— Tuo Sarajevon juttu, aloitti Bretschneider taas, on serbialaisten tyéta. — Siind te erehdytte, Shveik vastasi, turkkilaiset sen tekivat Bosnian ja Herzegovi- nan takia. Ja Shveik esitti kasityksen- sd Itavallan kansainvalisesta politiikasta Balkanilla. Turkki- laiset olivat v. 1912 menetta- neet sodassa Serbian, Bulgarian ja Kreikan. He tahtoivat, etta Itavalta auttaisi heita, mutta kun se ei sita tehnyt, he ampui- vat Ferdinandin. sia? Shveik kaantyi kapakoitsija Palivecin puoleen. Siedatkd noita pakanallisia koina? Et varmaan? — Toinen vieras on yhta hyva kuin toinenkin, vaikka olisi turkkilainenkin. Me liike- miehet emme perusta politii- kasta. Maksa oluesi, istu ja lil- kuta leukojasi niin paljon kuin haluat. Se on minun periaattee- ni. Minusta on samantekevdaa, onko joku serbialainen vai turk- kilainen, katolilainen vai muha- mettilainen, anarkisti vai nuor- tshekki tehnyt tuon meid4n Fer- dinandillemme. — Se on hyva, parahin isanta, aloitt: Bretschneider, joka toivoi taas saavansa jon- kun heista pinteeseen, mutta kai teidankin on myOnnettava, etta tama on suuri vahinko Ita- vallalle. Shveik vastasi isannan si- jasta. — Siité ei ole epailysta- kdan, vahinkohan se on. Suuri vahinko. Ferdinandia ei voi korvata kuka tahansa idiootti. Hanen olisi vain pitanyt olla vahan lihavampi. — Mita te silla tarkoitatte? Bretschneider kysaisi toiveik- kaasti, — Mita tarkoitan? Shveik vastasi hyvillaan. — Sita vain, ettaé jos han olisi ollut lihavam- pi, han olisi varmaan jo aikai- semmin saanut halvauksen aja- essaan takaa Konopistin van- hoja eukkoja, kun he kokosivat sienid ja risuja hanen alueeltaan eika hanen olisi tarvinnut kuolla noin kauhealla tavalla. Kun ajattelen asiaa tarkemmin — hdnen majesteettinsa keisarin veljenpoika, ja noin he ovat am- puneet hanet. Sehan on hapea, josta kaikki lehdet kuuluttavat. Meillé Budejovicessa muuta- mia vuosia sitten eras mies riitaannuttuaan torilla otti hen- gilta karjakauppiaan Ludvikin. Talla oli poika Bohuslav, ja mi- hin ikina tama menikin sikojaan myymaan, kukaan ei halunnut ostaa hanelta, vaan hesanoivat: ‘Sehan on sen tapetun poika. han on varmaan my6és aika kelju’. Hanen taytyi hypata Krumbovissa sillalta Moldau- hun, ja sitten hanet piti kiskoa ylés ja yrittéa herattaa hen- kiinsé ja pumpata vetta keuh- koista, ja han kuoli laakarin 10 s Kunnon sotamies nsodassa aailma kasiin, juuri kun tama antoi ha- nelle jotakin ruisketta. — QOnpa teillé ihmeellisia vertauksia, Bretschneider sanoi juhlallisesti, Ensin te puhutte Ferdinandista ja sitten jostakin karjakauppiaasta. — Miten niin? Shveik puo- lustautui. Herra varjelkoon mi- nua vertaamasta ketaan kehen- kaan. Isanta tuntee minut. O- lenko koskaan verrannut ketaan kehenkaan? Mina en vain tah- toisi olla arkkiherttuattaren hameissa. Mita han nyt tekee? Lapset ovat ilman isaa, kartano Konopistissa ilman isantaa. Pi- tdisiké hanen ehka menna nal- misiin jonkun arkkiherttuan kanssa? Mita iloa siita olist? Han matkustaisi taas miehen kanssa Sarajevoon ja jdisi les- keksi toisen kerran. Hlubokassa oli joitakin vuosia sitten eras metsanvartija. Hanella oli ka- mala nimi, Pindour. Salamet- sdstajat ampuivat hanet ja ha- nelta jai leski ja kaksi lasta. Mutta yuoden peradsta vaimo otti itselleen toisen metsanvartyan, Pepik Sevlovicin. Ja ne am- puivat hanetkin. Sitten han me- ni kolmannen kerran naimisiin ja taas metsdnvartijan kanssa sanoen: ‘Kaikkia hyvia asioita on kolme. Ellei tama nyt on- nistu, en tosiaankaan tieda mita tehda’. Tietysti ne ampuivat hanelta tamankin miehen ja silloin hanella oli jo kuusi lasta hanen kanssaan. Han meni ruh- tinaan kansliaan Hlubokaan ja valitti, etta han oli saanut tallai- sen kamalan vitsauksen naista metsdnvartijoista. Silloin ha- nelle suositeltiin kanavanvartija Jaresta. Ja mitas sanotte, hanet he hukuttivat kerran kalaret- kella jokcen, ja hanen kanssaan hanella oli kaksi lasta. Sitten han otti erdan siantappajan ja tama iski hdnet itsensa kuoli- aaksi kirveella eréana iltana ja meni sitten vapaaehtoisesti tunnustamaan, Kun hanet hir- a al S 3 = Se By . eg, ‘ 4 ; at $ a ee .. ae ¥ . : ay Be ey a \ BS eS aS ot o 3 ? y tS ae Set ue Re AY BY tettiin Pisekissa, han puri pa- pilta nenan ja sitten han sanoi myés keisarista jotakin hyvin rumaa. — Tiedattek6, mita han sanoi hanesta? Bretschneider kysyi toivorikkaasti. — Sita en tieda, silla kukaan ei ole koskaan uskaltanut sita toistaa. Mutta se oli varmaan hyvin peloittavaa ja kauheata, koska erds lasndollut tuli siita niin sekapdiseksi, etta hanta vielakin pidetaan eristyskopis- sa, ettei han ilmaisisi mitéan. Se ej ollutkaan mikaan tavallinen moite keisaria vastaan, tuollal- nen, jonka helposti sanoo ol- lessaan paissaan. — Millaisia moitteita keisa- rista sanotaan, kun ollaan pais- sian? Bretschneider kysyi. —-Anteeksi, herra, ettekd tahtoisi puhua jostakin muusta, puuttul kapakoitsya Palivec keskusteluun. Katsokaahan,mi- na en pida tallaisesta. Joku voisi viela vaittad, etta taalla pu- hellaan sellaista. — Miuillaisia moitteita kei- Sarista sanotaan, kun ollaan pdissdan? Shveik toisti. Erilai- sia. Juokaa itsenne paihin, kas- kekaa soittaa Itavallan kansal- lislaulu, ja saattepa nahda mita puhutte. Te haukutte niin paljon hanen majesteettiaan, etta se rlittaisi hapaisemaan hanet ko- ko elinidkseen, jos puoletkaan siita olisi totta. Mutta vanha herra ei tosiaankaan ole sita ansainnut, Ajatelkaa, poikansa Rudolfin han menetti taman lapsuudessa, kun han itse oll taydess4é miehuuden voimas- saan. Hanen puolisonsa Elisa- bet otettiin hengilta viilalla, sitten han menetti Jan Ortin, veljensé, Meksikon keisarin, hanet ammuttiin jonkin linnoi- tuksen muureilla. Ja nyt he ovat hanen vanhoilla paivillaan otta- neet veljenpojan hengilta. Tay- tyy totisesti olla teraksiset her- mot kestaakseen kaiken tuollai- Me haneninnnn neta jotka lahetettiin avaruuteen, olivat apinoita. Vuonna 1952 amerik- kalaiset antolvat erdiden apinoiden lenti& avaruusaluksessa 133 kilometrin korkeuteen. Elaimet tulivat takaisin tiysin vahingolttu- mattomina ja hyvissi kunnossa. Ne olivat reesusapinoita (Mulattus rhesus), joiden kotiseutuja ovat kashmir, Etelaé-Kiina, Formosa ja Taka-Intia. Niista apinoista on sopivien ominalsuuksiensa tihden tullut liaketieteellisten laboratorioiden tirkeimplin kuuluvia koe- elaimia. Niiden mukaan on ns. Rh-tekijii saay ut nimensi. Jouri nilden apinoiden veresté niet todettiin ne ominalsuudet, joiden tuntemus sitten on koltunut monen ihmissikién pelastukseksi. sen. Ja sitten viela jonkun juopuneen paahdn pistaa ryhtya hanté haukkumaan. Jos syttyy sota, lahden vapaaehtoisena palvelemaan keisariamme, kunnes minut ly6daan maahan. Shveik otti tukevan ryypyn ja jatkoi: — Luulette ehka, etta kei- sari jattaa asian sikseen? Silloin tunnette hanet huonosti. Turk- kilaisten kanssa pitda aloittaa sota. Te olette tappaneet minun veljenpoikani ja siksi saatte sel- kaanne. Varmasti tulee sota, Serbia ja Venaja auttavat meita tassa sodassa. Jumalauta, siita vasta syntyy soppa! Shveik oli suurenmoinen tana profeetallisena hetkena. Hanen yksinkertaiset kasvonsa loisti- vat innostusta kuin taysikuu. Kaikki oli hanesta niin selvaa. — Voi kayda niin, hanjatkoi Itavallan tulevaisuuden kuvai- luaan, etté saksalaiset sodan syttyessa hyOkkdavat kimp- puumme yhdessd turkkilaisten kanssa, silla saksalaiset ja turkkilaiset vetavat yhta koytta. Moisia sikoja ei ole koko maa- ilmassa. Mutta me voimme liittoutua Ranskan kanssa, jolla on kaunaa Saksaa kohtaan vuo- delta seitsemankymmentayksi. Ja kaikki kay kyllé hyvin. Sota tulee, muuta en sano. Bretschneider nousija sanol juhlallisesti: — Muuta teidan ei tarvit- sekaan sanoa. Tulkaa kanssani kaytavdan, niin ilmoitan teille jotakin, Shveik seurasi etsivaa kay- tavadn, missé hanta odotti pieni yllatys. Hanen ryyppytoverinsa naytti hanelle merkkia, missa oli kotkankuva, julisti hanet pidadtetyksi ja tahtoi heti vieda hanet poliisikamariin, Shveik koetti selittda, etta etsiva oll erehtynyt, etta han oli aivan syyton ja etter han ollut sanonut sanaakaan, joka olisi voinut ke- tdan loukata. Bretschneider selvitti hanel- le, etta han oli tehnyt itsensa syypaaksi useihin rangaistaviin tekoihin, muun muassa oli ky- symyksessa valtiopetos. Sitten he menivdt takaisin saliin ja Shveik sanoi herra Palivecille: — Mina olen ottanut viisi olutta ja annoksen makkaraa. Antakaa minulle viela lasillinen slivocia, sitten minun on 1ah- dettdva, silld minut on pidatet- ty. Bretschneider naytti Pali- vecille kotkaa, katsoi hdanté hetken ja kysyi sitten: — Oletteko naimisissa? — Kyilla, — Voiko vaimonne hoitaa liiketté, kun te olette poissa? — Kyla. — Silloinhan kaikki on sel- vad, hyva isanta, Bretschneider sanoi iloisesti, kutsukaa vai- monne tdnne, jdttakda hanelle _ kaikki, ja illalla noudamme tei- dat. Alkaa ottako sita niin vaka- vasti, Shveik lohdutti kapakoit- sijaa, mina joudun sinne vain valtiopetoksesta. — Mutta miksi minun pitaa tulla mukaan? puuskahti herra Palivec. Minahan oli niin varo- vainen., Bretschneider nauroi voi- tonriemuisesti. — Koska olette sanonut, etta karpaset sontivat keisariin. Sellaiset sanat meidan keisa- ristamme kyllé havitamme paastanne, Ja Shveik lahti kahvila Pi- karista etsivan seurassa, ja kun he tulivat ulos kadulle, han ky- syi talta hyvantahtoisesti hy- myillen: — Pitaak6 minun siirtya pois jalkakaytavalta? -— Miksi niin? —~- Ajattelin vain, ettei mi- nulla ole enaa oikeutta kavella jalkakaytavalla, kun olen van- gittu. Kun he menivat poliisika- marin portista sisdan, Shveik sano: — Kyllépa aika kului no- peasti teidin seurassanne! Kayttek6 usein Pikarissa? Ja samaan aikaan kun Shveikia vietiin poliisikamariin, herra Palivec jatti kahvilaliik- keensa itkevan vaimonsa huos- taan lohduttaen hanta omalaa- tuisella tavallaan: -—— Lakkaapas itkemasta, ala kollota! Minka ne minulle voi- vat tuon sontaisen keisarin- kuvan takia? Ja niin kunnon sotamies Shveik sekaantui rakastettaval- la, viehattavalla tavallaan maa- ilmansotaan. Jatk, Ns. Rh-negatlivinen veri niet aiheuttaa kuoleman, jos se joutuu kos- ketukseen Rh-positiivisten yksiléiden veren kans sa. Tillainen vasta- kohta voi esilntyé Aidissd ja sikitissi, jolloin sikién veri tiytyy heti vaihtaa, Jos mieli pelastas sen henki. — Intiassa reesusapinat oleilevat mieluummin kaupungelssa ja kylissi, teiden varsilla ja itemppeleissi kuin metsiissi. Ne ovat plienla Ja vilkkaita Ja pysytte- -yiit yhdessii suurissa laumoissa. Useln ne alheuttavat v puutarhoissa ja pelloissa ahmiessaan hedelmiii ja laihoa. Ne ulvat ja kilpeiivit taltavasti ja nousevat vuoristessa jopa 4 000 mietrin korkeuteen. Kolrailla on vahvat torahampaat, ja ne puolustavat kiukkuisesti naaraitaan ja poik cqsiaan vihollisilta.