(Jatkes l:selia Sivuligy tava. ‘Tunnollisuvtta Dia. Oo yksityiskohdasca! ijat Henevit olteet tyy, YESIIN. Sa Vapauluksen jalkeey tad orjantappurakiyy. istettu risti ja kaksi pin. dua, jotka tshekin ja ve 4 Kertovat, mit on ia. Naapurikylien asukkagt ineet muistinsa varass, | uudelleen ja pystytea. alkeellisia koivunoksa. laskeneet kukkavikota le, joilla he arvelevat o- Tan levanneen. Kolmen l Ovat lampeen jobtayan lTOWoOMmMan D2jupensaat ineet esiin omalaatulsia ebtien peittamii oksia limatta vieraan, joka aj elvilla, on mahdotonta tall4 autiolla nummai- Mut kyis, an naiset kertovat we & uudelleen niin, etty heifuyat leukojen alla, noutas matsemakortin minkadlainen kyla olf rofia, toinen nayttai oikansa kylistd nifbin aamaa taulua, kun ei en Lidicen nimi tulee Koko maapalion koko- karsimyksen svmboo- tO astuu eésnn valgku- nh on Eaynyt koulva assa nakyvat haneo , tervelta, pydredpos- parhaissa yaattelssaan attuina valonuvaami- ‘Tama tytto (ass on osoittaa hin. Han in kadulla ja maki ak- emansa tshekkiliisen. a, jotka ovat kuvassa in ovat vielakin ka- ta lapsesta on palan keyithd ne muut kos- ‘oivea on vahan, sila heidiin nykyisista nl skelupaikoistaan. oli Lidice. ——————— kulan padlle. Kuiaka vard hinti oyt pl ollut paljon funte. enyt tuenne syritla. ksatkaan olleet Iu- Ya tien vieressa. Ne na varjoina vie s0hdetia. pubdistamaan Ka- asta. Ja silloin han en takaa kuului lit olist kahlannut !u- Asken, ai ja tuljotte Ree -oivat heilua sama hin of cullut. Han vi pelkoa enntt a iiinen hiljaa ky stella? — htt Karen helpo ae wai ole A opalig pirka tees Piward. Mana * 4 (ur ila ollut a eae : a 1, COELIE WintTE Jt [iki kiivel¥. esti ban, Cust trlokas Hollyweedin fiimimaailmaan an Beverley Tyler jo Bonen tulevaisuudestaan elokuvassa on pukutin paljon, “Karen. ’ Hin oli jo alvan lahella. Han ojen- s katensa ja hanen valkoiset ham- paansa ndkvivat kun han hymyili, Hinen hattunsa alta nakyi tumma tukka. “Karl!” Kuiskasi Karen, ja katsoi hincen kuin unessa., “Ming alen Michael. Satkahdit ko- vin, minko, Karen?” “Michael! Tietysti — tietysti sind wet Michael!” Karen taritui ojen- nelttuun kiteen molemmilla omillaan. hirkca hymy puhkesi hinen kasvoil- len. “Michael! Voi, ming en usko eila tama on tottal” Michael naurahti, matalaa, syvai Naurua. “sina olet kasvanut, Karen!’ “Sinakm olet!? He nauraivat molemmat. He piti- ¥at toisiaan tiukasti kasistd ja tut-- Kiwat toistensa kasvoja tanssivin sil- min. Kuun valo kiivi kirkkaammaksi, hopeisemmaksi, “Sain Alicelta tlet#d eft olit taul- - ld pain. Lahdin kivelylle, toivossa et- fa tapaan sinut. Olin tuossa tiella tuassa kun sind kidnnyit tinne. En dlut varma olitke se sind, mutta — minusia tuntui, ett sind se olit!” “Auinka hauskaa! Olen niin iloi- fen etta tahdoit tavata minua heti. Kun sain kuulla etta tulet Linne jou- lux. aloin arvailla josko enaa edes mustat minua. Nyt kun olen — nacHsissa, pelkdsin, etth ehka pidat minua vier2ampana kuin muuten oli- 4 aE, Olen ajateilut sinua usein, Karen. En out ertkoisen iloinen kun kuulin AMonitostasi, Suo anteeksi se mi- nuile, Olen ollut paljon Walt Brom- Heldin kinssa ja hin on kertoillut minulte crt pikku tapauksia héinen teal wi alaltaan. Me toivoimme hanen kinssaan etti sinun lolvecsi Cita piisisit sairaanhoi- ljattarcket Vay. kin “Toncen kerlaan. Han piti sinus- la Mlioa. Karen, Mutia hin toryvoo “Aneilinen, kuten minakin line. oiset stunnitlmat ja Yéy Mowe Jostain muusta.” oll caavttanee Pane — ain itia:in sen Mita tahdeiy + SInthin olet jatkanut Lute ira]. Alichael, kertotka hin siitii- CUd afer Lolyeyay, a maalaus- ja piirustusoppiasi edel- igen?” “Nin, Karen. Walt Bromfieldia saan kuttad sith. Han on 2uttanut katkella Jailla. Ja aina hin on ollut rohkaisemassa minua. Kun raskaassa paivatydssd yisyin, teki usein miele- ni jatti#a katkki pyrint6ni tuulille. Atutta Walt, hin ei antanut sen ta- pahtua.” “Olen niin jloinen, niin iloinen!” Michae] katsoi hineen, hymyillen. “Seltseman vuotta! Ja olet silti sama Karen kuin ennenkin, Silmiasi avat suuremmat, Kasvosi kaifaisem- mat, ja sing olet kasyvanut! Mutta luulen, etti olisin tuntenut sinut vaik- ka kuinka adottamatta olisin sinut tavannut,”’ “Oh, ja mind sinut, Michael!” ; “|MMutta sinahiin juuri a4sken luu- lit minua joksikin toiseksi!” Karen katse: haneen kirkkasti. “Fn — en ming Iyullut.” Kuin selvitysta hakien hanhen kat- sahti yids taivaalle, jossa kuu niin pydreand katseli alas. Hymy kaa- reutul hiinen huulifleen ja hinen kat- seensa kavi kirkkaammaksi. ‘Tella on jotain yhtelsta tuon kuu-dijan kanssa!” sanoi \lichael. “oi Michael, niin onkin? 3eilla todellakin on jotain yhteistu! Jos- us, jos votn. kerron sen sinullekin.” “Kuutanoako tulit ihailemaan tan- ne kukkulalle. Karen?” “Timi on Kuusikkokukkula! An- noin nimen title kun olin aivan pteni tyttd weld. Lapsena tulin tanne Jetk- kimiin yksiniini. Tai jos oh paha mieli jostain, tulin tanne. silt taal- li se meni pikemmin chitse ja mina muistin etli pahan pdivan jalesta tulee aina parempi piiva.’ Mfiten luonnolliselia tuntuikaan kertoa Mi- chaclille tillaista! Han vaikeni het- keksi, kuin ihmiecttelemaiin sila, sit- ten jatkoi: “Olen kykencmiiton nd- kemiuin etecni niiinii paivina. Kaikki tuntua olevan vilirin, enka silti‘ole varma onko mikiiin vdiirin. Tika minussa iisessiini vain an jolain. TSHEL niin usein ovat ajatuksent ja lunieeni kiyneet selvimmiksi ja ym- marrettiivanmmiksr.”” “Vind samotn kaipaan Juontaa ja yksiniisyyttd kun olen ajatusten kiu- saama™’, sanoi Michael. He katsoivat myt toisiinsa yaka- _LAUGANTAINA, ELOKUUN 23 PAIVANA ~Sivua § Karnevaalivaloja yt hin keuli matalan dinen. “Hyva jumala, sind olet syniynvt suudeltavaksi.” Taunon huulet hy- yailivat hanen korvaansa, lukkuivat hitaasti alas hanen leukaansa, painui- vat sekunnikst pieneen kucppaan, joka mucdostui hinen kaulassaan so- hisluiden viliin. “Irma, kuinka kau- an glenkaan odottanut tita hetked!” ~Taisyyden, ajatteli Irma. Sitten han pealasi takaisin maanpinnalle. “Rokonaista nelji paiv88", sanoi han Hymyillen, : “Eiko siilii tosiaankaan ole kav- emmin? Varmastion. Kun Jisitiin sithen yviela nelji yotd, tulee siith jo hirvedn pitkii aika, Sind vain et o- saa Jaskea.” .Molemmat naurcivat, herkisti ja Uoisesti kuin lapset, Ja ohitse kulke- van kiinalaisen kasvot hymyiliviit kuin paivanpaiste. Han Juul kai ot- tavansa osaa hyyaankin vitsiin. “Hyvinen alka! Luuletko, etti han niki kuinka hulluja me olem- me?’ sanoi Irma. “En usko, Fika& sillii sita paitsi mitaan valida olisi, Kiinalatset nike- vit paljon, mutta puhuvat vahan — eika heidin kasvoistaan koskaan voi padtella mitéin. He ovat niielestani Nolsinta ja vstavallisintii kansaa niin kauan kuin heilic ei tehdi pahaa. Emmeka me toisianime suutelemalia Charlielle mit&an pahaa tee, vai mi- ta? En usko hanen olevan edes mustasukkainen.” “Afutia ravintolassa! Timi on su- laa hulluutia. Juokaamme nyt edes kahvia.”’ “Thanaa hulluutta, sind suloinen ..-. Tauno yett Irman uudelleen sy- ltinsa ja suuteli hantaé kevyesti nendn- piihin. “No, nyt annan sinulle lu- yan syvdda ja juodz. Koko ravintola on kaytettavissisi, kaikki kinalaiset ja mina palvelijoitasi, Afith suvait- set?’ Erman taytyi nauraa hanen ilmeel- leen, “Kijtos — en yhtilin mitdiin. Olin vain unchtanut, etta Sudbduryssa on kaikki] mahdollista, mahdotonkin. Torontossa esimerkikst en ole kos- kaan nahnyt ihmuslen kaytlaytyvan nain.” “Siind tapauksessa Katvosmtesten on tultava opettamaan heille, etta e- Himag on annettu ihmisille elamista varten.’ Tauna muuttin akkia va- vavaksi. “KRuule, Irma, mina tulen Torontoon. Odotatko minua siql- Wie? | “Tulet — milfom?” “Kun saan kesdlomani. Otan sen mahdollisimman aikaiseen kevaallii — jo toukokuussa, Odotatko mi- nua?” *Ainahan minul sielté loydat. Saat asoitteeni, jos haluat." “Tietysli haluan. Afutla minusta olisi paljon hauskempaa, jos Uetizsin, elt odotat minua. Lupautko?” Tau- ng avast Irman kKiiden ja hyvaoli ha- ving, uleliaina. Ja kun jirvelta nous dkkinuinen kKylma vihuc, faski Michac] kiasivartensa Karenin ym- pirille ja vel: hanta lahenimiat itse- ‘iin. Ja he Vahtivat hitaasti kulke- maan pois kukkulalta, takaisin ttel- le. Jatkun. . Kir}. Lastu nen kammentinsd Waylilaan. ja Irma tiesi, ett# tuohon kysy-. mykseen oli sisiltynyt paljon enem- min kuin niihin moniin, keveisiin ky- symyksiin, joita karnevaaliaikana tehtiin — lupauksiin, joita annettiin yhté keveasti — jotka suatettiin ar- kipdivan tultya htuoletiomasti hy- mahtzen ja olkapiith kohautiaen jJattad unhoon, Mutta tdavi olist lu- paus, joka kerran annetiuna tulisi mydskin pitad, Hiin katsoi Taunon silmiin -— o- dottaviin, totisiin, sinisyydessiiiin melkein hatkdiseviin —- ja nvokkasi daunettomand paatiin. Han oli an- tanut lupauksensa, miti se sitten tu- levaisuudessa, parin kyukauden ku- luttua, tulisikaan merkitsemiiiin. i. Sarnamattan onmnellisena, Taunon viimeinen suudeima huulillaan, oli Irma edeilisenii iltana nukahtanut. Ja tani aamuna vhti onnellisena he- rannyt tretolsuuteen, ettel heidan vi- hiilaan ollut tapattunut mituan. muta han piiviinvalossa olisi saattanut ka- tua. Kaksoset olivat jo uikaiseen aa- mulia lahteneet Levackiin katsomaan virmeislg karnevaalikilpailuja, maen- laskuja. mutta Irma oli halunnut ella viimeisen lomapiiivinsa Kotona. vian- hempiensa seurassa. Taunokin oll tullut jo aamupaivalla ~— kiiltaen on- neaan siti, ettei nykyisin tarvinnut enda olla tydssa sunnuntaisin, kuten sota-aikana — i [rma oll iloinen sdadessaan samalla viettid hinen kanssaan vieli tintin yhden piiivan. He nelja olivat ke: kustelleet kaikista maailman asioista. syineet iitdin val- ‘mistaman, maukkagn kanapaivalil sen, kuunnellieet radtata, pehumneet yaiilla korttia ja viettaneet katkin- puolin vithtytsiin ja hauskan sunnun- taipalyvan. Kuta enemman Irma tuli Taunea tuntemadn, siti enemmana han tunsi hanesta pitavinsi. He ymmarsivat toisiaan kaikessu, olivat molemniat aikgihnisia sanan kirjaimedsessa merkitykscssii, suunnilleen samanye- roisia henkisest: — e1 slis wvilut mi- tain syyta miksi Irma olisi Katunut lupeaustaan. Rika hin site tehnyte kiln; ilotts: vain sutla. eita he mo- lemmiat Olivat Glemassa ju thmettelt kuinka kummallisesti elimi -joskus johtau yhicen kKaksi ihmista. joilla hin saakka oll tuskin ollut wjatus- takuan toisisiaan., Ellet Sudlburyss: olisi sattunut olemaan talvikarnevaa- leja. civat he fuultavast olisi koskiun tavannect, civil vietkinntcl naité pXii- wl videssa — enviitkad ihanan hulltu- den hetkiii jossain kaupunyin pepe Glevassa Kilnaliaisravintolussa. Kaksaset olivat Levackista tuliu- aan vlleet hirvein Kylnussiitn. mutta faynn# macnlaskun noustatlamaa in- toa, Ja nimi. qutka snurelta osal- laan olivat Kkokonaan ouvloja sudomi- lnistle, josKkin tunnettuya tomkielisten piirerssa, Te ovat wina eniten tarras- taneet muenliskua ja hyppyia. jola- vaslain suemafatsten hithte;) — not- sev polyea-lukuunottamatts, — on jlanyt metkern yksinomann miurla- mauamatkoiksi, Miienlaskijoiden jou- kossa ei nytkaan ollut yhtiiin suo- malaista. Mutta Matti vakaults sen uy Se ee ge ee ed ee “er ee ees . | “Eo =_ oe a . oe eee me 1: - - 1 =. ot pl bee eh eet rie a ee er ee i ed oe ee |