhtonet Gillaista epamiehekusta heikkoutlaan paljastaa tytolle. Koko pitkin pdivin hin vaivasi al- vajansa keksiikseen jonkun kelvoill- sen tekosyyn, jolla voisi taivutlas kumppaninsa opastamaan hanet Jo- ronkin mouaile eikii omaan kylaansa. Tuhansia kertaja parempl otisi joku eristetty suojapaikka, sellainen kuin se oli, jossa he olivat olleet turvassa kymmenen paiviil pilastyiin pakoon liniamiesten kynsista. - Jos he vain tapatsivat sellaisen ja hinen seuransa oli parempi kuin than ilman. Niin kavan kuin han oh viel uskaltanut toivoa piaisevansa hengissi palaamaan rakkaaseen Bos- toniinsa, oh han usein aprikoinut, rohkenisiko hin kertoa didilleen ha- rien ja tytén viilisesta, sovinnaisuut- te loukkaavasta tuttayuudesta, | Ei luonnollisesti - tullut kysymyE- seenkiiin,. ‘ett®. hin. olisi. kuvannut _kaikkia yksityiskohtia. Han ei esi- _ -Aueriejksi ~ tohtisi -hiiskuakaan tyton “puviysta tiukkavaatimuksiselle aidil- . | leen. Myistin: s se seikka, ettii ‘he olivat | | viikkokausia olleet yota paivad: kah- | denkesken, huolestutti Waldoa ko- yasti,: Hiin oli varma, ett sellaisen paikan lihetla tannikkoa, joten Wal- do voisi alati pitda silmalld merta ohipturiehtivien alustén varalta, olisi hin niin oanellinen kuin suinkin ltu- li-i votvansa olla niin villissd maassa. Hiin tahte: stulyttia tytn seura-~ naan: ¥ksin ollen hianta peloiiti pu- — hemmin, Tietysli hain kisittt. ettei tvttd ollut sopivaa seuraa niin tun- ae ees 2 eee ee eee ed ee. Le myantid ainakin akkikatsannolla. Potkupydrailiisith oli kaikkialla, kuin maanvaivana: ne polkivat Kiy- Giviliikin. Sanovatpa jothut itse Tanskan kuninkaankin joskus niah- neensa pydrin seljassii kansan vili-. nassh. Suuriruhoisia, punakoita envintdihmisia istui topakasti, tor- nussi pyorin kyljessd, polkien tuota kaksipyoraista rukkiaan. “Taidammekin olla ainoat jalan- kuikijat nailli main. Pyordiletteko? Haluatteka etta vuokraamme josta- kin hyrrat ja yhdymme maan tapoi- hin?” kysisi Berg. “Kites, pelkddn, etla olen hian kauan ajellut raitiovaunuilla tat luot- tanut omiin kipiliini. Ja ette kai sili tosissa tarkottlanutkaan, ette- han?” “Miksi ei, Mutta emmekdhiin sen- tian mene puraisemaan tanskalaisia vienerleipia ja juuste-obubaisia jon- nekin Hibiravintolaan, minutla tun- tuu olevan suden nailka?” - “Menkgamme sitten, miten halu- aie.” Ja Saya huvitti kaikki niin sanomattomasti, itsekseen ibmetellen, kuinka vahantaipuvaksi sai hiinet. tuo vieras mies — tulemaan. i mene- | moan mielensi mykaan, ae (Jotkuu) tiedon Joukkaava. vaikutus saattaisi ‘sortaa hinen ditinsa tautivuoteelle, ja kauan aikaa han pohti mielessaan, olistko viisainta olla mainitsematta koko tytisti mitadan. Vihdoin han arveli, etta pieni, via- ton hitavalhe olisi sallittava, koska seki hanen attinsa terveys etta ty- tin maine oliyat kysymyksessa. Niin- pa han paatti kertoa tytin tadin al- leen heid3an muassaan valvovana seu- . ranaisena, Se oli kaunis ratkaisu. ia nyt el se asia enki kalvanut Wal- don mielta niin pahasti. ‘polka mydten, ioka vel slings kapeaan, kauniiseen Jaaksoon. Pui- den teunustama joki koukerteli laak- son tasaisen pohjan keskitse, ja taus- alla kohost akkiyrkkta kallioita, joita jatkui Kumpaankin. suuntaan niin kauas kuin siimaé kantot. “Tuolla asustaa minun kansani”, ilmoittl tytto asoittaen kaukaista vuorenseinamaa. Waldo ahkiisi mielessaan. “Leyatain taalla huemiseen saak- ka’, ehdott: han, “jotta saapuisim- me peritle levanneinz ja virkistynei- a | “Oi, et!” huudahti tytto. “En- natamme kyla luolille ennen pimeiin luloa. Tuskin malttan odettaa siti, etta naen sintin sumnaavan Latti- jalan ja ehka mydskin Korthin. Luu- len kuitenkin, etta kun toimen heisti on saanut maistaa yoimtasi, mirut ilo- mielin ottavat sinut heimon jise- neksi saadakseen sinut ystvakseen,” “Enko jollakin tavoin”, rohkeni le- voton Waldo esittaa, “voisi tulla kv- laainne taistelematta? En mielellini tappaisi aincatakaan ystiivistisi’, se- litti Waldo jublaliisesti, Tytt6 purskahti nauramaan. “Lattayalka ja Korth eivit kum- pikaan ole ystaviani’, vastasi hin, “Mini vibaan heiti molempia. He ovat kauheita miehia. Olisi koko hei- molle parempi, jos heidat surmattai. siin. He ovat niin vikevia ja julmia, etta.me kaikki vihaamme heiti, kos- ka he Kayttivat voimiansa sortaak- seen heikompiaan. — He pakottavat meiddt kaikki ankarasti uurastamaan heidin hy- vakseen. He anastavat muiden miesten puoliscita, ja jos muut mie- het panevat vastaan, tappavat he hei- dit. Tuskin kuluu ainoatakaan kuukautta, jona joko Lattijalka tai Karth ei surmaisi jotakuta. == Ejivatki he tapa yksinomaan Tuehis. Usein he suutuspiissian tappavat maisia ja pienid lansia vain _huvikseen. Mutta kun sini joudut keskauteerume, tulee: slit’ loppu, silk - sind surmaat. heidat molermmat, jol- leivat he pysy kunnoillisina.” Waldo oti Hiian kauhistunut tasta lihiaikaisten vastustajainsa kuvauk- gesta yastatakseen mitain -—- bhanen - kielensi juuttui suulakeen, Ja kartkki hiinen punhe-elimensa tuntuivat hal- vautuneen. Mutta tyttd ei sitad huomannut. .. _ Hin haasteli edelleen hilpedsti, kis- koen Waldon hermoston irti ruu- miista ja repien sen riekaleiksi. “Littajalka ja Kerth”, jatkoi han, “ovat niet mahtavampia kuin hei- moni muut miehet, He saavat tehda — mitd tahtovat. He ovat hirvittavan nikéisia, ia usein olen arvellut. mui- den sydamien lakkaavan sykkimistd, kun he nakevit jommankumman naista hirmuista. kimppuunsa. . —- Ja he ovat nim vahvoja. Olen nabnyt Korthin musertavan tiaysi- kasvuisen miehen kallon yhdella a1- noalla kimmenensd sivalluksella, ja — Lattajalka huvittelee katkommalla miesten kisivarsia ja jalkoja paljain © kasin.” Talla valin he olivat saapuneet . laaksoon ja etenivat nvt #anetto- ming pienta jokea reunustavia put- ta kontl. Nadara opasti hiinet kahlaamolle, jonka poikki he nopeasti kahlasivat. Heidin astellessaan laaksossa oh Waldo koko ajan koettanut keksia yotakin pelastuskeinoa, Han et uskaltanut menni tuohon kainalaan kylidn kohtagmaan tyton kuvaamia hirveita miehia, ja mel- kein yhth vastenmielista hiven oli "Hin olisi ilomielin kuollut yait- tiiikseen molemmat vaihtoehdot, mutta hin halusi mieluimmin itse valita kuolintapansa. Sita ajatusta, etta hin menisi ky- lian ja saisi kauhean lopun siefii odottavien raakalaisten Kisissa, han el jaksanut kestaa, ja yhtS mahdot- tomalta tuntui hiinestd paljastaa ty- tolle, ettel han ollut valtava taistelija etka sankari. . Nadita kiusallisia mietteita hautoen han saapui Nadaran seurass sa metsin ioiseen Jaitaan, josta he selvisti erottivat laakson pohjasta lahes kot- mensadan metrin pass jvrkasti ko- hoavan kallioseinamiin, seinamalla ja sen juureila Waldo niki fauman puolialastomia miehid, naisia ja lapsia hydrivin erilaisissa puuhissaan. Hin pysahtvi tahto- MMattzan, Tyttd tuli hanen vierelleen. Y¥h- dessa he katselivat nayttamda, jon- ka kaltaista Waldo Emerson ei ollu ikinag nahnyt. Hanesta tuntui kuin olisi hainet ak- Kid tempaistu mittaamattomien ai- kojien taakse ammoin menneeseen muinaisuuteen ja pudotettu keskelle paleoliittisten esivanhempiensa esi- historiallista eldma. Luolien edustalia olevilla kapeilla hielekkeilla kyyritti naisia, joilla oli pitka, hulmuava tukka ja jotka hie- nonsivat ruokaa karkeatekoisissa ki- vihuhmareisss., Heidan ympardlaan leikki alasto- mia lapsia vaarallisen tikellj akki- tkan kallion reumaa. . Karvaisia miehid kvykitti forillan tavoin litteiden paasien aaressa, joil- le oli levitetty raakoja vuotia: he kaaputlivat niitd pienilli, teraviisir- maislia kivilla. . Naurua ¥& laulua ei kuulunut. Silloin tillgin Waldo huomasi noi- den hurjannakdisten otusten. _Pubut- Ku veth paksut buulenss akiiseen ir tulevan heidin — 1939 vistykseen, paljastaen torahampaan- sa, futta he olivat niin kaukana, ettel nuori mies _ erottanut heidin sanojaan. V “Tule!” kehoitti tytté. “Menniin joutuin! Kaipaan maltittomasti ta- kaisin kotiin! Kuinka hauskalta -‘tuolla ndyttaikdin!” | Waldo katsahti.. hineen kasihuis- 7 saan. Tuntui uskomattomalta, etti tama kaunis, nuori clento oli samaa ginesta ‘kuin ‘hiinen silmiens’. edessi olevat otukset. _Hanesta oli kuchut-: - tavaa ajatella, etta tytt6 saattoi pol- yeutua noista-puclielaimisti: tai-etta .. hinet oli synnyttanyt. joku-yita hur- jan ja inboittavan nakoinen’ nainew joita han katseli. kuin ne -olivat, -jo Se ihan ellott]? hanta, ‘“Mene sind omaistesi luokse, Na- ~ dara!” kiski han, silla hinen mie- ‘ jeensi oli valahtinyt suunnitelma. — Hin oli keksinyt, miten. padsist’ -kohtaamasta Lattajalkaa ja Korthia, | ja inha, jota han oli akkia alkanut tuntea: tyttoa kohtaan, teki syunni-- telmman toteuttamisen hanelle helpom- makst. . “Etko sind tulekaan mukaani?” huudahti tytte. “En heti’, vastasi Waldo tiysin vilpittomasti. “Haluan sinun moeme- van edelld. Jos menisinume yhdessa, sagttaisivat he kolhia sinua kara- tessansa ahdistamaan minua.” Tytt6 ei lainkaan sita pelannyst, Inutta hinesta mies tuntui hyvin hus- inaavaiselta pitdessdan niin —hellas huolta hinesta, Ja Waldon mieliksi han suostul ehdotukseen. | ‘“Kuten tahdot, Thandar”’, sane: hin hymyillen. Thandar oli hinen oma -valttse- mansa nimi. Hanen tiedustettuaan _ Waldon nimed oli mies ilmoittanut, etti tyttd sai nimittaa hanta herra Waldo” Emerson Smith-Jonesiks:. “Mina nimitin sinua Thandariki’, oli han vastannut. “Se nimi on ly- hempi, helpompi muistaa ja Kuvaa- vampi. Se merkitsee rohkeata.” Ja niin oli Waldosta tullut Thandar. Tuskin oli tytt6 poistunut metsss- t# mennadkseen Ealliowle, kun Than- dar rohkea pyérahti ympari ja taht tiytta vauhtia juoksemaan paimvas- taiseen suuntaan. Joelle saavuttuaan hin heti osoitti, kuinka suuresti ha- nen erdmiestaitonsa oli edistynyt ni- den lyhyiden viikkojen afkana, jotka hin oli ollut tytén holhouksessa. Han syoksyi vitkastelematta veteen ja 4- vell jokea yliéspdin jattamatta sora- pohjaan jalkid, joita mydten nama atkeelliset, kotkankatseiset ihmise! olisivat voineet vainuta hanta. Han otaksui tytén etsivan hanta, mutta ej tuntenut omantunnon vaivo- ja sen tahden, ettd oli niin. rankka- maisesti karannut hanen fuotaan. . Hinellé ei luonnollisestikaan‘ollut 44- vistusta, minkdlaiset tytin- tunteet hanta kohtaan oikeastaan olivat — hintd olisi Joukannut se ajatuskin, ettd tuon tytéa tapainen, halpasyt tyinen olento oli ihastunut haneen. Se olisi oliut barmillista ja ikivaa, mutta tietenkin mahdottoman: sopi- matonta — koska: Waldo Emercot Smith-Jones ei ikindi olisi saattanul solmita avioliittea itsedan alemmat naisen kanssa.- Ja mit itse tyttéor tulee, olisi Waldo yhta kernaasti vol nut pohtia sit mahdollisuutla, ett hin olisi mennyt naimisiin Jehmalt kanssa. .Niin- kankana .olivat be nesta alleet kaikki sellaiset: ‘ajatukse tyttédn nahden. . :- © 7+ °° . Han tallusti. yh: eteenpain: koleas- ate sa. vedessi. Joskus- Se